Olen käyttänyt alkoholia sanotaan 90-luvun alusta välillä reippaasti välillä hillitymmin. Ongelmia on ollut sekä työelämässä ettäm ihmissuhteissa. Perustin perheen 2000. Nyt minulla on ymmärtäväinen vaimo, kouluikäinen poika ja pieni vauva. Luonteeltani olen hyvin herkkä. Tahdonlujuutta ei tunnut löytyvän kuin liikuntaan, jota en ole jättänyt koskaan. Syön myös terveellisesti. Muutenkin pidän huolta itsestäni. Mutta se viina on aina mielessä. Minusta on alkanut tuntua, etten pääse siitä eroon. Olen käynyt hoidoissa, katkoissa, tulooksetta. Sanokaa, onnistunko yksin! Minua pelottaa, että seuraavaksi tapahtuu jotain todella peruuttamatonta. En ole niin masentunut, mutta iloisempi, puheliaampi voisin olla. Olin tänä vuonna puoli vuotta juomatta tippaakaan. Ólin hauska veikko selvänä. Nukuinkin kohtuullisesti. Mutta sitten taas retkahdin. Tätä tapahtuu n. puolen vuoden välein, se on sykli näissä touhuissa.
Pääseekö irti
ilman ammattiapua?
11744
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
itse kysymykseesi:) Tiedät hyvin, et muuten täällä kyselisi. Olet epävarma asian suhteen, pelkäät "retkahtamista". Vaikutat samanlaiselta kuin itse olen luonteeltani. Mua helpotti huomattavasti se, kun mietin itsekseni "viekö viina miestä vai mies viinaa". Vaikka nainen olenkin. Kun baarissa on niin helvetin mukavaa rupatella. Mulla on ikää jo 45 ja olot krapulassa sen mukaiset. Ei ollut 10 vuotta sitten krapuloista tietoakaan.
Sen neuvoisin, että koska sulla on lapset, niin rakasta heitä niin paljon, etteivät he kärsi humalassa olevasta isästä. Siis älä ole humalassa heidän seurassaan! Jos haluat sinne baariin, niin sovi asiasta etukäteen vaimosi ja ystäviesi kanssa ja biletä sitten kunnolla.
Viinasta tehdään turhan iso peikko tässä maassa. Luulisin, että koska sinulla on ollut aiemmin sen kanssa ongelmia (työ ja ihmiset) niin voi olla, ettei se sovikaan sinulle. Kyllä sinä sen oikean vastauksen olet kuullut niiltä, jotka seurassasi ovat olleet.
Jätä asia mielestäsi ja keskity elämään. Jos sinua ahdistaa jokin, mene siitä mieluummin puhumaan, äläkä pistä kaikkea juomisen piikkiin. Meitä on Suomessa monta:)
Asumme nyt työni takia erossa. Pari kertaa kuussa käyn kotona. Nykyisin en koskaan juo kotona tippaakaan. Onneksi vaimoni tulee siitä hirvittävän vihaiseksi, siis jos joisin! Ja - haluan olla selvinpäin rakkainten lasteni silmissä. Sen verran olen oppinut, etten enää näytä itseäni humalassa perheen kesken. Aiemmin sitäkin tein. Teemme yhdessä iloisia asioita, käymme uimahallissa jne.
...et onnistu.
Käy tutustumassa paikkakuntasi AA-kerhoon siellä tapaat kohtalo tovereita
AA.
myllyhoito avohoitona, iltaisin ja viikonloppuisin.
eroon alkoholista menemällä mukaan AA:n toimintaan. On tehokas, mielenkiintoinen ja edullinen tapa pysytellä päivä kerrallaan ilman alkoholia.
Kerroit olleesi hiljattain puoli vuotta juomatta tippaakaan, ja väitit olleesi silloin hauska veikko?
Tuo yhtälö ei oikein pelaa, meinaan jos sinulla kuitenkin on ollut alkoholi koko sen ajan mielessä.
Kun alkoholisti ryhtyy "kuivaksi", hänestä tulee hyvin pian kuin persauksiin ammuttu karhu. Hänen kehonsa huutaa viinaa, mutta ylpeä mieli ei tahtoisi antaa periksi läheisten ihmisten silmien edessä. Hän ei haluaisi myöntää hävinneensä pelin alkoholia vastaan.
Siksi alkoholisti joutuukin kärjistämään tilannetta kotona tai työssä, että saisi ulkopuolisen syyn (ulkopuoliselta näyttävän) korkata ekan pullon.
Usein alkoholistin kotona ollaan jo totuttu tällaiseen kuivuuteen, ja siellä lopulta huokaistaan helpotuksesta kun juominen vihdoin alkaa. Se on perheenjäsenille kuitenkin turvallisemman tuntuista, kuin kuivan kauden aikainen jatkuva jännittäminen ja odottaminen.
Olkoonkin, että juominen on perheelle myös hyvin rankkaa aikaa, eikä siitä oikeastaan voikaan käyttää nimitystä "perhe-elämä", vaan se on jonkinlaista odotusta, että elämään tulisi joltain taholta jokin muutos.
Jos siis olit pitkään juomatta, ja olit silti hauska veikko, ja mukava perheenisä, niin eihän sinulla ole mitään ongelmaa. Sen kun panet korkin kiinni ja jatkat perheesi hauskuuttamista.
Jos sen sijaan oletkin alkoholisti, ja valehtelit meille alkoholistin tavoin juomisesi määristä ja kuivan kautesi hauskuudesta, silloin sinulla on ongelma.
Ja sen ongelman kanssa ei yleensä yksin pärjää, vaan siihen tarvitsee ukopuolista apua.
Tuon puolen puolen aikana aikanana minun ei tehnyt mieli viinaa sitten tippakaakaan. Olin tyytyväinen olooni. Mikä vaan valitettavasti loppuui kuukaisi sitten. Nyt taas tekee ihan miekletteömästi. En pysty hallitsemaan.
Tuolla logiikalla minäkään en sitten ole alkoholisti, mikä helpotus! Tosin olen nelikymmenvuotisesta elämäntaipaleestani ollut enemmän tai vähemmän juovuksissa merkittävän osan. Mutta silloin kun olen ollut juomatta (pisimmillään aikuisiässä noin kolme vuotta yhteenmenoon) minulla ei alkuvaiheen tärinöitten ja ahdistusten jälkeen ole ollut pakkomiellettä viinasta, olen ollut seurallisempi kuin juodessani eikä muiden alkoholinkäyttö ole minua häirinnyt. Kaikinpuolin normaalia ja mukavaa elämää siis. Ongelma onkin siinä törpöttelyn lopettamisessa kun sen hölmöyksissään on aloittanut. Ensimmäisestä jurrista kun lähtee aina ränni jota ei tahdo saada poikki sitten millään. Mitään tilanteen kärjistämisiä tai muita tekosyitä juomiselle en ole ikinä kaivannut. Tuo pitkä kolmen vuoden holiton kausikin päättyi ihan omalla (tyhmällä) päätöksellä eräillä juhannuskinkereillä. Omasta mielestäni olen pesunkestävä alkoholisti jolla on epänormaali suhde alkoholiin, mutta siitä huolimatta en tunnistanut itseäni tuosta "kuivasta perseseen ammutusta karhusta". Ei parene yleistää, ihmiset ovat yksilöitä.
Niin, alkoholisti on kuivana ollessaan kuin ahteriinsa saanut karhu. Alkoholistilla myös juominen on pakonomaista, eikä se ole hallinnassa oikein kunnolla koskaan.
Suurkuluttaja juo tottumuksesta tai "sosiaalisena kotina" pitämässään lähikapakassa, mutta hän pystyy lopettamaan itse juomisensa ja/tai olemaan pitkiäkin kausia ilman alkoholia, ja ilman että perhe siitä kuivuudesta kärsisi.
Kerropas minulle mielipiteesi, jos alkoholisti määritellään juotujen määrien perusteella, siten että tietyn rajan ylittävä on alkoholisti ja alle sen ottava ei olisi alkoholisti.
Kumpi minä sitten olin kun putki oli päällä, ja rajat ylittyivät putken aikana reippaasti, mutta sitten kun lopetin putken en kuivatellessani juonut yhtään pariin viikkoon.
Olinko minä ensin alkoholisti ja sitten taas en?