10kk vanha koira ei uskalla portaita alas!!!

että herkut eivät auta, luin huolimattomasti. No oletko kokeillut joillan TOSI hyvillä harvinaisilla herkuilla, vaikkapa lihapullilla, nakeilla ym? Ettet käyttäisi mitään tavallisia koulutusnameja vaan jotain oikein kunnon herkkuja. Ensin antaisit vaikka pikkuopalan, että koira pääsisi makuun ja sitten veisit aina pari porrasta alemmaksi. Ja tätä voisi kokeilla, kun koira on todella nälkäinen.

kirjoititkin.. kirjoitti:

että herkut eivät auta, luin huolimattomasti. No oletko kokeillut joillan TOSI hyvillä harvinaisilla herkuilla, vaikkapa lihapullilla, nakeilla ym? Ettet käyttäisi mitään tavallisia koulutusnameja vaan jotain oikein kunnon herkkuja. Ensin antaisit vaikka pikkuopalan, että koira pääsisi makuun ja sitten veisit aina pari porrasta alemmaksi. Ja tätä voisi kokeilla, kun koira on todella nälkäinen.

tuttu koira, jota voisitte "lainata" näyttämään mallia?

Jouduttiin ensin kantamaan kun tarpeille oli päästävä, ei tehnyt ONNEKSI kuin pienen pissan parvekkeelle (jonne emme enään päästä) alas ja HUH mikä homma kun tosiaan niillä erikoisimmilla herkuilla kokeiltiin, jämäpaloja, läskiä, jo aiemmin kun luettiin tämä.
Mutta kun EI meinannut millään ja vinkui ja niiiin pelokas ja surullinen ilme... :'(
Itselläkin niin paha mieli tuli kun ajatteli että miltä se itsestä tuntuisi tuollainen, *snif*

Iltapäivällä ihan jo pelkäsi fleksiäkin ovenraossa ja meni takaisin asuntoon, samoin nyt illalla, pantakin lähti pois kaulasta kun hankasi vastaan niin kovasti.

Noh illalla sitten sama houkuttelu mutta ilman makupaloja ja pelkäsi mutta keksin että aukaisee tuuletusikkunan portaitten välistä että haistaa raikkaan ulko-ilman kun se sitä niin parvekkeessakin niin kiinnostaa.
Ja mentiin alaspäin kiinnittämättä mitään huomiota ja poitsu katseli ja katseli ja haisteli sitä ikkunaa kaukaa. Mutta katselimme myös itsekin ulos siitä ja siitä se innostus varmaan lähti että mitähän siellä on ja puheltiinkin niin.
Sitten kun mentiin alaspäin ettei nähnyt meitä niin LOPULTAKIN tuli alaspäin sen kerroksen ja tason ja seuraavatkin portaat, tasolle jossa ikkuna jonka olimme avanneet.
Sitten tulikin alas ja me että *huoh* mutta poitsu lähtikin yhtäkkiä yläkertaan , meidän ovelle ilmeisesti =)
Me hiljaa että voihan v*ttu jos ei tuukkaan takas mutta sieltä se sitten ONNEKSI tuli yksinään alas kunhan oli tarkistanut reitin :D
Nyt äsken taas sitten puolentoistatunnin lenkin jälkeen me käveltiin pokkana kolmisin ylös (pelkäsi kyllä ovia ku kammo jäi siitä hihnasta kotona?) ja poitsu perässä.
Mutta sitten taas häipyi alas mutta tuli ylös että nyt sitten on tarkistettu, hyväksi ja turvalliseksi reitiksi niin tuli ylös! :D
Kehuttiin silloin lähtemisvaiheessakin joka tasanteen kohdalla.

Mutta näyttää olevan sitä tuo homma että välillä jättää ihan huomioitta ja tuoijottamatta, maanittelematta niin tulee paremmin.

Mutta nyt saa nukkua yönsä rauhassa, viimeyönä ei tullut nukuttua kun koira tuli ja minä paniikissa kun yksin en jaksa sitä nostaa alas ja kun selkä paskana.

Toivottavasti aamulla menee jo rutiinilla, hih ;)

Anteeksi pitkä tilitys ja kiitoksia todella paljon neuvoista mutta ONNEKSI se onnistui.

Terkuin Saija, ystäväni Make & Bono

Ladyfire kirjoitti:

Jouduttiin ensin kantamaan kun tarpeille oli päästävä, ei tehnyt ONNEKSI kuin pienen pissan parvekkeelle (jonne emme enään päästä) alas ja HUH mikä homma kun tosiaan niillä erikoisimmilla herkuilla kokeiltiin, jämäpaloja, läskiä, jo aiemmin kun luettiin tämä.
Mutta kun EI meinannut millään ja vinkui ja niiiin pelokas ja surullinen ilme... :'(
Itselläkin niin paha mieli tuli kun ajatteli että miltä se itsestä tuntuisi tuollainen, *snif*

Iltapäivällä ihan jo pelkäsi fleksiäkin ovenraossa ja meni takaisin asuntoon, samoin nyt illalla, pantakin lähti pois kaulasta kun hankasi vastaan niin kovasti.

Noh illalla sitten sama houkuttelu mutta ilman makupaloja ja pelkäsi mutta keksin että aukaisee tuuletusikkunan portaitten välistä että haistaa raikkaan ulko-ilman kun se sitä niin parvekkeessakin niin kiinnostaa.
Ja mentiin alaspäin kiinnittämättä mitään huomiota ja poitsu katseli ja katseli ja haisteli sitä ikkunaa kaukaa. Mutta katselimme myös itsekin ulos siitä ja siitä se innostus varmaan lähti että mitähän siellä on ja puheltiinkin niin.
Sitten kun mentiin alaspäin ettei nähnyt meitä niin LOPULTAKIN tuli alaspäin sen kerroksen ja tason ja seuraavatkin portaat, tasolle jossa ikkuna jonka olimme avanneet.
Sitten tulikin alas ja me että *huoh* mutta poitsu lähtikin yhtäkkiä yläkertaan , meidän ovelle ilmeisesti =)
Me hiljaa että voihan v*ttu jos ei tuukkaan takas mutta sieltä se sitten ONNEKSI tuli yksinään alas kunhan oli tarkistanut reitin :D
Nyt äsken taas sitten puolentoistatunnin lenkin jälkeen me käveltiin pokkana kolmisin ylös (pelkäsi kyllä ovia ku kammo jäi siitä hihnasta kotona?) ja poitsu perässä.
Mutta sitten taas häipyi alas mutta tuli ylös että nyt sitten on tarkistettu, hyväksi ja turvalliseksi reitiksi niin tuli ylös! :D
Kehuttiin silloin lähtemisvaiheessakin joka tasanteen kohdalla.

Mutta näyttää olevan sitä tuo homma että välillä jättää ihan huomioitta ja tuoijottamatta, maanittelematta niin tulee paremmin.

Mutta nyt saa nukkua yönsä rauhassa, viimeyönä ei tullut nukuttua kun koira tuli ja minä paniikissa kun yksin en jaksa sitä nostaa alas ja kun selkä paskana.

Toivottavasti aamulla menee jo rutiinilla, hih ;)

Anteeksi pitkä tilitys ja kiitoksia todella paljon neuvoista mutta ONNEKSI se onnistui.

Terkuin Saija, ystäväni Make & Bono

olokoon :) ainahan tuo on mukava kuulla ku rupiaa jutut luistamaan ja hyvin mennee vastustelusta huolimatta :)
liikaa kuulee paskaa nii mukava että voittajafiilis välillä =)