kummi

nyt vain itse päättää

Hei!

Itse olen myös kirkoton kummi ja todella otettu tehtävästäni, koska kirkkoon kuuluminen/ kuulumattomuus ei siihen vaikuttanut, vaan vanhempien henkilökohtaiset arvot ja arvostukset. Voiko näin ollen enään suurempaa kunniatehtävää saadakaan.

Tuo mainitsemasi kummikoru on mielestäni henkilökohtainen lapselle, eikä hänen sitä tarvitse välttämättä pitääkään, jäähän siitä kaunis muisto. Toki tytöt saattaa joskus ala-asteikäisinä kiinnostua koruistaan ja alkaa myös käyttämään näitä, jos vanhemmat niin sallivat.

Itse pelkäsin korussa sitä, että se kokonsa ja mahdollisen tulevan käyttönsä kautta saattaisi hävitä. Oma kummiperheeni kun ei ole kauhean tarkka tavaroistaan, eikä heillä arvosteta "helyjä" (omien sanojensa mukaan), joten oma valintani oli korurasia kaiverruksin. Tosin ainahan tämäkin saattaa kadota, mutta ei ehkä niin herkästi kuin pieni koru. Lisäksi lapsi saa itse päättää mitä aarteita sitten vanhempana rasiaan jemmaa, jos kiinnostus koruja kohtaan jää vanhempien lailla vähäisemmäksi.

Sinun tilanteessasi olet varmasti itse paras asiantuntija lahjaa valitessa, tunnethan lahjan saajat tai ainakin vanhempansa paremmin. Toki aina voit myös kysyä vinkkejä vanhemmilta, he varmasti mielellään auttavat.

Onnea etsintään ja mukavaa kummitaipaleen alkua teille molemmille :)

Noista vaihtoehdoista olisin enemmän enkelikorun kannalla, mahdollista myöhempää käyttöä ajatellen..
Voisi olla hassua käyttää vaaleanpunaista vauvantossukorua esim. teini-iässä ;)
Toki voi olla rakas muisto tuo tossukin, vaikkei käytössä pitäisi.

Tässä oma mielipiteeni :)

Minä en ole lapsen kummi,vaan mummu. Ostin tyttäreni tytölle kastelahjaksi kultaisen kaulaketjun, jonka riipus on kultainen pieni SYDÄN. Sitä on tyttö (nyt 3v) pitänyt kaikissa tärkeissä juhlissa,kuten vanhempiensa häissä,synttäreillään,kastejuhlassa y.m.Ei kuitenkaan arkikäytössä! Koru on tytölle tärkeä ja kallisarvoinen! Enkelikorukin kiva,mutta sydänkorulla on enemmän käyttöä,jos pysyy tallessa ja sitä voi käyttää isonpanakin! :)