Metsäteollisuus
Suomi eli metsästä
[Terho Puustinen 13.5.2005]
Suomessa on hienoja paperitehtaita, joiden tulevaisuudesta ei tarvitse olla huolissaan. Sellaisia kuin Rauma, Kaukas, Kaukopää ja Oulu.
Tähdet pitävät yllä mielikuvaa suomalaisen paperiteollisuuden erinomaisuudesta. Kovan kärjen takana rymistelee kuitenkin kirjava joukko eri-ikäisiä ja erikokoisia koneita ja tuotantolaitoksia, joiden kilpailukyky on tyydyttävä tai heikko.
"Meillä ei ole enää ylivoimaisia toimintaedellytyksiä", sanoo Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja Timo Poranen.
"Tuottavuus kasvoi aikaisemmin investointien ansiosta. Kasvu on tyrehtynyt, kun investointien määrä on vähentynyt."
Hiipivä heikkous näkyi selvästi meikäläisten metsäjättien viime vuoden tuloksissa.
Yhtiöiden päätuotteet tuottivat kehnosti, vaikka käyntiasteet olivat korkeat ja teollisuus ylsi Suomessa uuteen tuotantoennätykseen. Jopa aikakauslehtipaperin valtias UPM-Kymmene teki tappiollisen tuloksen omassa paraatilajissaan.
Kuinka syvälle ala syöksyy, kun kysyntä tyssää?
Porasen mukaan metsäyhtiöt eivät voi investoida enää isosti Suomeen, koska ne eivät halua lisätä riippuvuuttaan Venäjän tuontipuusta. Suomi tuo puuta Venäjältä 17 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Jos tuonti pysähtyy, kolme suomalaista sellutehdasta pysähtyy.
Maantieteeseen liittyy myös toinen iso ongelma, etäisyys asiakkaista. Kalliit rahdit ja kovat palkat ovat vaikea yhtälö, kun kilpailu markkinoilla kiristyy.
Ahonen sanoo pahasti
Paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahonen näkee teollisuuden tilanteen hyvin samankaltaisena kuin teollisuus itse. Yksi kysymys askarruttaa kuitenkin häntä suuresti:
Miksi teollisuus on valmis ottamaan tänä keväänä niin suuren riskin niin pienten tuottavuusetujen vuoksi?
Onko kyseessä EK:n siunaama operaatio, joka on alkusoittoa muillakin aloilla toteutettaville työehtojen heikennyksille? Hakeeko teollisuus syntipukkia paperikoneiden sulkemisille, jotka se aikoo joka tapauksessa toteuttaa?
Vai onko sotaisa linja teollisuuden neuvottelijoiden tiimiä vetävän Stora Enson julmaa juonittelua, jonka epäsuora tavoite on M-realin vahingoittaminen ja lopulta parhaiden palojen kaappaaminen kilpailijan jäämistöstä?
Inhottava ajatus. Paperiliiton puheenjohtaja korostaa, että hän vain arvailee, koska ei ymmärrä.
Teollisuus haluaa siksi kiihdyttää tuottavuuden kasvua työehtojen muutoksilla, jotka toisivat kotimaisen teollisuuden samalle viivalle Ruotsin ja Saksan kanssa. Tehtaita on saatava ajaa myös jouluna ja juhannuksena. Ulkoistetun työvoiman käyttöön pitää saada vauhtia.
Porasen mukaan työehtoja pitää muuttaa, jotta heikoimmat yksiköt saavat lisää elinaikaa. Hän ei kuitenkaan suostu arvioimaan työpaikkoihin kohdistuvan vaaran laajuutta tai nimeämään alan heikoimpia lenkkejä.
"Me emme voi ryhtyä niitä listaamaan. Se koettaisiin uhkailuksi."
Kemijärvi, Kangas, Summa...
Poranen tuntee varmasti uhanalaisten paperikoneiden sijainnin. Tehtaiden johtajat tietävät tilanteen, samoin ammattiyhdistysliike.
Konekannan harventaminen on alkanut Kymeenlaaksosta.
UPM on antanut armoniskun kahdelle koneelle Voikkaalla ja Stora Enso yhdelle Summassa. Sukuyhtiö Myllykoski on lepuuttanut yhtä konetta pitkään.
Pitkällä, 5-10 vuoden aikavälillä vaaravyöhykkeessä voi olla vielä parikymmentä paperi- ja kartonkikonetta, muutama sellulinja ja useita kokonaisia tehtaita.
Suurimmassa vaarassa ovat vanhat, pienet ja kapeat koneet. Vaaravyöhykkeelle saattaa joutua myös joitakin keskikokoisia koneita, jotka ovat liian isoja erikoispaperin tekijöiksi, mutta liian pieniä kilpaillakseen standardituotteissa.
Taistelu on ankarinta sanomalehti- ja hienopaperissa. Tilanne on vielä vaikeampi, jos kone sijaitsee kaukana asiakkaista tai raaka-aineesta.
Laittakaa sormi kartalle Kemijärven sellutehtaalle ja siirtykää itäkairaa pitkin etelään. Heikosti kannattavia koneita löytyy Kajaanista, Pankakoskelta, Juankoskelta, Kuopiosta, Varkaudesta, Jyväskylästä, Anjalankoskelta ja Summasta.
UPM:n tilanne on paras. Stora Ensolla on lukuisia murheita. Kireintä on M-realissa.
Velkaisen yhtiön kipukynnys ylittyy muita aikaisemmin, jos markkinatilanne muuttuu huonommaksi. M-realilla on vaikeuksia ylläpitää konekannan kilpailukykyä jopa nykyhinnoilla. Yhtiön ykköstehtaan Kirkniemen paras kone on huippuluokkaa, mutta kaksi vanhempaa konetta tarvitsevat pian apua.
Tämä on yhteenveto lukuisista taustahaastatteluista, joita Talouselämä teki tätä juttua varten.
"Pitäisin ihmeenä, ellei Suomessa tapahtuisi kokonaisten tuotantolaitosten alasajoja", sanoo professori Risto Seppälä Metsäntutkimuslaitoksesta.
"Osa koneista ajetaan rauhallisesti loppuun", sanoo Jaakko Pöyry Consultingin tuore toimitusjohtaja Suvi Anttila. "Se on rankka päätös, mutta uskon, että teollisuuden johtajat pystyvät siihen. Ei ole järkevää pitää väkisin yllä kapasiteettia, joka ei kannata."
"Jos johtaja ei pysty, niin se vaihtuu", muistuttaa professori Jyrki Kettunen, M-realin entinen tutkimusjohtaja.
Kettusen mielestä johdon pitää keskittyä tulevaan eikä rakentaa tekniikan museoita. Hän sulkisi mieluummin kokonaisia tehtaita kuin yksittäisiä paperikoneita, koska kutistuva tuotanto ei pysty elättämään tehtaan raskasta infrastruktuuria.
Mandatumin analyytikon Silja Siitosen mielestä suomalaisten metsäyhtiöiden on keskitettävä voimavaransa entistä vaativampiin tuotteisiin ja suurimpien integraattien koon kasvattamiseen. Heikot tehtaat pitää panna kiinni.
Saksa-Suomi 6-1
Paperiteollisuusyhtiö saavuttaa valtavan edun, kun se panee kiinni tappiollisen koneen ja siirtää sen tuotannon modernille linjalle. Työvoimakustannusten kannalta on ihan sama, tekeekö kone vuodessa 500 000 tonnia vai 50 000 tonnia. Molemmat pärjäävät samankokoisella miehistöllä.
Metsäteollisuuden jäsenyritykset investoivat viime vuonna Suomeen 0,8 miljardia euroa, kun huippuvuonna 1996 investointien määrä oli 1,7 miljardia.
Nykyinen investointitahti riittää hyvin konekannan enemmistön kilpailukyvyn ylläpitoon. Silti jopa tähtitehtaiden suhteellinen kilpailukyky heikkenee, kun uudet vielä paremmat koneet tulevat kilpailuun mukaan.
Stora Enso on rakentanut tai rakentaa uutta kapasiteettia Belgiaan, Saksaan, Ruotsiin ja Brasiliaan. UPM saa kesällä valmiiksi jätti-investoinnin Changshuun, Kiinaan. M-realin ja UPM:n yhteisyritys Metsä-Botnia päätti maaliskuussa suuren sellutehtaan rakentamisesta Uruguayhin.
Uuden paperilinjan avaamisesta on Suomessa kulunut jo seitsemän vuotta.
"En näe mitään mahdollisuutta investoida uusiin paperikonelinjoihin Suomessa enkä juuri Euroopassakaan", sanoo UPM:n liiketoiminnan kehitysjohtaja Pauli Hänninen.
"Meilläkin on Suomessa sellaista kapasiteettia, joka on ongelmallista. Jos jäykkyydet jatkuvat ja kustannukset nousevat, yhä useampi kone putoaa sellaiseen kategoriaan. Päälinjoja modernisoidaan sen sijaan edelleen reippaasti."
Hänninen näyttää kahden UPM:n tehtaan - suomalaisen ja saksalaisen - tuloskehityksen viime vuodelta.
Yksiköt ovat lähes identtisiä. Suomalainen tehdas teki kesäkuussa tuloksen, joka oli vain kolmasosa saksalaisen tuloksesta. Joulukuussa tulos romahti kuudesosaan.
Hänninen korostaa, että kaikki helpot keinot on käytetty.
Yritysjohtajat ovat itsekin selkä seinää vasten. He kokevat, että parasta isänmaallisuutta on tosiasioiden kertominen, jotta kannattavan toiminnan edellytykset säilyisivät.
Tuotanto siirtyy etelään
Siinä ei ole mitään uutta, että teollisuus säästää.
"Jollemme onnistu vähentämään menojamme, on turha yrittää pitää koneita käynnissä", sanoi Yhtyneet Paperitehtaat Osakeyhtiön hallituksen puheenjohtaja Rudolf Waldén vuonna 1923.
Waldén korosti aina säästäväisyyttä ja nuhteli ankarasti niitä, jotka eivät sitä noudattaneet. Legendaarinen patruuna vierasti ammattiliittojen valtaa ja solidaarista palkkapolitiikkaa niin kuin nykypatruunatkin vierastavat.
Suomi eli siihen aikaan metsästä. Tänä päivänä metsästä elävät enää Kymenlaakso ja Etelä-Karjala, jotka muodostavat maailman tärkeimmän metsäteollisuuskeskittymän.
Maailma on muutenkin muuttunut. Palkat ja muut työhön liittyvät kulut muodostavat enää kymmenesosan koko ongelmasta.
Paperitehtaiden asemaan vaikuttavat myös tekniikka, politiikka ja biologia.
Pelissä on aiempaa enemmän sellaisia muuttujia, joihin vaikuttaminen on vaikeaa tai mahdotonta. Teollisuus ei voi enää pönkittää kilpailukykyään devalvaation avulla. Ulkopuoliset määrittelevät metsänhoitoon ja päästöihin liittyviä reunaehtoja.
Kyse ei ole ainoastaan tehtaiden taistelusta. Välejään selvittelevät myös pohjoiset ja trooppiset puukuidut.
"Globaalin tuotannon painopiste on siirtymässä etelään. Samalla raaka-aineen käytössä siirrytään luonnonmetsistä viljelyyn", professori Risto Seppälä sanoo.
Seppälän mukaan puu kasvaa Latinalaisessa Amerikassa korjuukuntoon 7 vuodessa. Tulevaisuuden puuplantaaseilla hakkuita voidaan tehdä jopa 4 vuoden välein, jos geenimuunteluun asetetut toiveet toteutuvat. Suomessa puu kasvaa nykyisin vähintään 40 vuotta ennen kuin se voidaan keittää selluksi.
Seppälä liittää suuren kysymysmerkin paperin kulutuksen tulevaisuuteen.
Yhdysvalloissa paperin käytön kasvu on jo pysähtynyt. Kasvu hidastuu myös Euroopassa, jonne menee 75 prosenttia suomalaistehtaiden tuotannosta.
Sähköinen media valtaa markkinaosuuksia sanomalehdiltä. Elektroniikkateollisuus kehittää innokkaasti sähköistä paperia, näyttöteknologiaa, joka vapauttaisi kustannusalan kalliin paperin painamisesta ja kuljettamisesta.
Nöyrtykää, patruunat
Metsäteollisuuden vaikeudet johtuvat osittain myös sen omista virheistä. Monet niistä liittyvät vanhakantaiseen ajatteluun ja ikävien asioiden vähättelyyn. Hankalien kysymysten esittäjä on pahanilmanlintu, joka ei saa kutsua seuraavaan hirvijahtiin. Tabuja on paljon.
Suomalaiset teollisuusjohtajat ovat aliarvioineet muun muassa Itä-Euroopan, pehmopaperin ja trooppisten puulajien merkitystä.
Suomalaiset uskoivat pitkään, ettei lyhytkuituisista akaasia- ja eukalyptuspuista voi tehdä korkealaatuista paperia. Pieleen meni. Suomeen tuodaan nyt tropiikissa tehtyä sellua - jotta täällä tehdyn paperin laatu paranisi!
Suomalaiset firmat tyytyivät äimistelemään, kun amerikkalainen International Paper hyökkäsi niiden tontille ja osti rajan takaa Svetogorskista hienopaperitehtaan. Meikäläiset pitivät Svetogorskia toivottomana tapauksena, mutta siitä tuli yksi IP:n viime aikojen parhaimmista investoinneista. Venäläiset tehtaat ovat vallanneet osuuksia myös Suomen sanomalehtipaperimarkkinoilta.
Suomalaisilla paperijäteillä on ollut selkeä strategia.
Yhtiöt ovat pyrkineet kohti leveämpiä ja nopeampia koneita ja suuria yrityskokoja, mutta hinta on ollut kova ja tulokset laihoja. Jalostusaste on noussut, mutta se on perustunut uusiin koneisiin eikä niinkään uusiin tuotteisiin. Tuotekehitys on ollut kitsasta. Viime vuonna metsäyhtiöt käyttivät siihen keskimäärin 0,5 prosenttia liikevaihdostaan.
M-realin entinen tutkimusjohtaja Jyrki Kettunen pitää ongelmallisena varsinkin sitä, että firmat keskittyvät tutkimukseen, jonka tuloksia voidaan hyödyntää nopeasti. Ylivoimaisen uuden teknologian kehittämiseen satsataan liian vähän.
Pöyryn konsultteja vetävän Suvi Anttilan mukaan suomalaisten paperiyhtiöiden toiminta on ollut volyymikeskeistä. Yhteispeli saman yhtiön eri tehtaiden välillä on ollut heikkoa. Suuri kuva on kadonnut, kun yksittäiset tehtaat ovat tehneet omia juttujaan.
"Me olemme ehkä olleet liian tyytyväisiä omaan suorituskykyymme. Pöyrykin kuuluu maailman parhaisiin, mutta muutkin osaavat. Suomalaiset voisivat katsoa maailmaa vähän nöyremmällä asenteella."
Eespäin, väki voimakas
Nöyryys ei ole tyystin uusi asia paperiteollisuudessa. Alan johtohahmot ovat joutuneet opettelemaan sitä Paperiliiton kanssa neuvotellessaan.
Takavuosina yritysjohtajien hermot pettivät aina, kun piti ryhtyä tositoimiin. Paperiliiton haastaminen oli liian iso riski, koska taseet olivat huonossa kunnossa. Lähes koko tuotanto syntyi Suomessa, jota Paperiliitto kontrolloi suvereenisti.
Nyt on toisin.
Metsäteollisuus on päättänyt, että se nujertaa Paperiliiton vaikka väkisin. Kyse ei ole pelkästään asioista. Hampaankoloihin on tarttunut paljon. Jätkille on näytettävä, kuka on herra tehtaalla.
Eräs teollisuusjohtaja epäilee, ettei Paperiliitto tajua, millaista vahinkoa vastaan haraaminen aiheuttaa niille tovereille, jotka työskentelevät uhanalaisilla paperikoneilla.
Eikä Paperiliitto taida sitäkään ymmärtää, että mitä enemmän sen eurooppalaiset veljesliitot tukevat Suomen lakkoilua, sitä enemmän ne pönkittävät omaa asemaansa. On ruotsalaisille ja saksalaisille työläisille eduksi, kun työehdot pysyvät Suomessa ennallaan eikä Suomen tehtaiden kilpailukyky vahvistu.
Ymmärrättekö Te, Paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahonen?
"Outoja väitteitä. Veljesliitot kokevat puolustavansa myös omaa asiaansa, koska ne pelkäävät, että työehtojen heikennykset leviävät Suomesta muihin maihin. Samojen yhtiöiden johtajat esittäisivät muutoksia myös muualle, jos he saisivat niitä läpi täällä."
Ahonen hämmästelee vastapuolen aggressiivisuutta. Hänen mielestään työnantajien asenne on muuttunut. Aiemmin teollisuus halusi sopia. Nyt se sanelee.
Teollisuutta on ollut vaikea saada neuvottelupöytään, vaikka Ahonen on toistuvasti viestittänyt olevansa valmis keskustelemaan joulu- ja juhannusseisokkien poistamisesta.
"Olen korostanut, että sodassa ei ole voittajia. Siinä hajoaa paikkoja ja syyttömät kärsivät. Ei me perkele niin tyhmiä Paperiliitossa olla, että me omaa oksaamme sahaisimme."
Ahonen myöntää, että paperin teko on Suomessa kallista, palkat ovat parempia kuin kilpailijamaissa, markkinat ovat kaukana eikä yhtiöillä mene häävisti. Hän sanoo ymmärtävänsä myös seisokkien vaikutuksen, vaikka pitää sitä tuottavuuden lisäämisen kannalta vähäisenä asiana.
Ahonen ei usko, että työehtojen muuttaminen pelastaisi uhanalaiset paperikoneet, joita on hänen arvionsa mukaan 10-20.
"Ihmiset ovat eläneet pitkään sen illuusion varassa, että tämä työ siirtyy isältä pojalle. Jatkossa näin ei varmaankaan ole. Tuotanto pysyy nykytasolla, mutta siihen tarvitaan vähemmän koneita kuin nykyisin. Laitoksiakin saatetaan sulkea."
Kone kuolee, Suomi kestää
Parinkymmenen heikoimman koneen poistuminen aiheuttaisi kipeitä, lähes sietämättömiä iskuja monille perinteisille tehdaspaikkakunnille. Lohdullista on kuitenkin se, ettei tämä tapahdu yhdessä yössä. Paperikone tekee kuolemaa pitkään.
Heikoimpien yksiköiden poistuminen tuskin horjuttaisi Suomen metsätaloutta. Suomi ei ole enää paperinteon kiistaton kuningas, mutta tietyt edut näyttävät kestäviltä.
"Yhteiskunnallinen vakaus on yksi tärkeimpiä tekijöitä, koska tehdasinvestoinnit tehdään vuosikymmeniksi", sanoo Ritva Toivonen, Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen PTT:n tutkimusjohtaja.
Energia on ollut Suomessa edullista ja teollisuudella on vahva ote sen tuotantoon. Euroopan markkinat eivät katoa, vaikka ne kasvavat hitaammin kuin Aasiassa. Toivonen odottaa paljon erityisesti Itä-Euroopalta.
Puun käyttöön liittyy myös mahdollisuuksia, joita ei vielä täysin hyödynnetä.
Sellaisia ovat esimerkiksi bioenergia ja puutuotteiden jalostaminen. Paperin ja elektroniikan yhdistämisestä voi tulla iso bisnes.
Sitten meillä on vielä tämä kuuluisa klusteri.
Parinsadan kilometrin säteeltä löytyy maailman tärkein paperialan insinöörien koulutuslaitos, maailman paras paperikoneen tekijä, pari hyvää kemikaalitoimittajaa, metsänhoitajat, automaation osaajat ja Pöyryn konsultit.
Klusteri ei kuitenkaan pelaa yhteen yhtä hienosti kuin ennen. Osaaminen on vientituote, jota kuka tahansa voi ostaa. Kaikki on kaupan.
Suomi eli metsästä
[Terho Puustinen 13.5.2005]
Suomessa on hienoja paperitehtaita, joiden tulevaisuudesta ei tarvitse olla huolissaan. Sellaisia kuin Rauma, Kaukas, Kaukopää ja Oulu.
Tähdet pitävät yllä mielikuvaa suomalaisen paperiteollisuuden erinomaisuudesta. Kovan kärjen takana rymistelee kuitenkin kirjava joukko eri-ikäisiä ja erikokoisia koneita ja tuotantolaitoksia, joiden kilpailukyky on tyydyttävä tai heikko.
"Meillä ei ole enää ylivoimaisia toimintaedellytyksiä", sanoo Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja Timo Poranen.
"Tuottavuus kasvoi aikaisemmin investointien ansiosta. Kasvu on tyrehtynyt, kun investointien määrä on vähentynyt."
Hiipivä heikkous näkyi selvästi meikäläisten metsäjättien viime vuoden tuloksissa.
Yhtiöiden päätuotteet tuottivat kehnosti, vaikka käyntiasteet olivat korkeat ja teollisuus ylsi Suomessa uuteen tuotantoennätykseen. Jopa aikakauslehtipaperin valtias UPM-Kymmene teki tappiollisen tuloksen omassa paraatilajissaan.
Kuinka syvälle ala syöksyy, kun kysyntä tyssää?
Porasen mukaan metsäyhtiöt eivät voi investoida enää isosti Suomeen, koska ne eivät halua lisätä riippuvuuttaan Venäjän tuontipuusta. Suomi tuo puuta Venäjältä 17 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Jos tuonti pysähtyy, kolme suomalaista sellutehdasta pysähtyy.
Maantieteeseen liittyy myös toinen iso ongelma, etäisyys asiakkaista. Kalliit rahdit ja kovat palkat ovat vaikea yhtälö, kun kilpailu markkinoilla kiristyy.
Ahonen sanoo pahasti
Paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahonen näkee teollisuuden tilanteen hyvin samankaltaisena kuin teollisuus itse. Yksi kysymys askarruttaa kuitenkin häntä suuresti:
Miksi teollisuus on valmis ottamaan tänä keväänä niin suuren riskin niin pienten tuottavuusetujen vuoksi?
Onko kyseessä EK:n siunaama operaatio, joka on alkusoittoa muillakin aloilla toteutettaville työehtojen heikennyksille? Hakeeko teollisuus syntipukkia paperikoneiden sulkemisille, jotka se aikoo joka tapauksessa toteuttaa?
Vai onko sotaisa linja teollisuuden neuvottelijoiden tiimiä vetävän Stora Enson julmaa juonittelua, jonka epäsuora tavoite on M-realin vahingoittaminen ja lopulta parhaiden palojen kaappaaminen kilpailijan jäämistöstä?
Inhottava ajatus. Paperiliiton puheenjohtaja korostaa, että hän vain arvailee, koska ei ymmärrä.
Teollisuus haluaa siksi kiihdyttää tuottavuuden kasvua työehtojen muutoksilla, jotka toisivat kotimaisen teollisuuden samalle viivalle Ruotsin ja Saksan kanssa. Tehtaita on saatava ajaa myös jouluna ja juhannuksena. Ulkoistetun työvoiman käyttöön pitää saada vauhtia.
Porasen mukaan työehtoja pitää muuttaa, jotta heikoimmat yksiköt saavat lisää elinaikaa. Hän ei kuitenkaan suostu arvioimaan työpaikkoihin kohdistuvan vaaran laajuutta tai nimeämään alan heikoimpia lenkkejä.
"Me emme voi ryhtyä niitä listaamaan. Se koettaisiin uhkailuksi."
Kemijärvi, Kangas, Summa...
Poranen tuntee varmasti uhanalaisten paperikoneiden sijainnin. Tehtaiden johtajat tietävät tilanteen, samoin ammattiyhdistysliike.
Konekannan harventaminen on alkanut Kymeenlaaksosta.
UPM on antanut armoniskun kahdelle koneelle Voikkaalla ja Stora Enso yhdelle Summassa. Sukuyhtiö Myllykoski on lepuuttanut yhtä konetta pitkään.
Pitkällä, 5-10 vuoden aikavälillä vaaravyöhykkeessä voi olla vielä parikymmentä paperi- ja kartonkikonetta, muutama sellulinja ja useita kokonaisia tehtaita.
Suurimmassa vaarassa ovat vanhat, pienet ja kapeat koneet. Vaaravyöhykkeelle saattaa joutua myös joitakin keskikokoisia koneita, jotka ovat liian isoja erikoispaperin tekijöiksi, mutta liian pieniä kilpaillakseen standardituotteissa.
Taistelu on ankarinta sanomalehti- ja hienopaperissa. Tilanne on vielä vaikeampi, jos kone sijaitsee kaukana asiakkaista tai raaka-aineesta.
Laittakaa sormi kartalle Kemijärven sellutehtaalle ja siirtykää itäkairaa pitkin etelään. Heikosti kannattavia koneita löytyy Kajaanista, Pankakoskelta, Juankoskelta, Kuopiosta, Varkaudesta, Jyväskylästä, Anjalankoskelta ja Summasta.
UPM:n tilanne on paras. Stora Ensolla on lukuisia murheita. Kireintä on M-realissa.
Velkaisen yhtiön kipukynnys ylittyy muita aikaisemmin, jos markkinatilanne muuttuu huonommaksi. M-realilla on vaikeuksia ylläpitää konekannan kilpailukykyä jopa nykyhinnoilla. Yhtiön ykköstehtaan Kirkniemen paras kone on huippuluokkaa, mutta kaksi vanhempaa konetta tarvitsevat pian apua.
Tämä on yhteenveto lukuisista taustahaastatteluista, joita Talouselämä teki tätä juttua varten.
"Pitäisin ihmeenä, ellei Suomessa tapahtuisi kokonaisten tuotantolaitosten alasajoja", sanoo professori Risto Seppälä Metsäntutkimuslaitoksesta.
"Osa koneista ajetaan rauhallisesti loppuun", sanoo Jaakko Pöyry Consultingin tuore toimitusjohtaja Suvi Anttila. "Se on rankka päätös, mutta uskon, että teollisuuden johtajat pystyvät siihen. Ei ole järkevää pitää väkisin yllä kapasiteettia, joka ei kannata."
"Jos johtaja ei pysty, niin se vaihtuu", muistuttaa professori Jyrki Kettunen, M-realin entinen tutkimusjohtaja.
Kettusen mielestä johdon pitää keskittyä tulevaan eikä rakentaa tekniikan museoita. Hän sulkisi mieluummin kokonaisia tehtaita kuin yksittäisiä paperikoneita, koska kutistuva tuotanto ei pysty elättämään tehtaan raskasta infrastruktuuria.
Mandatumin analyytikon Silja Siitosen mielestä suomalaisten metsäyhtiöiden on keskitettävä voimavaransa entistä vaativampiin tuotteisiin ja suurimpien integraattien koon kasvattamiseen. Heikot tehtaat pitää panna kiinni.
Saksa-Suomi 6-1
Paperiteollisuusyhtiö saavuttaa valtavan edun, kun se panee kiinni tappiollisen koneen ja siirtää sen tuotannon modernille linjalle. Työvoimakustannusten kannalta on ihan sama, tekeekö kone vuodessa 500 000 tonnia vai 50 000 tonnia. Molemmat pärjäävät samankokoisella miehistöllä.
Metsäteollisuuden jäsenyritykset investoivat viime vuonna Suomeen 0,8 miljardia euroa, kun huippuvuonna 1996 investointien määrä oli 1,7 miljardia.
Nykyinen investointitahti riittää hyvin konekannan enemmistön kilpailukyvyn ylläpitoon. Silti jopa tähtitehtaiden suhteellinen kilpailukyky heikkenee, kun uudet vielä paremmat koneet tulevat kilpailuun mukaan.
Stora Enso on rakentanut tai rakentaa uutta kapasiteettia Belgiaan, Saksaan, Ruotsiin ja Brasiliaan. UPM saa kesällä valmiiksi jätti-investoinnin Changshuun, Kiinaan. M-realin ja UPM:n yhteisyritys Metsä-Botnia päätti maaliskuussa suuren sellutehtaan rakentamisesta Uruguayhin.
Uuden paperilinjan avaamisesta on Suomessa kulunut jo seitsemän vuotta.
"En näe mitään mahdollisuutta investoida uusiin paperikonelinjoihin Suomessa enkä juuri Euroopassakaan", sanoo UPM:n liiketoiminnan kehitysjohtaja Pauli Hänninen.
"Meilläkin on Suomessa sellaista kapasiteettia, joka on ongelmallista. Jos jäykkyydet jatkuvat ja kustannukset nousevat, yhä useampi kone putoaa sellaiseen kategoriaan. Päälinjoja modernisoidaan sen sijaan edelleen reippaasti."
Hänninen näyttää kahden UPM:n tehtaan - suomalaisen ja saksalaisen - tuloskehityksen viime vuodelta.
Yksiköt ovat lähes identtisiä. Suomalainen tehdas teki kesäkuussa tuloksen, joka oli vain kolmasosa saksalaisen tuloksesta. Joulukuussa tulos romahti kuudesosaan.
Hänninen korostaa, että kaikki helpot keinot on käytetty.
Yritysjohtajat ovat itsekin selkä seinää vasten. He kokevat, että parasta isänmaallisuutta on tosiasioiden kertominen, jotta kannattavan toiminnan edellytykset säilyisivät.
Tuotanto siirtyy etelään
Siinä ei ole mitään uutta, että teollisuus säästää.
"Jollemme onnistu vähentämään menojamme, on turha yrittää pitää koneita käynnissä", sanoi Yhtyneet Paperitehtaat Osakeyhtiön hallituksen puheenjohtaja Rudolf Waldén vuonna 1923.
Waldén korosti aina säästäväisyyttä ja nuhteli ankarasti niitä, jotka eivät sitä noudattaneet. Legendaarinen patruuna vierasti ammattiliittojen valtaa ja solidaarista palkkapolitiikkaa niin kuin nykypatruunatkin vierastavat.
Suomi eli siihen aikaan metsästä. Tänä päivänä metsästä elävät enää Kymenlaakso ja Etelä-Karjala, jotka muodostavat maailman tärkeimmän metsäteollisuuskeskittymän.
Maailma on muutenkin muuttunut. Palkat ja muut työhön liittyvät kulut muodostavat enää kymmenesosan koko ongelmasta.
Paperitehtaiden asemaan vaikuttavat myös tekniikka, politiikka ja biologia.
Pelissä on aiempaa enemmän sellaisia muuttujia, joihin vaikuttaminen on vaikeaa tai mahdotonta. Teollisuus ei voi enää pönkittää kilpailukykyään devalvaation avulla. Ulkopuoliset määrittelevät metsänhoitoon ja päästöihin liittyviä reunaehtoja.
Kyse ei ole ainoastaan tehtaiden taistelusta. Välejään selvittelevät myös pohjoiset ja trooppiset puukuidut.
"Globaalin tuotannon painopiste on siirtymässä etelään. Samalla raaka-aineen käytössä siirrytään luonnonmetsistä viljelyyn", professori Risto Seppälä sanoo.
Seppälän mukaan puu kasvaa Latinalaisessa Amerikassa korjuukuntoon 7 vuodessa. Tulevaisuuden puuplantaaseilla hakkuita voidaan tehdä jopa 4 vuoden välein, jos geenimuunteluun asetetut toiveet toteutuvat. Suomessa puu kasvaa nykyisin vähintään 40 vuotta ennen kuin se voidaan keittää selluksi.
Seppälä liittää suuren kysymysmerkin paperin kulutuksen tulevaisuuteen.
Yhdysvalloissa paperin käytön kasvu on jo pysähtynyt. Kasvu hidastuu myös Euroopassa, jonne menee 75 prosenttia suomalaistehtaiden tuotannosta.
Sähköinen media valtaa markkinaosuuksia sanomalehdiltä. Elektroniikkateollisuus kehittää innokkaasti sähköistä paperia, näyttöteknologiaa, joka vapauttaisi kustannusalan kalliin paperin painamisesta ja kuljettamisesta.
Nöyrtykää, patruunat
Metsäteollisuuden vaikeudet johtuvat osittain myös sen omista virheistä. Monet niistä liittyvät vanhakantaiseen ajatteluun ja ikävien asioiden vähättelyyn. Hankalien kysymysten esittäjä on pahanilmanlintu, joka ei saa kutsua seuraavaan hirvijahtiin. Tabuja on paljon.
Suomalaiset teollisuusjohtajat ovat aliarvioineet muun muassa Itä-Euroopan, pehmopaperin ja trooppisten puulajien merkitystä.
Suomalaiset uskoivat pitkään, ettei lyhytkuituisista akaasia- ja eukalyptuspuista voi tehdä korkealaatuista paperia. Pieleen meni. Suomeen tuodaan nyt tropiikissa tehtyä sellua - jotta täällä tehdyn paperin laatu paranisi!
Suomalaiset firmat tyytyivät äimistelemään, kun amerikkalainen International Paper hyökkäsi niiden tontille ja osti rajan takaa Svetogorskista hienopaperitehtaan. Meikäläiset pitivät Svetogorskia toivottomana tapauksena, mutta siitä tuli yksi IP:n viime aikojen parhaimmista investoinneista. Venäläiset tehtaat ovat vallanneet osuuksia myös Suomen sanomalehtipaperimarkkinoilta.
Suomalaisilla paperijäteillä on ollut selkeä strategia.
Yhtiöt ovat pyrkineet kohti leveämpiä ja nopeampia koneita ja suuria yrityskokoja, mutta hinta on ollut kova ja tulokset laihoja. Jalostusaste on noussut, mutta se on perustunut uusiin koneisiin eikä niinkään uusiin tuotteisiin. Tuotekehitys on ollut kitsasta. Viime vuonna metsäyhtiöt käyttivät siihen keskimäärin 0,5 prosenttia liikevaihdostaan.
M-realin entinen tutkimusjohtaja Jyrki Kettunen pitää ongelmallisena varsinkin sitä, että firmat keskittyvät tutkimukseen, jonka tuloksia voidaan hyödyntää nopeasti. Ylivoimaisen uuden teknologian kehittämiseen satsataan liian vähän.
Pöyryn konsultteja vetävän Suvi Anttilan mukaan suomalaisten paperiyhtiöiden toiminta on ollut volyymikeskeistä. Yhteispeli saman yhtiön eri tehtaiden välillä on ollut heikkoa. Suuri kuva on kadonnut, kun yksittäiset tehtaat ovat tehneet omia juttujaan.
"Me olemme ehkä olleet liian tyytyväisiä omaan suorituskykyymme. Pöyrykin kuuluu maailman parhaisiin, mutta muutkin osaavat. Suomalaiset voisivat katsoa maailmaa vähän nöyremmällä asenteella."
Eespäin, väki voimakas
Nöyryys ei ole tyystin uusi asia paperiteollisuudessa. Alan johtohahmot ovat joutuneet opettelemaan sitä Paperiliiton kanssa neuvotellessaan.
Takavuosina yritysjohtajien hermot pettivät aina, kun piti ryhtyä tositoimiin. Paperiliiton haastaminen oli liian iso riski, koska taseet olivat huonossa kunnossa. Lähes koko tuotanto syntyi Suomessa, jota Paperiliitto kontrolloi suvereenisti.
Nyt on toisin.
Metsäteollisuus on päättänyt, että se nujertaa Paperiliiton vaikka väkisin. Kyse ei ole pelkästään asioista. Hampaankoloihin on tarttunut paljon. Jätkille on näytettävä, kuka on herra tehtaalla.
Eräs teollisuusjohtaja epäilee, ettei Paperiliitto tajua, millaista vahinkoa vastaan haraaminen aiheuttaa niille tovereille, jotka työskentelevät uhanalaisilla paperikoneilla.
Eikä Paperiliitto taida sitäkään ymmärtää, että mitä enemmän sen eurooppalaiset veljesliitot tukevat Suomen lakkoilua, sitä enemmän ne pönkittävät omaa asemaansa. On ruotsalaisille ja saksalaisille työläisille eduksi, kun työehdot pysyvät Suomessa ennallaan eikä Suomen tehtaiden kilpailukyky vahvistu.
Ymmärrättekö Te, Paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahonen?
"Outoja väitteitä. Veljesliitot kokevat puolustavansa myös omaa asiaansa, koska ne pelkäävät, että työehtojen heikennykset leviävät Suomesta muihin maihin. Samojen yhtiöiden johtajat esittäisivät muutoksia myös muualle, jos he saisivat niitä läpi täällä."
Ahonen hämmästelee vastapuolen aggressiivisuutta. Hänen mielestään työnantajien asenne on muuttunut. Aiemmin teollisuus halusi sopia. Nyt se sanelee.
Teollisuutta on ollut vaikea saada neuvottelupöytään, vaikka Ahonen on toistuvasti viestittänyt olevansa valmis keskustelemaan joulu- ja juhannusseisokkien poistamisesta.
"Olen korostanut, että sodassa ei ole voittajia. Siinä hajoaa paikkoja ja syyttömät kärsivät. Ei me perkele niin tyhmiä Paperiliitossa olla, että me omaa oksaamme sahaisimme."
Ahonen myöntää, että paperin teko on Suomessa kallista, palkat ovat parempia kuin kilpailijamaissa, markkinat ovat kaukana eikä yhtiöillä mene häävisti. Hän sanoo ymmärtävänsä myös seisokkien vaikutuksen, vaikka pitää sitä tuottavuuden lisäämisen kannalta vähäisenä asiana.
Ahonen ei usko, että työehtojen muuttaminen pelastaisi uhanalaiset paperikoneet, joita on hänen arvionsa mukaan 10-20.
"Ihmiset ovat eläneet pitkään sen illuusion varassa, että tämä työ siirtyy isältä pojalle. Jatkossa näin ei varmaankaan ole. Tuotanto pysyy nykytasolla, mutta siihen tarvitaan vähemmän koneita kuin nykyisin. Laitoksiakin saatetaan sulkea."
Kone kuolee, Suomi kestää
Parinkymmenen heikoimman koneen poistuminen aiheuttaisi kipeitä, lähes sietämättömiä iskuja monille perinteisille tehdaspaikkakunnille. Lohdullista on kuitenkin se, ettei tämä tapahdu yhdessä yössä. Paperikone tekee kuolemaa pitkään.
Heikoimpien yksiköiden poistuminen tuskin horjuttaisi Suomen metsätaloutta. Suomi ei ole enää paperinteon kiistaton kuningas, mutta tietyt edut näyttävät kestäviltä.
"Yhteiskunnallinen vakaus on yksi tärkeimpiä tekijöitä, koska tehdasinvestoinnit tehdään vuosikymmeniksi", sanoo Ritva Toivonen, Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen PTT:n tutkimusjohtaja.
Energia on ollut Suomessa edullista ja teollisuudella on vahva ote sen tuotantoon. Euroopan markkinat eivät katoa, vaikka ne kasvavat hitaammin kuin Aasiassa. Toivonen odottaa paljon erityisesti Itä-Euroopalta.
Puun käyttöön liittyy myös mahdollisuuksia, joita ei vielä täysin hyödynnetä.
Sellaisia ovat esimerkiksi bioenergia ja puutuotteiden jalostaminen. Paperin ja elektroniikan yhdistämisestä voi tulla iso bisnes.
Sitten meillä on vielä tämä kuuluisa klusteri.
Parinsadan kilometrin säteeltä löytyy maailman tärkein paperialan insinöörien koulutuslaitos, maailman paras paperikoneen tekijä, pari hyvää kemikaalitoimittajaa, metsänhoitajat, automaation osaajat ja Pöyryn konsultit.
Klusteri ei kuitenkaan pelaa yhteen yhtä hienosti kuin ennen. Osaaminen on vientituote, jota kuka tahansa voi ostaa. Kaikki on kaupan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
SAK penää Stora Ensolta lisäaikaa Kemijärven ja Summan tehtaille
STT, 14.1.2008
--------------------------------------------------------------------------------
SAK:n hallitus vaatii Stora Ensolta lisäaikaa Kemijärven ja Summan tehtaille. Vaatimusta perustellaan muun muassa sillä, että tehtaiden puunsaantiin ja markkinatilanteeseen liittyvät asiat tulisi selvittää.
SAK muistuttaa tiedotteessaan maanantaina, että lakkautuslistalla olevat tehtaat ovat erittäin merkittäviä alueidensa työllisyydelle ja taloudelle. Satojen työpaikkojen menetykset johtaisivat sen mukaan kestämättömään tilanteeseen molemmilla paikkakunnilla.
Kemijärven sellutehtaan ja Summan paperitehtaan kohtalo oli esillä maanantaina SAK:n hallituksessa. Se perustelee esittämäänsä lisäaikaa myös sillä, että mahdolliset ostajaehdokkaat ja muut toimet katastrofin välttämiseksi tulisi kartoittaa kunnolla.