Olen suhteellisen skeptinen SSRI-lääkkeiden suhteen tietäen sen toimintaperiaatteen, joka vastaa nopeita stimulantteja kuten kokaiini ja ekstaasi. Olotilahan on hetken hyvä mutta vaatii toimiakseen jatkuvaa käyttöä, sama siis masennuslääkkeillä.
Jos kuitenkin joku osaa nimetä hyväksi todettuja lääkkeitä niin nimetkäähän tänne, keskustelen lääkärin kanssa asiasta piakkoin ja ajattelin tutkia lääkkeiden taustoja hieman ennen reseptin ottoa. En kuitenkaan ole koekaniini.
Jos kuitenkin joku osaa nimetä hyväksi todettuja lääkkeitä niin nimetkäähän tänne, keskustelen lääkärin kanssa asiasta piakkoin ja ajattelin tutkia lääkkeiden taustoja hieman ennen reseptin ottoa. En kuitenkaan ole koekaniini.
Vastaukset 11
Vanhimmat
olet tuollaista kuullut, mutta SSRI-lääkkeillä kestää normaalisti viikkoja vaikutuksen alkamiseen, eli niiden toimintamekanismi on lähes päinvastainen, kuin se mitä kuvailit viestissäsi.
Se otetaan illalla ja takaa unen. Sivuvaikutuksina on alussa ruokahalun kasvua, painonnousua, huimausta, aamutokkuraisuutta ja aggressiivisuutta, jotka häviää nopeasti. Masennuskin helpottaa. Olen pysynyt suht. julkisivukelpoisena ja toimintakykyisenä, vaikka olosuhteet, joissa sairastuin ovat ennallaan. Annostusta voi säätää ittelleen sopivaksi. Mulla on noin vuoden kokemus lääkkeestä.
"Olen suhteellisen skeptinen SSRI-lääkkeiden suhteen tietäen sen toimintaperiaatteen, joka vastaa nopeita stimulantteja kuten kokaiini ja ekstaasi. Olotilahan on hetken hyvä mutta vaatii toimiakseen jatkuvaa käyttöä, sama siis masennuslääkkeillä."
Tuo on kyllä ihan totta. Kokaiini toimii samalla periaatteella kuin fluoksetiini eli lisää tarmokkuutta, unettomuutta, itsevarmuutta ja kohottaa mielialaa. Itse käytän fluoksetiinia vain koska minulla on sairaus. Järkytyin kun kuulin että vaikutus on sama kuin paheksuttavilla huumeilla, mutta onko meillä mielenterveysongelmaisilla muuta vaihtoehtoa kuin antautua lääketeollisuuden orjiksi ?
"Jos kuitenkin joku osaa nimetä hyväksi todettuja lääkkeitä niin nimetkäähän tänne, keskustelen lääkärin kanssa asiasta piakkoin ja ajattelin tutkia lääkkeiden taustoja hieman ennen reseptin ottoa. En kuitenkaan ole koekaniini."
Fluoksetiini vaikuttaa keskushermostoa kiihottavasti ja piristävästi. Xanor taas rauhoittaa ja aiheuttaa euforian muutamaksi tunniksi. Venlafaksiini lievittää masennusta. Hyvä että otat selvää asioista ilman että orjamaisesti luotat lääkäriisi, minä erehdyin luottamaan sokeasti lääkäriini joka määräsi minulle tujakkaa troppia johon olen riippuvainen.
Hetken mietinnän jälkeenpäädyin yhdistelmiin fluoksetiini xanor tai cipralex rivatril.
xanorin riippuvuus ja vieroitusoireet ovat kyllä kokeilemisen arvoisia ;) ehkä kaikkein vaarallisin lääke ikinä.
Kokemisen arvoinen tai vain yhtä kokemusta rikkaampi. Sepä se nyt sen kummoista ole jos tiputtaa annosta rauhassa.
Tottakai jokaisessa lääkkeessä on sivuvaikutuksensa
Telat kuitenkin on toimiva kokopano kilpailijaa hakien(rivat?)"Monitoimilääke" jolle aina kysyntään.
joku kaveri näytti niitä kerran mulle ja oli silla tenoxja ties mitä lisänä. siihen kasaantuu mun tieto ryyneistä.
Ensinnäkin mua harmittaa, kun jos kaikki ihmiset eivät tajua, että on kyse SAIRAUDEN HOIDOSTA. Näitä asioita ei nyt pidä sekoittaa joihinkin muihin "aineisiin". Ihmisten monesti on todellä vaikea käsittää, että myös tämmöistä masennus- yms. psyyken ja hermoston sairautta on oikeasti olemassa, pahastikin! Ja useinmiten ei ole mitään vaihtoehtoja sille, kuin että pyrkiä lääkärin kanssa lääkitystä etsimään. Ihan sama asia on vaikkapa diabeteksen, sydäntaudin, korkean verenpaineen ja ties minkä sairauden kanssa; ei siinä silloin mietitä, mitä lääke tekee tai sisältää. Ihminen joko kuolee tai elää lääkkeen kanssa. - Itse olen aina valinnut Elämän ja toiminnan ja työnteonkin (psyyken)lääkityksen kanssa! Kannattaa.
Mulla on mennyt fluoksetiini kymmenisen vuotta ja olen siihen tyytyväinen. Aloittaessani sen oli parina päivänä vain jnkl kuvotusta vatsassa, ei muuta. Aloitus oli pienellä annokselle vastaavaa ainetta, koska vars. fluoksetiinikapseli on semmoinen, jota ei voi puolittaa; se on vähintään 20 mg. Mutta mun (yleis)lääkäri oli fiksu ja antoi joitakin "vanhusten" poretabletteja, joissa oli sama vaikuttava aine, ja ne olivat vain 10 mg. Näitä otin (10 mg/pv) kaksi viikkoa, minkä jälkeen otin käyttöön fluoksetiinikapselit 20 mg. - Minä SAIN RATKAISEVAN avun. Elämäni tasapainoittui ja tulin pystyvämmäksi asioihini, mm. menin taas töihin; lääkitys niinkuin katkaisi pahimmat montun pohjat, nosti ne ylemmäksi. Syvien kaivojen sijaan tuskamontut olivat kuoppia, joista selvisin ja selviän kärsivällisyydellä sekä nyt jo kokemuksella. Kannnatan tätä lääkitystä, jos bodisi sen hyvin ottaa vastaan.
Sitten taas Xanor on erittäin hyvä sekä masennukseen että myös pelkoahdistukseen, mikä minulla ilmeni välillä kurjana paniikki-stressioireiluna, mikä joskus esti töihinkin menon. Xanor on ollut apu- ja tarvittaessa-käytössäni jo 80-luvun alkupuolelta! Välillä minulla menee ilman sitä pitkät ajat, vain silloin tällöin otan 0,15 tai 0,5 mg Xanor, useimmiten se vasta illalla. Joskus jouduin pahana kautena ottamaan sitä vuoden ajan säännöllisesti ja tästä vieroittautuminen onnistui kyllä, mutta todella hitaasti sen tein: veistelin terävällä puukolla pilleristä aina pienen kulman pois noin joka toinen viikko, kunnes pilleri sanan mukaisesti hävisi olemasta! Näin onnistui ilman vieroitusoireita; vain jaloissa koin jotakin kummallista iltaisin, levottomatjalat-tyyppisesti. Nyt en ole Xanorista riipuvainen yhtään, käyttöni on vain tarvittaessa. Hyvin menee, se on minunlaiselleni hyvä lääke, josta olen ihan kiitollinen. - Yleensä, muuten, lääkärit neuvoessaan lääkkeen jättämistä ohjeistavat liian kovan vauhdin! Xanorinkin lopettamisesta olen kuullut tyyliin 'puolet pois annoksesta joka toinen viikko'. Ei minusta onnistu noin, se liian nopea vauhti! Lääkäreiden pitäisi myös tajuta, että aikaa (yleensä!) on, noin kiirettä ei kannata pitää. Jouduin kerran ihan väittelemään tästä. Kerroin oman kokemukseni, miten kovin hitaasti annos on pudotettava ja huomasin, että lääkärillä oli jokseenkin epäuskoinen, vähättelevä ilme. Mikäpä estäisi tosi-hitaan pudottamisen?! Epäonnistumiset ja pahat vieroitustuskat tulevat mielestäni just noista lääkärin ei-omaan-kokemukseen perustuvista ohjeista; neuvovat liian nopean lopetusvauhdin.
Minä hyväksyn sen, etten ole ihan kunnossa ja tarvitsen lääkettä. Minusta nuo, jotka irvaillenkin arvioivat näitä lääkityksiä, eivät todella niitä itse edes tarvitse, ovat riittävän voimakkaita ihmisiä muutoinkin tai muiden, just 'aineinen' käyttäjiä, minkä takia asia hieman arkakin heille, syystä. Eli heillä ilmeisesti varsinaisia päihdeogelmiakin, mikä kolahtaa niin, että tarvii huumeista täällä puhua. Tieto auttaa näissä asioissa.
- Aloittajan mietintäpäätös on varmaankin hyvä. Minulla mennyt edellisellä hyvin ja tuota toista vaihtoehtoasi en tunne, mutta ns. suosituilta eli tunnetuilta nuokin vaikuttavat.
- Kaikkea hyvää matkaan ja kuuntele vain toisia ns. sairaalloisia ihmisiä sekä lääkäriä. Elämämme on sen verran totista torvensoittoa ettei ole kiinnostusta tommoisia huumejuttuja miettiä. Ne lienee muiden lisä-ongelmia, ymmärrän.
Hienoa että jaoit kansamme kantasi fluoksetiinista.
Syy miksi puhuin huumeista ja mielialalääkkeistä löytyy käyttöhistoriastani.
Yksikään lääkäri jos häneltä kysyt ei voi vakavalla, ainakaan tietoisella naamalla kieltää etteikö kokaiini toimisi kemiaalliselta kaavaltaan samoin kuin SSRI. Tällä tahdon siis sanoa että olen hoitanut masennusta satunnaisella kokaiinin käytöllä ja olo on tasapainoinen hyvä, pystyin tekemään saman kuin terveenä ja hieman enemmänkin, mutta en lukeudu huumeiden päivittäiskäyttäjäksi joten jouduin tuosta tähän tarkoitukseen luopumaan ja mielialani odotetusti meni huonompaan suuntaan.
Ja vaikka oloni oli hyvä, taustalla on se tietoinen ajatus että olotila ei ole aito, ei se lääkärin määräämä cipralex sen pienempi pahe ole tästä, samaa keinotekoista onnellisuutta.
Oliko se Jung vai kuka näitä psykiatrian arkkitehtejä joka määräsi masennuspotilaille kokaiinia hyvin tuloksin?
Haluan siis sanoa että en tahdo olla sen enempää iloisuuspilleririippuvainen kuin kokaiiniriippuvainen, siksi päivittäisen käytön(tai paremmin vuosikausien) vaativat lääkkeet ovat poissuljettuja.
Sinusta paistaa mielestäni läpi liiallinen energia mikä viittaisi purkautumattomaan agressioon, tavallinen oire mielialapillereille.
Kyse on pohjiltaan elämänarvoista, haluaako elää huumattuna, pillereiden varassa onnellisena vai käyttää sitä jos ollenkaan lyhytaikaisena apuna ja etsiä itse tie ulos luonnolliseen mielentasapainoon.
Kannattaisi sinunkin siis pitää korvat auki uusille ja kuunnella mitä muilla on sanottavaa.
Aloita perehtymällä miten lääkkeesi vaikuttaa ja käy vertaamassa sitä amfetamiiniin, ekstaasiin tai kokaiiniin. www.päihdelinkki.fi tietääkseni tarjoaa animoidun ja suomennetun valistuksen joka kertoo millä tavoin mikäkin päihde vaikuttaa.
Kokemusta jos toista varmasti löytyy jaettavaksi.
Äläpä siis ala tietämättömänä tuomitsemaan muita.
Kiitän ihan oikeasti siitä, että jaksoit kertoa minulle minusta kirjoitukseni läpi nähtynä. Sitä minä tarvitsenkin, kantaa asioihini sekä uutta tietoa.
Kerroit monistakin asioista, joista en ole tiennyt ja joissa en todellakaan ole mitenkään kokenut. Ei edes ole lähellä ketään, joka olisi sumplinut elämäänsä noin kuin sinä ja tietäisi esim. huumeista jotakin. - Mielenkiintoista. En ole tiennyt ssri:n ja kokan tosiaan vastaavasta vaikutuksesta. Olen täällä palstoilla kyllä kerran nähnyt jonkun vertaavan, mutta luulin häntä jotenkin muutoin lääkevastaiseksi, you know. Noh, eipä tämä asia sen kummoisemmin minua säikytä, sillä ilman lääkitystä en jaksa. Minusta, muuten, 20 mg fluoxea on erittäin vähäinen määrä. Tämän lääkkeen max. otto olisi 60-80 mg/vrk! - Jo ennen tuota mainitsemaani fluoksetiinilla 'ajamaan lähtöäni' olin koko nuoruusaikani joutunut silloisia rauhoittaviksi kutsuttuja lääkityksiä ottelemaan. Näin selvisin mm. oppikoulun ja sitten olen selvinnyt työelämän hyvin. Paitsi että itse olen tehnyt työtä itseni eteen olen lisäksi aina tarvinnut 'lääketiedettä' avukseni, aiemmin myös terapiaa. Tästä kai johtuu, että paras on minun mieltää olevani semmoinen - vähän heilahtanut, eli sairaalloisesti tulee aina vain nuo masis- ja ahdistusoireet. Muutakin oireistoa tietty tuppaa (lievää panikoitumista), mutta kyllä elämä nyt näin menee.
Kyllä, olen samaa mieltä, että jos vain voi puhumasi riippuvaisuuden välttää, se olisi hyvä. Mutta itselläni vissiin ne muut konstit eivät ole riittävästi tepsineet, joskin yksi vuosikymmen oli aika hyvä ja 'lääkepuhdas'.
Mielenkiintoinen on tämä kommenttisi: "Sinusta paistaa mielestäni läpi liiallinen energia mikä viittaisi purkautumattomaan agressioon, tavallinen oire mielialapillereille." - Jep, se energia kyllä varmaan on sen seitsemän kiven sisässä, en huomaa sitä. Sen sijaan huomaan masista, ahdistuneisuutta, aloitekyvyttömyyden, jaksamattomuuden; nyt myös erään asian takia pientä paniikkimaista mielialaa (kunnes se asia selviää huomenissa). Sisäänpäinkääntynyt aggressiohan hyvinkin teettää tämmöisen jumitilan! Olen vuodenkin ajalta jo ollut melko aloitekyvytön, laiska, en edes omaksi ilokseni saa mitään tehtyä. Elämäntilanteeniko syynä? Välistä taas kyllä pystyn asioihin tosi hyvinkin, vaikka tuo fluoksetiinin taso on sama veressäni. Joskus olen taipuvaisin ajattelemaan, että käytännön olosuhteet ja ihmissuhteet ne kuitenkin pitävät pystyssä tai kaatavat. Siis onkohan se aina mikään 'aine' ollenkaan?
Kyllä minulla varmasti on tukahtunutta aggressiota (koko elämältä vissiin!), mutta en huomaa sitä. Mistähän koit, että liiallinen energia? Ouh, kirjoitan pitkään ja perusteellisesti... se taas juontaa verbaalisesti lahjakkaaseenkin puoleeni sekä entiseen ammattiinikin. Höh?
Kommentti tähän vielä: "...haluaako elää huumattuna, pillereiden varassa onnellisena vai käyttää sitä jos ollenkaan lyhytaikaisena apuna ja etsiä itse tie ulos luonnolliseen mielentasapainoon." - En taatusti halua. Mutta sekä omalla että joidenkin tuntemieni kohdalla ei kertakaikkiaan ole muuta vaihtoehtoa. Jospa ei ole olemassa meissä tuota luonnollista mielentasapainoa?! Se ollee joskus mennyt ns. rikki. Voihan sitä näinkin sitten elää, toisilla on muita sairauksia vastaavasti kannettavanaan...
Kyllä olen ihminen, joka kuuntelen muita. Luen myös tietoa paljon, ihan kaikesta (on mulla aikaa). - En todellakaan ole tiennyt, että ssri:tä voisi suoraan verrata huumeisiin. Anteeksi, en huomannut tuomitsevani. Painotin vain, että kun todella on sairaalloinen tila sisällä, niin ei ole vaihtoehtoja.
Onnea Sinulle avun hakuun. Terv. Ms Kokemus, joka tänäänkin jäänyt koko päiväksi sisälle - energian puutteesta :( Bööö.
efexor depot
Lopulta lääkkeiden vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä, jokin lääke sopii jollakin paremmin kuin toisella.
Kenenkään ei tahtomattaan tarvitse "alistua" lääketieteen orjaksi, kuten joku asiaa kuvasi.
Masennuksen hoitoon käytettyjen lääkkeiden käytöstä on kuitenkin useille todettu olevan apua. Silti yksistään lääkityksen avulla on kenenkään vaikea parantua.
Jotenkin kuulostat siltä ettet alkuunkaan usko mahdollisuuksiisi parantua. Kannattaa lääkärin kanssa todella keskustella, pyytää perusteluja ja niin edelleen ja sitä kautta miettiä itse se paras keino jolla auttaa itseä.