Itse sairastin vuosia Bulimiaa, joka alkoi noin täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Syynä taisi olla itsenäistymisen tuomat paineet, valmistuminen, työttömäksi joutuminen, harrastuksen pois jäänti (painoluokkalaji) ja kaiken tämän kontrollointi.
Tästä on nyt yli 7 vuotta... Hammaslääkäritiedoissa tämä näkyy reikiintymisinä, joita ei nuorempana tai tervehtymisen jälkeen ole ollut.
En sairastanut kauaa, muutamia vuosia, mutta elimistöni ei ole vieläkään täysin palautunut.
Välillä edelleen elimistöni on kuin suora putki, joudun pitämään oksennustani ruokailun jälkeen, koska se pakenee vatsasta suuhuni ja välillä vatsani heittää tosi pahalle ummetukselle.
Parantuminen tarvitsee tukea. Pyytäkää apua! Kertokaa jollekin läheiselle. Älkää hävetkö.
Minut herätti ajatus lapsettomuudesta ja kuukautisten poisjääminen.
Toinen vaiheeni oli pitkä 3 vuotinen masennus... mutta se on jo toinen juttu..
Älkää koettako parantua hetkessä, tämä on elinikäinen taistelu. Joskus on parempia päiviä ja joskus heikompia. Jos antaisin periksi, ratkeaisin. Mitä nopeammin teette asialle jotain, sitä helpompi on päästä pois ja sitä helpommin elämän voi saada raiteilleen. Onhan kyse riippuvuudesta. Koettakaa päästä pois rutiineista, muuttakaa niitä. Uskokaa pois.. tässä asiassa taistelu kannattaa :)
Tästä on nyt yli 7 vuotta... Hammaslääkäritiedoissa tämä näkyy reikiintymisinä, joita ei nuorempana tai tervehtymisen jälkeen ole ollut.
En sairastanut kauaa, muutamia vuosia, mutta elimistöni ei ole vieläkään täysin palautunut.
Välillä edelleen elimistöni on kuin suora putki, joudun pitämään oksennustani ruokailun jälkeen, koska se pakenee vatsasta suuhuni ja välillä vatsani heittää tosi pahalle ummetukselle.
Parantuminen tarvitsee tukea. Pyytäkää apua! Kertokaa jollekin läheiselle. Älkää hävetkö.
Minut herätti ajatus lapsettomuudesta ja kuukautisten poisjääminen.
Toinen vaiheeni oli pitkä 3 vuotinen masennus... mutta se on jo toinen juttu..
Älkää koettako parantua hetkessä, tämä on elinikäinen taistelu. Joskus on parempia päiviä ja joskus heikompia. Jos antaisin periksi, ratkeaisin. Mitä nopeammin teette asialle jotain, sitä helpompi on päästä pois ja sitä helpommin elämän voi saada raiteilleen. Onhan kyse riippuvuudesta. Koettakaa päästä pois rutiineista, muuttakaa niitä. Uskokaa pois.. tässä asiassa taistelu kannattaa :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
että joku on parantunut! Tsemppiä sinulle jatkossakin.
Se on täysin totta mitä kirjoitit, että parantuminen on elinikäinen taistelu. Minulla oli murrosiässä syömishäiriö ja meni yli kymmenen vuotta kun se taas stressin ja muiden onnettomuuksien seurauksena palasi. Itse olin niin vakaasti luullut etten koskaan palaa samaan oravanpyörään.
Viestistä.
Pystytkö syömään normaalisti? Kuinka kauan meni että mahalaukun koko nnormalisoituu? Kuinka pian koit täyden olon tunnetta, niin ettei tarvinnut koko jääkaappia tyhjentää. Tunsitko heti nälkää?
Mä oon nyt välillä pystynyt olemaan oksentamatta ahmimisen jälkeen kun luin jpostain että niin täytyisi tehdä, että kyllä se syöminen sitten normalisoituu. Kuulemma täytyis ahmia vaan ja olla oksentamatta. Mutta mä en ole kestänyt. Nykyään taas välillä hirveitä sessioita. Kaikki on riistäytynyt käsistä. Lihonut varmaan jo kohta 10kg tän parantumisyritysteni kans=( Auttaisitko =)
Vastaan jättämiisi kysymyksiin ja pyydän anteeksi, että vasta näin myöhään (olen ikäisesi ihminen itsekin muuten):
Pystytkö syömään normaalisti?
- Pystyin kauan syömään normaalisti, mutta viimeaikainen koulun ja ammattikorkeakoulututkinnon lopettamisen sekä uuden elämän aloittaminen on tuomassa hieman takapakkia, valitettavasti! Asiaa ei valitettavasti auta, että 10kg hoikempana saan enemmän miestenkin huomiota :(
Kuinka kauan meni että mahalaukun koko nnormalisoituu? - En muista tätä enää tarkalleen, koska sairastin välissä masennusta, joka johti välillä yltiömäiseen ahmimiseen ja oksenteluun.. välillä taas pitkiin jaksoihin, joista ei mitää mielikuvaa ole. Mutta tämän hetkinen tilanteeni on, etten voi vieläkään juuri syönnin jälkeen olla edes hetkeä asennossa, yläkeho on vatsalaukkua alempana (esim. poimia jotain lattialta). Ruokaa/juomaa nousee suuhun. Parantamisestani on jo vuosia.
Kuinka pian koit täyden olon tunnetta, niin ettei tarvinnut koko jääkaappia tyhjentää. Tunsitko heti nälkää?
-Tähän täytyy valitettavasti oppia: syö, kun on nälkä ja LOPETTAA kun alkaa olla kylläinen sekä syö hitaasti. Vaikeaa!! :D Opettelin syömään ateriarytmin kautta, ENKÄ jättäny YHTÄÄN ateriaa väliin. Valitettavasti toistat tätä opetusta, mutta se auttaa.
Mä oon nyt välillä pystynyt olemaan oksentamatta ahmimisen jälkeen kun luin jpostain että niin täytyisi tehdä, että kyllä se syöminen sitten normalisoituu. Kuulemma täytyis ahmia vaan ja olla oksentamatta. Mutta mä en ole kestänyt. Nykyään taas välillä hirveitä sessioita. Kaikki on riistäytynyt käsistä. Lihonut varmaan jo kohta 10kg tän parantumisyritysteni kans=( Auttaisitko =)
-Pyydän siis anteeksi etten ole vastannut aikaisemmin.. Mutta olet aloittanut samalla tavalla kuin itsekin. Tosin lihoin itsekin kaikkiaan 15kg, joka taas ei auttanut asiaa. Voin sanoa, että nyt vasta olen oikeasti laihtunut 10kg vuoden aikana aivan normaalisti ja hitaasti.
-Laitan kokemani muutaman pienen vinkin, jotka varmasti on tuttuja, mutta kyllä ne auttavat: ateriarytmi, tukeva aamupala (ajattele, etta saat syödä aamulla niin paljon kuin haluat: esim. ison lautasellisen puuroa omalla mieleisellä lisukkeella ja hedelmää tai kasvista), tämä auttaa taistelemaan iltanälkää vastaan. Liikunta: jotain kevyttä ja mieleistä, itse pidän kävelemisestä ja kävelen hyötyliikuntana kaikki alle 6-8km yhteensuuntaan olevat matkat)..
Kuulostaa jankkaamiselta, tiedän, mutta auttaa :) Ulkoilu saa hyvän mielen ja vaikka kävelyssä tulokset ovat hitaita niin pyydän, älä ahnehdi.. se kostautuu! Tämä auttaa hyväksymään oman kehonkuvansa ja mielikin saa uudenlaista boostia.
Toivon, että sait tästä apua!