Matti Vanhanen alkaa nousta valtiomiessarjaan Kemijärven sellukiistassa. Paine oman puoluekentän suunnasta on varmaan valtava, mutta Vanhasen paineensietokyky kestää.
Valtion ja sitä lähellä olevien suomalaisten suursijoittajien intressihän on päivänselvä: Stora-Enson osaakkeen arvon pitäminen mahdollisimman ylhäällä ja osinkotulojen maksimointi. Hallituksen puuttuminen yhtiön johdon toimintaan alentaisi kumpiakin, eli tuottaisi valtiolle mahtavat tappiot sekä omistuksen arvon alenemisena että osinkotulojen pienenemisenä.
On ollut hienoa katsoa, kuinka Vanhanen ja Häkämies ovat vastanneet vasemmiston ja Heinäluoman typerään räksytykseen ja uhkailuun, että hallituksen olisi muka annettava asiasta selvitys eduskunnalle, tai muuten tulee välikysymys.
Miksi meitä rangaistaan noin luokattomalla oppositiolla, vaikka Heinäluoma hyvin tietää tosiasiat.
Hallitushan tekee koko ajan työtä Stora-Enson johdon kanssa ja Kemijärven kaupungin kanssa ja etsii korvaavaa ratkaisua asiaan.
Miksei Heinäluoma ja muu oppositio malta odottaa edes sitä, että Stora-Enso saa yt-neuvottelunsa päätökseen, jolloinj asetelma olisi kaiki n osin selvä, myös se, miten Stora-Enso itse osallistuu ilman työtä jäävien uudelleentyöllistämiseksi tähtäävien hankkeiden tukemiseen ja rahoittamiseen?
Heinäluoma ei halua odottaa, koska hän luulee, että irtopisteiden keruu räksyttämisellä kesken olevan asian ympärillä lisää SDP:n kannatusta. Heinäluoma on vetänyt demarit yhtä alas vastuuttomassa, räksyttävässä oppositiopolitiikassa kuin Jäätteenmäki veti kepun silloin, kun kepu oli oppositiossa.
Tämä on häpeäkai suomalaiselle sosialidemokratialle. Sen tajuaa jo onneksi iso osa sosialidemokraateistakin.
Ruusut Vanhaselle ja Häkämiehelle, risut Heinäluomalle ja oppositiolle.
Valtion ja sitä lähellä olevien suomalaisten suursijoittajien intressihän on päivänselvä: Stora-Enson osaakkeen arvon pitäminen mahdollisimman ylhäällä ja osinkotulojen maksimointi. Hallituksen puuttuminen yhtiön johdon toimintaan alentaisi kumpiakin, eli tuottaisi valtiolle mahtavat tappiot sekä omistuksen arvon alenemisena että osinkotulojen pienenemisenä.
On ollut hienoa katsoa, kuinka Vanhanen ja Häkämies ovat vastanneet vasemmiston ja Heinäluoman typerään räksytykseen ja uhkailuun, että hallituksen olisi muka annettava asiasta selvitys eduskunnalle, tai muuten tulee välikysymys.
Miksi meitä rangaistaan noin luokattomalla oppositiolla, vaikka Heinäluoma hyvin tietää tosiasiat.
Hallitushan tekee koko ajan työtä Stora-Enson johdon kanssa ja Kemijärven kaupungin kanssa ja etsii korvaavaa ratkaisua asiaan.
Miksei Heinäluoma ja muu oppositio malta odottaa edes sitä, että Stora-Enso saa yt-neuvottelunsa päätökseen, jolloinj asetelma olisi kaiki n osin selvä, myös se, miten Stora-Enso itse osallistuu ilman työtä jäävien uudelleentyöllistämiseksi tähtäävien hankkeiden tukemiseen ja rahoittamiseen?
Heinäluoma ei halua odottaa, koska hän luulee, että irtopisteiden keruu räksyttämisellä kesken olevan asian ympärillä lisää SDP:n kannatusta. Heinäluoma on vetänyt demarit yhtä alas vastuuttomassa, räksyttävässä oppositiopolitiikassa kuin Jäätteenmäki veti kepun silloin, kun kepu oli oppositiossa.
Tämä on häpeäkai suomalaiselle sosialidemokratialle. Sen tajuaa jo onneksi iso osa sosialidemokraateistakin.
Ruusut Vanhaselle ja Häkämiehelle, risut Heinäluomalle ja oppositiolle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ensinnäkin valtion rooliin ei kuulu lainkaan olla pörssiyhtiöiden osakkaana. Valtio myyköön kaikki osakkeensa.
Toiseksi puun myynnistä päättää metsänomistaja. Jos hän asettaa ehdoksi, että puu on käsiteltävä Kemijärvellä niin puukauppa syntyy näillä ehdoilla tai sitten ei synny.
Jos ei valtio voi porssiyhtiössä toteuttaa valtiorooliaan, on valtiolta virhe olla pörssiyhtiön osakkaana. Jos valtio on pörssiyhtiön osakkaana on valtion selkeästi ja laajasti ilmoitettava, että se todella on osakkaana valtioroolissa. Ilmoitettava niin, että sen myös kaikki muut pörssiyhtiön osakkaat tietävät.
Jos valtio haluaa toteuttaa valtiorooliaan, sillä pitäisi olla vähintään 51% pörssiyhtiön osakekannasta eikä se silloinkaan voi toteuttaa rooliaan muualla kuin yhtiökokouksessa, jossa muut äänestäjät ovat läsnä.
Stora-Ensossa valtion on tyydyttävä olemaan vähemmistöosakkaana muiden mukana, kun muut omistajat tuskin taipuvat siihen, että yhtiö ei toimsikaan pitkäjänteisesti omistajien edun mukaisesti.
Eikä valtiollekaan ole viisasta toimia niin, että sen omistusosuuden arvo laskisi ja osinkotuotot pienenisivät. Se voi tulla kalliimmaksi valtiolle ja veronmaksajalle kuin työttömien uudelleentyöllistäminen budjettivaroin.
Vanhanen, Häkämies ja hallitus toimivat nyt juuri niin kuin pitää toimiakin työpaikkojen turvaamiseksi ja valtion talouden hyväksi hoitamiseksi.
Demarit vain politikoivat ja kepun kenttäväestä tyhmempi osa säestää, kun eivät asioita ymmärrä.
Stora-Enso ei ole valtionyhtiö, vaikka valtio omistaakin suoraan tai muiden tahojen kautta n. 1/3 osan sen osakkeista.
Se onkin väärin, että valtio omistaa pörssiyhtiön osakkeita. Sen pitää myydä ne. Jos valtio rahaa tarvitsee yhteiseen tarpeeseen, niin verottakoon sitten vaikka huippuunsa trimmattuja osinkotuottoja. Puun myyjänä valtio (metsähallitus) voi asettaa myyntiehtoja siitä missä valtionmetsistä ostettu puu jalostetaan. Samoin voi menetellä omistaja myös yksityismetsien kohdalla. Se ostaa, jolle ehdot sopivat. Alueellinen teollistaminen on monen kohdalla myös huomionarvoinen seikka.
Kun nyt muistaisi mikä (tai mitkä) valtiot ovat ryhtyneet hakemaan omaa talouskasvuaan menemällä vähemmistöomistajiksi hyvän liikeidean omaaviin kasvuyrityksiin, joissa nopeaan ja kannattavaan kasvuun tarvitaan pääomia, joita yrityksellä itsellään ei ole, tai yrityksen kasvu olisi hidasta, jos se pitäisi rahoittaa yrityksen omia myyntituloja odottamalla. Lainarahaahan pienet ja keskisuuret yritykset eivät juuri saa, ainakan tarpeeksi paljoa, kun vakuudet puuttuvat ja korkomenoihinkin on rahat jostain ansaittava.
Valtion harjoittama riskisijoittaminen edellyttäisi elinkeinoministeriöltä vankkaa asiantuntemusta, jota sinne varmasti pystyttäisi palkkaamaan ellei sitä ennestään ole. Asiantuntijaryhmä tutkisi pk-yrityksiä ja poimisi sieltä lupaavia ehdokkaita, joihin valtio menisi vähemmistöosakkaaksi sijoittamalla yrityksiin uutta pääomaa niiden kasvua vauhdittamaan.
Tällaisen valtion riskisijoitustoiminnan seurauksena on noissa esimerkkivaltioissa (joita en nyt muista) tapahtunut, että valtion perässä kasvuyrityksiin ovat tulleet riskisijoittajina mukaan myös yksityiset riskisijoittajat. Näin yritykset ovat saaneet nopeasti paljon lisää pääomaa ja päässeet tekemään kasvun kannalta tarpeelliset investointinsa tarvitsematta ottaa lainaa tai odottaa, että investointiraha olisi tullut myyntituloina yritykselle.
Kun yritykset ovat lähteneet rajuun kasvuun ja alkaneet menestyä markkinoilla, niiden osakekurssit ovat monin- ellei moninkymmenkertaistuneet ja jaettavia osinkojakin on tullut runsaasti. Tällaisessa vaiheessa valtio on muuttanut omistuksensa lihoiksi, eli myynyt osakkeensa ja sijoittanut rahat uusiin kasvuyrityksiin.
Tässä strategiassa valtio ei tienaa ainoastaan kasvuyritysten osakkeiden arvonnoususta ja osingoista, vaan myös siitä, että kasvuyritykset työllistävät, pystyvät maksamaan hyviä palkkoja (valtio saa lisää tuloveroja), yritysten tulos paranee, jolloin yhteisöveron tuotto nousee, ja tuotteita myytäessä valtio kuorii vielä niidenkin hinnoista 22%alv:n, puhumattakaan, että kaikki yksityiset riskisijoittajat maksavat omista osinkotuloistaan valtiolle pääomatuloveroa.
Tätä vaihtoehtoa kannattaisi Pekkarisen miettiä, sillä valtion omistajapolitiikka lienee nyt liiaksi keskittynyt "turvallisiin" kohteisiin: perinteisen savupiipputeollisuuden suuryrityksiin ja pörssinoteerattuihin osakkeisiin, joissa arvonnousu on aika vaikeasti ennakoitavissa ja "turvallisuuden" korostaminen johtaa yleensä vain keskinkertaisiin osinkotuloihin.