Kirjoitan itse tänne toisessa ketjussa olleen oman selitykseni omakohtaiselle vl-uskolle. Otin tähän koosteen viesteistäni.
Tässä ajatuksiani.
Joskus tuntuu, että sydämenusko ja omakohtainen usko vl:ssa on sitä, että tottelee seurakunnan ohjeita ja rakkaudenneuvoja mielellään! Ne tuntuvat omakohtaisen uskonelämän kannalta todella tärkeiltä.
Jos noudattaa niitä vain tavan vuoksi, niin silloin on asiat huonosti, vaikka olisi miten tiivisti vl-seurakunnan sisällä.
Tuosta vl-sydämenuskosta nousee rakkaus muita tottelevaisia vl-uskonystäviä kohtaan! Sen rakkauden sanotaan olevan oiken hengen oikea hedelmä! Ja se on merkki siitä, että 'vain me olemme Jumalan lapsia'.
Korostan tuota MIELELLÄÄN-sanaa. Se tarkoittaa sitä, että on sydämensä pohjasta saakka vl-seurakunnan oppien ja tapojen kannalla. Sydän sanoo AAMENTA kaikelle vl-puheelle ja käytännölle. Sitten tuntee olevansa varmalla tiellä pelastukseen.
Muistan kun pitkästä tukasta puhuteltiin nuoria miehiä, niin eräs isä sanoi, että kyllä sen tukan saa pois pojan päästä, mutta se pitää saada pois myös sieltä sydämestä. Pojan tukkahan lähtee vaikka väkisin isän määräyksestä, mutta pojan sydämen pitäisi myös hyväksyä se, ettei pitkä tukka ole uskovaisen tukka. Tämä oli sen ajan armoneuvo vl-seurakunnalta.
Samoin on myös muiden vl-sääntöjen kanssa. Niille pitää olla kuuliainen ihan kunnolla ja oikealla mielellä. Vasta sitten on uskomassa raittiisti!
Mutta kuka vl täyttää tuon ehdon? Ei edes puhujat. Mutta se on Salaisuus. Siksipä siellä haisee vallankäyttö ja kaksinaismoralismi, kyttäily ja tuomion väläyttely toisen kuuliaiseksi saamiseksi.
Sitten toimitaan niin, että toinen (miksei itsekin) saisi puhtaan sydämenuskon kuuliaisuuden kautta ja se olisi yksyhteen sama kuin vl-seurakunnassa. Eli ollaan vl-yhteisöuskossa vapaaehtoisesti ja omakohtaisesti.
Kun tuon selittämäni käsityksen valossa tarkastelee esim. Kotimaan SRK-haastattelua, niin ymmärtää sen paremmin. Vl-mäisen oikeasti.
Siellä viitataan esim. porukassa oleviin matkalaisiin, joilla tämä tärkeä sydämenusko on jotenkin kyseenalainen. Joskus käytetään sanaa 'jaetulla sydämellä vaeltajat', 'salaa luopuneet'.
Se on juuri sitä, että ulkonainen vaellus voi olla oikean näköistä, mutta sydämenusko ja uskonkuuliaisuus kuitenkin ovat hiipumassa. Yhteisöusko on vielä näennäisesti näkyvissä, mutta sydän ja halu ei ole mukana.
Koska sen omakohtaisuuden puuttumisen peittäminen on vaikeaa, niin tulee varovaisuutta veeällien välille ja yhteinen rakkaus kylmenee. Tosin pahimmilta teeskentelijöiltä ja silmänpalvojilta sekin onnistuu.
Nämä SRK-miehet aistivat, kun vl-sydämenusko horjuu tai sammuu. He tietävät sen!
Mitä he tekevät sen jälkeen? Toivottavasti kapulat rattaissa estävät hoitokärryjen liikkeellelähdön! Vai joko kapulat on poistettu ja jarrut löysätty???
Tässä ajatuksiani.
Joskus tuntuu, että sydämenusko ja omakohtainen usko vl:ssa on sitä, että tottelee seurakunnan ohjeita ja rakkaudenneuvoja mielellään! Ne tuntuvat omakohtaisen uskonelämän kannalta todella tärkeiltä.
Jos noudattaa niitä vain tavan vuoksi, niin silloin on asiat huonosti, vaikka olisi miten tiivisti vl-seurakunnan sisällä.
Tuosta vl-sydämenuskosta nousee rakkaus muita tottelevaisia vl-uskonystäviä kohtaan! Sen rakkauden sanotaan olevan oiken hengen oikea hedelmä! Ja se on merkki siitä, että 'vain me olemme Jumalan lapsia'.
Korostan tuota MIELELLÄÄN-sanaa. Se tarkoittaa sitä, että on sydämensä pohjasta saakka vl-seurakunnan oppien ja tapojen kannalla. Sydän sanoo AAMENTA kaikelle vl-puheelle ja käytännölle. Sitten tuntee olevansa varmalla tiellä pelastukseen.
Muistan kun pitkästä tukasta puhuteltiin nuoria miehiä, niin eräs isä sanoi, että kyllä sen tukan saa pois pojan päästä, mutta se pitää saada pois myös sieltä sydämestä. Pojan tukkahan lähtee vaikka väkisin isän määräyksestä, mutta pojan sydämen pitäisi myös hyväksyä se, ettei pitkä tukka ole uskovaisen tukka. Tämä oli sen ajan armoneuvo vl-seurakunnalta.
Samoin on myös muiden vl-sääntöjen kanssa. Niille pitää olla kuuliainen ihan kunnolla ja oikealla mielellä. Vasta sitten on uskomassa raittiisti!
Mutta kuka vl täyttää tuon ehdon? Ei edes puhujat. Mutta se on Salaisuus. Siksipä siellä haisee vallankäyttö ja kaksinaismoralismi, kyttäily ja tuomion väläyttely toisen kuuliaiseksi saamiseksi.
Sitten toimitaan niin, että toinen (miksei itsekin) saisi puhtaan sydämenuskon kuuliaisuuden kautta ja se olisi yksyhteen sama kuin vl-seurakunnassa. Eli ollaan vl-yhteisöuskossa vapaaehtoisesti ja omakohtaisesti.
Kun tuon selittämäni käsityksen valossa tarkastelee esim. Kotimaan SRK-haastattelua, niin ymmärtää sen paremmin. Vl-mäisen oikeasti.
Siellä viitataan esim. porukassa oleviin matkalaisiin, joilla tämä tärkeä sydämenusko on jotenkin kyseenalainen. Joskus käytetään sanaa 'jaetulla sydämellä vaeltajat', 'salaa luopuneet'.
Se on juuri sitä, että ulkonainen vaellus voi olla oikean näköistä, mutta sydämenusko ja uskonkuuliaisuus kuitenkin ovat hiipumassa. Yhteisöusko on vielä näennäisesti näkyvissä, mutta sydän ja halu ei ole mukana.
Koska sen omakohtaisuuden puuttumisen peittäminen on vaikeaa, niin tulee varovaisuutta veeällien välille ja yhteinen rakkaus kylmenee. Tosin pahimmilta teeskentelijöiltä ja silmänpalvojilta sekin onnistuu.
Nämä SRK-miehet aistivat, kun vl-sydämenusko horjuu tai sammuu. He tietävät sen!
Mitä he tekevät sen jälkeen? Toivottavasti kapulat rattaissa estävät hoitokärryjen liikkeellelähdön! Vai joko kapulat on poistettu ja jarrut löysätty???
Vastaukset 74
Vanhimmat
Siitä on kauan, kun olen edes miettinyt näitä asioita. Aika on niin pitkä, että ihminen on ehtinyt kasvaa yhteiskunnan mittapuun mukaan syntymästä aikuisuuteen.
Vaikka on pitkä aika välissä, niin tän lukiessa tulvahti mieleen paljon asioita. Jossain ne muistin syövereissä on. Hyvin kirjoitettu ja tuotu esiin tuntemukset. Melkein kuin itse olisin kirjoittanut tai oikeastaan paremminkin.
Anna tulla vaan lisää tekstiä, kun mielessäni tulvahtelee...!
Luulen, että sinulla on paljonkin annettavaa tähän aihepiiriin.
tuossa sinänsä ansiokkaassa selityksessäsi se, että itse ainakin saan siitä sellaisen käsityksen, että omakohtainen vl-usko olisi sydämen kuuliaisuutta 'rakkauden neuvoille'.
Eihän tuo ole kuin pintaa! Kyllä tärkein ja perustavin asia on se, että uskoo sydämessään vl-dogmit oikeiksi, siis sen teologisen puolen. Kuuliaisuus 'armoneuvoille' on sitten vain tämän omakohtaisen sydämenuskon hedelmää.
Miksi vl-uskovainen haluaa olla kuuliainen armoneuvoille? Syy on se, minkä sanoit viestissäsi.
Se, että uskoo vl-dogmit oikeasti, ainoaksi opilliseksi selitykseksi esim. ns. armojärjestyksestä, yhdestä opista ja seurakunnasta ja pelastuksesta tulemalla vl-parannuksen kautta Jumalan Valtakuntaan ja pysymällä ainoassa oikeassa laumassa!
Viittasin tuohon seurakuntakäsitykseen aloituksessani. Ei kai ihminen halua olla kuuliainen vl-armoneuvoille, jos ei usko, että noudattamisen vaatimus on uskomisen ehto. Onko ne oikeasti niin hyviä, että niitä kannattaa noudattaa, vaikka ei uskokaan vl-tavalla? Minä en usko sitä.
Kyllä tuo sydämenhalu ja vl-usko menee täysin tuon opillisen selityksen taakse, ettei muualla pelastu eivätkä muut uskovaiset ole oikealla tavalla uskomassa, heillä ei ole Pyhää Henkeä. 'Vain meillä'.
Kuuliaisuus kumpuaa tuosta taustasta. Ei arvoneuvot ole itsessään sellaisia, että sydän olisi niissä mukana, vaan sen takia ne ovat tärkeitä, koska ne ovat merkkejä siitä, että itse haluaa kuulua tuohon valittujen joukkoon.
Kun uskoo vl-dogmit, niin uskoo samalla armoneuvot oikeiksi ja haluaa tehdä niiden mukaan.
Voiko olla mahdollista, että näkee vl-seurakunnan Jumalan Suuna ja vl-seurakunnan Jumalan Valtakuntana, eikä kuitenkaan halua totella tuon taivaallisen äänen antamia ohjeita?
Pohjimmiltaan kyse on juuri tästä:
"Viittasin tuohon seurakuntakäsitykseen aloituksessani. Ei kai ihminen halua olla kuuliainen vl-armoneuvoille, jos ei usko, että noudattamisen vaatimus on uskomisen ehto. "
Kun SRK:n välimiesoppi ja oppi syntien anteeksi saamisen muista ehdoista avautuu raadollisuudessaan, näkee miten syvästi vastoin Raamattua ja luterilaista pelastuskäsitystä ne ovat.
...ei ole Jeesuksen eikä hänen aikansa oppi. Eikä ole vl-oppikaan. Sitä ei ole julkisesti ollut enää 300-luvulta lähtien, kun kristinuskosta tuli valtionliittolainen.
Syvällisesti SRK-vanhoillislestadiolaisuuden olemuksen oivaltava kirjoitus. Kiitos palstan parhaasta analyysista.
loistaa itse vl-usko poissaolollaan, siis vaime- ja avantenvalta-usko. Siinä puhutaan vain kuuliaisuudesta neuvoille. Voisi olla siis vaikka helluntailainen, kunhan sydämessään uskoisi vl-armoneuvot ja eläisi niiden mukaan.
En ymmärrä!!
Minä pidin sitä niin selvänä vakiona, että en edes hoksannut korostaa sitä. Yritin selittää sitä alempana. Siis tästä katsoen ylempänä. ;)
"Mutta tuosta kirjoituksesta loistaa itse vl-usko poissaolollaan, siis vainme- ja avaintenvalta-usko."
Mitä nämä ovat, miten konkretisoituvat ja miten sijoittuvat avauksen analyysiin nähden?
ainakin jotain...
Missä on vain me oppi missä on avainten valta tusssa....
Ei ole kyse vain syntilistasta = ulkonainen elämäntapa vaan sinun täytyy olla kuuliainen mielelläsi sille ohjekirjalle jossa lukee - näin vl lukee oikein raamattua = Tämä opus tas pitää sisälään ihan varmasti tämän vain me opin ja avaintenvallan kuin myös saaraäidin ja erehtymättömän seurakunnan.
Sinun pitää kuuliaisesti pitää kiinni tuosta avainten vallasta. Sinun pitää pitää kuuliaisesti kiini tuosta vain me opista. jne
Nimenomaan tuo on kuvaus vl uskosta. Eli sinun pitää tuomita ei-vl helvetiin matkalaiseksi vaikka sydämesi sanoisi toisin. Koska kuuliaisuus vl on ehdoton. VL ulkonaoleva on matkalla kadotukseen sanoo omatunto mitä tahansa.
Siinä suhteessa tuo saara-äiti vertaus on kyllä osuva että kuin lapsi kokee lojaalista rakkautta äitiinsä niin myös vl kokee lojaalista rakkautta seurakuntaan. Esimerkin kautta jos luonnollinen äiti tekee väärin lapsi haluaa ymmärtää kuitenkin kaiken hyvänä. Tai lapsi ei nouse kapinaan vanhempaansa kohtaan koska hänen rakkautensa on ehdotonta.
NÄin on myös saara-äidin kanssa. Vaikka saara-äiti tekisi kuinka väärin kuuliainen vl antaa kaiken anteeksi koska haluaa ajtella että saara-äiti haluaa vain hyvää.
Samoin kiitos x-vl:lle! Asia valkeni.
Tällainen keskustelu voisi olla ns. rakentavaa. Kun kirjoittaa ajatuksiaan, niin siinä jää automaattisesti jotain oleellistakin pois. Toinen keskustelija huomaa sen ja kysyy tarkennusta. Sen jälkeen itsekin hoksaa, miten viestiä voisi täydentää.
Kiitos itsellesi!
erittäin ymmärrettävästi selitetty tuo vl-kuuliaisuus. Uskomatonta, miten vl-uskovaiset pystyvät nousemaan inhimillisyytensä yläpuolelle. Inhimillisyyshän on heille lähinnä kirosana.
Onko pohjimmiltaan kyse psykologisesta turvan tarpeesta? On olemassa ihmisiä, joille tulee turvallisuuden tunne, kun he kokevat kuuluvansa johonkin sellaiseen ryhmään, johon eivät ihan kaikki pääse noin vain. heille tulee lohdullinen turvallisuuden tunne, kun he saavat uskoa että heillä on sellaista mistä eivät kaikki saa nauttia. Jotakin aivan erityistä.
Vanhoillislestadioaliset eivät hyväksy sitä että Jeesus, Jumalan poika, kuoli kaikkien maailman ihmisten syntien tähden ja anteeksi saaminen on taattu aivan jokaiselle joka uskoo.
Tämä on vanhoillislestadiolaiselle liian yksinkertaisnen usko.
Tuo keskustelu, jota kävimme tuolla toisaalla ja varsinkin selityksesi, avasi minulle aivan uuden ulottuvuuden vl-maailmaan ja sen sisäiseen oppirakennelmaan ja ajatusmaailmaan. Kiitos sinulle siitä?
Nyt Larsin palstalaistenkin kirjoitukset (taavetit sun muut) avautuvat aivan uudella tavalla, kun tietää vl-opetuksen lähtökohta-ajattelun. Aluksi en ymmärtänyt ollenkaan, mitä O.V ja A.H tarkoittivat yhdistäessään omakohtaisen uskon ja yhteisöuskon. No, nyt sen tiedän.
Ps. Enpä osannut yhdistää nimimerkkiä "yhteisöusko" x-vl:ään kun sitä arvuuttelin mielessäni. Muistin sopukoista nousi mieleen nimimerkki "oulun vl" muutaman vuoden takaa. Terveisiä vaan oulun vl:lle, jos vielä käyt palstalla. Sinula oli "terveitä" mielipiteitä, vaikka olitkin "sisällä" vl-yhteisössä.
Hämärästi muistan ko. nikin, jonka mainitsit. Luultavasti hän ei ollut feikki, ainakin minä pidin häntä aitona. Vaikka olen kyllä erehtynyt eräänkin kerran! ;(
Niin minä olin siellä ja sanoin, etten pidä siitä, että joku seurailee, milloin olen palstalla ja milloin en. Sen näkee, jos olen nimelläni. Ei tarvitsisi välittää, mutta tuollaiset kommentit nolottavat minua, koska siinä on vihjausta ja arvailua ikävään sävyyn.
Mutta nyt minulla on aikaa keskustella tässä ketjussa. Ihan reilusti.
Olen mielissäni, peräti iloinen, jos sanani ovat avanneet jotain lisää tästä mielenkiintoisesta, ristiriitaisesta ja unohtumattomasta ilmiöstä.
Arvelen, että vl-seurakunnassa ja SRK:ssa ei olla niin kauhean huolissaan niistä uskovaisista, jotka heikkoudessaan ja ajattelemattomuudessaan eivät jaksa noudattaa armoneuvoja. Kun asia tulee eteen ja siitä omatunto tai naapurin omatunto sairastuu, niin parannuksen mahdollisuus on aina ja synti pestään pois. Se on sitä kilvoittelua puhtaalle omalletunnolle. Ei vl-usko armotonta ole tuollaisille heikoille veljille /sisarille. Sääntöjen viidakossa voi hieman sooloilla ja tehdä pieniä syrjähyppyjäkin...
Se ei ole vakavaa, sitä tapahtuu koko ajan melkein kaikille vl:ille. Syntiä ja ylitsekäymisiä, vaikka henki olisi kuinka altis tahansa.
Tärkeintä on pysyä joukossa ja siinä armohoidossa, mitä seurakunta tarjoaa. Sitä ei ole missään muualla!
Sitten huoli on aitoa ja toimenpiteet ankarammat, jos uskovainen alkaa epäillä noita perusopetuksia ja vl-tulkintoja Raamatusta. Se on niin vakava paikka, että ko. ihminen on jo ajatuksissaan eriseurainen ja väärähenkinen. Luulen, että se on nykyisin noin, eikä pikkusynneistä leimata miksikään kososlaiseksi.
Minun mielestäni vl-usko ei kestä, jos epäilee vl-dogmeja. Silloin armoneuvotkin asettuvat sellaiseen rooliin, että hirvittää...
armonneuoja joita on noudatettava
- ehkäisy
- korvakoruttomuus
- meikaamattomuus
- hisuten väjäämättömyys
- kynsilakan väirtömänkin voisi lukea tähän
NÄiden noudattamatta jättäminen ainakin ovat sellaisia jotka ovat suoraan tuota pahaa II luokaa ...
ei niidenkään noudattamattajättämisestä taida enää nykyisin seurata "saatanalleheittämisiä" tai muitakaan väkivaltaisia toimenpiteitä. Ehkä korkeintaan kahdenkeskinen puhuttelu jonkun vaikutusvaltaisen puhujan toimesta. Näin kuvittelisin.
Tuon avauksnsa lopussahan x-vl pohtikin sitä, että onkohan jo hoitokoneisto rasvattu. Itse en jaksa uskoa, että nykymedian aikakaudella enää uskallettaisiin ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, joita näimme 70-80-luvuilla.
Minä otan yhden neuvon pois, koska se voidaan kiertää salaa. Nuo ulkonaiset synnit ovat siten enemmän kuin salaiset teot.
Otan listastasi ehkäisyn pois. Kuka hullu menee sanomaan uskonystävilleen, että hyväksyy ehkäisyn, vaikka pakon edessä?
Noita muita ei kannata yrittääkään tehdä salaa, ei maksa vaivaa. Siksi on paras olla kuin muut vl:t.
minä todella olen se hullu :) Mitä ajatelit tehdä minulle nyt :) Kivitätkö :)
Jos joku suoraan kysyy minä suoraan vastaan. Toisaalta täytyy sanoa että en usko että sellaista argumenttia enää tähän aiheeseen löytyy johon en tietäsi mitä vastaan. Eli jos ihminen kysyy ja esitää tästä sitten kritiikkiä. Hän varmaankin joutuu itse tilanteeseen jossa joutuu todella punnitsemaan selkä seinää vasten omaa tai läheisiään koskevien asioitten eetisyyttä .. niinpä loppupelissä on joka kerta kynyt niin että asia jää "pöydälle".
Jos ihminen tositilanteessa laitetaan selkä seinää vasten ja kysytään valitseeko ihminen elämän vai kuoleman niin kaikki tähänmennessä ovat valineet elämän.
Erittain kirkasta ajattelua, juuri näin asia on.
Pikkusynneistä parannusta tekevä on entistä uskollisempi SRK-lainen. Ei se haittaa vaikka sellainen katselee netistä tv-ohjelmia tai sen sellaista.
Vaan tilanne muuttuu uhkaavaksi jos:
"Sitten huoli on aitoa ja toimenpiteet ankarammat, jos uskovainen alkaa epäillä noita perusopetuksia ja vl-tulkintoja Raamatusta. Se on niin vakava paikka, että ko. ihminen on jo ajatuksissaan eriseurainen ja väärähenkinen. - - Minun mielestäni vl-usko ei kestä, jos epäilee vl-dogmeja. Silloin armoneuvotkin asettuvat sellaiseen rooliin, että hirvittää... "
Juuri niin. Ja tällainen epäilijä herättää vl-uskovaisessa syvää raivoa, vihaa, suorastaan selittämättömiä aggressioita. Dogmeihin ja SRK:n erehtymättömyyteen hirttäytynyt vl-uskovainen on valmis lähes mihin hyvänsä tällaista epäilijää kohtaan.
Tätä raivoa ja hätäännystä ei voi selittää muulla kuin syvällä oman olemassaoloa koskevalla pelkotilalla.
SRK:n dogmien epäilijä rikkoo vl-uskovaisen perusturvallisuuden, joka perustuu SRK:n dogmeihin.
Ei Kristuksen sovitustyöhön.
Eikö se selitä vahvoja tunteita, että heillä on niin paljon pelissä: koko elämä, perhekunnan eheys, usean sukupolven uhraukset, oma arvovalta, pelko kaiken osoittautumisesta turhaksi.
Totta, moni heistä on tosiaan uhrannut hyvin kalliita henkilökohtaisia uhreja Seurakunta-jumalansa alttarille.
Siksi totuuden kuuleminen ja näkeminen aiheuttaa monissa sietämätöntä kipua. Siksi totuuden mieluiten torjuisi, ja siksi moni yrittää leimata dogmien kyseenalaistajan kaikin mahdollisin rumin tavoin vääräksi, pahaksi epäihmiseksi. Totuus halutaan sensuroida ja vaientaa.
Tämä menettely on psykologisena suojautumisreaktiona täysin ymmärrettävä.
"Sitten huoli on aitoa ja toimenpiteet ankarammat, jos uskovainen alkaa epäillä noita perusopetuksia ja vl-tulkintoja Raamatusta. Se on niin vakava paikka, että ko. ihminen on jo ajatuksissaan eriseurainen ja väärähenkinen. - - >>>"Minun mielestäni vl-usko ei kestä, jos epäilee vl-dogmeja. Silloin armoneuvotkin asettuvat sellaiseen rooliin, että hirvittää..."
"Juuri niin. Ja tällainen epäilijä herättää vl-uskovaisessa syvää raivoa, vihaa, suorastaan selittämättömiä aggressioita. Dogmeihin ja SRK:n erehtymättömyyteen hirttäytynyt vl-uskovainen on valmis lähes mihin hyvänsä tällaista epäilijää kohtaan."
Eräs mainio esimerkki tästä on kun ystävämme weha jätti vl-yhteisön jokin aika sitten. Oli mielenkiintoista nähdä yhteisön jäsenten reagoiti asiaan. Maanittelua, syyttelyä, pelottelua ja jopa lievää uhkailua sai weha osakseen pitkän aikaa. Veljellinen rakkaus tuntui loppui siihen paikkaan, vaikka ei weha uskoaan kieltänyt. Kun weha on sittemmin silloin tällöin vieraillut entisellä kotifoorumillaan Larssilla, häneen on suhtauduttu melko kylmäkiskoisesti ja vierastaen eikä edes lähimmäisrakkauttakaan ole liiemmin ollut havaittavissa.
"Veljellinen rakkaus tuntui loppui siihen paikkaan, vaikka ei weha uskoaan kieltänyt."
uskoo samalla tavalla edelleen kuin vl-kristityt? Mistä sitten johtuu, että lähti eripaikkaan, jos usko on sama?
mistä kaikesta hän luopu, mutta kyllä hän uskovainen edelleen on.
Se oli tunnepitoista taantumaa nuorten joukon osallistuin nuorisoporukalla eräille talvipäiville. Siionin laulut olivat kuin keinuttava äidin syli - paljon tunnetta.
Todellisuus sitten olikin muuta.
Tunnepitoinen taantuminen joukkojen massavaikutuksen kautta riittää monelle kesän kohokohdaksi.
Ne tuhannet, laulavat, onnelliset uskovaiset nuoret suviseuroissa eivät kertakaikkiaan voi olla väärässä. Medialle näytetään mielellään, miten hyvä on uskoa massan mukana. Useimmat nuoret ovatkin siellä täysin vilpittömiä koska eivät ole koskaan erityisesti pysähtyneet tarkastelemaan opetusta Raamatun valossa.
Se mihin ihminen lapsesta asti kasvatetaan, pysyy lujasti hänessä ja ohjaa ajattelua. Varsinkin silloin, kun se opetus on kytkeytyneenä vanhempien lapselle tarjoamaan hyväksyntään ja perheen ihmissuhteisiin, läheisimpien väliseen rakkauteen.
Jos sitä rakennelmaa jokin intellektuaalinen rehellisyys uhkaa, se uhkaa ihmiseen kasvatuksessa rakennettua turvallisuuden rakennelmaa.
Niin minäkin! Kaipasin läheisyyttä, luottamusta, lämpöä, ystävyyttä.
sellaiseen kristilliseen ryhmään, joka ei ole vl-opetuksen kanssa tekemisissä. Niitä löytyy ainakin suurilta paikkakunnilta, ja siellä tapaa muita nuoria uskovia vapaista suunnista.
Voin itsekin palata ajatuksissani siihen aikaan, jolloin 'löysin' vl:n. Se vastasi silloisia tarpeitani hengellisellä puolella ja sain voiman jättää entisen elämän taakseni. Luotin, että tässä joukossa on hyvä taivaltaa ja Jumala ohjaa tämän kautta minua eteenpäin elämässä.
Totuus tuli eteeni vuosien jälkeen ja luottamus ja ilo hävisivät, kun huomasin vl-uskomisen mahdottomuuden omalla kohdallani. Kuuliaisuuden ja nöyryyden pakkovaatimukset olivat liikaa, että mieluummin siirryin sivulle ja jäin pois. Yksin.
Kyllä minulle ev.lut. kirkon messu kauniine virsineen toimii (vaikka saarna ei jäisi mieleen). Bachin passiot, oratoriot ja H-molli-messu ym ovat sielun ruokaa. - Ja on niitä muitakin kesäjuhlia kuin suviseurat.
- Hyvän ystävän suusta joskus kuultu siunauksen toivotus ei tunnu hokemalta.
Elin vanhoillislestadiolaisuudessa lapsuuteni ja nuoruuteni, mutta kasvoin siitä ulos. Tajusin, että minun omakohtainen uskoni ei ole vl-usko.
Se kodin tunne jäi kuitenkin syvälle mieleeni, ja kannan sitä itsessäni. Siksi en ole koskaan koditon.
Näinkin päin voi käydä!
Niin kukapa ei turvallisuutta kaipaisi.
Minulla on kuitenkin jäänyt vl-kodistani ahdistus ja epämääräinen pelko tulevaisuudesta.
Ainainen epävarmuus ja pelko tuomiosta. Jatkuva tentti uskosi tilasta ja koko sisarusparven sulkeminen ulos kylän nuorten tapahtumista on vieläkin katkeruutta tuova muistelun kohde.
Olen joskus tälläkin palstalla yrittänyt avata keskustelua aiheesta tuloksetta.
"Tee parannus. Synti sinua ahdista." Siitä ei kovin paljon ahdistuneelle ole keskustelunaiheeksi.
Vl-perheen lasten mielenterveysongelmista vaietaan jatkuvasti. Jo se, että ahdistavasta ja painostavasta ympäristöstä (=seuroista) poisjäänti saa helposti vl-kodin pakolla painostamaan lastaan/nuortaan vaikeaksi koettuun ympäristöön.
Mielestäni on täysin käsittämätöntä SRK:n välinpitämättömyys hoitokokousuhrien mielenterveysongelmista.
Vl-yhteisö ei ole lintukoto. Se on pahimmillaan psyykkisesti vammauttava ja ahdistuksen alkujuuri.
"Se kodin tunne jäi kuitenkin syvälle mieleeni, ja kannan sitä itsessäni. Siksi en ole koskaan koditon."
Sisäinen turvallisuus rakentuu varhaisvuosien kiintymyssuhteen pohjalta. Jos se on turvallinen ja lapsi saa kaiken kaipaamansa, silloin sillä ihmisellä ei ole hätää missään, menipä hän minne tahansa. Ihminen kantaa onneaan mukanaan. Jos käy nin hyvä onni että saa turvallisen varhaislapsuuden, voi päästä haavoitta irti jopa lestadiolaisuudesta.
Onnitelen sinua! Sinulla on ollut hyvä äiti ja isä, joilla oli mahdollisuus ja kyky (kypsyys) antaa lapselleen rakakutensa, voimansa, aikansa ja hyväksyntänsä... Itse jouduin rakentamaan oman sisäisen turvallisuuteni aikuisena kokonaan alusta uudestaan. Mutta se onnistui kohtalaisesti. Kuin ihmeen kaupalla. Rikkirevittynäkin olen onnellinen ja täysi ihminen... kiitollinen elämän lahjasta!
"Vl-yhteisö ei ole lintukoto. Se on pahimmillaan psyykkisesti vammauttava ja ahdistuksen alkujuuri."
Ikävä kyllä, tämä on täyttä totta. Niiden onnellisten ja tasapainoisten, kirkassilmäisten suviseuroissa laulavien nuorten rinnalla on meitä lyötyjä, lapsuudessa jo haavoitettuja... vaiettuja, ja kiellettyjä.
Kun olen lukenut noita sinun, x-vl, viestejäsi, niin huomaan kuinka usein ajattelen samalla kuin sinä, vaikka olenkin mies.
Luulen myös tietäväni miltä sinusta tuntuu koska sinunkin puolisosi on edelleenkin vl.
Minäkin olen samassa tilanteessa, ja nähnyt kuinka ry:llä sokeasti uskotaan ja luotetaan puhujaveljen saarnoihin.
Joskus ajattelin, että vaikka puhuja käskis heittää vaatteet pois, niin väki tekisi sen, tämä hiukan karrikoituna. Oma ajatusmaailma on täysin kielletty.
Jos oma puolisoni kohtaa kadulla vl-matkaystävän, niin hän muuttuu aivan eri persoonaksi, jolloin hänen 'pyhäpuoli' tulee esille.
Meillä on melko erikoinen näköalapaikka vanhoillisuuteen. Ymmärrämme varmasti siksi toisiamme. En tosin muista keskustelleeni kanssasi, joten tämä on vain arvailua.
Yritän olla sotkematta viesteihini tuota asiaa. Sitä ei voi käsitellä täällä. Siihen tarvitaan turvallisemmat ja suljetummat puitteet.
Harvoin tapaan tuossa mielessä kohtalokavereita. Tiedän kyllä muutamia, mutta se tarkoita välttämättä sitä, että haluaisi vaihtaa ajatuksia. Sekin on ymmärrettävää.
Mukava havainto on, että muitakin on, sellaisia joiden puoliso on tuossa uskossa. Olen aika yksin hakenut tieni ja sopeutumiseni hyvin kauan. Aikanaan yritin keskusteluyhteyttä erääseen kohtalotoveriin, mutta jostakin syystä sain häneltä henkisesti tyrmäävää postia. Hän saattoi tarkoittaa kyllä hyvää. Hänellä (ex-vl-naisella) kaikki oli hyvin ja hän sopeutui erinomaisesti miehensä ja lastensa vl-uskon harjoitukseen, jopa kehui sen hyviä puolia. Olen selvinnyt vaikeiden alkuvuosien jälkeen.
Tiedän kokemuksesta, että monenkirjavia tuntemuksia ja vaiheita tällaisessa "seka-avioliitossa" ja perheessä on, riippuen kumppanin käytöksestä. Se on yleistä, että lapsille jää paljon ratkottavaa myöhempään elämään - äitiys ja isyys ei ole ollut oikein turvallista henkisellä puolella, jos toisen sieluntilaa on kauhisteltu kautta lapsuuden. Ei ne ilmiöt kieltämällä katoa. - Hyvin vaikea niistä on tällaisissa perheissä kenenkään ulkopuolisen kanssa puhua - he eivät ymmärrä, vl:t taas reagoivat niin kuin me hyvin tiedämme ja kohtalotovereita joiden kanssa voisi rauhassa uskaltaa puhua, on vaikea löytää. Vl-maailmassa puhutaan paljon sekä omista että kanssakulkijoista ja ollaan uteliaista. Missä olisi suljettu ja täysin luottamuksellinen foorumi?
Osoitteeni on
[email protected]
Samoja kokemuksia on minullakin. Ei tämä kohtalo välttämättä yhdistä meitä toisiimme. Valitettavasti. ;(
Tuo lasten osa surettaa minua erityisesti...
Edellinen viestini oli pahasti vajavainen.
Tarkoitin, että tämä kohtalo ei välttämättä yhdistä ihmisiä toisiinsa. Olen kokenyt itsekin samaa. Toiveikkaana on yrittänyt ottaa yhteyttä, mutta jokin on tökännyt vastaan.
Olen jopa yritellyt keskustelua sellaisen kanssa, jonka aviopuoliso oli jehovalainen, hän ei itse ollut. Luulin, että meillä on jotain yhteistä. Mutta hän alkoi kertoa, miten esim. joulun viettäminen on ihan turhaa jne... Hänellä meni hyvin vaikka usko ei ollut ulkonaisesti sama. Mikäpä siinä, mutta itse en tuntenut enää keskustelun halua.
Kaikille kuuluu pelastus. Tuhlaajapoikakin sai palata takaisin.
SRK ja vl-saarnamiehet opettavat täysin Raamatun selvästä tekstistä poikkeavalla tavalla. Tavalla, joka tukee Oulun valheteologiaa.
Uskon, että tuhlaajapojalla /-tyttärellä on palaamisen mahdollisuus Jumalan yhteyteen. Jeesuksen vartauksessa on ihanasti kerrottu Taivaan Isän armahtavasta suhtautumisesta syvälle langenneeseen ihmiseen. Siellä sanotaan, että HÄN ARMAHTI. Se on riittävä osoitus Jumalan Rakkaudesta. Eikä siihen tarvita sen aikuisia juutalaisia tapoja eikä juhlarituaaleja. Ne ovat sitä aikaa. Nyt ei ole enää piikoja eikä palveljoita, eikä niitä taivaallisissa menoissa tarvita muutenkaan.
Tiedän, miten vl:ssa selitetään tuo vertaus. Vain palvelusväen teot ovat tärkeitä ja ne muka viittavat vl:iin. Se on kaukaa haettu selitys, mutta tukee vl-opetuksia.
Hengellisesti rikkaan on vaikea luopua omaisuudestaan uudestisyntymällä köyhäksi puusepän seuraajaksi, vaikka hänellä olisikin rikas isä.
voisko viestistäsi vetää sen johto päätöksen että ette osaa /uskalla päättää elämästänne yksin vaan tarvitsette ohjaajan siihen ,huom 2.maailman sota ja saksa. tuttava piirissäni on vl ja ei uskovaisia ja sitten vielä yhen laisia eli perus juntti suomalaisii jotka ei usko mihinkään paitsi tähän päivään joka on meneillään ja eletään maalais järjellä ja ei sekoteta uskontoo yhtään siihen sekaan ja hyvin menee,ei oo ketään kelle olis tilitys velvollinen ja on kuin taivaan lintu silti.Vaan elämä näyttäis kuitenkin kohtelevan noita ei uskovaisii paremmin,kun aina on töitä ja ruokaa niin eivät tarvitse mitään turhia pään sekottajia jonkin laisen uskonnon muodossa ja osaavat itse henk. koht. päättää asioistaan ei tarvita mitään pastoria/saarnamiestä vaan asiat on niin kuin on ja se että olisi jonkinlainen afterlife on semmonen asia ettei usko ennen kuin näkee.............t.uskoton
Tuo viestisi alku ei koske minua. En ole enää vl, eikä siten vl-ohjaajat vaikuta minuun. Paitsi kiertotietä ja muiden kautta. Päätän kuitenkin omista asioistani melko pitkälle, enkä ainakaan hengensitein ole kiinni vl:ssa.
Mitä halusit sanoa? Toivottavasti et tarkoittanut 'hanki elämä'- kehoitusta. Sellainen on ajattelematonta, koska emme voi välttämättä mitään omille ongelmille tai pakkomielteille. Yksi keino on tämäkin, että kirjoittaa ajatuksiaan tänne ja siten työstää sisäistä ristivetoaan. Entisillä vl:illä niitä ehkä on. Ainakin on ollut.
kuolemanjälkeiseen elämään, ajattelee eri tavalla. Eihän sitä tätä elämää varten uskota ja toisekseen, uskonopetuksen mukaan kuoleman jälkeen ei voi osaansa muuttaa eli asia olisi selvittävä eläessä.
"hyvin menee,ei oo ketään kelle olis tilitys velvollinen ja on kuin taivaan lintu silti.Vaan elämä näyttäis kuitenkin kohtelevan noita ei uskovaisii paremmin,kun aina on töitä ja ruokaa niin eivät tarvitse mitään turhia pään sekottajia jonkin laisen uskonnon muodossa ja osaavat itse henk. koht. päättää asioistaan ei tarvita mitään pastoria/saarnamiestä vaan asiat on niin kuin on ja se että olisi jonkinlainen afterlife on semmonen asia ettei usko ennen kuin näkee"
Tunnen noita kuvaamiasi 'maalaisjärkisiä taivaanlintuja', ja joudun elämään aika läheisissä tekemisissä heidän kanssaan. Ikävystyn heidän seurassaan. Mukavia ja rehtejä ihmisiä useimmat, ei siinä mitään, mutta kun se on niin latteaa... Puuttuu kokonaan se huikein eli ikuisuusulottuvuus. Ja sen myötä todellinen syvyys. He näyttävän viihtyvän elämässään, mutta itse en sellaisessa viihdy. Meitä on monenlaisii.
niin se vaan on, ku ei enää ymmärrä tätä yksinkertaista uskoa niin jutut on sitte sen mukaisia....se on vaikeaa...uskoa ku pieni lapsi....
Tiedätkö, nimetön ystävä, vihjailu on juoruämmien puuhaa. Kerro avaajalle, missä hän on mennyt vikaan, niin teet rakkauden työn, etkä sorru juoruilijan touhuhin.
Minun ymmärrykseni mukaan kenelle tahansa aikaihmiselle on vaikeaa uskoa kuin pieni lapsi, koska se lapsenusko on auttamatta mennyt vanhenemisen myötä.
En tosiaankaan ymmärrä uskomista vl-tyyliin, lapsenkaltaista luottamista ja uskomista seurakuntaan ja sen itseäni viisaampiin 'aikuisiin'!
Tuollainen vl-mäinen lapsellisuus uskomisessa on minulle ihan mahdotonta! Se on tyhmänrohkeaa kuuliaisuutta toisten ihmisten uskonymmärräykselle. Ja kuitenkin olen itse vastuussa käsityksistäni ja tekemisistäni Jumalan edessä! Vai voinko mennä seurakunnan selän taakse, jos huomaan, että pieleen meni, kun kuuntelin liian tosissani muuttuvia vl-ohjeita? Vl-selkätuki on häipynyt, sitä ei ole ollutkaan!
Jos oikea äiti tai isä olisi niin tyhmä ja epäjohdonmukainen kasvatuksessaan kuin vl-seurakunta on ollut, niin luulen, että lapset olisivat melko häiriintyneitä ja häirikköjä. Turvattomuudessaan ja epävarmuudessaan. Sellaisia lapsiako meistä kaikista pitäisi tulla?
mennä edes Jumalan luokse, vaan jo täällä ajassa SRK on vetänyt "maton" alta piispalta, joka vastusti naispappeutta sekä tältä Sievin apteekkarilta.
Jos en ole sitä Tärkeintä vielä tarpeeksi korostanut, niin sanon selvästi, että oikean vl-uskon takana on opetus: PELASTUS ON VAIN TÄSSÄ LAUMASSA. Oikea vl hyväksyy sen sydämessään, ei ehkä aina niin mielellään, mutta siitä ei voi tinkiä. "Emme voi luvata, että muualla pelastuu. Jumalan tahto ja armojärjestys on sellainen."
Ja omakohtaisesti sanottuna: MINÄ HALUAN kuulua TÄHÄN LAUMAAN ja kilvoitella synninpoispanijana loppuun asti TÄSSÄ AINOASSA OIKEASSA LAMMASLAUMASSA.
Joku palstalainen (olikohan se nikki "!!!") keksi lyhennyksen tuosta opista. Täällä alettiin puhua "vain me"-opista. Käytän sitä itsekin. Ei haittaa, vaikka vl:t eivät sitä sanana hyväksykään, sillä kuitenkin se näkyy selvästi esim. tuoreessa SRK-miesten haastattelussa. Tuo oppi on se perusjuuri (varmaan tosi vänkkyrä ja monihaarainen), jonka varassa monet muut vl-opetukset ja tavat ovat.
Jos tuota tärkeintä perusdogmia epäilee, kyseenalaistaa tai arvostelee, niin tekee vl-synneistä suurimman. Ja pian on vl-seurakunnan ulkopuolella, joka hoidettuna tai ominjaloinkävelleenä. Sillä asenteella ja sydämentilalla repäisee itsensä irti vl-puusta ja juuresta!
Vai onko vl-liikkeen sisällä ihmisiä, jotka ihan oikeasti pitävät mahdollisena sitä, että muuallakin on pelastavaa uskoa, julistusta ja Elämää Pyhässä Hengessä? Mitä ajattelette?
Jos tuon perustan ja tärkeimmän opillisen kohdan hyväksyt, niin kukaan ei savusta eikä ulosta sinua pois seurakunnasta. Kunhan vain jaksat sanoa, että haluat nimenomaan tämän lauman mukana kulkea, koska vain siellä on 'iankaikkisen elämän sanat', niin sinulla ei mitään hätää. Pyydät anteeksi ja saat anteeksi! Vaikka 70x7 kertaa päivässä! Tekosi eivät ole oleellisia, kunhan vain kilvoittelet oikealla tavalla. Eikä muutos (eli oikea parannus) ole oleellista, kunhan kilvoittelet vl-tavalla.
Tekoja ei lajitella, kun vl-perusasia on kunnossa. Ketään kuuliaista vl:ää ei hylätä, vaikka heikkous ja synti olisi miten räikeää tahansa: erilaiset riippuvuudet, väkivaltaisuus ja luonnehäiriöt, talouspuolen yltiöpäisyys, liikennerikkomukset, jopa seks. rikokset... jne!!!
usko Jeesukseen Kristukseen ja siihen evankeliumiin, mitä Hän ja apostolit saarnasivat.
Se evankeliumi saarnataan KAIKILLE maailman kansoille, ja sitten tulee loppu.
Raamattu varoittaa harhaoppisista ihmisitä, jotka ovat poikenneet Jumalan totuudesta:
Lukekaa mitä Paavali kirjoitti Tiitukselle 3:4-11
4 Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,
5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
6 jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,
7 että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.
8 Tämä sana on varma, ja minä tahdon, että sinä näitä teroitat, niin että ne, jotka Jumalaan uskovat, ahkeroisivat hyvien tekojen harjoittamista. Nämä ovat hyviä ja hyödyllisiä ihmisille.
9 Mutta vältä mielettömiä riitakysymyksiä ja sukuluetteloita ja kinastelua ja kiistoja laista, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia.
10 HARHAOPPISTA IHMISTÄ KARTA, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti,
11 sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on ITSE ITSENSÄ TUOMINNUT.
Vl opettaa harhaoppia ja etenkin sen harhaopin julistajat ovat itse itsensä tuominneet.
"Jos tuota tärkeintä perusdogmia epäilee, kyseenalaistaa tai arvostelee, niin tekee vl-synneistä suurimman."
Totta! Seuraamukset ovat rajuja. Ja erittäin henkilökohtaisia.
"Vai onko vl-liikkeen sisällä ihmisiä, jotka ihan oikeasti pitävät mahdollisena sitä, että muuallakin on pelastavaa uskoa, julistusta ja Elämää Pyhässä Hengessä? "
Uskon että tällaisia on, koulutusta saaneiden vl-uskovaisten keskuudessa. Mutta he eivät uskalla pienimmälläkään sanalla ilmaista tätä käsitystään avoimesti ulospäin omassa piirissään. Tähän liittyviä varovaisia kommentteja on kuitenkin kahdenkeskisissä keskusteluissa usein esiintynyt.
Monet sivistyneemmät vl-papit välttelevät muiden uskovaisten julkista "epäuskoiseksi" leimaamista.
Ainakin jos ovat hakemassa juuri jotakin kirkon virkaa.
Tuo mitä kirjoitit vl-papeista pitää varmasti osittain paikkansa. Minäkin olen ollut havaitsevinani tuollaista piirrettä heidän puheissaan. Tosin heissäkin on erittäin selväsanaisia vl-opin ja tapojen puolustajia, ihan monenlaisilla Raamatun paikoilla perustellen. Niitä, jotka täyttävät kirkkosaarnansakin vl-fraaseilla todistaakseen 'vainme'-opin raamatullisuutta.
Tuli tässä mieleeni, että koko ketjussa ei taida olla yhtään ns. liberaalia veeällää? Tiedän, että heitä on ja he ovat innokkaita keskustelijoita. Entä sellaiset veeällät, jotka näkevät vl-opetuksessakin vääriä painotuksia? Ovatko hekin kuitenkin tuon perusdogmin takana?
Niin arvelen olevan tai sitten tämä aika ja paikka ei ole sopiva keskustella tästä asiasta meidän kanssamme!
"Vai onko vl-liikkeen sisällä ihmisiä, jotka ihan oikeasti pitävät mahdollisena sitä, että muuallakin on pelastavaa uskoa, julistusta ja Elämää Pyhässä Hengessä? "
On. Puolelta tusinaa tuntemiani vl-lestoja olen tätä kysynyt (nuorehkoja
'Entä sellaiset veeällät, jotka näkevät vl-opetuksessakin vääriä painotuksia? Ovatko hekin kuitenkin tuon perusdogmin takana?'
Mopin palstalla kirjoittavat lähinnä ns. liberaalit vl:t, ja olen ollut haistavinani, että heissä on sekä niitä, jotka ovat tuon perusdogmin kannalla, että niitä, jotka kyseenalaistavat sen tai eivät usko siihen.
Kun sinä tai minä synnyimme tähän matoiseen maailmaan, ei meillä kummallakaan ollut päätösvaltaa kyseisen tapahtuman ajan, paikan yms suhteen.
Mitä tämä sitten merkitsee? Eikö sitä, että synnyimme osaksi yhteisöä, jolla on nimi samoin kuin meillä kummallakin on oma erisnimemme.
Kun vanha suomalainen sananlasku sanoo: " Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä," voisi tämän tulkita tässä esim siten, että riippumatta yhteisöstä, johon synnyimme, olemme me molemmat lyhyen elämämme aikana joutuneet kohtaamaan tosiasioita, joita emme lapsen uskossa ollen osanneet kuvitella. Keskuudessamme, lähimmäisinämme, on ollut ja on yhä niitä, jotka ovat "nimeä" pahentaneet.
Jos ja kun YKSI oikea usko on totta, on tavattoman inhimillistä olettaa, että YKSI oikea usko ilmenee yhdellä tai yhteneväisellä tavalla. Näin ei kuitenkaan asia voi olla. Ajalliset teot ja toimet eivät ole uskon mitta vaan usko synnyttää tekoja, joita Jumala saa ihmisessä aikaan.
Usko, jota "aineetonta asiaa" emme kumpikaan näe, ei voi olla tapojen, yhteisön eikä minkään ajallisen substanssi. Usko, joka on YKSI, on sitä ainoastaan ja vain YHDEN ARMOLLISEN ansiosta.
Näin uskon,nimettäköön minut sitten kososelaiseksi tai vl:ksi, liberaaliksi tai konservatiiviksi....
Tässä on huomionarvoinen oivallus:
"Usko, jota "aineetonta asiaa" emme kumpikaan näe, ei voi olla tapojen, yhteisön eikä minkään ajallisen substanssi. Usko, joka on YKSI, on sitä ainoastaan ja vain YHDEN ARMOLLISEN ansiosta."
Ymmärtäisin tämän jotenkin näin. Oikea usko on syvällisempi asia kuin ulkonaista samanlaisuutta. Uskoon eivät ensisiajisesti tiettyyn historialliseen aikaan, ajalliseen yhteistöön, kieleen, kulttuuriin eivätkä elämäntapoihin liittyvät seikat.
Ihmisen voi syntyä millaiseen yhteisöön hyvänsä ja tavoittaa oiekan uskon. Usko ei ole ulkonaisessa.
Osoittaa ihmisen pyrkimystä "pienentää" usko itsensä kokoiseksi, ajalliseksi ja rajatuksi, inhimillisesti kontrolloitavaksi asiaksi, kun siitä tehdään tietyillä ulkonaisilla tavoilla tunnistettava ja kontrolloitava asia.
Oikeasta uskosta on vl-liikkeessä tehty erilaisten elämäntapakieltojen noudattamista.
Kiitos hienosta ja viisaasta ajatuksesta!
Sanon vielä että kirjoituksesi on tämän palstan parhaita oivalluksia. Oletko ehkä kirjoittanut jossain muualla näistä asioista, oletko? Olisi mielenkiintoista lukea lisää ajatuksiasi. Kaikkea hyvää sinulle!
olen Jumalan kasvojen edessä vain tomua ja tuhkaa, olen mm tästä syystä (tuolloin tällöin) kirjoittanut tälle palstalle nimettömänä ja näin halunnut tähdentää uskon ja ajatusten sisällön merkitystä =)
Kaikkea hyvää itsellesikin!
"Kun tuon selittämäni käsityksen valossa tarkastelee esim. Kotimaan SRK-haastattelua, niin ymmärtää sen paremmin. Vl-mäisen oikeasti."
Tässähän on jo menty ihan vikaan, kun yritetään uskonasioita tarkastella kotimaa-lehden valossa.
Sanotte että ihminen on asialla vl-uskossa.
Mitä muuta tuo yllä oleva lainattu teksti on kuin sitä?
Minulle on tämä seurakunta-äiti, josta sanotaan, "se Jerusalem, joka yläältä alas laskettu on, joka on meidän kaikkien äitimme, josta Jumala antaa kuulua oman tahtonsa ja "antaa täydellisen kirkkauden paistaa,"
tämä on se mistä tulee Jumalan sanan totuus, ja mitä tulee kuunnella.
Ja Jumala antaa Pyhän Hegnen kautta oman tahtonsa tiettäväksi.
En usko kenenkään ihmisen päälle.En luota edes kotimaa-lehteen.
Jos olis pakko antaa haastattelu, sanoisin vaan ihan mitä on pakko.
Joka lehdestä näkee sen, että vaikka yleisö on kirjoitellut lehteen, niin lehdentekijät muuttaa sitä varmaan aina parempaan asuun. Ja siinä voi muuttua samalla koko asia.
Tuskin nämä haastattelutkaan ihan sanatarkasti sinne lehteen menee.
Vaikka se onkin kirkon lehti, se on vaan ihmisten tekemä.
Näkeehän sen, että täälläkin joka sanaan takerrutaan vaikka miten päin asiat puhuis, ja vaikka kuinka hyvää tarkoittaa.
Koska se on jo se perusasenne väärä vl:iä kohtaan. Ja tämä on ihmisestä.
Ja se riippuu omista asenteista että onko ne oikeat vai väärät vl:iä kohtaan, ja miten JOKAINEN ITSE henkilökohtaisesti haluaa asennoitua asioihin, mikä jo ratkaee yksilön kannanoton näihin asioihin.
Jos on jo ennestään KANNEMIELTÄ vl:iä kohtaan, silloin ihmisellä on jo VÄÄRÄ LÄHTÖ, ja vaikka mitä sanottais, niin kaikki vastaa VÄÄRIN mitä vl:istä puhutaan.
Koska se perusasia ei ole kunnossa, siis oma SYDÄMENUSKO.
Ja jos EI omia asioita ole hoidettu kuntoon, vaan on katsottu paremmaksi vaihtoehdoksi KARATA tätä velvollisuutta.
Sen jälkeen onkn helpompaa alkaa puhumaan seläntakana asioista.
Ja silloin nämä asiat näyttää ja vastaa aina väärin, vaikka mitä sanois.
Jos asioita ei puhuta ao.kanssa, ne asiat voi muuttua välikäsien kautta.
Ja jos seläntakana puhutaan, se ei ole sama asia koskaan kuin puhuu suoraan tämän henkilön kanssa itse.
Sekin on jo seläntakana puhmista vl:istä kuitenkin, että täältä puskasta huudetaan ja toisten kanssa täällä setvitään näitä asioita, eikä tulla kohti.
Jos ihminen on rehellisellä asialla, ja asia on tarpeeksi tärkeä, kyllä ihminen silloin lähtee itse asialle, ja haluaa löytää itse vastaukset omiin asioihin.
Eikä usko edes toisten puheita, ei lehtien kirjoituksia tms. vaan halua kysyä ao. itseltä, että mikä on totuus, kun lehdet kirjoittaa näin. Tässä tapauksessa puhuis vl:ien kanssa.
Mutta jos ei halua olla rehellinen itselle ja muille, asia on jo KOKONAAN TOINEN.
Koska noin pitkästi jaksoit kirjoittaa, niin lupauksestani poiketen vastaan Sinulle jotain.
Olen monta kertaa 'keskustellut' kanssasi näistä asioista. Ihan kuin et muistaisi mitään! Samoin Sinä olet kirjoittanut minulle omista käsityksistäsi ja uskostasi, eikä se ole vaikuttanut minuun mitenkään. En muista niitä, kun kirjoitan tänne uudestaan ja uudestaan samoista aiheista. En ole pahoillani siitä.
En tunne olevani selän takana puhuja, en ole nimetön puskasta huutelija. Jos kirjoitat sähköpostiini, niin voin antaa oikean nimeni Sinulle, kun lupaat itsekin antaa omasi. Osoitteeni on [email protected]
Ehkä sitten voimme sopia 'kasvotusten netissä' nämäkin 'riidat', mitä välillämme on ollut täällä palstalla. Oletko valmis sopimaan? Sinä puhut siitä koko ajan ja voimme yrittää sitä oikeasti käytännössä.
Turhaan Sinäkään huutelet minulle ohjeita puskasta nimettömänä. Tule kohti ja ota yhteyttä kertoaksesi, missä olen väärässä ja mitä minun on parasta tehdä asioiden korjaamiseksi!
Tällä palstalla pitäisi ymmärtää keskustelu siten kuin se yhteiskunnassa yleensä toimii. Sinulla on oikeus tekstiisi. Kahdenkeskinen tukkanuottasilla olo ei ehkä auta asiaa.
Kirjoitit:
"Joka lehdestä näkee sen, että vaikka yleisö on kirjoitellut lehteen, niin lehdentekijät muuttaa sitä varmaan aina parempaan asuun. Ja siinä voi muuttua samalla koko asia."
Tarkoitatko että tämä koskee Kotimaa-lehden lisäksi myös Päivämies-lehteä?
Kun lukija lukee Kotimaa-lehdessä olevia Hautamäen ja Voittosen ilmaisemia ajatuksia, hänen tulee voida luottaa siihen että miehet seisovat sanojensa takana.
Jos lehdessä on julksistu ajatukset toisin kuin mitä he ovat tarkoittaneet, heidän tulee ilmoittaa se Kotimaan toimitukseen. Tällöin lehden velvollisuuson julkaista oikeisu.
Mikä kohta Kotimaa-lehden haastattelussa on mielestäsi vääristelty?
Olisi tärkeää että Hautamäki ja Voittonen julksitavat asian jos heidän suuhunsa on pantu sanoja joita he eivät ole sanoneet!
Mutta mikäli mitään ei kuulu, lukija lähtee siitä että Hautamäki ja Voittonen ovat ihan tosissaan puhuneet niin kuin lehdessä lukee!
kuinka oikea tahansa, EI voi nojata siihen, mikä on ALHAALTA, ihmisistä kotoisin.
Kun sanot "Minulle on tämä seurakunta-äiti, josta sanotaan, "se Jerusalem, joka ylhäältä laskettu on..." et kiinnitä huomiota sanaan YLHÄÄLTÄ LASKETTU.
Sanot toisaalla: "En usko kenenkään ihmisen päälle", mutta toisaalla esität vahvasti, että jokainen, joka ei näe esittämääsi vl-yhteisöä ylhäältä alas lasketuksi Jerusalemiksi (?), hänellä "ei ole se peurusasia kunnossa, siis OMA SYDÄMEN USKO." Katsot omien vahvojen asenteittesi valossa, että näkökykysi ALHAALTA, omasta itsestäsi käsin, riittää tuomitsemaan ihmisen asioitaan hoitamattomaksi lurjukseksi, joka vastuitaan pakoilee.
Rekisteriraamattu todistaa toisin: "Yhteinen näkyväinen seurakunta taitaa niinkin eksyä totisesta uskosta ja opista, että hän julkisesti opettaa vahingollisia erehdyksiä, eikä pidä puhdasta ja vilpitöintä jumalan-palvelusta, koska ei hän tahdo JUMALAN HENGEN hallitusta.(1Mos 6:3 Room 8:14) Hylkää sanan (Sananl 13:13 Jer 8:9 23:22,36 Joh 8:47) ja katsoo ylön yljän äänen Joh 10:4,27,28 Sananl 1:24,25. Erinäiset seurakunnat taitavat, niinkuin esimerkit VTest ja UTest yltäkyllin osoittavat, totisesta uskosta eksyä, ja kokonansa tässä maailmassa perikatoon tulla Matt 24:23,24 1 Tim 4:1 2Tess 2:3 Matt 7:15 Apt 20:29,30 2Kor 11:2,3 Gal 1:6, 4:9...."
Usko, jonka Jumala tunnistaa, ei ole "asenteita alhaalta" vaan uskoa ylhäältä. Jumalan "viljavilta mailta".
Vaikka tämä viesti on se mikä se on, niin ketjun avaajana haluan sen säilyvän täällä!
En halua, että se poistetaan asiattomana viestinä. Siinä on vahvaa vl-asiaa! Sen näkee jokainen!
minä "lankesin" poistopyynnön "syntiin". Oli niin RAIVOSTUTTAVA vl-viesti, oikein sieltä SYVÄLTÄ, tosin ihan puhujainkokouksen hengen mukainen. Mutta yritän nyt viestittää Bergelle, ettei täytäkään toivettani. Vaikka eipä hän muutenkaan niin ehkä tekisi. Mutta varmuuden vuoksi ...
Olen itsekin sortunut samaan poistopyyntösyntiin, joten miten menikään... vl-mielessä... tämä sopiminen...
Noh eihän se meitä koske! Saat anteeksi, enkä enempi muistele.
Mutta toivottavasti kuitenkin muistan tämän, kun itse ärsyynnyn ja haluan toisten viestit pois.
Jospa pyyntömme tulisi kuulluksi ylemmällä tasolla! Tällä kerralla.