Olemme suunnitelleet mieheni kanssa lasta?

Moi, mun mielestä on aika järkyttävää että pelon takia tehtäisiin sektio. Se on tuhlausta ja turhien riskien ottamista. Meille sanottiin synnytysosaston kiertokäynnissä että sektiolle pitää olla aina jokin lääketieteellisesti pätevä syy - en usko että pelko sellainen on.
Itse odotan esikoistani, ja tiedän että kyllä se synnytys sattuu, ja tulen varmasti ottamaan kaiken tarjolla olevan kivunlievityksen, mutta kyseessä on kuitenkin aika lyhyt aika ihmisen elämässä, ja sen on kestänyt jo esiäitimmekin aikanaan. Tosiaan, lue aiheesta kertovaa kirjallisuutta ja yritä suhtautua asiaan realistisesti. Se on luonnollista kipua. Ja kuten jo muutkin sanoivat, ei "paikkoijen pikkuudella" ole juurikaan tekemistä kivun kanssa. Se, miten asiat menee, on aika vaikeasti ennakoitavissa. Itselläni on enää pari viikkoa h-hetkeen ja mitä pidemmälle raskaus on edennyt, sen enemmän vaan toivon ja odotan että synnytys käynnistyisi... tuntuu että olen ihan valmis jo!

pelon takia!!! kirjoitti:

Moi, mun mielestä on aika järkyttävää että pelon takia tehtäisiin sektio. Se on tuhlausta ja turhien riskien ottamista. Meille sanottiin synnytysosaston kiertokäynnissä että sektiolle pitää olla aina jokin lääketieteellisesti pätevä syy - en usko että pelko sellainen on.
Itse odotan esikoistani, ja tiedän että kyllä se synnytys sattuu, ja tulen varmasti ottamaan kaiken tarjolla olevan kivunlievityksen, mutta kyseessä on kuitenkin aika lyhyt aika ihmisen elämässä, ja sen on kestänyt jo esiäitimmekin aikanaan. Tosiaan, lue aiheesta kertovaa kirjallisuutta ja yritä suhtautua asiaan realistisesti. Se on luonnollista kipua. Ja kuten jo muutkin sanoivat, ei "paikkoijen pikkuudella" ole juurikaan tekemistä kivun kanssa. Se, miten asiat menee, on aika vaikeasti ennakoitavissa. Itselläni on enää pari viikkoa h-hetkeen ja mitä pidemmälle raskaus on edennyt, sen enemmän vaan toivon ja odotan että synnytys käynnistyisi... tuntuu että olen ihan valmis jo!

Mua ihmetyttää miksi tuo keisarileikkaus herättää niin paljon tunteita! Eikö se ole jokaisen oma asia miten lapsensa synnyttää??? Ehkä se johtuu siitä, että Suomessa on yleisesti oudon negatiivinen ja epäileväinen asenne leikkausta kohtaan. Uskoisin, että osaksi syynä on leikkauksen kalleus vrs luonnollinen synnytys.
Fakta on se, että sektion isoimmat riskit liittyvät äidin leikkaushaavan paranemiseen, ei vauvaan. Lukekaa ihmeessa muitakin kuin Suomessa julkaistuja artikkeleita tästä asiasta niin saatte paremman kokonaiskuvan!
Ja kyllä, pelko on riittävä lääketieteellinen syy sektiolle.
Onnea alkuperäiselle synnytykseen - mihin ratkaisuun ikinä päädytkin.

ihmettelijä?? kirjoitti:

Mua ihmetyttää miksi tuo keisarileikkaus herättää niin paljon tunteita! Eikö se ole jokaisen oma asia miten lapsensa synnyttää??? Ehkä se johtuu siitä, että Suomessa on yleisesti oudon negatiivinen ja epäileväinen asenne leikkausta kohtaan. Uskoisin, että osaksi syynä on leikkauksen kalleus vrs luonnollinen synnytys.
Fakta on se, että sektion isoimmat riskit liittyvät äidin leikkaushaavan paranemiseen, ei vauvaan. Lukekaa ihmeessa muitakin kuin Suomessa julkaistuja artikkeleita tästä asiasta niin saatte paremman kokonaiskuvan!
Ja kyllä, pelko on riittävä lääketieteellinen syy sektiolle.
Onnea alkuperäiselle synnytykseen - mihin ratkaisuun ikinä päädytkin.

Tosta sektiosta kyllä tosiaan annetaan ihan kauhian negatiivinen kuva! Itselläni esikoista odottaessa kun todettiin perätila, alettiin sektiosta puhumaan mahdollisuutena ja missään vaiheessa ei peloteltu sen vaaroilla mutta sanottiin vain että aina jos vaan todetaan vauvan olevan niin pieni että hyvin mahtuis alakautta tulemaan niin mielummin silloin alatiesynnytys. Ite olin vain helpottunut kun vaavi ei yrityksestä huolimatta kääntynyt ja sain sitten sen vuoksi sektion, koska pelkäsin kamalasti synnytystä! Nyt toista odottaessani odotan myös innolla sitä alatiesynnytystä vaikka sektio oli aivan uskomattoman helppo kokemus itselleni! Olen jo useamman kerran tällä palstalla hehkuttanut tuota sektiotani ihan vaan sen takia etten haluaisi kenenkään joutuvan turhaa pelkäämään sellaista jossa ei ole mitään pelättävää!!

ihmettelijä?? kirjoitti:

Mua ihmetyttää miksi tuo keisarileikkaus herättää niin paljon tunteita! Eikö se ole jokaisen oma asia miten lapsensa synnyttää??? Ehkä se johtuu siitä, että Suomessa on yleisesti oudon negatiivinen ja epäileväinen asenne leikkausta kohtaan. Uskoisin, että osaksi syynä on leikkauksen kalleus vrs luonnollinen synnytys.
Fakta on se, että sektion isoimmat riskit liittyvät äidin leikkaushaavan paranemiseen, ei vauvaan. Lukekaa ihmeessa muitakin kuin Suomessa julkaistuja artikkeleita tästä asiasta niin saatte paremman kokonaiskuvan!
Ja kyllä, pelko on riittävä lääketieteellinen syy sektiolle.
Onnea alkuperäiselle synnytykseen - mihin ratkaisuun ikinä päädytkin.

aiheellista pelätä sellaista mitä ei ole kokenut... Mutta yhtälailla sektiokin voi olla pelottava... tai raskaudessa voi käydä muuta "pelottavaa".. Ei siis kannata antaa pelon hallita elämää. Asioilla on tapana järjestyä jotenkin, synnytys on kuitenkin hyvin luonnollinen asia. Mun mielestä kannattaa luottaa omaan kroppaan ja "kuunnella" sitä.

pelon takia!!! kirjoitti:

Moi, mun mielestä on aika järkyttävää että pelon takia tehtäisiin sektio. Se on tuhlausta ja turhien riskien ottamista. Meille sanottiin synnytysosaston kiertokäynnissä että sektiolle pitää olla aina jokin lääketieteellisesti pätevä syy - en usko että pelko sellainen on.
Itse odotan esikoistani, ja tiedän että kyllä se synnytys sattuu, ja tulen varmasti ottamaan kaiken tarjolla olevan kivunlievityksen, mutta kyseessä on kuitenkin aika lyhyt aika ihmisen elämässä, ja sen on kestänyt jo esiäitimmekin aikanaan. Tosiaan, lue aiheesta kertovaa kirjallisuutta ja yritä suhtautua asiaan realistisesti. Se on luonnollista kipua. Ja kuten jo muutkin sanoivat, ei "paikkoijen pikkuudella" ole juurikaan tekemistä kivun kanssa. Se, miten asiat menee, on aika vaikeasti ennakoitavissa. Itselläni on enää pari viikkoa h-hetkeen ja mitä pidemmälle raskaus on edennyt, sen enemmän vaan toivon ja odotan että synnytys käynnistyisi... tuntuu että olen ihan valmis jo!

poikaa,jotka molemmat on leikattu ulos keisarinleikkauksella,juuri pelon takia.

Itsellenikin tulee olemaan keisari,sekä sairauden että pelon takia.6viikon kuluttua menemme mieheni kanssa äippäpolille ja silloin myös päätetään koska on leikkaus =)

Äitykkä -82 kirjoitti:

Tosta sektiosta kyllä tosiaan annetaan ihan kauhian negatiivinen kuva! Itselläni esikoista odottaessa kun todettiin perätila, alettiin sektiosta puhumaan mahdollisuutena ja missään vaiheessa ei peloteltu sen vaaroilla mutta sanottiin vain että aina jos vaan todetaan vauvan olevan niin pieni että hyvin mahtuis alakautta tulemaan niin mielummin silloin alatiesynnytys. Ite olin vain helpottunut kun vaavi ei yrityksestä huolimatta kääntynyt ja sain sitten sen vuoksi sektion, koska pelkäsin kamalasti synnytystä! Nyt toista odottaessani odotan myös innolla sitä alatiesynnytystä vaikka sektio oli aivan uskomattoman helppo kokemus itselleni! Olen jo useamman kerran tällä palstalla hehkuttanut tuota sektiotani ihan vaan sen takia etten haluaisi kenenkään joutuvan turhaa pelkäämään sellaista jossa ei ole mitään pelättävää!!

kyllähän se on ihan yleisesti tiedossa, että sektiossa suuremmat riskit kuin alatiesynnytyksessä. Ja joidenkin tutkimusten mukaan myös traumaattisempaa lapselle. Ymmärrän kyllä, että aina ei ole muuta vaihtoehtoa, mutta jotenkin tuntuu että nykypäivänä synnytyksestä tehty todella suuri haloo.

Ja äidin paranemisen kannalta yleensä suositellaan alatiesynnytystä, koska toipuminen nopeampaa.

on kaksi kirjoitti:

poikaa,jotka molemmat on leikattu ulos keisarinleikkauksella,juuri pelon takia.

Itsellenikin tulee olemaan keisari,sekä sairauden että pelon takia.6viikon kuluttua menemme mieheni kanssa äippäpolille ja silloin myös päätetään koska on leikkaus =)

itse kerroin pelostani heti ensimmäisellä neuvolakäynillä ja nyt on takana pelkopolilla kätilön ja läkäärin luona käynti. Sektiopäätöstä en ole vielä saannut, vaikka pelko hallitsee joka hetkeä. Toivon, ettei vauva ala syntymään ennen päätöstä. Pitkittämällä päätöstä toivotaan, että äiti kypsyisi synnyttämään alakautta, mutta näin ei kaikille käy ja päätöksen odottaminen tuntuu välillä epätoivoiselta. Olen alkanut pohtia sitä, miten toivun koko odotusajan jatkuneesta pelosta. Vahvistaako pelko, vai tapahtuuko henkinen romahdus sitten, kun lapsi on syntynyt ja pelon aihe poistunut. Suomessa on vallallaan äärimmäisen sektiovastainen asenne ja toivoisin normaalimpaa suhtautumista keisarinleikkaukseen. Minulle on tarjottu avuksi pelkoon hypnoosia, mutta se ei minua kiinnosta. Omassa ajatusmaailmassani keisarinleikkaus on normaalimpi tapa synnyttää kuin alatiesynnytys. Olisin valmis maksamaan yhteiskunnalle aiheutuvat ylimääräiset kulut, mutta kyse ei kuulemma ole rahasta. Miksi kaikki äidit halutaan pakottaa samaan muottiin?? Ketä hyödyttää??

pelon takia!!! kirjoitti:

Moi, mun mielestä on aika järkyttävää että pelon takia tehtäisiin sektio. Se on tuhlausta ja turhien riskien ottamista. Meille sanottiin synnytysosaston kiertokäynnissä että sektiolle pitää olla aina jokin lääketieteellisesti pätevä syy - en usko että pelko sellainen on.
Itse odotan esikoistani, ja tiedän että kyllä se synnytys sattuu, ja tulen varmasti ottamaan kaiken tarjolla olevan kivunlievityksen, mutta kyseessä on kuitenkin aika lyhyt aika ihmisen elämässä, ja sen on kestänyt jo esiäitimmekin aikanaan. Tosiaan, lue aiheesta kertovaa kirjallisuutta ja yritä suhtautua asiaan realistisesti. Se on luonnollista kipua. Ja kuten jo muutkin sanoivat, ei "paikkoijen pikkuudella" ole juurikaan tekemistä kivun kanssa. Se, miten asiat menee, on aika vaikeasti ennakoitavissa. Itselläni on enää pari viikkoa h-hetkeen ja mitä pidemmälle raskaus on edennyt, sen enemmän vaan toivon ja odotan että synnytys käynnistyisi... tuntuu että olen ihan valmis jo!

nykyään pelko voi olla syy sektiolle. Jotkut synnyttäjät suuntaavat yksityisille vastaanotoille tarvittaessa, mutta kyllä kunnallisellakin puolella sektioita tehdään pelkosynnyttjäille. (Oma kaverikin kävi tämmöisen läpite ja kunnallisella puolella.) Riskit kerrotaan vanhemmille etukäteen. Tämmöinen asia selvisi kun tehtiin eka vuonna klökoulussa tutkimusta kätilötyön kehityksestä. :)

ihmettelijä?? kirjoitti:

Mua ihmetyttää miksi tuo keisarileikkaus herättää niin paljon tunteita! Eikö se ole jokaisen oma asia miten lapsensa synnyttää??? Ehkä se johtuu siitä, että Suomessa on yleisesti oudon negatiivinen ja epäileväinen asenne leikkausta kohtaan. Uskoisin, että osaksi syynä on leikkauksen kalleus vrs luonnollinen synnytys.
Fakta on se, että sektion isoimmat riskit liittyvät äidin leikkaushaavan paranemiseen, ei vauvaan. Lukekaa ihmeessa muitakin kuin Suomessa julkaistuja artikkeleita tästä asiasta niin saatte paremman kokonaiskuvan!
Ja kyllä, pelko on riittävä lääketieteellinen syy sektiolle.
Onnea alkuperäiselle synnytykseen - mihin ratkaisuun ikinä päädytkin.

johdu siitä että on kallista..

vaan siksi etgtä se on lapselle huonompi vaihtoehto!!!
sekstio lapsilla on yleensä aina hengitys vaikeuksia koska eivät koe supistuksia jotka sitää valmistaa tulevaan.. se saa andrenaliinia ja se auttaa keuhkoja valmistautumaan siihen että kohta pitää hengittää itse!
sektio vauvat myös saavat tulehduksia helpommin esim iholle koska eivät tule emättimen kautta ulos!!... mitäs biellä?? niin laikkaus haava... se on helvetisti kipeempi kun allapää ja aika parantua on tripöasti pidempi! rukoilen luojaa kuule etten JOUDU sektioon.. en voisi kuukauteen tehdä mitään!! kuka hoitaa kotityöt?? vauvan?? koiran ja kissan?? minulla ei ole auttajia? kuinka nostaisin vauvan syliin kun ei saaa nostella mitään??

"rukoilen luojaa kuule etten JOUDU sektioon.. en voisi kuukauteen tehdä mitään!! kuka hoitaa kotityöt?? vauvan?? koiran ja kissan?? minulla ei ole auttajia? kuinka nostaisin vauvan syliin kun ei saaa nostella mitään?? "

ÖÖ mikset voisi kuukauteen tehdä mitään sektion jälkeen ?? Kotiuduin vauvan kanssa kolmantena päivänä sairaalasta leikkauksen jälkeen, hoidin vauvan, kotityöt ja vauvan nostelut ihan itse... Vauvaa juurikin saa nostella heti leikkauksen jälkeen.. Itse hoitelin vauvan myös sairaalassa paitsi leikkauspäivänä isä nosti rinnalle..