Kiitoksen merkitys

Mukavaa, kun otit kantaa =)
Joskus kun on käynyt, että en ole päässyt viemään lahjaa ja joudun postittamaan, olen laittanut korttiin, että olisi kiva tietää tykkäsikö kummilapsi lahjasta. On käynyt sillain, että ei tule mitään vastausta. Sitten olen kuukauden päästä soittanut tai tekstannut saman asian ja sitten saanut kuulla, että lahja saapui ja kummilapsi tykkäsi, mutta sitä sanaa "kiitos" ei tule. Se on varmaankin vanhempien tapa eli vanhempien sanavarastoon ei kuulu kiitos ja siten myös ei lapsetkaan osaa kiittää.
Olen saanut itse omassa kodissa kasvatuksen, että kummia tulee kiittää ja minä kiitinkin aina omia kummeja. Nykyään kun oma kummini on iäkäs, käyn häntä katsomassa ja olen monesti kiittänyt lapsuuden vuosista ja siitä, kuinka mukavaa, kun juuri hän on ollut kummini.
Sanalla "kiitos" on vaan niin suuri merkitys. Missään nimessä ei mikään turha sana ole kyseessä.

Mutta on olemassa kummeja joille ei mikään riitä.

Meillä on kiitetty, joka vuosi synttärien jälkeen lähetetty kiitoksen kera valokuva.
Ei mitään noteerausta.
On lapsi askarrellut, ei mitään noteerausta kummilta.

En tarkoita että pitäisi kiittää ja sitten taas kiitoksesta kiittää vaan olisi ollut lapselle kiva jos hänen hengentuotoksiaan voisi jollainlailla joskus huomata.
Nyt lapsi onkin jo 18, eikä tosiaan enää kiusaa omilla tuotoksillaan ketään.
Kummi muistaa itse aina meitä kortilla.

Sitten sattui vahinko kun unohdin laittaa nimipäiväkortin, niin siitä sitten tulikin kauhea meteli.
Onkohan iällä tässä merkitystä, ei minun mielestä 50v kummi ole ikäromu vai onko se kriisitila?
Miksi usein kuulen kuinka kummit vaikeroi näistä samoista jutuista.
Olemme varmaan meidän perhe lähettänyt tänä 18 vuoden aikana nimi-syntymä-pääsiäis-joulu-ystävänpäivä-kiitoskortit.
Jos ihan varovaisesti laskee niin pääsen pariinsataan korttiin, ja sitten tulee räjähdystila nimipäiväkortista joka unohtuu.
Eikä edes päin naamaa vaan kuulin muualta.
Kummi sinällään ihan ok,mutta nää korttijutut vie järjen.
Kun ne kortit on alkuun ainakin ihan tunteella valittu ja kirjoitettu, nyt viimevuosina siitä on tullut pakonomainen tila.

Mitäs sitten kun lapseni muuttaa pois kotoa, onko hän vielä silloin sidottu tähän korttirumbaan?

korttiallergia kirjoitti:

Mutta on olemassa kummeja joille ei mikään riitä.

Meillä on kiitetty, joka vuosi synttärien jälkeen lähetetty kiitoksen kera valokuva.
Ei mitään noteerausta.
On lapsi askarrellut, ei mitään noteerausta kummilta.

En tarkoita että pitäisi kiittää ja sitten taas kiitoksesta kiittää vaan olisi ollut lapselle kiva jos hänen hengentuotoksiaan voisi jollainlailla joskus huomata.
Nyt lapsi onkin jo 18, eikä tosiaan enää kiusaa omilla tuotoksillaan ketään.
Kummi muistaa itse aina meitä kortilla.

Sitten sattui vahinko kun unohdin laittaa nimipäiväkortin, niin siitä sitten tulikin kauhea meteli.
Onkohan iällä tässä merkitystä, ei minun mielestä 50v kummi ole ikäromu vai onko se kriisitila?
Miksi usein kuulen kuinka kummit vaikeroi näistä samoista jutuista.
Olemme varmaan meidän perhe lähettänyt tänä 18 vuoden aikana nimi-syntymä-pääsiäis-joulu-ystävänpäivä-kiitoskortit.
Jos ihan varovaisesti laskee niin pääsen pariinsataan korttiin, ja sitten tulee räjähdystila nimipäiväkortista joka unohtuu.
Eikä edes päin naamaa vaan kuulin muualta.
Kummi sinällään ihan ok,mutta nää korttijutut vie järjen.
Kun ne kortit on alkuun ainakin ihan tunteella valittu ja kirjoitettu, nyt viimevuosina siitä on tullut pakonomainen tila.

Mitäs sitten kun lapseni muuttaa pois kotoa, onko hän vielä silloin sidottu tähän korttirumbaan?

Lue lisää

Niin mietin sitä, että kuinka hienoa olisi kummilasten ja kummilapsen vanhempien kanssa lämmin ilmapiiri. Siis sellainen aito välittäminen. Molemminpuolin kiitetään. Siis siitä ajatuksesta, että toinen on läsnä jne. Jotenkin tämä kummiasia on niin kaupallistettu.

Koen, että minulta kummina odotetaan lahjoja ja niitä minä sitten annan ja toisen kummilapsen kohdalla sitä kiitosta en edes saa. Muutenkaan en saa kiitosta mistään esim. siitä , että olen läsnä ja välitän. Koen, että kai minua pidetään kuin itsestäänselvyytenä. Koen hieman tilanteessani, että kuin kummin tulisi olla lahja-automaatti ja eikä siitä pahemmin edes kuulu kiittääkään, koska lahjojen tuominen on kummin homma.

Edellinen kirjoittaja laittoi, että kun mikään ei riitä. Olen miettinyt joskus, että mitä minun pitäisi kummina oikein tehdä, jotta saisin sen kiitos-sanan, mutta ilmeisesti, jotkut ihmiset eivät vaan kiitä.

Aloittajalta kirjoitti:

Niin mietin sitä, että kuinka hienoa olisi kummilasten ja kummilapsen vanhempien kanssa lämmin ilmapiiri. Siis sellainen aito välittäminen. Molemminpuolin kiitetään. Siis siitä ajatuksesta, että toinen on läsnä jne. Jotenkin tämä kummiasia on niin kaupallistettu.

Koen, että minulta kummina odotetaan lahjoja ja niitä minä sitten annan ja toisen kummilapsen kohdalla sitä kiitosta en edes saa. Muutenkaan en saa kiitosta mistään esim. siitä , että olen läsnä ja välitän. Koen, että kai minua pidetään kuin itsestäänselvyytenä. Koen hieman tilanteessani, että kuin kummin tulisi olla lahja-automaatti ja eikä siitä pahemmin edes kuulu kiittääkään, koska lahjojen tuominen on kummin homma.

Edellinen kirjoittaja laittoi, että kun mikään ei riitä. Olen miettinyt joskus, että mitä minun pitäisi kummina oikein tehdä, jotta saisin sen kiitos-sanan, mutta ilmeisesti, jotkut ihmiset eivät vaan kiitä.

Lue lisää

Lahja-automaatiksi tunnen itsekin itseni. :( Ja auta armias jos joskus lahja on postitettu hiukan myöhässä eikä ehdi synttäripäiväksi vaan vasta seuraavalla viikolla perille... (ja näinkin voi käydä, kun on omakin elämä elettävänä ja lapset hoitaa jne.) on tullut siis kyselyjä että "onkos kummitäti unohtanut synttärit???" :O Kun kummitädillä on synttärit/nimpparit niin eipä sitäkään muisteta, vaikken sitä odotakaan, mutta silti. Ärsytti nyt joulunakin antaa lahja, kiitosta kun ei koskaan kuulu, synttärilahjasta kysyttiin että "onko tämä laadukas" että no "ei tietenkään ole kun Yves kaupantekijäisenä ilmatteeksi tuli niin raaskin antaa lahjaksi"!

Ei se kiitos tosiaan mitään maksaisi. Ja kun kerran ei kiitetä niin ei pitäisi sitten myöskään kysellä perään tai arvuutella, mitä lahja on maksanut ja mistä on ostettu. Itse kiitämme lasten kummilahjoista aina, muistamme kummeja synttäreinä ja muulloinkin, kyläilemme lasten kummien luona ja he meillä jne. Minusta aktiivisuutta pitäisi olla lasten vanhempien puoleltakin, koska ei se voi mennä niin että kun on kummiksi ryhtynyt, niin on yksin vastuussa kummisuhteen hoitamisesta! Ja se hoitaminen on siis lahjojen antamista yksipuolisesti. Odotan että kummilapseni täyttää 15v niin eipä tarvi enää olla "virallinen lahjakone", loppuu kyllä lahjomiset siihen. Kristillinen kasvatus, sitäkin mietin aikoinaan, että jos antaisin lapselle hengellisiä lastenkirjoja tms. lahjaksi mutta se ajatus tyrmättiin "kun ei meidän lapsesta mitään uskovaista tehdä". Piti silti kastaa ja kummit hommata..... varmaan katuvat kun eivät valkanneet jotakin rikkaampaa kummiksi, vaan meikäläisen opiskelijan.