Minkä ikäisenä lapsi?

aina että milloin itse haluaa.Sekin pitää ottaa huomioon.Haluat sen lapsen 24v ja saatat saadakin sen 34v.Ja sekin täytyy ottaa huomioon haluatko useamman lapsen paljon yli nelikymppisenä niitä ei hurjan montaa enää saata saada.
Ja itse sen ainakin vaan tunsi ja tiesi jossain itsessään että milloin oli oikea aika(26v eka)
Siihen ei aina vaikuta opiskelu,työ,raha eikä muu sellainen "järkevä" vaan se on tunne pohjalla.
Mutta kyllä elämä kannattaa järjestää edes jonkinmoiseen malliin että pärjää sitten suuremmitta ongelmitta tai ilman itse aiheutettuja ongelmia.

Minusta lapsi kannattaa hankkia silloin kun olet henkisesti valmiina siihen.

Telkkarissa joku viisas sanoi, että fyysisesti paras aikaa lapsentekon olisi 18-25v.
Paras lapsen hankkiminen olisi koulujen loputtua, ennen työelämään siirtymistä, siitä syystä ettei tulisi pelkoa työpaikan menettämisestä ja sellaisesta.

Toiset odottaa ja odottaa sopivaa hetkeä kunnes vanhempana huomaa ettei saakaan enää lapsia.
Toiset tekee sen nuorina ja ovat rahavaikeuksissa...

Sinun on hankittava lapsi/lapset silloin kun se tuntuu Sinusta hyvältä, mutta kehottaisin sen kuitenkin tekemän alle 30v.

että pitää löytää se sopiva isä sille lapselle.
Itse löysin sen reilusti päälle kolmekymppisenä. Esikoiseni sain 37v:na ja ihan oikealta ajalta tämä tuntuu.Tulipahan tarpeeksi elettyä ja mentyä:)

Kylläpä sen sitten huomaa kun elämäntilanne on mallillaan, vauvakuumettakin jo pukkaa ja mieskin olisi hyvä olla tuttu ja turvallinen.

Itse olin valmistunut ammattiin, ollut jo pari vuotta töissä samassa paikassa, mies oli vakiduunissa, asunto sopivan kokoinen kunnes aloin miehelle että josko mekin kohta kun elämä on näin hyvissä uomissa. Mies tyrmäsi, mutta vuoden päivät asiaa mietiskeltyään (annoin hänen rauhassa tottua ajatukseen enkä päivittäin alkanut kinuamaan) hän eräs päivä sanoi ettei se idea enää kuulostakaan pahalta=)

Halusin tehdä nuorena että olen suht nuori vielä silloinkin kun lapset ovat aikuisia. Ja mikäli mummoksi haluaa niin ei kovin vanhana kannata sitä 1. lasta alkaa miettiin, voi olla ettei sit ehi mahdollisia lapsenlapsia nähäkään.

Ja paras ikä tehdä on alle 25-30v, ettei sit käy niin että huomaa päälle 30-v että eipä niitä ala kuuluakaan.

Kannattaa luottaa vaan siihen että kyllä se luontainen halu saada jälkikasvua vaan tulee. Se on yks kaunis päivä ja huomaat että nythän muuten ois kaikki kohillaan=)

JOS saadaan.

kyllä lapsen saamiseen on monta oikeaa ikää. Omassa lähipiirissä teiniäiti sanoi että olisi ollut valmiimpi saamaan ekan nyt "vasta" parikymppisenä kun sai jo kolmannen ja toinen joka sai ekan 36v sanoo olleensa nyt oikeassa iässä vaikka sitä lasta alkoivatkin tehdä jo alle kolmikymppisenä..

Eli ihmiset kypsyy eri aikaan ja arvostaa äitiydessään eri asioita. On selvästi myös merkitystä sillä, montako lasta hankitaan. Jos jää yhteen niin iällä on isompi merkitys kuin jos niitä tulee useammassa iässä. Niin ja sanon hankitaan sillä toivon, että kukaan ei ala lapsentekoon ihan impulssiivisesti vaan harkiten ja miettien. Ne sitten kyllä tulee kun tulee ja jos tulee. On silti aika hurskastelua sanoa ettei lapsia hankita. Ei meinaan tule ainakaan tekemättä yhtään..

Jokainen tietää sen sitten kyllä kun aika on kypsä. Sitä vaan alkaa nähdä vauvoja ja vaunuja kaikkialla. Kaupoissa ja kahviloissa yms on lapsiperheitä ja tahtoo kuulua niihin jne. Eli jokin tavallaan kai valmistaa siihen rooliin ja sitten sen vaan tietää kun on valmis. Ei s eole järkipäätös, vaikka kun on vielä housut jalassa niin voi miettiä onko nyt sopiva aika vai ei. Se, että on itse siihen valmis kun ei tarkoita sitä, että mies on valmis ja elämäntilanne on valmis..

Itse en lykkäisi aloittamista kamalan kauas. Kuitenkaan en kesken opintojakaan monestakaan eri syystä moiseen alkaisi. Lisäksi jos tahtoo turvata talouden ja tulevaisuuden niin ainakin sen verran pitää ehtiä tehdä töitä, että saa kunnon päivärahat.

Perhesuunnittelu on järkevää ja se ei voi perustua tilastoihin vaan omaan elämään. Jos kaikki menee mönkään ja lapsen tuloon tulee ongelmia niin se on sen ajan murhe sitten. Kuitenkin kannattaa muistaa, että hedelmällisyys alkaa laskea jo tuolla jossain 25v tietämillä vähitellen ja kolmenkympin jälkeen enemmänkin ja kiihtyvällä vauhdilla. Toisaalta jos kys eon todellisesta lapsettomuudesta niin ikä on pieni lisämauste useimmiten eli samaan päädyttäisiin joka tapauksessa. Ehkä silloin ikä antaa jopa etua kestää kaikki hoidot yms paremmin ja vahvistaa parisuhdetta enemmän kuin nuorempana, luulisin.

Muistaakseni ensisynnyttäjät ovat nykyisin n27v eli aika korkea on ikä. Stakesin tilastoista löydät kuitenkin täsmälliset tiedot niin synnyttäjien iästä kuin monesta muustakin. Sivuihin tutustuminen on alkuun hankalaa että oppii mistä löytää kaipaamansa tiedon, mutta sitten alkaa kyllä löytyä.

Oma asuinalue voi muuten olla aika villi kokemus äippäneuvolassa. Eli olin aikanaan jonkin aikaa ainoa alle kolmikymppinen äiti odottaessani esikoistani 21vuotiaana. Eli ihan pentu niiden jakkupukujen seassa... Vähän oli paineita sitten vauvan kanssa neuvolassa!

mutta tässä hieman ajattelimisen aihetta.

Jos tietää, että haluaa sen lapsen tai ehkä useammankin, niin ei kannata lykätä sen tekoa hamaan tulevaisuuteen. Se hedelmällisyys kun iän myötä laskee ihan oikeasti ja joillain on ongelmia jo nuorena, sitä et kokeilematta tiedä. Vammaisuuden pelossa en pidättäytyisi tekemästä lasta vanhempana, jos silloin haluan, mutta kyllä se riskiä lisää ja voi olla, että nelikymppinen ei tosiaan enää sikiä.

Nuorena lapsen tekemisessä on omat etunsa ja vanhana tekemisessä omat. Vanhemman äidin suurin etu on kenties se taloudellinen tilanne, joka usein on silloin parempi (tai sitten ei), mutta lapsi ei välttämättä tarvitse paljoa rahaa, vanhempia se kyllä helpottaa. Nuorempana yleensä tärppää paremmin, lapsella on pienempi riski vammaisuuteen (mikä on mielestäni pieni joka tapauksessa), jaksaa paremmin sekä raskauden että vauva-ajan ja pikkulapsiajan ja on haluttaessa aikaa tehdä vielä se toinen tai kolmas tai neljäskin, jos siltä sattuu tuntumaan.

Karkeasti ottaen siis olen sitä mieltä, että paras ikä lapselle (jos yksi ikä pitää valita) on mahdollisimman nuorena. Ei tietenkään alaikäisenä.

Miksi sitten monet sanovat, että sai ensimmäisen juuri täydellisessä iässä? Ei kukaan ole valmis äidiksi ennen kuin on äiti. Ihan sama, saako lapsen 16-vuotiaana vai 46-vuotiaana, niin siinä vaiheessa kun lapsi syntyy aletaan harjoitella äitiyttä. Äidiksi valmistuu vain saamalla lapsen, ei minkään iän perusteella.

Itse sain ensimmäisen 22-vuotiaana ja nyt odotan neljättä 30-vuotiaana. Moni asia oli huomattavasti helpompaa silloin nuorena, kroppa kesti raskauden paremmin ja nukkumattakin selvisi hyvin (siis käsittämätöntä, joskus olen valvonut öitä ihan omaksi ilokseni, ei tulisi enää mieleenkään).

Mielestäni yksi hyvä kriteeri lapsen hankkimisajankohtaa mietittäessä on se, kun olet varma että sinulla on toimeentulo taattu, omalta taholta. Toisin sanoen pysyvä työpaikka on yksi ratkaisu. Äidiksi tuleminen nimittäin on valtava taloudellinen muutos (tappio?) jos ei tuloja ole monin tavoin turvattu ja otettu huomioon. Esimerkiksi äitiyspäiväraha on usein niin pieni ettei sillä pärjää alkuunkaan, jos on kyse vaikkapa yksinholtajaäidistä tai perheestä jossa opiskellaan tai ollaan työttömänä. Kelan äitiyspäiväraha on hyvin pieni etenkin jos se on laskettu ajalta jolloin olet vielä ollut työttömänä tai opiskelijana eli edellisvuoden tuloista. Kelan maksamista tuloista menee myös kova veroprosentti joka on syytä ajoissa tarkistuttaa, jotta ei tule yllätyksenä.

Sitten toinen näkökulma on tietenkin lapsen hoitaminen. Sinun pitäisi olla varma siitäkin, että sinulla on myös muita hoitajia lapselle kuin sinä itse. Sisaret, hyvät ystävät, isovanhemmat, lapsen isä. Yksin harvoin pystyy/jaksaa hoitaa lasta 24h/vrk. Jos siihen kykeneekin, on kyseessä hyvin väsynyt äiti. Ja vaikka vauva-aika on ohitse, niin hoitotarve jatkuu edelleen. Miten muuten saat koskaan itsellesi vapaa-aikaa lapsesta, jonka kanssa on oltava läsnä alati, jos ei ole tukijoukkoja. Tarjotaanhan hoitoapuja kunnalliseltakin taholta, mutta se ei ole aina yhtä luontevaa kuin oman tukiverkoston ylläpito.

Nämä ovat ystävällisiä käytännön neuvoja. Toivottavasti mahdollisimman moni ottaa huomioon nämä perusjutut miettiessään äitiyttä, äidiksi tulemisen sopivaa ajankohtaa jos sen miettimiseen on mahdollisuus. Liian monella on mennyt ajoitus metsään paremman tiedon ja avun puuttuessa.

Sitten vielä tämä kaksipiippuinen asia; lapsen saaminen ei ole enää yhtä helppoa kun aletaan lähestyä neljääkymmentä. Parikymppiset ovat hedelmällisimmillään ja usein aito vauvakuumekin vaivaa silloin eniten. Vauvakuume ja lapsensaantimahdollisuudet voivat olla myöhemmin jo lähes poissa, kiitos hormonien. Tätäkin tosiseikkaa kannattaa miettiä, mutta jokaiselle elämä tuo eteen sen minkä tuo, silloin kun on tapahtuakseen. Hutilointi ei kannata. Onnea vauvasuunnitelmiin!

Jos saisin vielä valita itse sopivan iän tulla äidiksi, olisi se ehkä kolmenkympin hujakoilla..jopa hiukan ylitse :)

Ensimmäiseni "tein" 20-vuotiaana. Tiesin, että lapsi on minulle aina tärkeämpi kuin ura, raha jne. Muksun ollessa kahden vanha aloitin opinnot ja nyt mulla on korkeakoulututkinto, omakotitalo, ikää lähemmäs 30 ja kolmas lapsi tulossa. En halunnut ottaa sitä riskiä, että olisin jäänyt lapsettomaksi. Opiskella voi hyvin lapsenkin kanssa. Sitä mieltä olen, että yli 30-vuotiaana en haluaisi enää lapsia.