aknen psyykkiset vaikutukset

Mulla aikalailla sama. Joskus tuntuu että ei uskalla kouluun/kaupungille mennä. Peiliin katsominen tekee kipeää. Itsemurha ajatuksiakin on tullut. Yleensä pahinta on jos olet kokeillut jtn uutta lääkettä ja alus ajattelet että aine toimii mutta kuitenki pian huomaat että ei minkäänlaista vaikutusta. Mutta toivottavasti tämä tästä.

Voimia muille joilla sama ongelma! :)

esteettinen ongelma, se on SAIRAUS, johon auttaa yleensä jokin sisäinen hoito. Naurettavaa kun ihmiset jotka ei ole sitä kokenut vähättelee asiaa tai kehottaa käyttää saippuaa.

Mulla akne ei koskaan ole oikeastaan vaikuttanut siihen etteikö olisi kavereita. Eniten se on vaikuttanut siihen että itse inhoan ulkonäköäni enkä halua lähteä minnekään ennen kuin olen ensin laittanut kasan meikkivoidetta naamaan.
Ja uimahallissa en ole käynyt pitkään aikaan aknen takia.

itellä kans sillain että aamulla kun katsoo peiliin niin lähtee kaikki halut lähteä minnekkään ja siitä on sitten tietty koulu ja harrastukset kärsiny. pakko myöntää että kyllä tuo itsetuhoisuuskin on alkanut vaivaamaan kun ei sitä oikein onnellinen pysty olemaan niin kauan kun tekee kipeää katsoa peiliin tai niin.

Hei Kaikille Nuorille Kohtalotovereille!

Olen jo nyt aikuisiässä oleva nainen ja nuorempana tämä akne antoi minulle myös päänvaivaa. Minulla kokeiltiin lääkkeitä ehkäisypillereistä aina Roaccutaniin asti. Ainoa paikka missä tämä akne mylläsi oli naamassani joten olo oli välillä mitä kauhein. Koulussa oppilaat puhuivat että miten tuo kehtaa olla koulussa ton näkösen naaman kanssa sun muuta. Vietin kaksi viikkoa Ihotautisairaalassa naaman tulehtumisen takia...repiminenhän siis oli kivaa, mutta ei sitten ihan ajatellut niitä ongelmia mitä siitä sitten seuraa.

Ajattelin myös ettei tämä lopu koskaan ja se vaikeutti elämääni. Masennusta oli ja tuntui ettei tämä elämä tästä lähde eteenpäin millään tavalla. Elämä kuitenkin muuttui, muutimme pois vanhempieni kanssa vanhoista ympyröistä ja toisessa koulussa ei enää kiusattu, koska eivät tunteneet niin hyvin niin olivat huomaavaisempia. Kyllä ne vanhatkin "kaverit" siitä sitten pikku hiljaa aikuistuvat ja huomasivat ettei se haukkuminen enää niin kivaa ollutkaan.
Itse katsoin peiliin ja näin finninaaman siellä, mutta muut eivät asiaa enää samalla tavalla nähneet. Itsestähän se kaikki on kiinni. Sitä liioittelee kun on joskus ollut finnejä niin liikaa. Voin kuitenkin rohkaisuksi sanoa että todelliset ystävät pysyvät ja elämä voi olla hienoa ja onnellista myös tällaiselle finninaamalle!

Mulla alko kunnon akne kuutosluokalla, ja viitosluokalla taisin viimeisen kerran käydä uimahallissa.. (Nyt olen kahdeksannella.)

Minulla akne lähti Roalla, enimmäkseen, mutta arvet jäi, ja olen tällä viikolla saanut joka ilta itkeä karvasta kohtaloani arpiselkänä ja naamana. Ja koulu-uinnit jylläävät niskaan, en pysty menemään sinne.. Ja jokaisen kun pitäisi uida pakolliset 2 kertaa. EN SELVIÄ! En ole aikoihin pystynyt vaihtamaan paitaa kenenkään nähden, häpeän itseäni..

Itsetuhoisia ajatuksia pyörii mielessäni ja olen masentunut. MIKSI, MIKSI MINUN PITÄÄ KÄRSSII TÄSTÄ!

kyllähän se näin on, että ei ole leikin asia. edes parhaat ystäväni eivät voi katsoa minua enää silmiin heidät kohdatessani. olen käynyt 2. asteen koulua 3 vuotta, enkä vieläkään voi jutella oikein kenellekään luokkalaisistani.
syön yksin ja menen koulusta suoraan kotiin.

mutta olen oppinut pitämään yksin olemisesta. vapaa-aikani käytän musiikin säveltämiseen ja kuntoiluun. kun olen yksin, olen omassa maailmassani jossa ei tarvitse hävetä kenellekään naamaani.

itsetuhoiset ajatukset kyllä pyörivät mielessä päivittäin, en ole tosin niitä sen pidemmälle miettinyt.

viikonloppuisin saatan lähteä parhaiden ystävieni kanssa "viihteelle", jolloin sopivassa humalatilassa saatan jopa unohtaa hetkellisesti tautini.

ystäväni ovat minulle tärkeimpiä asioita tässä maailmassa, ja he kyllä tietävät, millainen olen luonteeltani. tosipaikan tullen he tietävät keneen he voivat luottaa, ja minä en petä sitä luottamusta.

kun on tällainen 'erakko', minulla ei ole pinnallisia ja massan mukana meneviä 'kavereita' juurikaan yhtään. ja minun mielestäni se on hyvä asia, sillä he ovat maailman pohjasakkaa.

mutta se siitä, koittakaahan jaksaa.
M88

Tosiaan, akne sairautena on mitä hirvein itsetunnonromauttaja... KUKAAN ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa, että näppylät naamassa on jotenkin nätin näköistä, sitten kun niitä vielä on vaikka muille jakaa, niin auta armias... Ulos ei voi mennä ilman meikkiä, ei voi mennä uimaan, ei yökylään (eli minnekään missä joutuisi mahdollisesti meikittä olemaan), aina pitää stressata että miltä se naamataulu päättää seuraavana päivänä näyttää, mitään viihtellelähtö päiviä ei viitsi kavereitten kanssa sopia etukäteen, kun kuitenkin aina käy niin että naama räjähtää pahimmilleen sinä päivänä kun jonnekin on lupautunut lähteä, ja siinä sitä sitten nielee itkua kun ei litra meikkivoidettakaan enää auta kun tarpeeksi paha näppykausi iskee, eikä kukaan siloposki ymmärrä jos sanoo että "en tulekaan kun naama räjähti"...

Vaikka olisi miten nätit vaatteet tai tukka miten nätisti tahansa, näyttää silti "likaiselta", jotenkin nuhjuiselta ja siistimättömältä, kun on ruma akne kasvoilla... Aina kun katsoo peilii, näkee vaan läjän finnejä ympäri naamataulua, ja itsetunto senkuin romahtelee...

Ihmisiä ei viitsi silmiin katsoa puhuteltaessa, kun hävettää oma ruma, kuvottava naama.. Ei viitsi hakea haaveammattiaan opiskelemaan, kun se sattuu olemaan parturi-kampaaja tai kosmetologin ammatti, kun kummassakin pitäisi jossain vaiheessa olla meikittä meikkiharjoituksia/kasvohoitoharjoituksia varten, ja muutenkaan ei viitsi hakea tuollaiselle alalle, kuka nyt pitäisi siitä että joku finninaamainen kuvotus koskisi itseensä?

Ei voi muuta kuin vetää pussin päähän tai paeta maan alle..

heippa!

itselläni akne alkoi jo 9-vuotiaana enkä silloin miettinyt miltä näytän eikä asia minua vaivannut. en pienenä hoitanut ihoani ja näin jälkeenpäin se vi****aa! vanhimmat arpeni ovat jo siis 8 vuotta vanhoja. niihin ei auta mikään.

kävin kosmetologilla mutta lopetin senkin koska tunsin oloni niin ahdistuneeksi kun kosmetologi haukkui ja arvosteli rumaa naamaani. itku kurkussa lähdin sieltä. sitäpaitsi ei perheelläni olisi ollut varaa sellaiseen kun äiti on yksinhuoltaja ja aina peeaa.

olen tahallani syrjäytynyt kaveriporukastani sillä haluan olla yksin. en halua että kukaan näkee minua tällaisena. haluaisin vain kuolla pois...

Mulla on ikää 26 ja kärsin aknesta 15 vuotta. Itsetunto oli monesti aivan nollassa kun iho näytti ihan karsealle. En viittinyt lähteä mihinkään ja pysyttelin paljon kotona. Tuntui, että kaikki tuijottivat vain finnejäni (eikä se ollut pelkkää kuvitelmaa..) Kaikki muuttui kun aloitin Roa-kuurin viime syksynä. Mulle ei tullut mitään hirveää pahenemisvaihetta ja iho lähti paranemaan heti. Inhoamani paha rasvaisuus loppui myös siihen. Iho on loistokunnossa ja itsetuntoni on paljon parempi. Tunnen itseni kauniiksi ja voin tulla ja mennä mihin vaan. Toivottavasti hoitotulos on pysyvä ja saan nauttia loppuelämän hyvästä ihosta antaumuksella. Suosittelen kaikille! Tottakai lääke on vahva ja pitää olla tarkkana, mutta kyllä se on vaivan arvoista! Tsemppiä kaikille aknesta kärsiville! Toivottavasti kaikille löytyy sopiva hoitomuoto.