Tarkoitus oli palata takaisin opiskelujen pariin (joita jäljellä 2v), kun vauva on 1-vuotias (ensi syksynä). Vaikka siihen on vielä aikaa, ajatus ahdistaa jo nyt.
Enimmäkseen ahdistaa se, etten haluaisi jättää lastani hoitoon (edes tutulle, kuten mummolleen). Haluaisin olla hänen kanssaan kotona.
Toiseksi on taas se, että miten selviydyn opiskelusta, kun kotona on pieni lapsi? Kotona kun on iltaisin tehtävä kouluhommia, kaikenmaailman kirjoitelmia yms.
Ja vielä kolamnneksi... en ehkä ole edes varma, haluanko tosiaan opiskella kyseistä alaa... tai siis haluanko sille alalle töihin. Eli aika menisi hukkaan ja lapsen tärkeät kehitysvaiheet jäisi näkemättä.
Ahdistaa, kun mies painostaa jatkamaan opiskeluja... Itse voisin jäädä vain kotiäidiksi.
Miten muut olette pystyneet yhdistämään opiskelun ja pienen lapsen hoidon?
Enimmäkseen ahdistaa se, etten haluaisi jättää lastani hoitoon (edes tutulle, kuten mummolleen). Haluaisin olla hänen kanssaan kotona.
Toiseksi on taas se, että miten selviydyn opiskelusta, kun kotona on pieni lapsi? Kotona kun on iltaisin tehtävä kouluhommia, kaikenmaailman kirjoitelmia yms.
Ja vielä kolamnneksi... en ehkä ole edes varma, haluanko tosiaan opiskella kyseistä alaa... tai siis haluanko sille alalle töihin. Eli aika menisi hukkaan ja lapsen tärkeät kehitysvaiheet jäisi näkemättä.
Ahdistaa, kun mies painostaa jatkamaan opiskeluja... Itse voisin jäädä vain kotiäidiksi.
Miten muut olette pystyneet yhdistämään opiskelun ja pienen lapsen hoidon?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä opiskelun ja pienen lapsen hoidon pystyy yhdistämään. Olen tehnyt sen yksinhuoltajana.
Ensinnäkin: kannattaa miettiä, onko keskenjäänyt koulusi paras vaihtoehto sinulle. Joka tapauksessa, sinun kannattaa hankkia itsellesi tutkinto/ammatti, pelkkänä kotiäitinä olet pulassa, jos jotain tapahtuu. Voithan siis käydä koulun vaika kahden vuoden päästä, jolloin lapsesi on jo hieman isompi. Mietit siihen asti, mitä oikeasti haluat.
Ja jos sinulla on mies kotona, miksi ihmeessä ei esseiden tai laskujen teko illalla onnistu?
Se vaatii vain paljon suunnittelua, apua toiselta osapuolelta/mummolta/sukulaisilta, mutta kyllä onnistuu, jos on motivaatiota.
Tsemppiä vaan koulun käyntiin!
Kyllä pystyy.
Itse sain toisen lapseni kesken opiskelujen, toinen vuosi oli juuri alkanut.
Palasin kouluun n. kuukausi synnytyksestä, itsellä koulu oli lähellä ja mies teki vain iltavuoroja joten tukea sain kotoa ja tietysti hoitoapua omilta vanhemmilta.
Tehtävät sain tehtyä, toki ala kiinnosti himuisesti ja opettajat kannustivat!
Hyvillä papereilla valmistuin poikien ollessa 4,5v. ja 1,5v.
Jos on tarpeeksi tahtoa pystyy mihin tahansa!
on sun mielestä parasta - mä olen sitä mieltä, että opiskella ehtii myöhemminkin kun taas lapset ovat pieniä vain hetken. Itse menin opiskelemaan kun nuorempi (puhun noista vanhemmista) täytti kolme vuotta ; )
Olet vasta saanut lapsen. Olet äitiyden hormooni huipussa nyt. Katso opiskelujen palaamista lähempänä sitä ajankohtaa. Voi olla että lapsesi yksinkertaisesti on niin sosiaalinen että "tarvitsee" omanikäistä seuraa jo nuorena. Herkemmän lapsen kanssa kannattaa jäädä kotia.
Omasta kokemuksestani voin sanoa että sinä, miehesi ja lapsesi muututte lapsen kasvaessa. Ajatusmaailma muuttuu sitä mukaa kun lapsi oppii uusia asioita. Se on vaikea ymmärtää just nyt. Mut odota ja katso. Sä näät ajan kuluessa mikä on just teidän perheenne parasta.
Voit olla kotona kolme vuotta. Mitä aattelit tehdä sen jälkeen ilman minkäänlaista koulutusta? Voit toki jäädä senkin jälkeen kotia, mutta varautukaa olemaan lopun elämäänne köyhiä. Lapsi kallistuu kasvaessaan.
Älä ymmärrä tätä väärin. Yritän antaa erilaista näkökulmaa asioihin. Olet juuri nyt herkässä tilassa. Puol vuotta imetyksen lopettamisen jälkeen alat vasta olla "normaali". Älä vaivaa vielä päätäsi asioilla jotka tapahtuu puolen vuoden päästä. Nauti lapsesi vauva ajasta ja ala miettiä asioita vasta pari kk ennen h-hetkeä.
Hyviä jatkoja.