Olen 35-vuotias johtavassa asemassa oleva mieshenkilö ja ammattini puolesta tapaan paljon ihmisiä, matkustan, edustan, pidän puheita isoillekin ryhmille ja olen ns. "menevä kaveri", joka ulkoisilta puitteilta ei kovin ujolta pojalta vaikuta.
Voi mennä useita kuukausia, jopa vuosia ettei mitään oireita ilmaannu - sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta: En voi tarttua kahvikuppiin, kun sellainen edessä on. Vaikka tekisin mitä, psyykkaisin itseäni ja yrittäisin pakottaa ottamaan kupin käteen, se ei onnistu. Olen sillä hetkellä varma, että kuppi alkaa hervottomasti täristä. En voi tietenkään tietää tärisisikö, koska en ole siinä tilenteessa voinut ottaa kuppia käteeni.
Kaksi poikkeusta on: Jos on kyseessä kahvimuki tai jos otan kahdella kädellä kiinni kahvikupista voin suoriutua tilanteesta.
Tilanne aiheutuu lähes poikkeuksetta silloin, kun on vieraita ihmisiä pöydässä, ei tuttujen keskuudessa.
Mitenkähän kummassa tällaisesta taudista voisi parantua..
Voi mennä useita kuukausia, jopa vuosia ettei mitään oireita ilmaannu - sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta: En voi tarttua kahvikuppiin, kun sellainen edessä on. Vaikka tekisin mitä, psyykkaisin itseäni ja yrittäisin pakottaa ottamaan kupin käteen, se ei onnistu. Olen sillä hetkellä varma, että kuppi alkaa hervottomasti täristä. En voi tietenkään tietää tärisisikö, koska en ole siinä tilenteessa voinut ottaa kuppia käteeni.
Kaksi poikkeusta on: Jos on kyseessä kahvimuki tai jos otan kahdella kädellä kiinni kahvikupista voin suoriutua tilanteesta.
Tilanne aiheutuu lähes poikkeuksetta silloin, kun on vieraita ihmisiä pöydässä, ei tuttujen keskuudessa.
Mitenkähän kummassa tällaisesta taudista voisi parantua..
Vastaukset 20
Vanhimmat
psykiatri osaisi sanoa?
menee niin oudoksi ja kiinnostavaksi
Vedätkö mahdollisesti työsi puutteessa jonkinnäköistä roolia ja se alkaa pikkuhiljaa stressaamaan?, et voi täysin olla oma itsesi... ja se kanavoituu jotenkin kahvikuppiin. Onko mahdollisesti stressiä mitä et itse tunnista, paine kasvanut hitaasti ajan myötä?
Ehdottaisin joka tapauksessa rauhoitusharjoitteita, jonkinnäköisiä. Ihan vaikka hengitysharjoitus silloin tällöin tauoilla.
Harrastukseksi jooga, tai chi?
Ei se niin erikoista ole kun sille on niminkin annettu. Siitä vaan googlaamaan
syndrooma,joka hakee purkautumistietä"kahvikuppi
neuroosina"
Tyypillinen menevän miehen/naisen stressi oire,joka voisi olla joku muukin esim.paniikkihäiriö. Avainsana on positiivinen mielikuvaharjoittelu ja rentoutus ei lääkitys.
kannattaisi pitää se pikku t***a kiinni.
Moi!
Kahvikuppi neuroosi on hyvin tavallinen oire ihmisille, jotka joutuvat edustamaan ja siinä ohessa juodaan kahvia tai mitä tahansa. Se alkaa yhdestä kerrasta ja paisuu äärimmäisyyksiin. Krapula on usein se laukaiseva tekijä, jonka jälkeen itse käy seuraamaan juomista kahvikupista. Usein on myös helpompi juoda isosta esineestä esim.mukista. Itsellä on koko ajan tunne, että kaikki seuraavat minua, miten se nyt selviytyy tilanteesta. Tilanteen voi laukaista esim. joku kertoo hyvän jutun. Sinulle suosittelisin hakemaan lääkäriltä apua, vaikka se varmaan vaikeaa onkin. Siihen on hyvä lääke propral, joka otetaan n.1-2h ennen tilaisuutta. Toisille riittää hyvin pienikin annos esim.10-20mg tai vasteen mukaan. Lääke, joka toimii melko varmasti. Hyviä kahvi hetkiä!
Se kuulostaa uskomattomalta, jos mitään muita pelko-oireita ym. ei ole, mutta totta se on.
Äitini sanoi, että vaiva on hyvin hävettävä ja nolo. Asiasta kertominen kuitenkin auttoi. Hän kertoi ensin läheisimmille ystävilleen kahvipöydässä, ja onnistui kuin onnistuikin juomaan kupposen kahvia. Sitten hän kertoi muutamalle muullekin, jopa aivan vieraille ihmisille. Jännitys laukesi tällä tavalla.
Kaipa useimmissa tällaisissa jännitysoireissa se suurin pelko on, että muut huomaavat tai että muodostuu kiusallinen tilanne ja ihmiset pitävät hulluna tai outona. Kiusallisen tilanteen voi välttää kertomalla asiasta reilusti heti alkuunsa. Virallisissa tilanteissa se ei tietysti varmaankaan ole mahdollista, mutta asian jakaminen esim. ystävien ja tuttujen kanssa voi auttaa.
Hei. Ongelmasi ei vaikuta kovin vakavalta, koska ainahan voit vaikka sanoa, että kahvi ei nyt maistukaan mahaoireiden vuoksi ja kaataa palaverin jälkeen menemään.
Ja toisekseen, jos muovimukista voi juoda, niin miksipä ei aina joisi siitä. Tai pahvisesta take away-mukista.
Helppo sinänsä ymmärtää vaivan syntymekanismi. Sosiaalinen jännitys (syntyy ajatuksesta, että haluaa olla muiden edessä tietynlainen, esim. haluaa, että kuppi ei kädessä tärise, halu vaikuttaa itsevarmalta ja pelko siitä ettei vaikutakaan) ja sitä kautta hermostollisia oireita. Kofeiini muuten sinällään lisää tällaisia oireita. Ja kahvikupin pienen pieneen korvaan tarttuminen on ote, jonka aikana pienikin tärinä näkyy varmasti. Ja sitten tämän asian pelkääminen saa vaivan oikeasti ilmenemään.
Tsemppiä töihisi.
Suosittelen kahvin juonnin lopettamista, koska jos on taipumusta saada hermostollisia oireista stressistä, niin niitä on todennäköisesti luvassa lisää tulevaisuudessa ja kofeiini tosiaan aktivoi niitä. Kokeilepas olla päivä pari kokonaan ilman, niin huomaat, ettet samalla tavalla ylikiihdy.
Aika outo vaiva... Tuleeko se pelkästään kahvikupin kanssa?? Vai tapahtuuko se kaikilla laseilla, mukeilla jne...
Jos se tapahtuu pelkästää kahvikupilla neuvon lopettamaan kahvin juonnin :D tai sitten juot kahvia vain liikaa.
Moi!
Kahvikuppineuroosi tulee kupista tai mukista huolimatta. Sillä ei ole mitään väliä, mitä juot.
Valitettavasti hoitamattomana paha neuroosi leviää, jopa esim: kakun syöntiin lusikalla ym. Tämä johtaa välttäytymiskäyttäytymiseen, joka saattaa invalisoida jättäytymisenä pois mm. juhlatilaisuuksista. Tämä saattaa kuulostaa oudolta, mutta on totta.
härkä puhuu totta. Itselläni on ollut kyseinen vaiva melko kauan. En edes juo kahvia, vain satunnaisesti teetä, mutta sekin on toisinaan mahdotonta vieraiden seurassa. Ja vieraalla en todellakaan tarkoita täysin vierasta vaan esimerkiksi henkilöä, jota en näe lähes päivittäin.
Tämä "tauti" ei rajoitu minulla pelkkiin kuppeihin ja mukeihin vaan myös lusikkaan ja haarukkaan. Toisinaan on erittäin hankalaa saada haarukka tärinän takia sinne suuhun. Tuntuu typerältä kun joutuu valmistautumaan jokaista haarukallista varten minuutin ja siltikin vielä tuomaan suun lähes lautaseen kiinni. Muutaman onnistuneen suupalan jälkeen homma alkaa taas sujua. Todella noloa. Hoitamattomana tämä on johtanut siihen että tärisin tänä vuonna perheeni kanssa joulupöydässäkin.
Tärisen myös koulussa jos olen joutunut puhumaan tunnilla. Todella kiusallista. Tiedän tämän vaivan johtuvan jännityksestä, mutta en haluaisi syödä lääkkeitä.. Se taitaa olla kuitenkin ennemmin tai myöhemmin edessä.
En pystynyt tajuamaan koko asiaa aikaisemmin; nyttemmin neuroosini vaan pahentuu. Mutta mutta: ois kiva vaihtaa mielipiteitä syistä ja seurauksista
yms
N 30
Hei!
Hyvä asia on kirjoittaminen tai asioiden läpi käyminen. Siinä piilee pieni vaara eli tieto lisää tuskaa. Kunhan siitä ei tulisi jatkuvasti mielessä oleva asia. Elämä saattaa käydä pyörimään sen kahvikuppineuroosin ympärillä ja tuskaisuus käy pahemmaksi. Käy miettimään tilaisuuksia jo kauan aiemmin ja lopulta jää pois niistä. Propral tarvittaessa ja keskustelut olisivat varmaan hyvä kombinaatio. Propral antaa tunteen, että selviän tilanteesta eikä tarvitse käyttää energiaa turhaan. Kun on propralia vaikka kaapissa, niin se saattaa jo helpottaa eli tieto, että selviän tilenteesta kuin tilanteesta. Vertaistuki on tietysti tärkeä ja huomaa, ettei paini yksin asian kanssa.
kiva kun vastasit.
en löytänyt apua Propralista- kävi päinvastoin. kehotan varovaisuuteen, voi tulla yllätäviä sivuvaikutuksia.
Mutta mutta: luin lehdestä kuinka joku valitti heikkoja polviaan ja heti lääkäri vastasi ja tarjosi sympatiaa että treenaamalla vaan kuntoon!
Siis: kädet muka psyykkinen sairaus mutta muualta kohtaa kehoa saa kyllä sairastua!!!?
todella kiusallista, olen oppinut elämään sen kanssa,lääkkeitä en ole koskaan käyttänyt, enkä aio käyttää. aika moista tekniikkaa vaatii elämä joskus. täytyy nauraa itselle että jaksaa olla.
tätä kamaluutta ei kukaan tajua, paitsi kohtalotoverit. heh nokkamuki hommattava :)))
Kukaan teistä ei pahemmin kertonut, mitä on arvellut syyksi tähän vaivaan.
Kotikasvatus? onko jännitys masennuksen oire? onko työpaikalla kiusattu?
Mietin ite näitä kaikkee kolmee.
Nooh olen herkkä ja toiset huomioon ottava,liiaksi asti,uhraudun,että toisella olisi hyvä olla...tulee japanilainen kumartelija mieleen :) eihän tällaisessa maailmassa voi noin käyttäytyä,tiedän sen,joten olen surullinen ja pettynyt...olen kuitenkin jo viiskymppinen ja pelkään,että tulen kyyniseksi vanhaksi pöllöksi. heh..kaippa nämä oireet johtuvat herkkyydestäni. lapsuuteni oli aika normi ja ystäviä on aina ollut..onko sitten olleet todellisia, toivon niin. jotenkin vaan en saa varmuutta elämääni,koskaan ei ole kiusattu...luulen että pyrin täydellisyyteen ja liian tunnollinen olen kai.asiat pitää olla aina hoidettu,neitsyt horoskoopissa :))) taidan mennä luostariin ja laitan valot pois :) sekavaa ....pöllöukko.
ainoat keinot tulle jotenkuten toimeen tän ilmiön kanssa on lukea itsehoitokirjoja. mun mielestä.
Tosin kutsun ilmiötä stressikäsiksi, koska en usko että kyse on pelkästään psykologisesta ilmiöstä tai siis että pää olis pipi!
terapeutit antaa hintsusti neuvoja.
Pelot pitäis kai kohdata, eikä paeta---
jos olet johtaja, sulla lienee varaa siihen jännittäjähermon leikkaukseen. kaikilla ei ole.
Moi!
Pelot voivat olla niin vakavia joidenkin kohdalla, että turha ihmistä kiusata sanoilla, sinun täytyy kohda pelkosi kohde. Psykiatrit eivät moiseen lauseeseen yleensä sorru, koska heillä on lupa kirjoittaa alkuun ainakin, jotain helpottavaa esim. turvallisen määrän propralia. Psykologit usein käyttävät sanoja, että sinun on kohdattava pelkosi, koska ei heillä ole oikein akuutti tilanteeseen muita ohjeita. Ei sen puoleen, on ihan hieno juttu jos fobian kohteen pystyy kohtaamaan ja pystyy vielä toisenkin kerran siihen. On vain oltava varovainen, ettei fobia pahene.
... yksikään terapeutti ei ole viitsinyt vaivautua neuvomaan, mikä on aika surkeaa heiltä mun mielestä.