Kaikki alkoi vuoden 2003 loppukesästä ollessani 22 vuotias. Ennenkuin oireeni alkoivat, niin minulla oli yli kaksi kuukautta pakkoajatuksia menneistä asioista ja niistä ihmisistä jotka olivat minua kohtaan ilkeitä tai ärsyttäviä. En päässyt näistä ajatuksista millään eroon. Vähän ajan päästä aloin pitää itseäni huonona ihmisenä.
Sitten eräänä päivänä huomasin, etten reagoi tai sitten reagoin ympärilläni tapahtumiin asioihin hitaasti. Olin jotenkin jähmettynyt. Katsoin vain eteenpäin ja ajatukseni tuntuivat jumittuneen. En pystynyt ajattelemaan mitään. Lukiessani kirjaa silmäni hyppivät rivien yli ja en pysynyt television tekstityksen perässä. Väsyin, kun yritin pysyä toisen ihmisen puheen perässä. Ikäänkuin en ymmärtänyt, mitä toinen puhuu. En viitsinyt puhua tästä asiasta kuuntelemalleni henkilölle tai pyytää toistamaan asiaansa.
Muitakin oireita oli. Jalat ja käsivarret tuntuivat tönköiltä. Kävellessäni ihmisjoukossa tunsin jalkani tökkivän maahan. Olin väsynyt. Herätessäni yön jälkeen tunsin olevani vähän aikaa virkeä, mutta sitten väsähdin, kun tuli vähänkin "virikettä". Pelkäsin sairastuvani johonkin tautiin.
Viimeiset neljä vuotta olen käynyt lääkäreillä ja tutkimuksissa, mutta mitään ei ole löytynyt. Kaikki on pistetty jännityksen/ahdistuksen piikkiin ja olen käynyt psykologilla parin vuoden ajan.
Onko täällä muita, jotka kärsivät samoista oireista? Haluan vain tietää, etten ole yksin!
Sitten eräänä päivänä huomasin, etten reagoi tai sitten reagoin ympärilläni tapahtumiin asioihin hitaasti. Olin jotenkin jähmettynyt. Katsoin vain eteenpäin ja ajatukseni tuntuivat jumittuneen. En pystynyt ajattelemaan mitään. Lukiessani kirjaa silmäni hyppivät rivien yli ja en pysynyt television tekstityksen perässä. Väsyin, kun yritin pysyä toisen ihmisen puheen perässä. Ikäänkuin en ymmärtänyt, mitä toinen puhuu. En viitsinyt puhua tästä asiasta kuuntelemalleni henkilölle tai pyytää toistamaan asiaansa.
Muitakin oireita oli. Jalat ja käsivarret tuntuivat tönköiltä. Kävellessäni ihmisjoukossa tunsin jalkani tökkivän maahan. Olin väsynyt. Herätessäni yön jälkeen tunsin olevani vähän aikaa virkeä, mutta sitten väsähdin, kun tuli vähänkin "virikettä". Pelkäsin sairastuvani johonkin tautiin.
Viimeiset neljä vuotta olen käynyt lääkäreillä ja tutkimuksissa, mutta mitään ei ole löytynyt. Kaikki on pistetty jännityksen/ahdistuksen piikkiin ja olen käynyt psykologilla parin vuoden ajan.
Onko täällä muita, jotka kärsivät samoista oireista? Haluan vain tietää, etten ole yksin!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla tuli samallaiset oireet samoihin aikoihin, kuin sinulla. Lisäksi unohtelen lähimenneisuuden asioita ja ajatukset ovat työn ja tuskan takana. Sitten kun joku asia muistuu mieleen, se tulee jostain usvasta. Otsa lohkossa paineen tunnetta ja päälihasten jännitystä.
En ole käynyt lääkärissä/neurologilla vielä, koska luulen olevani vain masentunut. Aika ajoin olen hoitanut sitä luontaistuotteilla.
Olen epäillyt myös asuntoa, kun olen asunut siinä talossa 10 vuotta.
Huono avioliittokin saattaa olla syynä olotilaani.
Vastaus ongelmiisi näkyy tekstissäsi. Selvästi tiedät mistä paha olosi johtuu, mutta et ole uskaltanut muuttaa "tuttuja kuvioita".
Joskus pitää vaan uskaltaa...
Muutosta on jo tapahtunut, avioero pettäjästä viime vuonna. Nyt rauha maassa ja uusi nainen kuvioissa.
Helpottaa, mut ei oireet ole vielä poistuneet.
parikymppisenä. Johtui ärsyttävästä elämäntilanteesta. Piti opiskella, tehdä töitä, ei saanu mistään tukea, rahat tosi lopussa koko ajan, kiusaamista, ei poikakaveria...Olihan noita syitä. Oikeastaan vasta nyt on alkanut helpottamaan 10 vuoden jälkeen, kun peruselämä on kunnossa. Nuorilla on liikaa paineita opiskelun ja työn saamisen suhteen.
Joku kirjoittaisi minun elämästä. Oireet alkoi n. 24 vuotiaana ja vieläkin 33 vuotiaana jatkuu. Paineen tuntu päässä, aivan kuin katselisin asioita kehoni ulkopuolelta. Olen ehkä fyysisesti läsnä, mutta henkisesti olen jossain aivan muualla.
Oon kuullu noista ruumiistapoistumis tapauksista. Jos oikein ymmärsin ton sun vaivan, niin se liittyy jotenkin ehkä parapsykologiaan (yliaistillinen havainnointi). Mieli irtautuu ruumiista hetkeksi, mutta heti kun haluat, voit palata normaalitilaan, vai?