aloin miettimään että lisääkö väsymys kohtausriski kun olen valvonut paljon ja nukkunut todella huonosti viime aikoina (on jo oikeasti kauhea olo fyysisesti huonon nukkumisen takia).
vähän hirvittänyt ja ollutkin useana päivänä outo olo, tuntunut et "kohta mennään" vielä ei ole sattunut mitään.
onko tästä mitään virallista tietoa ja onko teillä kokemusta valvomisen aiheuttamista kohtauksista??
vähän hirvittänyt ja ollutkin useana päivänä outo olo, tuntunut et "kohta mennään" vielä ei ole sattunut mitään.
onko tästä mitään virallista tietoa ja onko teillä kokemusta valvomisen aiheuttamista kohtauksista??
Vastaukset 20
Vanhimmat
kaikki tapaamani neurologit ovat korostaneet riitävän unen merkitystä. Ensimmäinen gm-kohtaukseni pantiin jopa valvomisen piikkiin.
Kyllä sekä säännöllinen uni että ruokailu ovat a ja o epiläiselle.
olen vasta sairastunut ja ei ennen (terveenä ollessa) valvomisesta ole näin kauheaa oloa tullut.
olotila on että voi hetkellä millä hyvänsä olla suorilta jaloilta pää maahan iskettynä ja se on menoa se. yritin nukkua tässä päivällä vähän pahimpia pois. mutta olo on vieläkin aika kauhea.
sairastuminen myös hyvin tuore (alle vuosi), joten muistan hyvin eron kuin sinäkin. Ennen "vain" väsytti, jos nukkui liian vähän. Nykyään sätkii, tärisee ja on ihan muissa maailmoissa. Voi johtua lääkkeistäkin, en tiedä?
Jos minulla on stressiä ja vielä lisäksi unettomuutta ON VARMAA että saan kohtauksia.
Kohtaukseni tulevat yleensä öisin ja sitä kautta yöunet jäävät lyhyiksi, aamulla kun herään on tärinä päällä ja koko päivän "outo olo"
Nykyisin yritänkin mennä ajoissa nukkumaan, mutta aina se ei onnistu.
p.s Kyllä pelkkä valvominenkin aiheuttaa kohtauksia, ei siihen aina stressiä tarvita =)
siitä kun oli terve ni ei ollt tällasta.
lääkkeistä ei johdu kohdallani kun en niitä syö juuri nyt - vaikka olo on sellainen että pitäisi alkaa syödä varmasti pikana.
siitä kun oli terve ni ei ollt tällasta.
lääkkeistä ei johdu kohdallani kun en niitä syö juuri nyt - vaikka olo on sellainen että pitäisi alkaa syödä varmasti pikana.
Ite en noita gm-kohtauksia ole saanut, mutta huomaan vähän nukuttuani että on kyllä sellanen riskialttiimpi olo kohtauksille. Mutta en kuitenkaan niitä ehdi saamaan, kun syön aamupalani heti jne. Mulla on ennemminkin niin, että joudun makailemaan hereillä sängyssä ja istumaan sängyn reunalla tovin ennen nousua. Se on tehnyt pari kertaa jekut. Liian nopeasti nouseminen siis. Mutta jos töissä käyn ja aikaisin pitää herätä, niin mä koitan saada sellaset 7 tunnin yöunet nukuttua. Nyt työttömänä nukun jo melkein liikaakin, kun venyy yli 10 tuntiin ::
Ja baarireissujeni yhteydessä on sama juttu. En missään nimessä aio herättää itseäni seuraavana aamuna --> En käy missään nimessä baarissa, jos seuraavana aamuna on aikainen herätys.
Itselle ei ole neuro korostanut tuota, mutta yhdyn näihin sanoihin ja käytännön kautta tiedän, että uni on tärkeää.
Lisää tieteellisen todistetusti (?, siis kaikkialla aina mainitaan) ja omakohtaisesti. Kaikki kolme kohtaustani olen saanut kun unta on ollut maks. 7 tuntia (niihin yhdistettynä myös joku muu tekijä: 2 krt ei vielä lääkitystä ja niissä toisessa ed. iltana alkoholi, 1 krt alhainen lääkeainepitoisuus lääkkeenvaihdon yhteydessä).
Nykyään jos yritän nousta esim. kuuden tunnin yöunilla, olen ihan sätkynukke. Yhdessä vaiheessa oli sairastumiseen liittyviä huolia siinä määrin, että unet jäivät lyhyiksi ja pätkittäisiksi. Silloin oli kymmeniä kertoja sellainen fillis, että ihan kohta lähtee. Ei onneksi käynyt mitään. Niinpä viimeiset kuukaudet olen pitänyt huolen siitä, että en nouse alle 8 tunnin yöunien riskiä minimoidakseni ja oloa parantaakseni. Jos joku valvottaa yöllä, nukun aamulla pidempään. Työni on onneksi sallii tällaisen.
Eli unta vain kaaliin:)
mä hain tainnutusapua lääkäristä juuri kun unet on ollu hukassa viikon - pari. otinkin heti aamusta tainnutet päiväunet :) kohta jatkan uudella santsilla yöunet. en olis enää tätä päivää selvinny pystyssä. pari edellistäkin päivää oli rajalla. mut tänään olin niin rajalla et kohta G-kohtaus päällä. hyvä et selvisin kotiin lääkäristä vielä
ennen tätä sairausta valvoin työni takia todella paljon ja olin aivan yliväsyneenä töissäkin - nyt se ei enää onnistuisi - aika kova muutos tämä kun olo romahtaa näin nopeasti.
Mulla valvominen on yksi varmimmista keinoista aiheuttaa itselleen kohtaus. Mun täytyy joka yö saada nukkua 8-10h, tai on melko varmaa että kohtaus (tai ainakin oireet ennen kohtausta) iskee. Ja jos taas nukun liian pitkään, on varmaa että en seuraavana yönä saa unta ja siksi nuku tarpeeksi, eli on aika tarkkaa nämä nukkumaanmenot. Viikonloppuisin toki relaan ja nukun pitkään mutta arkisin ei onnistu kun pitää töihin/kouluun lähteä vaikka kuinka vähän olisi nukkunut.
Eli on ihan normaalia että kohtausoireita voi tulla mutta kohtaus ei etene "loppuun asti" eli käydään vain pienen matkaa "rajan takana".
olen miettinyt tätä paljon, koska on usein päiviä että "kohta mennään" olo iskee, saattaa yksittäinen nykäisy/veto tuntua päässä ja pää nykäistä taaksepäin, tai vain olla aura tms.
luokitellaanko nämä kohtauksiksi , kun näistä en ole neurologille puhunut mitään. sanonut vain että isoja kohtauksia ollut silloin ja silloin.
en ole "laskenut" noita yksittäisiä "pieniä" tajunnan hämärtymisiä TAI "nykäisyjä" jne.
ehdottomasti kertoa neurologille noista yksittäisistä nykäisyistä, auroista ja tajunnanhämärtymisistä. Itse olen välillä vuoteenomana aurojen takia 3-4 pv/vko. Minulle on sanottu, että aurat ovat tavallaan kohtaus, mutta ne eivät aina etene isoksi pamaukseksi, kiitos lääkityksen.
Myös minulla on yksittäisiä nykäyksiä silloin tällöin. En oikein tiedä onko minulla tajunnanhämärtymisiä; mieheni kyllä väittää, että välillä olen hidas ja tahmea, ihan kuin muissa maailmoissa. Itselläni ei näistä tapauksista ole muistikuvaa.
Minun neuvoni on, että sen kun pamautat kaikki oireesi tiskiin neurolla käydessäsi!
tätä minä vähän pelkäsinkin :/ .
on aikamoinen oppikoulu ja elämän kumppani tämä epilepsia - enpä tiennyt mitä se on ennenkuin sain sen itse :(.
tässä kun on unettomia öitä vietttänyt on alkanut päivittäiset oireistot olla taas mukana.
otin sitten ja join eilen vaikka hirvittikin kun epin kans on ollut ihan "veitsen kärjellä". alan taas olla pisteessä, epipillereitä napaan :(.
Eilen sitten olin vetää humaltuneena kunnon kohtauksen. istuin siinä tuolilla ja meinasi sitten yhtäkkiä vetää siitä selälleni. onneksi se oli taas vain lyhyt riittävän lievä "nykäisy" enkä lentänyt mutta en ollutkaan pariin viikkoon noin pitkällä käynyt "nykäisyjen kanssa". Tämä on oikeasti aika, miten sen kauniisti sanoisi "ikävä" sairaus :(
lisää
Kaverini on parhaillaan sairaalassa letkuissa kohtauksen jälkeen.Diagnoosia ei ole vielä saatu , mutta oireet viittaavat epilepsiaan tai yksittäiseen epilepsia kohtaukseen, mikä on rajun valvomisen( viikkoja) , stressin( viikkoja) ja juomisen( kuukauksia) seurauksesta.Toivottavasti nyt hän herää todellisuuteen..... ja toipuu
yksikin kohtaus voi viedä hengen. ja yhden epileptisen kohtauksen voi saada kuka vain meistä. yksi kohtaus ei välttämättä ole vielä epilepsia. juuri valvominen, juominen jne voi aiheuttaa yksittäisen kohtauksen ihan kenelle vain, terveellekkin. ilman että tulee lisää kohtauksia. Jos niitä taas tulee lisää niin sitten on epilepsia.
jos lääkkeet määrätään niin ne kannattaa syödä alusta alkaen - ettei tilanne pahene ja lääkkeiden mahdollinen teho/apu heikkene ajan kanssa. yksikin kohtaus myös vahingoittaa aivoja.
toivotaan parasta kaverillesi toipuu hyvin. voimia sinulle myös. kaverisi tulee tarvitsemaan ystäviä nyt ja tulevaisuudessa paljon. on melkoinen tie se alkutie minkä joutuu kulkemaan.
Kiitos sanoistasi, aika sekavat tunteet on. Tässä on jo kuukausia rämmitty suossa ja melkein jo välitkin rikkoontui ja nyt tuli tämä...näitä vapinoita ja karamppeja on ollut viime viikkoina, mutta ne on laitettu vierotusoireisiin.Toivottavasti saavat nyt selville ja pitävät sairaalassa riittävän pitkään, että elimistö ehtii tasaantua. Samanlaisen kohtauksen jos hän olisi kotona saanut niin hän ei olisi hengissä.
raskasta se on katsoa vierestä kun lähimmäinen sairastaa/sairastuu.
paljon voimia ja jaksamista sinulle. Muista myös että suurin vastuu on hänellä itsellään elämästään, ole vieressä ja läsnä kun tarvitaan. mutta älä ota koko hänen elämäänsä kannettavaksesi. sinulla on myös oma elämä.
paljon jaksamista *virtuaali hali*