Oikeammin masennuksksen eston hoitovaje. Vuosikymmeniä tämä on tiedetty:
Lukumääräisesti enimmät masennustilat johtuvat aivojen välittäjäaineiden toimimattomuudesta.
Terveydenhoidon medikalisoituminen, se että mm. jo lievätkin masennustilat hoidetaan lääkkeillä.
Onhan se suorin tie, helpoin keino muuttaa mielen kemiaa.
Syvään depressiotilaan määrätyt nykyaikaiset psykofarmakat estävät itsetuhoista käyttäytymistä.
Lääkkeillä on saatu hyviä hoitotuloksia. Monet ihmiset ovat päässeet takaisin työelämään.
Parisuhteisiin ja perhe-elämään on saatu kohennusta.
Työuupumus, loppuun palaminen myös masentaa. Tämä tuhoaa myös riittävän unensaannin.
Kierre on valmis jopa itsetuhoisiin mittasuhteisiin.
Masentunut ei pysty mieltämään, kuten alussa totesin: kaikki on kiinni aivojen toimintavajeesta.
Tätä vajetta voi vähentää tehokkaasti liikkumalla riittävästi.
Masentunut toteaa; ei jaksa lähteä yhtään liikkeelle.
Siinä niitataan joskus pysyvästi henkisen ja fyysisenterveyden kivijalka.
Lääkehoito saattaa pahimmillaan tuhota koko terveydentilan.
Lääkintäviranomaisten tulisi ehdottaa esim. "kaamosmasennuksen" tilalle lievempiä hoitomuotoja.
Lukumääräisesti enimmät masennustilat johtuvat aivojen välittäjäaineiden toimimattomuudesta.
Terveydenhoidon medikalisoituminen, se että mm. jo lievätkin masennustilat hoidetaan lääkkeillä.
Onhan se suorin tie, helpoin keino muuttaa mielen kemiaa.
Syvään depressiotilaan määrätyt nykyaikaiset psykofarmakat estävät itsetuhoista käyttäytymistä.
Lääkkeillä on saatu hyviä hoitotuloksia. Monet ihmiset ovat päässeet takaisin työelämään.
Parisuhteisiin ja perhe-elämään on saatu kohennusta.
Työuupumus, loppuun palaminen myös masentaa. Tämä tuhoaa myös riittävän unensaannin.
Kierre on valmis jopa itsetuhoisiin mittasuhteisiin.
Masentunut ei pysty mieltämään, kuten alussa totesin: kaikki on kiinni aivojen toimintavajeesta.
Tätä vajetta voi vähentää tehokkaasti liikkumalla riittävästi.
Masentunut toteaa; ei jaksa lähteä yhtään liikkeelle.
Siinä niitataan joskus pysyvästi henkisen ja fyysisenterveyden kivijalka.
Lääkehoito saattaa pahimmillaan tuhota koko terveydentilan.
Lääkintäviranomaisten tulisi ehdottaa esim. "kaamosmasennuksen" tilalle lievempiä hoitomuotoja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ymmärsinkö kirjoituksestasi oikein vai korjaatko käsitykseni.
Eli seuraava kohta pisti silmään;
"Masentunut ei pysty mieltämään, kuten alussa totesin: kaikki on kiinni aivojen toimintavajeesta.
Tätä vajetta voi vähentää tehokkaasti liikkumalla riittävästi.
Masentunut toteaa; ei jaksa lähteä yhtään liikkeelle.
Siinä niitataan joskus pysyvästi henkisen ja fyysisenterveyden kivijalka. "
Tarkoitatko, että vaikeasta masennuksesta kärsivä jotenkin tahdonalaisesti välttää ei-lääkkeellisiä keinoja mielenterveytensä edistämiseksi?
Oletko todella jäävi syyllistämään ihmistä, jolla vaikea masennus, ja joka ei yksinkertaisesti pysty esim. nousta sängystä ja lähteä ulos lenkkeilemään? Koska näin tekstisi äkkiä antaa ymmärtää.
Ymmärrän täysin pointtisi, että masennuksen hoito ei saa olla pelkästään lääkkeiden varassa, mutta kun puhutaan vaikeasta masennuksesta, on ongelmat jo siinä määrin kasautuneet ja tulevaisuuden usko hämärtynyt, ettei reebokit ja lenkkipolku auta siinä tilanteessa yhtään..
Kyllä lievän masennuksen hoidossa on yleistynyt monet ei-farmakologiset hoitokeinot, mm. kirkasvalohoito ja erilainen viriketoiminta. Terveydenhuollon ammattilaiset saavat koulutuksensa puolesta ne perustiedot, joilla näissä tilanteissa pyritään ensisijaisesti tarttumaan ongelmiin antamalla potilaalle tietoa asioista joilla on edullisia vaikutuksia mielenterveyteen. Ammattitaitoinen sairaanhoitaja/lääkäri tunnistaa kuitenkin myös tapaukset, joissa tarvitaan kajoavampaa hoitoa. Lääkehoito ei siinäkään tilanteessa yksistään riitä ongelmien korjaamiseen, mutta se yhdistettynä muihin hoitomuotoihin auttaa monia masennuksesta kärsiviä.
Pahoitteluni jos paasaamiseni on turhaa ja johtuu omasta ymmärtämättömyydestäni :)
Tottahan kuitenkin on että monet dg:n saaneet ihmiset mieltävät tilanteensa liian mustaksi.
Heidän mielestään masentuneisuutensa on luonnonlakejakin kohtalokkaampi.
Liikunta olisi eräs näitä "lääkkeettömiä vaihtoehtoja".
Ei sen tarvi olla ulkona liikkumista. Oma 'kuntosalini' tarvikkeineen maksoi 0.00€.
Pensselit sohvan alle - ja siitä vatsa-selkälihaksia vahvistamaan.
Kun lihakset vahvistuivat, täytin limsapullon taakse ojennettujen käsien lisäksi.
Omassa tapauksessani osottautui, etteivät aivoni saaneet riittävästi happea.
Syynä vajaatehoinen, pinnallinen hengitys. Tämä piti yllä vaikeita depressiokausia.
Se nyt on vaan niin, että biologinen rakenteemme hyötyy useimmalla tyypillä treenistä.
Kukaan lääkäri ei kerinnyt/huomannut testauttaa hengityselinten toimivuutta.
Sen sijaan Libriumia kirjoitettiin poikkeuksetta.
Lopetin niiden käytön tapaturmaeläkkeelle jouduttuani.
Minulla on kanttia paasata kehon tarvitsemasta riittävästä liikunnasta.
Depressio yhdessä Asperger syndrooman kanssa ehti rapauttamaan sosiaaliset taidot.
Täytän viikon päästä 70v.
Siinä olet oikeassa, että liikunnan keinoin jo pelkin hormonaalisin vastein voidaan etenkin "normaalitilassa" saavuttaa mielihyvän tunnetta ja sitä kautta elämänlaadun kohentumista.
Masennusta hoidettaessa tämä otetaan huomioon, mutta joillakin masentuneilla ongelma on niin paljon syvemmällä, että heitä on todella vaikea motivoida hoitamaan itseä jos jäljellä ei ole elämänhalua. Alussa keskitytään lähinnä vaikuttamaan mielikuviin itsestä ja ympäröivästä maailmasta, jotta juuri kuvailemasi synkkyys saataisiin hälvenemään. Varmasti aikanaan tulee aika, jolloin myös liikunta saadaan tueksi.
En missään nimessä halua näkemystäsi tyrmätä, tämä keskustelu osoittaa että sinulle todella on liikunnasta ollut apua.. Ja varmasti monille muillekin.
Puhun niistä masennusta sairasavista, joiden voimavarat ovat yksinkertaisesti niin lopussa, että siinä vaiheessa usein fyysisestä harjoittelusta ei tule mitään. He tuskin täällä edes tätä palstaa lukevat, että sinänsä vinkkisi varmasti menee sille osalle jotka aktiivisesti etsivät keinoja hoitaa itseään ja joille liikunta todella voi tuoda hyötyä.
Lopuksi..
Onnea syntymäpäivällesi! Arvostan vanhempia ihmisiä ja tunsin tässä piston sydämessä; mikä minä toisaalta olen sanomaan kun en vielä ole puolivälissäkään sinun ikääsi ja elämänkokemus aivan toinen.. Mutta puhun sen puolesta minkä käsityksen tähän ikään mennessä olen saanut..