Taustaa:
Olen ollut 8 vuotta onnellisesti naimisissa(ainakin olen luullut niin!!)
Asiat ovat sujuneet todella mallikkaasti meillä ja palaset ovat loksahtaneet kohdalleen hyvin.
Mutta sitten eräänä päivänä (viikko takaperin) huomasin yht äkkiä että olen rakastunut toiseen ihmiseen. Tämä nainen on saanut minut tuntemaan eri lailla kun ikänä ennen,ja tiedän että tunteet ovat molemminpuolisia. En ole uskonut että ihminen voisi rakastua niin syvästi ja äkkiä kun minulle on nyt käynyt!!!
Jopa puhelimessa tuntuu molemmista aivan kun rakasteltaisiin!
En tiedä miten tästä edetä koska tuska on suuri aina jollekkin vaikka mitä tekisin!!
Osaako joku aavistaa millaisista tunteista puhun??
Olen ollut 8 vuotta onnellisesti naimisissa(ainakin olen luullut niin!!)
Asiat ovat sujuneet todella mallikkaasti meillä ja palaset ovat loksahtaneet kohdalleen hyvin.
Mutta sitten eräänä päivänä (viikko takaperin) huomasin yht äkkiä että olen rakastunut toiseen ihmiseen. Tämä nainen on saanut minut tuntemaan eri lailla kun ikänä ennen,ja tiedän että tunteet ovat molemminpuolisia. En ole uskonut että ihminen voisi rakastua niin syvästi ja äkkiä kun minulle on nyt käynyt!!!
Jopa puhelimessa tuntuu molemmista aivan kun rakasteltaisiin!
En tiedä miten tästä edetä koska tuska on suuri aina jollekkin vaikka mitä tekisin!!
Osaako joku aavistaa millaisista tunteista puhun??
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oot varmasti ihastunut ja uusi tilanne virittää kaikenlaisia kivoja fiiliksiä. Ja tämä toinen nainen on varmasti kiinnostava tyyppi. Ja varmasti kahdeksassa vuodessa avioliitto muuttuu arkiseksi, vaikka olisikin toimiva. Mutta mitäs jos keskittäisit kuitenkin sen ihastumisenergiasi vaimoosi? Aluksi hän voi tuhahdella yrityksillesi, mutta ajallaan se varmasti palkitaan. Sen sijaan en kehota ruokkimaan tunteita tätä toista naista kohtaan, eli pois sieltä puhelimenäärestä! Kyllä se arki tämän toisenkin kanssa tulisi esiin ennemmin tai myöhemmin. Mitä sitä pilaamaan avioliittoa huuman takia? Ja kuitenkin olet ilmeisesti päätttänyt jo tehdä niin, koska tunteet voittavat valitettavan usein järjen ja kypsyyden ja oikeudenmukaisuuden. Se vihreys aidan takana on vain väliaikaista ja muutaman vuoden päästä sua harmittaa..
häntä muutaman vuoden kuluttua harmittaa, ettei jatkanut tätä juttua? Suomessa on kuin kiveen kirjoitettu, että se ensimmäinen avioliitto on ainoa oikea ja sitä on jatkettava vaikka hampaat irvessä.
tiedän. itse olen ollut aivan lääpälläni erääseen henkilöön pari vuotta. en kuitenkaan ikinä laittaisi menemään toimivaa ja onnellista (kyllä!) parisuhdettani maailman parhaan miehen kanssa ihastuskeni takia, vaikka välillä tuntuu että tämä toinen on oikeasti se "elämäni rakkaus"!
olen viime aikoina ollut vähemän tekemisissä ihastukseni kassa, ja jo alkaa helpottaa. me emme ole tunnustaneet toisillemme mitään, olemme vain ihastuneet toisiimme aivan kamalasti, sen olemme molemmat kyllä huomanneet. molemmat aviossa, joten se on taatusti jarruttanut molempia.
nyt ihastus alkaa vihdoin mennä ohi ja se oma puoliso on entistä ihanampi. ja olen entistä onnellisempi. tunteet ovat hieno asia, ja ihastuksestani jää minulle ihana muisto. edelleen pidän ihmisestä, mutten usko että tahdon enää olla "ystäviä" hänen kanssaa samalla tavalla mitä olemme olleet, sillä se "ystävyys" sisälsi jotain mitä emme voi toisillemme antaa. toivon että hän on tahollaan onnellinen, vaikka välillä olenkin ollut tosi mustasukkainen hänen puolisolleen. se tunteen olen voittanut ja olen siitä ylpeä!
ihastukseni on minulla edelleen joka päivä mielessä, joten helppoahan ei etääntyminen kuitenkaan ole.
suosittelen siis pesäeron tekemistä, ellet sitten ole jo valmis heivaamaaan vanhaa uuden vuoksi. sinulla on suurten valintojen ja pohdinnan aika. anna sille aikaa. olkaa tapaamatta, soittelematta jonkun aikaa. vuosi, kaksikin kannattaa odotella, ja jos hän edelleen tuntuu "siltä oikelta"...
mutta pettämään älä lähde! sitä vaimosi ei ansaitse!
Pieni lisäys......
Elikkä tiedän miltä tuntuu jos ihastuu koska sitä olen kans pari kertaa tuntenut avioliittoni aikana mutta ne ovat olleet ihastuksia, eivät rakastumisia. ihastuksista olen päässyt eroon päättämällä että en rupia mihinkään....
Nyt tilanne on mutkikkaampi koska tuntuu että tämä tilanneei mene ohi... en ole viikkoon nukkunut kunnolla, en syönyt kunnolla, en ole voinut koskeakkaan kunnolla vaimooni!! koko ajan pyörii päässä toinen henkilö....
Järjellä ajattelen tilannetta ja tulevaisuutta tietäen että kaikki asiat puhuvat meidän tulevaisuutta vastaan mutta silti haluan hänet vierelleni.....
Jos nyt kuitenkin odottaisit vähän pidempään kuin viikon ajan miten tilanne kehittyy. Hätäilemällä ei tule kuin kusipäisiä kakaroita, kai sen tiedät? Ja kai myös tiedät sen että vaimosi ei todellakaan ansaitse pettämistä?
Voisin vinkiksi kertoa meidän tarinamme, oltiin exäni kanssa oltu yhdessä viisi vuotta, niistä neljä asuttu yhdessä, oli kihlat ja omistusasunto. Ja exälleni kävi viime syksynä samoin kuin sulle, ihastui/rakastui parissa viikossa toiseen ja heitti meidän suhteen menemään. Tosin ehti pettääkin siinä välissä. Se suhde meni karille kolmessa kuukaudessa ja nyt tilanne on se että exäni on suoraan sanonut että se ei ollut meidän eromme (ja huonojen väliemme) arvoista, ja haluaisi yrittää vielä uudestaan. Katsos kun ei ne yhteiset vuodet katoa mihinkään, sen jälkeen kun se kaikkein ensimmäisin hullaantuminen alkaa laantua muutaman viikon jälkeen, sitä alkaa pikkuhiljaa kaivata niitä pikkuasioita siitä edellisestä suhteesta jotka toimivat paremmin kuin hyvin ja jotka tekivät siitä arjestakin hyvän. Eli jos eroat, odotat ja suret kunnolla entisen suhteesi loppuun, muuten ei onnistu se uusikaan suhde kun tuot siihen liikaa tavaraa ja muistoja edellisestä suhteesta. Et myöskään sanonut kuinka hyvin tunnet tämän ihastuksesi kohteen, voin kokemuksesta sanoa että eron jälkeen toiseen ihmiseen tutustuminen ja toisen tapojen oppiminen käy ihan oikeasta työstä, se on yllättävän raskasta kun huomaa ettei ne samat tavat toimikaan välttämättä tämän uuden kanssa samoin kuin entisen kanssa.
Niin. On helppoa löytää ihminen jonka kanssa on hyvä mennä sänkyyn, mutta sen ihmisen löytäminen jonka kanssa olisi hyvä noustakin sieltä joka aamu... se onkin jo kinkkisempää.
Kiitoksia vastauksestasi. tiedän että se on juuri näin mutta oli ehkä hyvä saada lukea/"kuulla" se jonkun muun suusta!! Sanoin jopa tuon saman asian tälle kyseiselle naiselle että jos meidän välillemme tulee joskus jotain niin minun on pakko unohtaa kaikki naiset elämästäni ensin ennen kuin voin kenenkään kanssa aloittaa mitään uutta.
Vaikutat semmoiselta ihmiseltä joka on ajatellut näitä asioita ja omaksunut ne!
Kaikkea hyvää sinulle jatkossa!