Tarinani alkoholista..

Aluksi; Olen 21-vuotias tyttö joka kärsii paniikkihäiriöstä, syvästä masennuksesta ja pakkoneuroosihäiriöstä. Ja tämä on vain LAINAUS BLOGISTANI..

Olen ollut idiootti. Aloitin ryyppäämisen 14-vuotiaana. Keikkoja, festareita.. 16-vuotiaana tutustuin Hellcultiin ja aloin juoda kiljua, ainakin loppuaikana sitä teki useamman päivän viikossa. Samalla lihoin parin vuoden aikana 10kg. Jos hypätään ajassa useampi vuosi eteenpäin päästään Kuopioon, siellä alkoi pahin juominen, koko viime kevään ryyppäsimme Kumpparin kanssa, lähes joka päivä, päivästä toiseen. Ainaista ahdistusta krapulasta, oksentelua, sammumista, outoja sekoiluja milloin kenenkäkin kanssa. Ja toiset 10kg lisää. Meni niinsanotusti liian lujaa. Kesällä muutin Lempäälään ja aloin käydä uusien tuttavuuksien kanssa Koskenrannassa juomassa. Noin kuukauden se jatkui, sitten tavattuani poJan vähensin yhteen kertaan viikossa. Kännit paheni vähentämisen myötä, en muistanut enää mitään illoista, baarireissuista jne. Aina minut sai taluttaa kotiin, yksin en olisi pärjännyt. Nyt se saa jäädä historiaan. Juominen ei ole pitkään aikaan ollut enää kivaa, ahdistus on valtava humalan jälkeen eikä rahanmenoltakaan säästy. Myönnän, että juominen on minulle ongelma. Sillä vaikka juon vain sen yhden kerran viikossa, sillä kerralla vedän viinaa kuin sieni enkä osaa lopettaa ajoissa. Se on jo Ongelma, isolla O:lla. Elämäntapojen muutos pätee nyt myös tähän, juominen saa jäädä. Sallittakoon ne pari siideriä Schattenissa ensi kuussa, sitä ennen en aio koskea viinaan. Pakko löytää jotain muuta aktiviteettia tähän elämään, yrittää nauttia muusta. Esimerkiksi siitä että sain toisen mahdollisuuden ja saan viettää aikaa tärkeän ihmisen kanssa, edes ne viikonloput. Päätin säästää viinarahat bussikortteihin, joilla pääseen kaupunkiin ja liikkumaan kaupungin sisällä, voin kulkea poJan luona hänen ensimmäisessä omassa asunnossaan Lentävänniemessä ja pääsen uimaankin, kunhan vain viitsii ostaa ensin uimapuvun ja pulittaa sen seitsemisen (!!) euroa kerrasta :/ Olen myös tutkinut Kansalaisopistojen kurssitarjontaa ja ottanut yhteyttä jopa Lempäälän seurakuntaan, heillä kun on toimintaa nuorille aikuisille, etenkin sellaisille tapauksille kuin minä, sairaille ja syrjäytyneille.. Tarvitsen todellakin uusia naamoja ympärilleni ja tekemistä! Lenkkeily ja jumppaaminen on tällä hetkellä ne ensimmäiset aktiviteetit joita harrastan, onneksi. 5kg tiputus toi huomattavasti paremman olon fyysisesti, eikä terveellinen ruoka tee niin paljoa hallaa mielellekkään kuin rasvainen paska.

Jos kaikkeen pystyy, jos vain haluaa, minunkin on onnistuttava!