Mä kirjotan tähän forumiin siks, että tää vastaa lähiten koulukiusaamista - pelot ja pelkääminen - koulukiusaaminenhan johtaa pelkäämiseen. Kun koulukiusaamista ajattelee, monet on syrjäytyny sen verran pahasti että tekee itsemurhan tai on muuten itsetuhoisa.
Mua itteeni kiusattiin melkein kymmenen vuotta - ehkä pyöreyteni takia, ehkä siks, että olin erilainen kuin muut. En koskaan viihtyny porukassa. Tuntu että kaikkia muita ympäröi jokin aitaus, mihin mä en päässy sisään. Kun mä menin yläasteelle, me muutettiin uuteen paikkaan, jossa kaikkien piti olla muodikkaita ja oma-aloitteisia - kahta asiaa, mitä kammosin kaikkein eniten. Koska olin taas jälleen kerran erilainen, mulle alettiin pottuilla taas. Ehkä se johtu vaan kiltteydestäni tällä kertaa - etten ollu yhtä paha kun muut.
No, mä päätin etten antais muiden lannistaa itteäni.
Meidän ilmaisutaidon tunneilla ysillä oli pari tyyppiä, ketkä halus taidelukioihin - pari niistä pahimmista kettuilijoista. Siellä oli myös yks, joka katto mua päästä varpaisiin ja teki mulle huonon olon.
Kun yhteishaun tulokset oli tullu, mä hyppäsin ilmaan riemusta. Mut oli hyväksytty yhteen Suomen suosituimmista ja parhaimmista taidelukioista - ja nää "suositut" tyypit joutu murskaamaan hetkeks unelmansa taideopiskelusta ja joutu lukioihin, joihin koottiin kaikki ne, ketkä ei päässy mihinkään muualle.
Mä olen edelleenkin puhtaasti vahingoniloinen niille. Ne sai kunnolla nenilleen ilman että mun tartti alentua sellaseen huonoon käytökseen mitä ne teki.
Mitä mä nyt halusin sanoa, niin niitä keitä kiusataan: kiusaajat häviää lopussa, ja kiusatut voittaa, kunhan vaan jaksaa olla vahva ja uskoa siihen.
Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. :)
Mua itteeni kiusattiin melkein kymmenen vuotta - ehkä pyöreyteni takia, ehkä siks, että olin erilainen kuin muut. En koskaan viihtyny porukassa. Tuntu että kaikkia muita ympäröi jokin aitaus, mihin mä en päässy sisään. Kun mä menin yläasteelle, me muutettiin uuteen paikkaan, jossa kaikkien piti olla muodikkaita ja oma-aloitteisia - kahta asiaa, mitä kammosin kaikkein eniten. Koska olin taas jälleen kerran erilainen, mulle alettiin pottuilla taas. Ehkä se johtu vaan kiltteydestäni tällä kertaa - etten ollu yhtä paha kun muut.
No, mä päätin etten antais muiden lannistaa itteäni.
Meidän ilmaisutaidon tunneilla ysillä oli pari tyyppiä, ketkä halus taidelukioihin - pari niistä pahimmista kettuilijoista. Siellä oli myös yks, joka katto mua päästä varpaisiin ja teki mulle huonon olon.
Kun yhteishaun tulokset oli tullu, mä hyppäsin ilmaan riemusta. Mut oli hyväksytty yhteen Suomen suosituimmista ja parhaimmista taidelukioista - ja nää "suositut" tyypit joutu murskaamaan hetkeks unelmansa taideopiskelusta ja joutu lukioihin, joihin koottiin kaikki ne, ketkä ei päässy mihinkään muualle.
Mä olen edelleenkin puhtaasti vahingoniloinen niille. Ne sai kunnolla nenilleen ilman että mun tartti alentua sellaseen huonoon käytökseen mitä ne teki.
Mitä mä nyt halusin sanoa, niin niitä keitä kiusataan: kiusaajat häviää lopussa, ja kiusatut voittaa, kunhan vaan jaksaa olla vahva ja uskoa siihen.
Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
moi!
muakin on kiusattu melkein 7 vuotta.
se ei ole kivaa!
Näytä niille!!! Älä alennu niiden tasolle, ne joutuu viel "nuolemaan maata"!!!
Sun tarina vaikuttaa tosi mielenkiintoselta. Siis tietenki se on tosi väärin, että sua kiusattiin kouluaikana, mutta se ite tarina on silti mielenkiintonen. Mä vaan uteliaisuuttani halusin kysyä, että mitä sulle sitte nykyään kuuluu? Mä oon aina halunnu tietää, että miten entiset koulukiusatut sitte pärjää siinä koulun jälkeisessä elämässä. Joten kertositko? Onko sulla joku sellanen ammatti, mistä sä sillon koulussa unelmoit, tai onko sulla muuten nyt mukava elämä? Mitä sä nykyään aattelet niistä kiusaajista? Oot edelleen vihanen vai säälit?? Koulukiusaajathan on oikeesti rasistien kans samaa luokkaa, eli siis näitä maailman säälittävimpiä ihmisiä.
Mua kiusattiin jo ala-asteella heti kun jäin luokalle sairauden takia, ja kun mulla ei ollut samanlaista perhettä kuin muilla. Isäni oli kuollut jo ollessani hyvin pieni.
Kiusaamista kesti ylä-asteellakin. Sitten olin jo vähän paremmassa asemassa. Mutta vasta nyt on kaikki ohi kun olen aikuinen ja ei tarvi mennä enään kouluun. Omalla kohdalla ne on enään paha muisto josta oli seurauksena älytön arkuus.
Haavat alkoi parantua vasta kun löysin oman mieheni. Hän auttoi toipumaan ja unohtamaan ne kiusaajat ja nyt vuosien jälkeen olen vähitellen osannut antaa heille anteeksi. Sain viimein myös kunnon koulutuksen puutarhuri ja nyt ei kukaan hypi nenille.
Mulla on kiusaamiskokemuksia ala-asteelta ja erityisesti yläasteelta. Olen yliopisto-opiskelija, mutta valmistuminen ja ihmissuhteet (siis niiden puute) tuottavat ongelmia. Syön masennuslääkkeitä ja käyn terapiassa.
Että sellaista seuraa kiusaamisesta.
Nykyisin vihaan sydämeni pohjasta kaikkia rasisteja, fasisteja ja muita "yli-ihmisiä". Ne ovat kaikki takuulla entisiä koulukiusaajia. Itsestään epävarmoja nollia.
Olen ollut pitkään alamaissa, mutta nyt tämän vuoden aikana olen alkanut voida paremmin, kiitos terapian ja lääkityksen. Luulen, että tulevaisuudessa itsetuntoni tulee olemaan kuin rautakanki. Ei mene poikki, ei sitten millään :-)
Kiusatut ovat miljoona kertaa kovempia tyyppejä kuin kiusaajat.
moi.kävin 1lk.liperissä ja mua ei kiusattu ja mulla oli kavereita mutta sitten 2-3lk.kävin järvelän kouluu sen nimi oli vuokkoharjun koulu.siellä mua alettiin kiusata siksi koska olin sen luokan ainut eri paikkakuntalainen kukaan ei halunnu hyväksyy mua.sitä kiusaamista jatkui puolitoista vuotta mutta sitten sain ihanan ystävän julian,tosin ne muut yritti aina viedä mun ainuun ystävän.mutta me ei keretty olee ku puolvuotta yhessä kun mun piti jo muuttaa takasin liperiin iskän luo. ollaan silti oltu kavereita ja nähty silllon tällön ku oon käyny äitin luona siellä järvelässä.tääällä liperissä olen kuitenkin viettänyt onnellisia koulu vuosia tosin vain kaksi,4-5lk.nyt äitini muutti hyvinkäälle enkä enää nää juliaa.ja nyt äitini haluaisi että muutan sinne hyvinkäälle ja menisin uuteen kouluun mutta entä jos mua aletaan taas kiusaamaan,en miettisi kiusausta mutta kiitos järvelän ala-asteen oppilaiden pelkään mennä uuteen kouluun.mutta haluan kiittää juliaa joka näki minussa hyvät puoleni ja tuki minua.
YESS! YESS! YESS!
Onnellista vahingonilon tunnetta toivoo entinen koulukiusattu :-D
Tsemppiä sulle ja onnea valitsemallasi tiellä! Ja hyvää elämää!
Mennäänkö yhdessä räkimään niiden sun kiusaajiesi päälle? Voi, mennäänhän? PLIIIIISSSS? :-)