Onko kellää muulla ollu samanlaisia kokemuksia? Mulle fuksivuosi on ollu paskinta aikaa tähänastisessa elämässä. Oman pääaineen opiskelijat on outoja ja tylsiä enkä oo löytäny yhtään uutta kaveria, ei oo ollu kivoja bileitä eikä mitään. Lähinnä istun vaan luennoilla ja katon telkkaria kämpillä. On ihan sairaan yksinäistä ku ei oo yhtään kaveria. Mikä mussa oikeen on vikana! Pitää varmaan hakea johonki muualle keväällä, en voi elää tämmöstä elämää seuraavat 5 vuotta.
paska fuksivuosi
pettynyt88
95227
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos opiskelemasi aine muuten kiinnostaa, niin ei sitä kannata lähtä vaihtamaan. Kavereita voi yrittää hankkia osakunnista, ainejärjestöistä yms. aktiivisesta yliopistotoiminnasta. Jos oman pääaineen opiskelijat ei tunnu sinunlaisilta ihmisiltä, ei kannata hakata päätä seinään niiden kanssa. Eikä kannata odottaa, että ne bileet tulee sun luo, vaan itse mennä aktiiviesti sinne, missä ihmisiä on. :)
Niin ja voithan kokeilla onko esim. opiskelemasi sivuaineen parissa parempaa toimintaa.
Monella saattaa olla liian suuria odotuksia yliopistomaailmaan siirtymisestä. Varsinkin, jos muuttaa pois vanhempien luota omilleen, voi helposti etukäteen kuvitella, että nyt elämä on yhtä juhlaa vapautta. No, kuten varmaan olet jo huomannutkin... se ei sitä ole.
Kouluhan ei ole välttämättä koko elämä, vaan kavereita voi löytää jo mainittujen osakuntien, ainejärjestöjen yms. lisäksi muista harrastuksista ja toiminnoista tai esimerkiksi opiskelun ohessa tehtävän työn kautta.
Työ paitsi laajentaa sosiaalista verkostoa, tuo myös lisätienestejä sekä arvokasta työkokemusta, joten sitäkin sopii harkita opiskelujen lomaan.
Yhdyn edellä esitettyyn mielipiteeseen siitä, että pelkästään oman pääaineen opiskelijoiden omituisuuden/ikävyyden takia ei kannata ruveta vaihtamaan koulua tai alaa, koska opiskelu kuitenkin tapahtuu itseä ja omaa tulevaa elämää varten. Uudessa paikassakin voi olla samat tai uudet ongelmat vastassa...turhaan monesti itsekin olen kuvitellut ruohon olevan vihreämpää aidan takana.
Onnea ja menestystä opinnoissa ja elämässä!
opintopisteitä?
Siitä se yliopisto-opiskelun huvi on revittävä.
Sirkuksessa käydään sitten erikseen.
No ei opiskelijan elämä pelkkää opiskelua ole. Jos on, niin kurja juttu.
Kyllä minulla ainakin oli muutakin elämää opiskelujen aikana.
Harrastuksia, kavereiden kanssa touhuamista jne. jne.
Ei minusta ole mitään järkeä hukuttaa itseään pelkkään opiskeluun,
jos se tarkoittaa kaiken muun elämän unohtamista. Ei opiskeluajan
mitään kärsimistä tarvitse olla. Kyllä niitä opintopisteitä saa ihan
normaaliin tahtiin kerättyä, vaikka jättäisi aikaa muullekin elämälle.
Ylisuorittajat ja no-lifet tietysti saavat yrittää jotain opintopiste-ennätyksiä,
jos se heidät iloiseksi tekee.
Alkuperäiselle: Mitä sinä teit ennen opiskelemaan lähtemistä?
Istuitko silloinkin vain kaikki illat kotona? Ehkä sinun kannattaisi
nyt ihan itse yrittää aktivoitua, eikä vain odottaa että asiat
muuttuisivat? Hanki niitä harrastuksia, käy tapahtumissa ja vaikkapa
opiskelijabileissä, jos sellaisissa viihdyt. On turha syyttää muita,
jos vain istuu passiivisena kotona. Elämän tylsyys on pääasiassa
ihan itsestä kiinni. Kotona mököttäminen varmasti onkin tylsää,
eikä varmaan muuksi muutu, vaikka siellä istuisi koko sen 5 vuotta.
Jos opiskelemasi aihe ei kiinnostakaan, vaihda ihmeessä. Jos kiinnostaa,
niin ei minusta kannata vaihtaa.
Ei kannata tuhlata elämän aktiivisinta aikaa vain olemassa olemiseen. Tehkää elämässä jotain muuta mielenkiintoista ja palatkaa vasta sen jälkeen ei niin merkityksellisten asioiden pariin. Moni ihminen aloitettuaan jotain he saattavatkin pian huomata ettei asia olekkaan vielä ajankohtainen. Menetettyä aikaa ei saa enään takaisin, joten jokainen hetki on elettävä niin kuin itse haluaa. Tulevaisuus ei katoa minnekään.
pitää tosiaan alkaa tekeen asian eteen jotain.. En oo aiemmin ollu tämmönen että istun vaan kotona vaan kotipaikkakunnalla oli läheinen ystäväpiiri joitten kans vietin kaiken vapaa-aikani mutta muuton jälkeen en oo semmosta vielä löytänyt. oon lisäksi aika ujo tuntemattomien seurassa niin siitäki varmaan johtuu etten oo löytänyt kavereita.. haluaisin kyllä käydä erilaisissa opiskelijabileissä ja kaikessa mahollisessa mutta ei niihin vaan tuu yksin lähdettyä, jos ois ykskin kaveri jonka vois ottaa mukaan niin tulis varmasti lähdettyä. nyt vaan masentaa eikä helpota yhtään että esitän koko ajan vanhemmille ja vanhoille kavereille että kaikki menee hyvin ja elämä on ihanaa. vähän oon säälittävä.. no en kyllä halua vajota itsesääliin vaan nyt aion oikeesti alkaa ettiin niitä kavereita ja sen kautta parempaa opiskeluaikaa!
Odotin, että nyt viimein yliopistolla saisi henkevää juttuseuraa, mutta kaikki vaan lässyttää viimeisimmistä ördäysreissuista ja tv-sarjoista. Muutenkin kaikki opiskelijatoiminta on pelkkää ryyppäämistä, mikä ei minua niin jaksa kiinnostaa. Olen myös muita vanhempi, muut tuntuvatkin enimmäkseen aika lapsellisilta. Pissiksiäkin löytyy (yök). Enpä ole lopettamassa kuitenkaan. Kavereita voi hakea muualtakin kuin opiskelun piiristä.
Minulla taas on ollut mukava vuosi. Itsekin olen ujo ja hiljainen ja ystävystyminen ei ole helppoa. Tähän mennessä olen saanut yhden kunnon ystävän yliopistolta ja se riittää. En ole puuhaillut mitään erikoista tämän vuoden aikana, mutta silti on koko ajan hirmu onnellinen olo.
Jos olet muuttanut vanhempien luota toiselle paikkakunnalle yksin opiskelemaan, niin tuo saattaa olla masennusta. Onhan se suuri muutos elämässä, kun kaikki tuttu ja turvallinen vaihtuu uuteen. Itsekin ikävöin 3 ystävääni, joista jouduin erilleen. Ajattelen, että kunpa kaikki olisi niinkuin ennen! Kaikki oli niin hyvin.
Mutta: kaikki on hyvin nytkin. Ystävät ja perhe ovat olemassa, vain eri paikkakunnalla. Olethan pitänyt yhteyttä ystäviisi? Mieti, mitä oikeasti haluat ja yritä saavuttaa se. Koita hoitaa opiskelusi kunnialla, mutta loppuajan saat tehdä ihan sitä, mikä itseäsi huvittaa. Oletko tutustunut uuteen paikkakuntaan? Itse ainakin tykkään ihan kävellä/pyöräillä/autoilla pitkin katuja/teitä ja katsella maisemia, tutustua ympäristöön. Näin voit huomata potentiaalin, joka ympäristössäsi piilee ja hyödyntää sitä.
Niin kuin on jo sanottu, jos pidät alasta, jatka opiskelua. Jos et, niin vaida alaa.
Ja yksinäisyyteen: on ihan hyvä välillä olla yksin. Itseäni yksinäisyys ei yleensä ahdista. Saat tehdä asiat juuri niin kuin itse haluat, sillä vauhdilla kuin haluat tai olla tekemättä. Mikä sinua pelottaa yksin olemisessa? Yksin oleminen on taito, jota kannattaa opetella. Toki tämä ei tarkoita, että pitäisi kokonaan erakoitua. Mutta onko se yksinoleminen kuitenkaan niin kauheaa? Mielestäni ei.
Oletan, ettet kuitenkaan ole tavannut kaikkia uuden paikkakunnan ihmisiä. Kyllä niitä ystäviä löytyy jostain kiven alta. Ei ystäviä tarvitse kasapäin olla. Ei se määrä, vaan se laatu. Muista, ettei sinun "entiset" ystäväsikään mihinkään ole kadonneet, vaikka eri paikkakunnalla ovatkin.