Minua kosketti suuresti tämä "Kimmon" tarina. Olen pahoillani hänen puolestaan, ettei kukaan vaivautunut ottamaan kantaa hänen kirjoitukseensa yleisönosastolla. Tiedän, kuinka paljon sanallinen, nimetönkin tuki vaikeassa tilanteessa olevalle ihmiselle merkitsee.
Olavi Voittonen tähdentää suomen kuvalehden jutussa sitä, että asenne homoseksuaaliseen ihmiseen on lestadiolaisyhteisössä hyväksyvä. Tässä on mielestäni enemmän sananhelinää, kuin tosimiehen puhetta. Homot ovat kuin ovatatkin vanhoillislestadiolaiselle yhteisölle "loisia", joista on päästävä eroon tavalla tai toisella.
Voittonen korostaa, että onnistumisia on koettu, homo on kääntynyt ei-homoksi. Tämä ei alleviivaa ihmisen ongelman todellista ratkeamista sataprosenttisen varmasti.
Uskon, että jokainen "ex-homo", vanhoillislestadiolainen, kamppailee jollakin tavalla asiansa kanssa, koska pelkkä parannuksen tekeminen ei muuta tällaisia asioita kaikissa tapauksissa. Homona oleminen vanhoillislestadiolaisena on niin vaikeaa, ettemme me osaa edes sellaisa asioita ihan realistisesti kuvitella.
Lestadiolaisuus ei sinänsä ole ikään ihmeusko, joka muuttaa asioita, joihin missään muualla ei pystytä, vaikka he itse uskottelevat ainakin itselleen niin. Puhutaan, että on tehty "ihmeparannuksia", vaikkeivät ne tarkemmin ajateltuna sen suurempia ihmeitä välttämättä olekaan.
On helppo unohtaa, mitä muualla tapahtuu. Vankiloissa vankeja tulee uskoon, vaikkei vanhoillislestadiolaisuuteen tulekaan. He lopettavat monien vuosien huumekierteen ja rikollisuuden kuin seinään ja alkavat julistaa Jumalan sanaa.
En tiedä, mitä sanoisin homoseksuaalisuudesta. Mutta tunne suurta rakkautta pelkästään luetun tarinan perusteella tätä "kimmoa" kohtaan. Olen varma, ettei vanhoillislestadiolaisuus koskaan poista hänen ongelmaansa, mutta sen tiedän, että huolimatta mistää uslkoisesta asiasta hänellä on kaikki oikeus olla uskossa Jeesukseen Kristukseen ja sitä hänelle todella toivon. Vain itse Jumala, kaikkivaltias, voi aikoinaan antaa hänelle vastauksen tällaiseen suureen kysymykseen, mikäli hän sitä jaksaa odottaa ja etsiä.
Toivon ennenkaikkea, että uskonnon ja suurten elämänkysymysten repimä nuorimies löytäisi vapauttavan sanoman; Jeesus Kristus on kuollut hänen ja jokaikisen ihmisen puolesta ristinpuulla, siihen on lupa uskoa aivan kaikista huolimatta, sitä ei kukaan ihminen voi toiselta pois ottaa.
Runsasta siunausta "kimmon" ja kaikkien kohtalotovereiden elämään.
Olavi Voittonen tähdentää suomen kuvalehden jutussa sitä, että asenne homoseksuaaliseen ihmiseen on lestadiolaisyhteisössä hyväksyvä. Tässä on mielestäni enemmän sananhelinää, kuin tosimiehen puhetta. Homot ovat kuin ovatatkin vanhoillislestadiolaiselle yhteisölle "loisia", joista on päästävä eroon tavalla tai toisella.
Voittonen korostaa, että onnistumisia on koettu, homo on kääntynyt ei-homoksi. Tämä ei alleviivaa ihmisen ongelman todellista ratkeamista sataprosenttisen varmasti.
Uskon, että jokainen "ex-homo", vanhoillislestadiolainen, kamppailee jollakin tavalla asiansa kanssa, koska pelkkä parannuksen tekeminen ei muuta tällaisia asioita kaikissa tapauksissa. Homona oleminen vanhoillislestadiolaisena on niin vaikeaa, ettemme me osaa edes sellaisa asioita ihan realistisesti kuvitella.
Lestadiolaisuus ei sinänsä ole ikään ihmeusko, joka muuttaa asioita, joihin missään muualla ei pystytä, vaikka he itse uskottelevat ainakin itselleen niin. Puhutaan, että on tehty "ihmeparannuksia", vaikkeivät ne tarkemmin ajateltuna sen suurempia ihmeitä välttämättä olekaan.
On helppo unohtaa, mitä muualla tapahtuu. Vankiloissa vankeja tulee uskoon, vaikkei vanhoillislestadiolaisuuteen tulekaan. He lopettavat monien vuosien huumekierteen ja rikollisuuden kuin seinään ja alkavat julistaa Jumalan sanaa.
En tiedä, mitä sanoisin homoseksuaalisuudesta. Mutta tunne suurta rakkautta pelkästään luetun tarinan perusteella tätä "kimmoa" kohtaan. Olen varma, ettei vanhoillislestadiolaisuus koskaan poista hänen ongelmaansa, mutta sen tiedän, että huolimatta mistää uslkoisesta asiasta hänellä on kaikki oikeus olla uskossa Jeesukseen Kristukseen ja sitä hänelle todella toivon. Vain itse Jumala, kaikkivaltias, voi aikoinaan antaa hänelle vastauksen tällaiseen suureen kysymykseen, mikäli hän sitä jaksaa odottaa ja etsiä.
Toivon ennenkaikkea, että uskonnon ja suurten elämänkysymysten repimä nuorimies löytäisi vapauttavan sanoman; Jeesus Kristus on kuollut hänen ja jokaikisen ihmisen puolesta ristinpuulla, siihen on lupa uskoa aivan kaikista huolimatta, sitä ei kukaan ihminen voi toiselta pois ottaa.
Runsasta siunausta "kimmon" ja kaikkien kohtalotovereiden elämään.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei sellaisia seuroihin.
Pysyköön siellä ulkona..Hyii-!!!!!!!!!1
Jumala ei ole homoja luonut. Homot on sielunvihollisen aikaansaannosta. Turha muuta väittää. NÄin sanotaan Raamatussa.
kun oma lapsesi paljastaa sinulle homoutensa?
Onko sinun lapsesi silloin sielunvihollisen aikaansaannosta? Totta kai, kun turha on muuta väittää.
lapsesta kysymys se ei muuta tosiasiaa miksikään.
Jumalan sana on sama kaikille ihmiselle.
Ei tässäkään asiassa ole erotusta ei kreikkalaisen eikä juutalaisen välillä.
Jos minunkin lapsistani joku alkaisi homostelemaan, kotiin ei olisi asiaa. Piste.
mielipiteitä, ovatkohan ne provoja? Jos joku sydämestään noin vihaa homoja,pyydän: Anna Taivaan Isä heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon, vaan niinkuin Sinä. Amen.
Yhdessä kauhuleffassa nainen tekee saatanan kanssa lapsen. On se harmillista, jos vl nainenkin tekee oman lapsen saatanan kanssa.
Vl-äiti,
sinä olet vakavasti harhaanjohdettu ja toivonkin sydämestäni, että kirjoituksesi olisi pelkkä feikki.
Raamatussa ei sanota mitään sellaista, mitä tässä nyt esitit.
Asia on asiallisesti selitetty tässä kirjoituksessa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000031974346
Toivon sydämestäni, että nämä kaikki edellä kirjoittaneet haluavat vain provoilemalla vahvistaa käsitystä, mitä lestadiolaisten ajatellaan homoista ja heidän elämästään ajattelevan.
Olen vl-äiti ja ajattelen, että osa homoista ei ole todellakaan valinnut osaansa. Olen seurannut erään ystäväni kasvua pojasta mieheksi ja voin sanoa, että hän ei ole itse valinnut ominaisuuksiaan, jotka tekevät hänestä sen mikä hän tänäpäivänä on. Hän itse on sanonut minulle, että ei kai kukaan tieten tahtoen tekisi elämäänsä niin vaikeaksi, jos olisi muitakin vaihtoehtoja. Tällä hän viittasi siihen tilanteeseen, kuiluun mikä syntyy kun tulee kaapista ulos. Ystävät punnitaan ja ymmärrän senkin, se on ihan inhmillistä. Joka tapauksessa, tämä ystävyyssuhde on edelleen minulle merkittävä. Hän on hieno luonne ja minulle tärkeä sellaisena kuin on. Vaikka en voi hyväksyä hänen tapaansa elää, ihmisenä hän on minulle arvokas. Homous on vain yksi osa - alue hänessä, miksi sen pitäisi olla estämässä normaalia kanssakäymistä ystävien kesken? Emmehän muidenkaan kanssa seurustellessamme mieti koko ajan heidän seksielämäänsä?
Mielestäni mikäli ihminen on syntymässä saanut piirteet, jotka tekevät hänestä homon, on suorastaan väärin mikäli hänet yritetään pakottaa kieltämään ne ja avioitumaan toista sukupuolta olevan kanssa. Tämä ei ole väärin vain tätä kyseistä henkilöä kohtaan, vaan myös sitä joka hänen kanssaan avioituu luultavasti tietämättä tätä puolta puolisostaan. Kun kukaan tuskin koko ikäänsä siellä kaapissa kuitenkaan jaksaa lymyillä, todennäköisesti tuloksena on hajoava perhe. Sekö on sitten sitä mitä tavoitellaan?
Mutta on varmasti myös niitä homoelämää viettäviä, jotka ovat lähteneet kokeilemaan miltä elämä miesparina maistuisi. Tuntuuhan homous nyt olevan voimakkaasti "muotiasia" ja kaikki kun pyrkivät olemaan suvaitsevaisia eikä mikään asia enää ole tabu.
Toivon myös "kimmolle" ja kohtalontovereille jaksamista monien ristiriitaisten ajatusten keskellä. Ymmärrän, että lestadiolainen ihminen, jolla ei ole omakohtaista kokemusta näistä asioista, voi olla hyvin jyrkkä ja tuomitseva.
Kirjoitit näin:
"Mutta on varmasti myös niitä homoelämää viettäviä, jotka ovat lähteneet kokeilemaan miltä elämä miesparina maistuisi. Tuntuuhan homous nyt olevan voimakkaasti "muotiasia" ja kaikki kun pyrkivät olemaan suvaitsevaisia eikä mikään asia enää ole tabu."
Minä luulen, että ei ole kovin montaa heteroa, jotka näin tekisivät. Vaikka homoudesta nykyään puhutaan avoimemmin ja se on "muotia", niin ei kyllä kukaan yritä olla homo sen takia, että se on muotia. Kyllä jokainen, jonka tekee mieli kokea homoerotiikkaa, on kyllä ihan oikeasti homoseksuaali tai biseksuaali. (Biseksuaaliltahan onnistuu suhde sekä miehen että naisen kanssa.) En minäkään lähde kokeilemaan heteroseksiä vain kokeilun vuoksi, koska sydämessäni tiedän, että se ei ole minua varten enkä koe sitä oikeana. Tosin minulla ei ole mitään mielenkiintoa sellaiseen ja ehkä se olisi minusta jossain määrin vastenmielistä. En tiedä, kun en ole kokeillut :D
Minä uskon, että jokainen murrosiän ohittanut ihminen kyllä tietää, haluaako suhdetta miehen vai naisen kanssa, vaikkei olisi koskaan kokeillut. Kyllä meillä jokaisella on omat mielikuvamme ja ihan todelliset ihastuksen kohteemme, joista voimme päätellä, mitä sisimmässämme haluamme. Heteroille varmaan seksuaalisuus on monelta osalta niin itsestäänselvyys, että on vaikea kuvitella, että joku haluaakin toisenlaista suhdetta. Vaikka olenkin homo, niin en minä jokaisen miehen perään kuolaa, vaan minulle riittää yksi ihminen, jota rakastaa. :D
Annan kyllä täyden kunnioitukseni ystävälleni "Kimmolle", että hän uskalsi antaa haastattelun itsestään. En tiedä, minkä verran hän on saanut palautetta haastattelusta, mutta kyllä jotkut ovat tunnistaneet hänet jutun perusteella, kuten minutkin. Sikäli se ei haittaa, jos kukaan ei halua meitä sen takia loukata tai mustata mainettamme yhtään enempää.
Itselleni homous ei todellakaan ole ollut kovin helppo kohtalo ja jos oisin voinut valita toisin, olisin hetero. Sinänsä homous ei ole mikään ongelma, ongelma siitä tulee siinä vaiheessa, kun ympäristö ei sitä hyväksy ja asian joutuu kätkemään ja joutuu suotta häpeilemään itseään. Homoseksuaalisuus on nimittäin oleellinen osa ihmisen identiteettiä ja persoonaa kuten heteroseksuaalisuus.
Itse olen yrittänyt muuttua heteroksi ja olen jopa seurustellut tytön kanssa heikolla menestyksellä. Tosin nykyään en kyllä juuri usko että homo voi muuttua heteroksi, luulen että muutokseen kykenevät ovat vähintäänkin biseksuaaleja jo valmiiksi.
Itse en ole kertonut homoseksuaalisuudesta kovin monelle, mutta tietysti juorut leviää... Käyn edelleen joskus seuroissa, vaikka seuravälit ovatkin viime aikoina harventunut. En enää usko ihan täysin vanhoillislestadiolaisten oppien mukaan, vaan käsitykseni ovat muuttuneet enempi yleiskristillisiksi. Tärkeintä mielestäni on kuitenkin usko Jeesukseen syntien sovittajana ja jokaisen oikeus uskoa pelastukseen omalla kohdallaan ilman mitään omia ansioita. Jos jonkun mielestä en ole oikein uskomassa, se on hänen ongelmansa.
Itse haluan elää omaa elämääni ja kuunnella sydämeni ääntä. Minäkin haluan elämääni rakkautta ja läheisyyttä ja jos oma rakas sattuu kohdalle, miksi siitä pitäisi kieltäytyä, jos kaikki tuntuu hyvältä ja oikealta. Kun asia sitten paljastuu, ympäristö ja yhteisö väittää, että elää synnissä ja että pitää tehdä parannus tällaisesta hirvittävästä syntielämästä.
Koska vl liike kasvaa synnyttämällä hirveitä määriä lapsia, on homojäsen kannattamaton jäsen, koska se ei tuota jälkeläisiä ja uusia jäseniä yhdistykselle. Lähinnä tällainen asenne paistoi läpi niistä kommenteista.
Raha on puhunut.