Onkoha kenelläkään samanlaista ongelmaa?
Opiskelin n. 10 vuotta sitten ihan väärää alaa ja elämäntilanne oli silloin muutenkin aika hankala. Aloin saada ensin koulumatkalla (n. tunnin matka bussilla) pimeään talvisaikaan paniikin omaisia tuntemuksia; hirveä jännitys iski päälle ja vatsassa alkoi vääntää, tuntui että pakko päästä pois bussista. Ei vaan voinut jäädä keskellä ei mitään, palelemaan talvipakkasella.
Samoja tuntemuksia alkoi myös tulla tunnilla, tuntui että on pakko päästä pois kesken tunnin ja että vatsa alkaa toimia ja pakko päästä vessaan.
Nyt olen ollut pitkään kotona hoitamassa omia lapsiani ja olen nyt hakenut koulutukseen, joka tuntuu omalta ja mielenkiintoiselta. Nyt vaan pelottaa, että nämä samat tuntemukset iskevät päälle. Puhuin asiasta omalle lääkärilleni, joka määräsi Cipralexit sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja paniikkiin. Paniikkia ei kuitenkaan ole juurikaan esiintynyt sitten opintojen keskeyttämisen jälkeen ja olenkin varsin onnellinen ja tyytyväinen ihminen.
Nyt neljäntenä päivänä Cipralex-lääkityksen aloittamisesta (5 mg päiväannos) sain ihan kamalan paniikkikohtauksen. Tuntui kuin liekillä olisi poltettu keskiruumistani kaulasta reisiin. Päälle kova ahdistus, johon otin heti Diapamin, joka kyllä auttoi aika nopeasti.
Nyt aloin kuitenkin miettimään, että mielialalääke ei sittenkään ole ratkaisu tähän ongelmaan. Tuntuu järjettömältä syödä lääkettä, jonka sivuvaikutukset ovat pahemmat kuin itse sairaus. Siis ongelma on mielestäni vain tämä tilanne luokassa, jota pelkään etukäteen. En oikein ymmärrä, miksi tarvitsisin jotain näin pitkäaikaista lääkettä, joka tekee minut ihan sairaan oloiseksi.Lisäksi olen lukenut paljon cipralexistä muutenkin ja se sai minut pelkäämään lääkkeen lopettamista sitten aikanaa.
Toisin sanoen, en halua jatkaa Cipralexeja, mutta tarvitsen jonkin lääkkeen ehkä opintojen alussa lievittämään tätä mahdollista paniikkia siihen saakka, että pääsen alun yli. Jotain, jonka voisin ottaa aina tarvittaessa. Todennäköisesti kaikki sujuu ihan hyvin kun pääsen vaan alkuun ja pärjään hyvin ilman lääkitystä.
Kenelläkään kokemusta samanlaisesta?
Opiskelin n. 10 vuotta sitten ihan väärää alaa ja elämäntilanne oli silloin muutenkin aika hankala. Aloin saada ensin koulumatkalla (n. tunnin matka bussilla) pimeään talvisaikaan paniikin omaisia tuntemuksia; hirveä jännitys iski päälle ja vatsassa alkoi vääntää, tuntui että pakko päästä pois bussista. Ei vaan voinut jäädä keskellä ei mitään, palelemaan talvipakkasella.
Samoja tuntemuksia alkoi myös tulla tunnilla, tuntui että on pakko päästä pois kesken tunnin ja että vatsa alkaa toimia ja pakko päästä vessaan.
Nyt olen ollut pitkään kotona hoitamassa omia lapsiani ja olen nyt hakenut koulutukseen, joka tuntuu omalta ja mielenkiintoiselta. Nyt vaan pelottaa, että nämä samat tuntemukset iskevät päälle. Puhuin asiasta omalle lääkärilleni, joka määräsi Cipralexit sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja paniikkiin. Paniikkia ei kuitenkaan ole juurikaan esiintynyt sitten opintojen keskeyttämisen jälkeen ja olenkin varsin onnellinen ja tyytyväinen ihminen.
Nyt neljäntenä päivänä Cipralex-lääkityksen aloittamisesta (5 mg päiväannos) sain ihan kamalan paniikkikohtauksen. Tuntui kuin liekillä olisi poltettu keskiruumistani kaulasta reisiin. Päälle kova ahdistus, johon otin heti Diapamin, joka kyllä auttoi aika nopeasti.
Nyt aloin kuitenkin miettimään, että mielialalääke ei sittenkään ole ratkaisu tähän ongelmaan. Tuntuu järjettömältä syödä lääkettä, jonka sivuvaikutukset ovat pahemmat kuin itse sairaus. Siis ongelma on mielestäni vain tämä tilanne luokassa, jota pelkään etukäteen. En oikein ymmärrä, miksi tarvitsisin jotain näin pitkäaikaista lääkettä, joka tekee minut ihan sairaan oloiseksi.Lisäksi olen lukenut paljon cipralexistä muutenkin ja se sai minut pelkäämään lääkkeen lopettamista sitten aikanaa.
Toisin sanoen, en halua jatkaa Cipralexeja, mutta tarvitsen jonkin lääkkeen ehkä opintojen alussa lievittämään tätä mahdollista paniikkia siihen saakka, että pääsen alun yli. Jotain, jonka voisin ottaa aina tarvittaessa. Todennäköisesti kaikki sujuu ihan hyvin kun pääsen vaan alkuun ja pärjään hyvin ilman lääkitystä.
Kenelläkään kokemusta samanlaisesta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
"oisin sanoen, en halua jatkaa Cipralexeja, mutta tarvitsen jonkin lääkkeen ehkä opintojen alussa lievittämään tätä mahdollista paniikkia siihen saakka, että pääsen alun yli."
Pameilla sit, kunhan et jää käyttämään niitä jatkuvasti.
Moi!
Saa niitä jatkuvastikin käyttää, vaikka koko loppuelämän, jos on tarvetta. Turhaa hurskastelua, ettei pameja voi syödä lääkärin ohjeen mukaan pitkäänkin. Tietysti, jos ei luota itseensä, että osaa käyttää niitä oikein, silloin kannattaa pysyä niistä erossa. Olen tavannut monia potilaita, jotka syövät vuosia rauhoittavia ja ei niistä tule minkäänlaista ongelmaa vaan päinvastoin. Sosiaalinen elämä jatkuu, pystyy käymään koulua ja elämä ei ole tuskaista vaeltamista.
mä kärsin just samantyyppisestä vaivasta- jännittää ja vatta sekaisin jne jne... tää on vaivannu mua jo ala-asteelta lähtien mutta vaan pahentunu ajan myötä(nyt oon 27v). Tilanne on menny niin pahaksi että hyvä kun käyn enää missään, maha on melkeen koko ajan aivan ihmeellinen, jännitän siis jo kotona ollessakin ilmeisesti ?!!? Jäin vasta työttömäksi ja nyt ois taas edessä kouluun hakeminen mutta miten tässä mitään tulevaisuutta osaa edes aatella ku oma terveys on tällä tolalla!!!!! Lääkäriin pitäs mennä mutta on niin häpeällinen vaiva että en kehtaa ja toisakseen vielä pahempaa jos ei minusta löytyiskään mitään fyysistä vikaa vaan kaikki johtuski pääviasta! En ole kenellekään kertonut tästä vaikka se hallitseekin jo elämääni ihan täysin. Saa nähdä kauanko nykyinen avomieskään tätä mun touhua kattoo... Että ei tuo sun tilanne oo siis ees paha minuun verrattuna!!
vaan rohkeasti varata aika lääkärille, vaikka aluksi ihan terveyskeskukseen. Itsekin sain ciprat terveyskeskuksesta, jossa aivan ihana omalääkäri. Ei kannata hävetä ollenkaan vaivaa, siitä kun kärsii todella moni, ainakin ihan saman tyyppisestä vaivasta.Ehkä sinua taas auttaisi joku mielialalääkitys, jos tuo jännitys on jatkuvaa ja ihan kotonakin.
Itse samoin olen tuntenut jännitystä -ei kuitenkaan kovin pahaa- myös monesti aamuisin, ihan kuin olisin menossa heti aamupäivällä hammaslääkärille, vaikkei mitään jännitettävää olekan luvassa koko päivänä. Olen laittanut kaiken näiden elämänmuutosten piikkiin, pitkään kotona olleena koulunpenkille astuminen on tosi iso muutos.
Reippaasti vaan aikaa varaamaan, saat varmasti apua ongelmaasi.
Minä oon aina ollu jännittäjä, joskus on ollut kausia, että kohtaus (käsien puutuminen,levottomuus, huimaus, väsymys, ahdistus) iski kotonakin. Opiskeluaikana pärjäsin ihan hyvin,kun tarpeen tullen otin Propralin tai/ja Opamoxin ennen esiintymistä tms. Sillä lailla ei kädet tärisseet ja tuli helpompi olo. Kaiken lisäksi olen taipuvainen anemiaan ja kohdallani olen huomannut, että kun veriarvot ovat liian alhaalla, olen paljon alttiimpi paniikkikohtauksille.
on se, että kerrot paniikkitaipumuksestasi jollekin opiskelutoverillesi tai opettajalle. Näin saat "luvan" poistua hetkeksi, jos siltä tuntuu.
Luokkatovereiden tultua tutuiksi jännitys vähenee muutenkin.
Kannattaa ehkä istua joko takariviin tai sitten oven lähelle - jompi/kumpi paikka voi lisätä turvallisuudentunnettasi.
Pahinta on, jos salaat asian ja "odottelet" kauhuissasi ensimmäistä paniikkia. Kohtauksen pelko kasvaa häpeäntunteesta...entä, jos...
Kun kerrot asiasta häpeäntunne vähenee ja voit keskittyä opiskeluun.
Paniikkihäiriössä ei ole mitään hävettävää - se on toisekseen kovin yleinen vaiva.
Toki jokin (tilapäinen) beetasalpaaja tms. lievä rauhoite voi auttaa, mutta säästäisin sen pillerin esim. koetilanteeseen...
Mielialalääkkeet voit unohtaa, sillä olethan pärjännyt jo pitkään hyvin. Jostakin kumman syystä niitä tuputetaan nykyään kaikenlaisiin vaivoihin - vaihdevuosista alkaen...
Puhun nyt kolmenkymmenen vuoden kokemuksella henkilönä, jonka paniikkihäiriö on hallinnassa ilman "matokuureja".
Hyvää jatkoa ;D
Jos "tilanne" alkaa kehittyä - hengitä rauhallisesti ja rentouta kehosi - anna "sen" tulla. Huomaat pian, että saat olosi tasaantumaan. Mikäli olet seisoma-asennossa, etkä pääse istumaan, keskittyminen johonkin fyysiseen puuhasteluun auttaa.
Pinnallinen hengitys/"vastustelu" ja lihasjännitys pahentavat tilannetta!