Korhonen/Vanhanen

Keskustalle tekee kipeää kun sen harjoitatma aluepolitiikka näyttää todellisen kestävyytensä. Kemijärven sellutehdas on vanhan, Kekkosen ajan aluepolitiikan tuotos. Sen sulkeminen osoittaa kuinka huonosti poliittisella ohjauksella syntynyt teollisuus pärjää avoimessa taloudessa syntyneille vastaaville laitoksille. Salcomp joka lopetti muutama vuosi sitten, oli samantyyppinen aluepolitiikan luomus.

Kemijärvi on joutunut Keskustan kovasti ylläpitämän ja tukeman poliittisella ohjauksella synnytetyn teollisuuden laboratorioksi. Tulokset ovat huonoja ja kärsijöinä tavalliset ihmiset jotka ovat luottaneet poliitikkoihin.

Keskustalle tilanne on kiusallinen, eikä sen piirissä ole vältytty kiusaukselta kerätä poliittisia irtopisteitä vaatimalla tehtaan toiminnan jatkamista poliittisilla päätöksillä vaikka asia on yksin Stora-Enson käsissä, poliitikoilla ei ole mitään tekemistä asiassa.

Väyrynen ja Pekkarinen vaikka ovat ministereitä ja hyvin tietoisia pörssiyhtiöiden menettylytavoista ovat esittäneet valtiovallan sekaantumista asiaan, Korhonen luulee kaiken viisauden olevan Kepun puoluehallituksessa ja toivoo sen päättävän Kemijärveläisten kohtalosta. Kaikki nämä toimet ovat vaan hämmentämässä asiaa väärällä tavalla. Hallitus eikä hallituspuolueet sen enenpää kuin oppositiokaa ei voi puuttua asiaan aiheuttamatta vielä suurempaa vahinkoa toisaalla.

Saattaa olla, että Korhonen vetää roolia, jolla keskusta turvaa kokonaiskannatuksensa, eli Korhosen irtiotot ovat Vanhasen kanssa sovittua taktiikkaa.

Jos kuitenkin olisi niin, että Korhonen sooloilee Vanhasta vastaan, niin minä antaisin Korhoselle välittömästi potkut, jos olisin Vanhanen.

Potkujen syy: epälojaalisuus.