mulla on poikakaveri ja ollaan koha oltu jo 2vuotta. Rakastan tätä poikaa enemmän kuin mitään muuta. Mutta meille on tullut ongelmia. Enkä meinaa saada niitä selvitetyksi. Esim. Tämä poika suuttuu mulle jo siittä jos puhelu katkiaa. tai minä en oikein saa olla kavereiden kanssa keskenän ilman häntä ja hän saa olla omien kavereiden kanssa ja jos minä menen jotain tästä sanomaan poikakaverini suuttuu. Tuntuu niinkuin hän ei luottaisi minuun. Menisin yhteen tukiryhmäänkin sairauteni takia mutta poikakaverini ei selvästikkään halua että menen. Hän sanoo syyksi kun siellä tehdään sellaisia reissuja niin poikakaverini ei tykkää että olen pari päivääkään pois. Jos menen kavereiden kanssa kaupunkiin on ihme jos hän ei soita vähän väliä. Olen yrittänyt puhua mutta minusta tuntuu että hä ei vain kerro minulle asiasta joka hänen mieltä painaa. En halua jättää häntä. Hän osaa olla myös todella hellä ja sulionen ja ymmärtäväinen. Jouduin yheksi ja puoleksi viikoksi sairaalaan ja poikakaverini kävi koulun päätteksi kattomassa minua. Onko kenelläkään kokemusta mikä voisi olla n'in pahasti vialla? Saan aina pelätäkkin millä päällä hän on. Hän haluaisi itselleen jonkun moottoriajoneuvon mutta ei ole saanut. Mopo hänellä on mutta se pitää korjata. Johtuisiko se siittä kun hänellä ei ikein ole harrastusta? Mutta eihän monella muullakaan ole ja silti osaavat hillitä edes vähän itseään. Yksi aamu poikakaverini suuttu mulle ku melkein myöhästyimme taxista kun hän itse oli nukkunut pommiin ja mun piti oossa häntä. Silloin mellä oli lähellä tulla ero kun suutuin todella hänelle. Huomasin pysäkillä että poikaaveri vaan seurasi minua ja hakku minua ja vätti että valehtelen itseni pois koulusta sairauteni ansiosta vaikka hän itse tietää että minulla on todella rankkaa tämän sairauden kanssa. Poikakaverini pyysi kyllä nöyrästi anteeksi mutta en saa tätä loppumaan tämä alkaa olemaan jokapäiväistä ja ainakun tulee pitempi loma tämä loppuu. Koulustressi? pyydän voisiko joku auttaa? antaisitteko asiallisia vastauksia en kaipaisi enää "vittuiluviestejä" on muutenkin jo elämässä hankalaa jättäkää ne vittuilut omaan päähänne kiitos
onko kokemusta vaikeistä poikaystävistä?
.väsynyt.
5551
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jonkin näköistä mustasukkaisuuttahan (eli haluaa varmistaa missä seurassa liikut ja mitä teet) tuo on, tai sitten johtuu liiasta huolehtivaisuudesta ja menettämisen pelosta. Ei hän tietenkään millään pahalla.
Tähänkin on yksi ainoa lääke. PUHU HÄNELLE. Keskustelkaa asiasta. Yritä selittää, että sinä tarvitset vähän tilaa ja omaa aikaa.
kuulostaa huolestuttavalta... jos joutuu ihan pelkäämään!
puhukaa nyt ja kattokaa mitä tapahtuu. jos poika rupee väkivaltaseks tai alkaa estää sun omaa elämää vielä enemmän[vaik niitten kavereiden kaa hengailuu] ni kannattaa harkita eroa tai vähintäänkin ammattiauttajaa. ku vaik olis mikä koulustressi tai ylihuolehtivaisuus ni sen seuraukset ei sais olla karmeita.
vaikka kuinka rakastaisit
Kuulostaa siltä, että poika ei luota sinuun. Onkohan hänelle joskus sattunut jotain joka olisi syynä tuollaiseen käyttäytymiseen? Kysypäs häneltä. Toisaalta kysymys voi olla itsevarmuuden puutteesta.
Paha sanoa, kun en tunne teitä kumpaakaan, mutta voisiko sairautesi jollain tavalla häiritä/järkyttää poikaystävääsi, joka purkautuisi tuollaisilla omituisilla tavoilla? Itselläni todettiin myös n. 1,5 vuotta sitten eräs sairaus ja oma poikaystäväni käyttäytyi erittäin oudosti asiaa kohtaan. Hän ei vain osannut käsitellä sitä ja laukoi minulle loukkaavia typeryyksiä. Puhumalla asia selkisi.
Ei tässä nyt oikeen muuta voi neuvoa, kun puhukaa ja kerro hänelle avoimesti, miltä sinusta tuntuu ja muista myös kertoa pojalle, kuinka paljon hänestä pidät.
Tsemppiä!!
Ai sä oot mun exän kanssa nykyään :'DD. Kuvauksen perusteella vois oikeesti olla sama tyyppi. Tosin erosta on alle kaks vuotta, ja tää oli enemmän kun omistautuvainen, ei mikään pleijeri. Tyyppi siis vaati mua olemaan tapaamatta ketään muuta ja puhumatta kenenkään muun kanssa.. Silti luuli koko ajan ja epäili että petän sitä. Missä välissä olisin edes ehtiny kun tää soitti vähän väliä ja tarkasti missä oon. Huvittavinta tässä on, että jätkä asui 300 km päässä. Kerran kävin koulumatkalla kaupassa kertomatta etukäteen ja jätkä suuttui aivan mielettömästi. Pelottavaa oli, ettei sille itselleen ollut mikään ongelma elää tapaamatta muita. Erohan siitä tuli.. En tiedä välitinkö siitä oikeasti kuitenkaan. Ajan myötä ainakin jotenkin kiinnyin. Väärä syy olla yhdessä.
Kuin sulla, rakastan ylikaiken enkä erota halua.
Mutta mua turhauttaa se, että tää kundi ei ota enää minkäänlaista yhteyttä, ei soita, ei tekstaa, ei tuu juttelee meseen, mitään!
Sillä on kiireitä, nähtävästi.. mutta olen sitä mieltä että jos toinen on vaan yhtään tärkeä ja että välitetään, niin kerkeää kovassakin kiireessä viikolla muistaa edes lyhyellä viestillä ja kysyä siinä toisen kuulumisia.
Tässä meni nyt viikko kun ei oltu missään tekemisissä. Kunnes nyt sitten mulla aukesi saldo ja sain purkaa pahaa oloani jo ensimmäisen 3 tai 4 viestin verran!
Kannattaa olla kova kovaa vastaan, eikä luovuttaa! Nyt ollaan kovia eikä pehmoilla, nyt ei luovuteta!
Tuli kundille sanottua ettei kuule minusta niin pitkään aikaan, kunnes itse jotenkin muistaa.
Paha vaan kun olisi tarkoitus nähdä kuukauden päästä.. no, sitä sit on pakko jo jossai vaihees kysellä et oliko herra mahd. tulossa!?
Kuuluu siitä tai ei.
Seurustelumme alussa olin ylihuolehtivainen. Jos ei hänestä mitään kuulunut, saatoin huolestua onko jotain sattunut. Koska olin tottunut että hän edes lyhyesti vastasi jos jotain viestiä laitoin.
Voihan se olla, että hän turhautui viesteistäni ja tulos on se mitä tää tilanne on nyt.
Mä oon jopa alkanu nyt kirjoitella vähempi, koska tehtiin diili että hän ottaa enempi yhteyttä. Mitään ei ole vielä tapahtunut!
Mut.. this is me now! Nyt ei enää pehmoilla eikä luovuteta. Se jätkä pistetään miettimään tätä asiaa ja väännetään vaikka rautalangasta, sitte vaikka suullisesti ja kirjallisesti jos ei muuten uppoo päähän miltä musta tuntuu sen käytös ku on ku mua ei ois!!!