Kolme ystävää on hylännyt minut reilun vuoden sisällä. Etsin syitä itsestäni mutten löydä. Mielestäni en ole ketään loukannut tai kohdellut huonosti vaan päinvastoin; olen soittanut tai kysellyt sähköpostilla kuulumisia, kuunnellut toisten murheita ja tarjonnut ruokaa kun ovat tulleet käymään. Tulee mieleen että olenko niin tylsä ihminen tai vaikea luonne että minusta on pakko päästä eroon? On vain hämmentävää huomata kun viesteihini ei enää vastata eikä nämä "ystävät" oma-aloitteisestikaan enää ota yhteyttä? Ilmeisesti muuttumisen paikka minulla. Mistähän aloittaisin?
Kun ystävät hylkäävät...
vääränlainen kai
144822
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
kysyä heiltä suoraan onko heidän mielestään sinussa jotain ärsyttävää?
Millaisia ne sun ystävät sitten ovat tyyliltään ja mitkä on ne suurimmat erilaisuudet verrattuna suhun? Millainen luonne omasta mielestäsi olet?
Minä murehdin asioita eikä itseluottamusta ole kovin paljoa. Yksi heistä on varakkaammasta perheestä joten hän ei oikein koskaan ymmärtänyt sitä että minulla ei ole varaa samoihin asioihin kuin heillä. Olin myös tukalassa elämäntilanteessa joten hän ehkä väsyi siihen ettei minulla ollut koskaan mitään uutta kerrottavaa. Yksi heistä taas on niin kiinni tunteissaan että hänen kuulemma täytyy saada mököttää kotona kun jokin asia ärsyttää. Hän ei myöskään pidä asuntoaan siistinä ja pitää minua neuroottisena kun huolehdin siitä että kotona on suht koht puhdasta. Yksi taas on minua 8 vuotta nuorempi ulkomaalainen jolla on laajat verkostot eikä hän tainnut ymmärtää sitä että olen niin yksinäinen enkä löydä ihmisiä elämääni. Ehkä kaikkien näiden kanssa suurimmat erot ovat itseluottamuksessa ja siinä ettei elämäni ole värikästä ja tapahtumantäyteistä.
heh minä en kyllä voi vastata tohon mutta sama vika ollut pienestä asti. ei kukaan tule "minun" takia käymään tai juttelemaan. vaan sillonkuin halutaan rahaa tai muuta ruinaamaan.
rahaa en lainaa koska sitte saa tapella vielä velkojen kans, ei hyvä.
oon saanu pikkuhiljaa tarpeeksi tästä elämästä ku joutuu vaan muitten ongelmia kuunteleen vaan ei kukaan tuu vaan pitämään hauskaa. kait sitä on nii vit*n tylsä että ei saa kavereita...
kun on vielä aina ollut "lauman" pienin, herkin ja heikoin yskilö niin tietäähän sen miten mieshenkilölle käy. en ryyppää, en polta, en valehtele enkä puhu paskaa. nii miks mua syrjitään? ja vielä lisätään 4v nuorisokotia nii ei oo ees kavereita jäljellä.
Muutin poikaystävän perässä uudelle paikkakunnalle. Mä en tunne täältä ketään muita ku mitä nyt avon luokkakavereita. Oon soitellu omille vanhoille kavereille sinne 100 kilsan päähän ja kyselly kuulumisia. Ne on kuitenkin tosi vaitonaisia eikä niistä saa mitään irti. Ei juurikaan soittele mulle oma-aloitteisesti. Mulla on edelleen kyllä kolme kaveria jäljellä, mutta tottakai se sattuu ku edes yhteen välit viilenee.
samanlainen olo, ei ole oikein kavereita. Vanhat kaverit on niin omissa oloissaan, et jos niille joskus soittaa niin ei niistä paljon irtoa. Yksi kaveri haukku takanapäin mua kaikille, enkä tiennyt siitä ennenkun n. 15vuoden kuluttua. Sillon sattu haukkuun mua mun seurustelukumppanille ja luuli saavansa hänet mukaan haukkukerhoon, vaan tulipa ereys. No en mä häntä siitä läksyttänyt ja yritin ymmärtää ja olla kaveria edelleen kunnes hän suuttu jostain käsittämättömän pienestä asiasta ja on ollut jo pari vuotta suuttunut.
Toinen kaveri ei enää puhu mulle mitään vaikka ennen jaoimme huolet. Kaupassa kun tulee vastaan niin hyvä jos edes tervehtii. Syytä tähän en tiedä. Hänen miehensä sanoo et ei ole suuttunut mulle tämä hänen vaimonsa. Yksi kaveri sit piti yhteyttä paljonkin ja hänellä oli elämä päin pers... ja mä kuuntelin, mut nyt kun hällä on hyvin, niin enää ei juurikaan pidetä yhtä. Tuntuu että aika väkinäistä on nykyään. Meillä käy vieraita pitkälti vaan mun sosiaalisen miehen takia. Pahin mitä on sattunut tällä saralla on se että tuttavapariskunta tuli kylään ja vaikka ovat tupakoimattomia niin kumpikin menee mun miehen perässä tupakille vaikka mä jään sisään. Osoittaa kyl sen mitä ne musta miettii....tylsä.
Sille naiselle joskus jotain selitän ja sit huomaan että eihän se edes kuuntele, kyllä siinä sitten itseluottamukset kuulkaa karisee kun tuhka tuuleen...
Löysin tämän palstan nyt äsken.... en tiennytkään tällaista olevan ja että muitakin yksinäisiä ja ystävänsä kadottaneita on...
Minun tarinani menee siten että muutin maalta 18-vuotiaana Hesaan, ja aloin seurustella ja mukaan tuli semmoinen tiivis bileremmi. Mentiin naimisiin ja saimme lapsen. Enää tavannutkaan bileremmin porukoita niin tiiviiseen tahtiin, hyvä jos kerran vuodessa. Työssä käynti ja lapsen hoito veivät kaiken aikani seuraavina vuosina, enkä muuta kaivannutkaan...
Ero tuli tuossa pari vuotta sitten ja hups heijaa, sain huomata että minullapa ei olekaan enää yhtään ystävää...
Työtovereista ei ole kavereiksi asti ja vaikka bileremmiläiset joskus meillä kävivätkin, niin ex-mieheni "peri" heidät erossa....
Minulla on pari ihmistä jolle lähettää ns. vitsipostia, mutta oikeita asioita en pysty puhumaan kenenkään kanssa.
Välillä voisin vaikka huutaa kun tekee niin kipeää!
No minun tarinani ainakin on helpompi. Friikki mikä friikki eikä muuksi voi muuttua vaikka haluaisi. Ja haluankin. Mutta ei voi mitään, kaverit oli, kaverit meni.
Olette ehkä liian erilaisia. Jos ystäväsi ovat hyvin ulospäinsuuntautuneita ja itsevarmoja, niin sinua se saattaa sisäänpäinkääntyneempänä haitata ja ärsyttääkin. Sama tietenkin päinvastoin. Vaikeaa siinä on löytää yhteistä säveltä, jos ihmiset ovat kuin eri planeetalta ja haluavat eri asioita. Pitää löytää samanlaista seuraa, niin hommat luistaa eli hakeudu ujojen ja ei-ulospäinsuuntautuneiden seuraan, jollainen olet itsekin. Silloin voi luistaa paremmin.
Onko sinulla muita ystäviä kuin nämä kolme, jotka sinut hylkäsivät? Miten he hylkäsivät? Sanoivat jotain vai lopettivat yhteydenpidon hiljaa? Mitä he sanoivat syyksi?
En oikein ymmärrä seuraavia kohtia:
ulkomaalianen ystävä: Miksi sinua häiritsi ulkomaalisen ystäväsi "laajat verkostot"? Hylkäsikö hän sinut niiden vuoksi eikä halunnut sinua heidän seuraansa?
Mököttävä kaveri: Mitä vikaa on siinä, että hän haluaa olla välillä kotona? En itsekään lähtisi mökötystuulella minnekään ja tuskin sinäkään. Eikö niin? Etkö voi mennä hänen luokseen ja auttaa häntä ystävänä piristymään? Eikö ystävät ole sitäkin varten? varsinkin ulospäinsuuntautuneet ihmiset haluavat olla mielummin mökötystuulella kotona kuin näyttäytyä ihmisten parissa. Ihmisillä on tapana tulla kuitenkin kyselemään kaikkea.
Oletko miettinyt, että ehkä oletkin neuroottinen siivouksen suhteen? Oletko arvostellut ystäväsi asunnon sotkuisuutta tai hänen elämäntyyliään ja verrannut sitä omaan siistiin asuntoosi? Sellainen ei ole reilua. Tai jos hän on elämäntilaneessa, jossa hän ei jaksa siivota. Tai sitten hänellä on vain eri käsitys siitä, millainen asunnon kuuluu olla. Miksi sinua hänen asunnon epäsiisteytensä niin paljon häiritsee, jos hän on ihmisenä muuten miellyttävä? Eikö asunnon siisteys ole silloin aika toisarvoista? Vai onko asunto todella kuin kaatopaikka jätteineen?
Rikkaan suhteen varmaan totuus piilee siinä, että hän elää aivan erilaista elämää eikä ymmärrä "normaalien" ihmisten rahahuolia. Silloin on vaikeaa löytää yhteis säveltä. Mutta hylkäsikö hän sinut siis siitä syystä, ettei sinulla ole tarpeeksi rahaa vai mistä syystä?
Jotenkin sanomisistasi saa kuitenkin vaikutelman, että olisi peiliin katsomisen paikka. Jos kolme ystävää hylkää todella lyhyen ajan sisällä, niin se on jo aika paljon. Vai oliko kaikki ystävät ns. samasta ystävä piiristä eli tunsivat toisensa. Silloin voi olla eri juttu.
Aina sitä tällaiseen rimpsuun eksyy se "opettajakin".
Ennemmin yksin, kuin paskojen kavereiden kanssa.
Niinpä!
Minulla oli eräs pitkäaikainen ystävä, jonka kanssa en ole ollut enää tekemisissä. Mitään varsinaista riitaa ei ollut, mutta mentiin vaan eri aaltopituuksille. Itse pysyin samanlaisena "ujona nössönä", kun taas ystävä sai itsevarmuutta eikä enää ymmärtänyt käytöstäni. Mielenkiintoista, että samoihin aikoihin myös toinen ystäväni lopetti yhteydenpidon.
Itse kyllä aion pysyä samanlaisena "ujona nössönä" kuin aikaisemminkin, enkä ala muuttamaan elämääni ystävien vuoksi. Jos en kelpaa tällaisena, niin sitten en kelpaa. Ei kaikki voi olla samasta puusta veistettyjä.
Toi on Tuttua Minullekin toi Että ystävät Hylkäävät :( yksikin kaveri Hylkäsi minut tänään ja Lähti Toisen Kanssa :'( Tuntuu TOSI PAHALTA!!! Mikä minussa on Vikana? Ja sitten Hän Lupaa ja rikkoo sen Lupauksen :( Tuntuu Tosi Vittumaiselta! Onko Tuttua Jollekin teistä?