Pitkän odottamisen jälkeen musta Sebring LX saapui vihdoin perjantaina Autokeskukseen noudettavaksi. Entinen autoni oli 2001 Sebring LE 2.7, joten kovin iso muutos ei ole kyseessä, mutta täytyy kyllä sanoa, että nahan tuoksussa on arvokkuutta!
Ensimmäinen reissu on nyt takana (n. 200 km ajettu) ja ensikokemukset ovat ihan positiivisia. Alustaa on 2004-mallissa muutettu aavistuksen pehmeämmäksi (ei niin, että heijaisi enemmän, mutta vanhemmissa malleissa ollut pintakovuus on poissa). Samoin vaihteistoa on viritetty nätimmin vaihtavaksi (ainakin mun vanhassa yksilössä vaihto ykköseltä kakkoselle aiheutti pienen nykäyksen).
Ehdin jo huomaamaan muutamia muutoksia, jotka olisi voitu tehdä toisinkin tai jättää tekemättä: Luistoneston nappula on vähän omituisesti rattiputken päällä, mutta tuskinpa sitä joutuu kovin paljoa hipelöimään. Pakoputken pää näyttää mehupilliltä - vanhassa ollut putken pää oli siistimpi. Nyt ilmeisesti 2.7:ssä ja 2.0:ssa on sama putki eikä autojen erottaminen tämän perusteella enää onnistune. Takaluukun virtapiuha menee nykyään halvan näköistä kurkkuputkea pitkin kun aiemmin tilalla oli muistaakseni kuminen tötsä, joka oli siistiimpi. Hanskalokerossa ei ole enää valoa.
Olen kuitenkin tyytyväinen uuteen autooni. Väri on metallihohtomusta, joka istuu ainakin omaan simmuuni hyvin. Nyt täytyy malttaa ajella hetken aikaa vähän rauhallisemmin, että kone tulee ajettua sisään.
-Juha
Ensimmäinen reissu on nyt takana (n. 200 km ajettu) ja ensikokemukset ovat ihan positiivisia. Alustaa on 2004-mallissa muutettu aavistuksen pehmeämmäksi (ei niin, että heijaisi enemmän, mutta vanhemmissa malleissa ollut pintakovuus on poissa). Samoin vaihteistoa on viritetty nätimmin vaihtavaksi (ainakin mun vanhassa yksilössä vaihto ykköseltä kakkoselle aiheutti pienen nykäyksen).
Ehdin jo huomaamaan muutamia muutoksia, jotka olisi voitu tehdä toisinkin tai jättää tekemättä: Luistoneston nappula on vähän omituisesti rattiputken päällä, mutta tuskinpa sitä joutuu kovin paljoa hipelöimään. Pakoputken pää näyttää mehupilliltä - vanhassa ollut putken pää oli siistimpi. Nyt ilmeisesti 2.7:ssä ja 2.0:ssa on sama putki eikä autojen erottaminen tämän perusteella enää onnistune. Takaluukun virtapiuha menee nykyään halvan näköistä kurkkuputkea pitkin kun aiemmin tilalla oli muistaakseni kuminen tötsä, joka oli siistiimpi. Hanskalokerossa ei ole enää valoa.
Olen kuitenkin tyytyväinen uuteen autooni. Väri on metallihohtomusta, joka istuu ainakin omaan simmuuni hyvin. Nyt täytyy malttaa ajella hetken aikaa vähän rauhallisemmin, että kone tulee ajettua sisään.
-Juha
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mielenkiintoinen tarina... Tuli vaan mieleeni yksi kysymys: Ketä kiinnostaa?
Kyllä musta ainakin oli kiva lukea autosta saadut ensikommentit, kun itsekin olen kyseistä autoa katsellut!
Onnea uuden auton johdosta! Tässähän alkaa ihan autokuume vaivaamaan =)
Muistaakseni kyselit kokemuksia 300M:stä keväällä. Et sitten kuitenkaan sellaista hommannut.
Kävin kyllä koeajamassa 300m:n (tosin sillä isommalla koneella, 2,7-litraista ei ollut saatavilla juuri tuolloin). 300-metrisellä on kuitenkin hintaa jonkin verran enemmän kuin Sebring LX:llä ja vaimo oli sitä mieltä, ettei lotjake mahdu mihinkään parkkiruutuun. Valinta siis osui uudelleen Sebringiin.
Vanha Sebring oli aika meluisa ja toivon 300m:n olevan hiljaisempi, mutta kyllä sama surround-luokitettu kohina kuului ympäriltä kolmesatasessakin. Automyyjä tuumi, että tämä 2004-mallin faceliftattu Sebring olisi hiljaisempi, mutta taisi olla myyntipuhe, koska en huomannut mitään eroa vanhaan.
-Juha
Itsekin pähkäilin pitkään näiden välillä.
Päädyin alle vuoden vanhaan (vm 2002) lähes ajamattomaan Sebringiin, enkä ole sekuntiakaan katunut. Toki vastaava (yhtä uusi) 300M olisi namu sekin, mutta sitten pitäisi maksaa niin kelesti enemmän.
Sebring 2.7 LX on hintaansa nähden osoittautunut todella hyväksi ostokseksi!