Alkanut vuosi on minulle täynnä muutoksia. Itse asiassa suuret muutokset alkoivat jo viime vuonna, mutta tulokset alkavat näkyä selvemmin tänä vuonna.
Ehkä opin elämään yksinäisyyden kanssa. Se ei ainakaan saa minua ahdistumaan. Hyväksyn senkin, että voin tarvita loppuelämäksi venlafaksiinin ahdistuksen estoon. Lääkäri oli sitä mieltä, että on syytä jatkaa tällä annoksella. Tulevaisuutta ajatellen annostusta voidaan vielä nostaa tarvittaessa useaan otteeseen. Tietysti luovun sitten lääkkeestä, jos pärjään ilman sitä.
Lääke aiheuttaa kuitenkin haittavaikutuksia, kuten lääkkeet yleensäkin tekevät. Merkittävin niistä on libidon heikentyminen ja jöpötysongelmat sekä 'huipentuman saavuttamisen' vaikeutuminen. Ne olisivat varmasti isoja ongelmia, jos olisi seksielämää. Mutta kun on vain vanha runkku, riittää kun saa välillä jerkatuksi :). Venlafaksiini on lisäksi aika kallis troppi. Se myös aiheuttaa lievää vapinaa ja saa olon joskus hieman täpinöityneeksi. Lisäksi se mielestäni hieman saa olon tuntumaan poissaolevaksi, mutta kaiken kaikkiaan se on hyväksyttävä ja sen mukana tuleva ihan kiva pössis kuuluu asiaan ;D. Jos ahdistus kuitenkin tulee sen läpi, sitten otan kolmiolääkettä, eli rauhoittavaa. Se väsyttää ja tekee olemuksen aika rennoksi. Toivottavasti tuolloin ei ole huomattavan rento koulussa tai muuallakaan sosiaalisessa elämässä.
Venlafaksiini hydrokloridi ei tietenkään ole hyväksi elimistölle. Se on aiheuttanut sikiökuolleisuutta rottakokeissa, joten varmasti se on lievästi toksista meille isoillekin.
Mua se ei stressaa. Ehkä lääke voi aiheuttaa minulle syövän, esim. maksaan tai mahaan, mutta turha sitä on etukäteen stressata. Ja nykyään on hyvät kipulääkkeet ja hoidot niihinkin sairauksiin.
Olisin tyytyväinen jos saisin elää vielä kymmenenkin vuotta. Saisin sinä aikana varmasti olla töissä, ansaita hieman rahaa, niin että saisin maksetuksi opintovelkani pois. Olisi levollisempaa päästä viimeiseen lepoon ilman velkoja. Ehkä kymmenen vuoden aikana saisin pidettyä itseni fyysisesti urheilullisena ja oppisin aika hyvin soittamaan kitaraa.
Olen käyttänyt venlafaksiinia jo yli vuoden. Luulin sen aluksi muuttavan persoonallisuuttani, kun elämä tulikin sen myötä erilaiseksi. Tajusin kuitenkin, että se ei minua muuta, vaan se vähentää sairauden mukanaan tuomia oireita. Se siis saa minut tuntemaan sellaiseksi, millainen olisin terveenä. Lääkkeen avulla voin olla lähes normaali ihminen. Pystyn olemaan ihmisten seurassa, eikä minua enää pelota kävellä kaupungilla.
Lääkkeen avulla kykenen pureutumaan ongelmiin myös terapiassa. Ehkä venlafaksiinin vähentäessä pelkojani, voin päästä myös lähiaikoina töihinkin. Ehkä jo tämän vuoden aikana.
Sekään ei ole pois suljettua, että tavoittaisin elämääni rakkauden. Nyt kun olen lähempänä sitä omaa itseäni, joka on sairastumisen myötä kasvanut kieroon vuosien aikana. En ehkä ajattele itsestäni niin paljoa negatiivisia asioita, enkä vaivu voimakkaaseen synkistelyyn. Lääke pitää aivojeni synapsien väliset liikkeet normaaleina ja se saa minut kokemaan itseni sellaiseksi, miksi minut on luotukin. Se vähentää sairasta häpeää ja arvottomuuden tuntemista. Tulen siis hyvin lähelle terveen ja normaalin ihmisen elämää.
Rakkauden tavoittaminen voi olla kuitenkin minulle liian suuri unelma nyt, mutta maybe in the next life... :). Uskon, että heikkous ei ole valttia parisuhderintamalla.
-Yleinen vuodattaja
Ehkä opin elämään yksinäisyyden kanssa. Se ei ainakaan saa minua ahdistumaan. Hyväksyn senkin, että voin tarvita loppuelämäksi venlafaksiinin ahdistuksen estoon. Lääkäri oli sitä mieltä, että on syytä jatkaa tällä annoksella. Tulevaisuutta ajatellen annostusta voidaan vielä nostaa tarvittaessa useaan otteeseen. Tietysti luovun sitten lääkkeestä, jos pärjään ilman sitä.
Lääke aiheuttaa kuitenkin haittavaikutuksia, kuten lääkkeet yleensäkin tekevät. Merkittävin niistä on libidon heikentyminen ja jöpötysongelmat sekä 'huipentuman saavuttamisen' vaikeutuminen. Ne olisivat varmasti isoja ongelmia, jos olisi seksielämää. Mutta kun on vain vanha runkku, riittää kun saa välillä jerkatuksi :). Venlafaksiini on lisäksi aika kallis troppi. Se myös aiheuttaa lievää vapinaa ja saa olon joskus hieman täpinöityneeksi. Lisäksi se mielestäni hieman saa olon tuntumaan poissaolevaksi, mutta kaiken kaikkiaan se on hyväksyttävä ja sen mukana tuleva ihan kiva pössis kuuluu asiaan ;D. Jos ahdistus kuitenkin tulee sen läpi, sitten otan kolmiolääkettä, eli rauhoittavaa. Se väsyttää ja tekee olemuksen aika rennoksi. Toivottavasti tuolloin ei ole huomattavan rento koulussa tai muuallakaan sosiaalisessa elämässä.
Venlafaksiini hydrokloridi ei tietenkään ole hyväksi elimistölle. Se on aiheuttanut sikiökuolleisuutta rottakokeissa, joten varmasti se on lievästi toksista meille isoillekin.
Mua se ei stressaa. Ehkä lääke voi aiheuttaa minulle syövän, esim. maksaan tai mahaan, mutta turha sitä on etukäteen stressata. Ja nykyään on hyvät kipulääkkeet ja hoidot niihinkin sairauksiin.
Olisin tyytyväinen jos saisin elää vielä kymmenenkin vuotta. Saisin sinä aikana varmasti olla töissä, ansaita hieman rahaa, niin että saisin maksetuksi opintovelkani pois. Olisi levollisempaa päästä viimeiseen lepoon ilman velkoja. Ehkä kymmenen vuoden aikana saisin pidettyä itseni fyysisesti urheilullisena ja oppisin aika hyvin soittamaan kitaraa.
Olen käyttänyt venlafaksiinia jo yli vuoden. Luulin sen aluksi muuttavan persoonallisuuttani, kun elämä tulikin sen myötä erilaiseksi. Tajusin kuitenkin, että se ei minua muuta, vaan se vähentää sairauden mukanaan tuomia oireita. Se siis saa minut tuntemaan sellaiseksi, millainen olisin terveenä. Lääkkeen avulla voin olla lähes normaali ihminen. Pystyn olemaan ihmisten seurassa, eikä minua enää pelota kävellä kaupungilla.
Lääkkeen avulla kykenen pureutumaan ongelmiin myös terapiassa. Ehkä venlafaksiinin vähentäessä pelkojani, voin päästä myös lähiaikoina töihinkin. Ehkä jo tämän vuoden aikana.
Sekään ei ole pois suljettua, että tavoittaisin elämääni rakkauden. Nyt kun olen lähempänä sitä omaa itseäni, joka on sairastumisen myötä kasvanut kieroon vuosien aikana. En ehkä ajattele itsestäni niin paljoa negatiivisia asioita, enkä vaivu voimakkaaseen synkistelyyn. Lääke pitää aivojeni synapsien väliset liikkeet normaaleina ja se saa minut kokemaan itseni sellaiseksi, miksi minut on luotukin. Se vähentää sairasta häpeää ja arvottomuuden tuntemista. Tulen siis hyvin lähelle terveen ja normaalin ihmisen elämää.
Rakkauden tavoittaminen voi olla kuitenkin minulle liian suuri unelma nyt, mutta maybe in the next life... :). Uskon, että heikkous ei ole valttia parisuhderintamalla.
-Yleinen vuodattaja
Vastaukset 2
Vanhimmat
On erittäin hieno juttu, jos olet hyväksynyt itsesi ja saanut sellaisen lääkityksen johon olet tyytyväinen. Olet minun yksi lempi "hahmoista" täällä yksinäisyyspalstalla, joka on sinun luolasi ;D
Tietysti vastuu on sinun elämässäsi ihan toisella mallilla, olethan itsenäinen nuori mies. Varmasti tämä vuosi antaa lisää mahdollisuuksia sinulle.
Etkö ottanutkaan fluoksetiinia lääkkeeksesi niinkuin uhosit :D ? No on erittäin mukava kuulla että olet nykyiseen lääkkeesesi tyytyväinen ja pössishän on lääkkeiden pää-asia ;D
Toivotan sinulle sydämestäni oikein menestyksekästä uutta vuotta rakas ystävä :)
Sinulla on hyvä muisti, my brother.. Lääkäri ei suostunut lääkkeenvaihtamisehdotukseeni. Venlafaksiini on kuulemma tehokkain troppi, joka sopii nyt minulle. Se on (kuten kai fluoksetiinikin) kaksivaikutteinen, eli se auttaa masennukseen ja estää ahdistusta. Juuri ahdistuneisuuden estäminen on minulle nyt ensiarvoisen tärkeää. En koe nyt olevani kovinkaan masentunut, koska pystyn käymään koulua ja muutenkin pysyn liikkeessä.
Kiitos! Hyvää alkanutta vuotta myös Sinulle!