Olen vihdoinkin menossa huomenna lääkäriin masennuksen takia ja olin oikein ylpeä itsestäni vielä silloin kun sen ajan varasin... Nyt haluisin perua sen - aiemmin olen aina perunut ajat.
Pelottaa, etten osaa selittää mitään ja sitten se lääkäri nauraa mulle vaikka vain sisäisesti ja pohtii, mitä teen siellä - eihän mussa ole mitään vikaa... Ja juuri nyt oonkin ollut pari päivää taas iloisempi, näit hyviä päiviä tulee välillä ja silloin en tietenkään koe olevani hoidon tarpeessa. Voinko siis mennä ns. hyvänä aikana sinne lääkäriin, enhän mä silloin tarvitse häntä??? Olenko oikeasti oikeutettu siihen?
Tiedän et niin kauan kuin en saa asioita käsiteltyä, niin hyviä päiviä seuraa aina ne huonommat. Siksi halusinkin nyt ottaa itseäni niskasta ja tehdä jotain... Haluan normaalin tulevaisuuden!!!!!!
Olenkohan selittänyt tarpeeksi epäselvästi. Oletteko siis sitä mieltä, että jos en joka päivä ole yhtä masentunut, niin mulla ei ole tarvetta lääkäriin? Tai paremminkin, onkohan se lääkäri sitä mieltä...
Olen melko varma, että huomenna menen paniikkiin ja jäädyn enkä osaa sanoa yhtään mitään merkittävää. Viimeksi vuosia sitten psykologille menin (ja silloin masennus oli paljon pahempi), kerroin sille ainoastaan että mulla on tosi, tosi, tosi paljon kavereita ja tosi, tosi lämpimät välit perheeseeni, eikä mikään ole vialla. Heh. Se varmaan ihmetteli, miksi hitossa sitten olin siellä.
Pelottaa, etten osaa selittää mitään ja sitten se lääkäri nauraa mulle vaikka vain sisäisesti ja pohtii, mitä teen siellä - eihän mussa ole mitään vikaa... Ja juuri nyt oonkin ollut pari päivää taas iloisempi, näit hyviä päiviä tulee välillä ja silloin en tietenkään koe olevani hoidon tarpeessa. Voinko siis mennä ns. hyvänä aikana sinne lääkäriin, enhän mä silloin tarvitse häntä??? Olenko oikeasti oikeutettu siihen?
Tiedän et niin kauan kuin en saa asioita käsiteltyä, niin hyviä päiviä seuraa aina ne huonommat. Siksi halusinkin nyt ottaa itseäni niskasta ja tehdä jotain... Haluan normaalin tulevaisuuden!!!!!!
Olenkohan selittänyt tarpeeksi epäselvästi. Oletteko siis sitä mieltä, että jos en joka päivä ole yhtä masentunut, niin mulla ei ole tarvetta lääkäriin? Tai paremminkin, onkohan se lääkäri sitä mieltä...
Olen melko varma, että huomenna menen paniikkiin ja jäädyn enkä osaa sanoa yhtään mitään merkittävää. Viimeksi vuosia sitten psykologille menin (ja silloin masennus oli paljon pahempi), kerroin sille ainoastaan että mulla on tosi, tosi, tosi paljon kavereita ja tosi, tosi lämpimät välit perheeseeni, eikä mikään ole vialla. Heh. Se varmaan ihmetteli, miksi hitossa sitten olin siellä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
itselle,jos lääkärille selittää että kaikki asiat on hyvin,silloinhan lääkäri ihmettelee että mitäs
tänne edes tulit,ja miten hän voisi auttaa jollei tiedä edes mikä vaivaa?
Kirjoita vaikka paperille ja anna lääkärin lukea.
Ihmetyttää jos masennus joinain päivinä ei vaivaa ja toisina vaivaa.Minulla masentaa joka päivä jo herätessä eikä valoa näy missään.
kyllä sun kannattaa mennä jos sul ei oikeesti mee kovin hyvin eli siis sua masentaa jne. itelläniki on masennusta mutta aina niitä parempiakin päiviä tulee mutta kannattaa mennä koska vain niin saat paremman olon kun et pidä kaikkee sisälläs :)
älä enää odota pohjaa!
Ja kirjoitathan huomenna tai jälkeenpäin kuinka meni, joohan!
Hyviä päiviä voi tulla, mutta pahat voivat olla liikaa.
Lääkärit on fiksuja, vastaanotto menee lääkärin vastuulla, sinun ei tarvitse murehtia sitä.
Itse olin miettinyt aivan samaa juttua ja liian pitkään, ennenkuin lopulta päädyin vastaanotolle.
Tätä pohtii moni, joten kerrothan miten hurisi ja miten hurisee nyt.
kannattaa varmaan miettiä mitä lääkäriltä haluat, siis lääkkeitäkö vai terapiaa vai mitä?
... lääkkeitä en haluaisi... Ajatus niistä ahdistaa, kun on seurannut joidenkin läheisten elämää mielialalääkityksen kera. En tiedä... Haluan vain voida hyvin, mitä se sitten vaatiikaan, toisaalta.
Kerron kyllä miten huomenna menee. Toivottavasti hyvin. Harkitsin jo itsekin, että kirjoittaisin paperille asioita koska tunnen itseni ja tiedän miten vaikea mun on välillä sanallisesti ilmaista mitään - saati mitään vaikeita asioita. Pyrin vaan nauramaan ja leikkimään että kaikki on hyvin.
lääkäristä et saa mitään apua.Jotain sopimattomia lääkkeitä ehkä.ja naurut ja vittuilut päälle
yleistää.
Nauru ja v..u kuulostavat depersoonan peiliprojektiolta.
Juu.. Kävin siis tänään siellä lääkärissä juttelemassa ja ihan ok jutulta se vaikutti... Mutta en ole kuitenkaan varma, kuinka paljon olen valmis puhumaan... Olen tottunut pienestä asti siihen, että omista asioista ei puhuta ulkopuolisille, ja nyt se tuntuu jotenkin tosi omituiselta. Lisäksi syyllistän itseäni tästä koska mullahan on kuitenkin hyvä elämä, olenko vainoharhainen jos kuvittelen olevani masentunut... Ja en ainakaan SAISI olla! Hmm. Monimutkaista.
Lääkäri määräsi jo nyt ekalla kerralla lääkkeen, joka on Sepram. Käyn huomenna hakemassa sen mutta en kovin positiivisesti sen aloittamiseen suhtaudu. Olen lukenut ihan tarpeeksi pelottavia tarinoita sivuvaikutuksista ja muusta, mitä jos se lääke pilaakin koko elämäni?? Mulle on kuitenkin tärkeintä pystyä jatkamaan hyvää parisuhdetta ja käymään koulussa ja töissä hyväkuntoisena. Toivon, että se tosiaan tekee enemmän hyvää kuin pahaa.
Lisää käyntejä tulossa. Ahdistaa.
vaihtoehto on ehdottomasti syödä lääkettä. Olen itsekin syönyt Sepramia, josta oli hyvät kokemukset. Koin lääkkeen vaikutuksen niin, että se teki olostani normaalin.
Ja hieno asia, että sait mentyä sinne!
Mulle on myös kiusallista puhua omista intiimeistä asioistani. Ne vaan on pakko saada ulos, että ulkopuolinen saa jonkinlaisen käsityksen siitä missä mennään.
Eli luottavaisin mielin vaan lääkkeen kimppuun. Ne on käyttöä varten kehitelty. Ja aina voi lopettaa tai vaihtaa lääkettä, jos huomaa, ettei jokin aine sovi. Käyttäjät on yksilöitä.
Pahinta on, jos elämän hallinta katoaa masennusten takia. Sellaisesta on jo työläämpi paluu takaisin.
Masennus on liittynyt omalla kohdallani paljon myös perusturvallisuuteen. Yksi suuri pelko on ollut se, että putoan kärryiltä ja syrjäydyn koko systeemistä. Nyt kaikki on niin hyvin hallinnassa, kun olosuhteisiin nähden on mahdollista, kiitos mielialalääkkeiden.
Toiveikasta mielialaa toivon sinulle ja muillekin!
Helsingin sää on kyllä sangen haastava tällä hetkellä, mutta kevät tulee ja päivät pitenee.