Olen ensimmäistä kertaa raskaana ja viikkoja on 10. Tämä ei ollu suuniteltu ja vaikka haluan lapsen (alkujärkytyksen jälkeen olen jo iloinnutkin tulevasta vauvasta) niin pään sisällä asiat ovat kyllä aivan sekaisin.
Lapsen isän kanssa asiat ovat tosi solmussa kun ollaan niin vähän aikaa vasta oltu yhdessä ja miehellä on todella vaikea elämäntilanne. Ei siis ole mikään alkkis, nisti tai rikollinen, mutta kaikkia paineita muuten, joten tämä vauvauutinen oli myös hänelle tosi kova paikka.
Olen yrittänyt olla painostamatta miestä, mutta välillä tuntuu että pää räjähtää enkä tiedä miten päin olisi kun ahdistaa niin paljon. Olen jatkuvasti epävarma miehen tunteista ja välillä olen ihan varma ettei hän enää halua olla kanssani muttei vaan kehtaa sitä sanoa.
Viimeksi tänään, minun piti mennä hänen luokseen ja jutella asioista, mutta kun miehestä ei kuulunut mitään koko päivänä niin heti ajattelin että nyt se ei enää halua nähäkään mua. Laitoin viestin jossa purin koko pahan oloni häneen ja vastaus oli sitä luokkaa että mitäh?! Kun mulla on avain niin ei kuulemma tarvitse erikseen soitella, sen kun tulen ilman erillistä "kutsua" kun kerran ollaan sovittu. Näin jälkeenpäin ajateltuna tunnen itseni totaaliseksi idiootiksi, ja mieskin varmaan ajattelee että olen tahalteni vaikea, kiukutteleva, epävarma ja dramaattinen.
Kauanko hän tällaista oikein kestää...
En vain voi itselleni mitään, tuntuu etten yhtään hallitse tunteitani tai käytöstäni. En todellakaan normaalisti ole mikään vaikea ihminen joka tivaa koko ajan mieheltä rakkaudentunnustuksia. Normaalisti ole itsenäinen ja rento ihminen ja inhottaa kun ei enää ole oma itsensä. Milloin tämä menee ohi vai tulenko olemaan tällainen hysteerinen hormonihirviö koko raskauden ajan... :(
Ja tämä vuodatus on varmaan todella sekava, johtunee siitä että olen todella sekava muutenkin koko ajan, nukun, itken ja oksennan, siitä tää elämä koostuu tällä hetkellä.
Lapsen isän kanssa asiat ovat tosi solmussa kun ollaan niin vähän aikaa vasta oltu yhdessä ja miehellä on todella vaikea elämäntilanne. Ei siis ole mikään alkkis, nisti tai rikollinen, mutta kaikkia paineita muuten, joten tämä vauvauutinen oli myös hänelle tosi kova paikka.
Olen yrittänyt olla painostamatta miestä, mutta välillä tuntuu että pää räjähtää enkä tiedä miten päin olisi kun ahdistaa niin paljon. Olen jatkuvasti epävarma miehen tunteista ja välillä olen ihan varma ettei hän enää halua olla kanssani muttei vaan kehtaa sitä sanoa.
Viimeksi tänään, minun piti mennä hänen luokseen ja jutella asioista, mutta kun miehestä ei kuulunut mitään koko päivänä niin heti ajattelin että nyt se ei enää halua nähäkään mua. Laitoin viestin jossa purin koko pahan oloni häneen ja vastaus oli sitä luokkaa että mitäh?! Kun mulla on avain niin ei kuulemma tarvitse erikseen soitella, sen kun tulen ilman erillistä "kutsua" kun kerran ollaan sovittu. Näin jälkeenpäin ajateltuna tunnen itseni totaaliseksi idiootiksi, ja mieskin varmaan ajattelee että olen tahalteni vaikea, kiukutteleva, epävarma ja dramaattinen.
Kauanko hän tällaista oikein kestää...
En vain voi itselleni mitään, tuntuu etten yhtään hallitse tunteitani tai käytöstäni. En todellakaan normaalisti ole mikään vaikea ihminen joka tivaa koko ajan mieheltä rakkaudentunnustuksia. Normaalisti ole itsenäinen ja rento ihminen ja inhottaa kun ei enää ole oma itsensä. Milloin tämä menee ohi vai tulenko olemaan tällainen hysteerinen hormonihirviö koko raskauden ajan... :(
Ja tämä vuodatus on varmaan todella sekava, johtunee siitä että olen todella sekava muutenkin koko ajan, nukun, itken ja oksennan, siitä tää elämä koostuu tällä hetkellä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
... tuntematta tilannettasi sen tarkiemmin on vaikea antaa kovin henkilökohtaisia neuvoja.
No, sanoisin että olet jo yhden askeleen lähempänä "voittoa" kun tunnistat että osa pahaa oloasi ja sekavuuttasi johtuu hormooneista. Monella kun tuossa tilanteessa on fiilis että "eihän mussa mitään vikaa ole, kaikki vika on muussa/muualla".
Osa "oireistasi" kuulostaa ihan siltä mitä mä kävin läpi meidän suhteen alkuvaiheessa, kun samanaikaisesti vaihdoin e-pillerimerkkiä ja nämä pillerit sekoittivat pollaani ihan täysillä... kun mies ei vastannut puhelimeen olin heti varma että häntä ei kiinosta jne. JOtenkin ihmeen kaupalla siitä kaikesta selvittiin ja nyt meille on parin viikon päästä syntymässä esikoinen.
Mulla meni kanssa pää sekaisin alkuun myös raskaudesta, ja nyt kun loppu lähenee niin samat hormonit taas nostavat päätään.
Koita keskittyä raskauteesi, omaan hyvään oloosi ja älä ajattele asoita niin paljon. Yritä vaikka kehittää jotain "sijaistoimintoja" ja harrastuksia mihin saat kulumaan aikaasi ja energiaasi, että et kaada kaikkia paineita miehesi niskaan. Vaikka toki miehenkin on kannettava vastuunsa tästä ja oltava ymmärtäväinen - onhan lapsi hänen vaikka häntä ei hormonit tällä hetkellä riepottelekaan.
Tsemppiä, ja olosi kyllä paranee - kuukauden päästä tilanne on jo toinen, usko pois!