Inhoan

Lapsi onkin rakastavassa (?) tukipaikassa osan viikosta. Ei pidä ihmisistä siellä (ei ole ensimmäinen paikka jota kokeiltu), vaikka osaavat ottaa Aspergerin oireyhtymän huomioon, ovat siihen perehtyneet todella hyvin ja innokkaasti ottaneet vastaan kaiken toimittamani materiaalin. Nyt lapsi hyökkäsi omahoitajansa päälle syystä että tämä pyysi tekemään erään pikkujutun, josta oli aiemmin sovittu. Lapsi kävi tosissaan päälle, rikkoi hoitajan korut, puri ja raapi jne. On kokeiltu myös tukiperhettä, mutta lapsi todettu "liian vaikeaksi". Lapsi oli rakastettu aina siihen asti kunnes oli päivänselvää ettei hän itse kykene rakastamaan tai välittämään kenestäkään normaalilla lämpöisellä tavalla. Uuvuin, luovutin, annoin periksi - sairastako? Lapsi tosiaankin arvottaa ihmisiä sen mukaan millainen auto tällä tai hänen vanhemmillaan on, tai millaiset silmäripset (!) tai nenä tällä on jne.
Muut lapsemme vastaavat välittämiseen, rakkauteen ja läheisyyteen normaalisti.
Jos olen mielestäsi sairas, niin olen. Tiedän muitakin assien vanhempia jotka tuntevat näin.
Nyt on lapsi menossa taas uuteen tukipaikkaan (tarvitsee ryhmässäoloa sos.taitoja harjoittaakseen). Eiköhän joudu sieltäkin pois muutamien esim. hampaidenpesupyynnöstä syttyvän hirmuraivarin jälkeen. Kyllä lapsella on elämänsä varrella ollut kuule lukuisia välittäviä ja totisesti asiaan paneutuneita ihmisiä auttajina ja tukijoina, ja mekin häntä jaksoimme rakastaa määrättyyn pisteeseen asti. Nyt olemme luovuttaneet, niin kuin monet tukihenkilöt ja terapeutitkin. Mikään kun ei tehoa niin ei tehoa. Iloa on lapsen elämään yritetty tuottaa vaikka kuinka, mutta kun ei kiinnostu mistään tekemisestä jne. Positiivinen palaute, kiitokset jne. eivät hetkauta suuntaan eivätkä toiseen.

-ap- kirjoitti:

asperger on periytyvä neurologinen kehityshäiriö.
Eli joko lapsellasi ei ole aspergeria lainkaan tai sitten et halua myöntää totuutta.
Kurja juttu, että lapsi joutuu kärsimään koska ei ole "lämmin ja hersyvä ja sosiaalisuutta pursuava"kuten muu sukusi.
Kiva sentään, että muut lapsesi ovat "normaaleja" ja sinulle kelpaavia, sääli vain jos heistä tulee yhtä kylmiä ( en kyllä löydä kirjoituksestasi lämmintä empaattisuuden häivääkään, mitä sillä itse sitten meinaatkaan)ja suvaitsemattomia.

Muuten, asperger ihmiset ovat yleensä liian herkkiä ja yli-empaattisia, ja luultavasti tämä lapsi kärsii perhessänne niin paljon, että ei osaa eikä kykene tuomaan mitään muita puolia esiin kuin sinun kannaltasi negatiivisia. Ja ymmärrän häntä oikein hyvin.

kettu.nen kirjoitti:

asperger on periytyvä neurologinen kehityshäiriö.
Eli joko lapsellasi ei ole aspergeria lainkaan tai sitten et halua myöntää totuutta.
Kurja juttu, että lapsi joutuu kärsimään koska ei ole "lämmin ja hersyvä ja sosiaalisuutta pursuava"kuten muu sukusi.
Kiva sentään, että muut lapsesi ovat "normaaleja" ja sinulle kelpaavia, sääli vain jos heistä tulee yhtä kylmiä ( en kyllä löydä kirjoituksestasi lämmintä empaattisuuden häivääkään, mitä sillä itse sitten meinaatkaan)ja suvaitsemattomia.

Muuten, asperger ihmiset ovat yleensä liian herkkiä ja yli-empaattisia, ja luultavasti tämä lapsi kärsii perhessänne niin paljon, että ei osaa eikä kykene tuomaan mitään muita puolia esiin kuin sinun kannaltasi negatiivisia. Ja ymmärrän häntä oikein hyvin.

Lue lisää

-ap- kirjoitti:

on synnynnäinen, se on siis ennen syntymää jo olemassa oleva, se ei tule jälkeenpäin.
Kyseessä on silloin joku muu aivovamma.
Eli lapsellesi EI ole voinut tulla mistään aspergeria synnytyksen yhteydessä tai sen jälkeen, ei hapenpuutteesta eikä muustakaan, se joko on tai ei ole, kuten vasenkätisyys tai sinisilmäisyys. Asperger EI ole sairaus eikä vamma, se on synnynnäinen KEHITYSHÄIRIÖ ja OMINAISUUS.
Epä-empaattisuus ja sadismi ei ole aspergeria, vaan psykopaattinen ominaisuus, psykopatiaan verrattuna aspergerin ero on juuri siinä, että as henkilö KYKENEE empatiaan ja hänellä on omatunto. Empatia ei tarkoita automaattisesti "pusutteluja ja halaamisia".
Lapsellasi ei ole aspergeria kuvaustesi ja oireiden synnyn perusteella.
Asperger ja asperger suuntaiset oireet voivat olla myös täysin kaksi aivan eri asiaa. Joka ikisessä ihmisissä on jotakin asperger suunaisia oireita kun tarpeeksi kaivellaan.
Aspergeriksi sen sijaan synnytään, ei tulla.

Ei muuta.

kettu.nen kirjoitti:

on synnynnäinen, se on siis ennen syntymää jo olemassa oleva, se ei tule jälkeenpäin.
Kyseessä on silloin joku muu aivovamma.
Eli lapsellesi EI ole voinut tulla mistään aspergeria synnytyksen yhteydessä tai sen jälkeen, ei hapenpuutteesta eikä muustakaan, se joko on tai ei ole, kuten vasenkätisyys tai sinisilmäisyys. Asperger EI ole sairaus eikä vamma, se on synnynnäinen KEHITYSHÄIRIÖ ja OMINAISUUS.
Epä-empaattisuus ja sadismi ei ole aspergeria, vaan psykopaattinen ominaisuus, psykopatiaan verrattuna aspergerin ero on juuri siinä, että as henkilö KYKENEE empatiaan ja hänellä on omatunto. Empatia ei tarkoita automaattisesti "pusutteluja ja halaamisia".
Lapsellasi ei ole aspergeria kuvaustesi ja oireiden synnyn perusteella.
Asperger ja asperger suuntaiset oireet voivat olla myös täysin kaksi aivan eri asiaa. Joka ikisessä ihmisissä on jotakin asperger suunaisia oireita kun tarpeeksi kaivellaan.
Aspergeriksi sen sijaan synnytään, ei tulla.

Ei muuta.

Lue lisää

Etsi vaikka haulla "psykiatristen tai neurobiologisten oireiden syntyminen aivovamman seurauksena". Perehdy aiheeseen ennen kuin menet muuta väittämään. Mutta sinun tavoitteenasi lienee ihannoida Asperger-henkilöitä faktoista piittaamatta. Aspergerin syndrooma ON synnynnäinen ominaisuus, mutta Asperger-OIREISTO voi syntyä aiemmin neurobiologisesti terveelle henkilölle aikuisiällä aivovamman seurauksena (aivovamma joka on johtunut joko iskuista jne. tai hapenpuutteesta). Kysy vaikka joltakulta neurologilta, ihan keneltä tahansa. En viitsi enää ryhtyä kanssasi vääntämään tästä. En myöskään sanonut että "haliminen ja pusuttelu" yksin merkitsisivät empaattisuutta. Mutta puolustuskyvyttömän eläimen kiusaaminen osoittaa jo yksin että empaattisuus on hakusessa. Monet assien vanhemmat, joiden kanssa olen keskustellut, ovat kertoneet assiensa kiusaavan etenkin hermostuessaan (jostakin mitättömästä asiasta kuten siitä että töllöttimestä tulee "väärää ohjelmaa") eläimiä, etenkin pienempinä. Ja kuullut olen sekä nähnyt tapauksia joissa assi turmelee toisen omaisuutta tai käy kiinni ihgmiseen joka on hipaissut häntä jonotustilanteessa. Ei edusta empaattisuutta minusta moinen. Mutta edelleen: jos haluat piirtää assien päälle jonkinlaisen sädekehän, niin eihän kukaan estä sinua niin tekemästä. Mutta myös minulla ja muilla voimakkaasti autistiset oireet omaavien assien vanhemmilla on oikeus ilmaista että jossain vaiheessa voi loppua usko, toivo ja rakkauskin. Meillä enää muutama vuosi ja sitten lapsi siirtyy jonkinlaiseen tukiasuntoon. omillaan ei tule pärjäämään ikinä. Ja sinä päivänä kun sopiva tukiasunto löytyy ja hän on 18-vuotias, meillä huokaistaan helpotuksesta. Itse lapsi on ilmoittanut asuvansa kotona lopun ikäänsä, koska täällä saa "kaikkea kivaa" niin kuin ruokaa (joka yleensä haukutaan) ja vaatteita (jotka eivät kelpaa, joissa on hiertävät saumat ja karheat kankaat ja vaikka mitä vikaa AINA), sekä palvelua. Näin on itse todennut. Tämä on palvelutalo assimme mielestä, muiden mielestä perheyritys jonka hoitamiseen ja ilmapiirin mukavana ja välittömänä pitämiseen osallistuvat kaikki, ja mielellään. Yhdesä tekeminen se vasta kivaa onkin. Vaan assipa ei osallistu, ei piittaa muiden tekemisistä, ei halua tehdä itse mitään ja on mahdoton motivoitava tekemään jotakin, mikä yleensä on ihmisten mielestä reilua, oikeudenmukaista ja hauskaa. Assi haluaa vain näpertää oman erityisharrastuksensa kimpussa, yrittää vaatia muitakin keskittymään vain siihen ja raivoaa kun muilla on muutakin, aivan välttämätöntäkin tekemistä, ja koska muut haluavat touhuta yhdessä jotakin muuta kuin aina vain hänen erityisharrastukseensa liittyviä asioita.
Mutta tämä tästä. Sinun kantasi tuli jo selville, joten enää en tänne palaa. Mukavaa että sain purkautua ja oikein hyvää vuotta 2008 joka iikalle. Voimia etenkin niille joita uupumus vaivaa perheessä elävän vahvasti oireilevan hyvätasoisen autistin vuoksi.

-ap- kirjoitti:

Etsi vaikka haulla "psykiatristen tai neurobiologisten oireiden syntyminen aivovamman seurauksena". Perehdy aiheeseen ennen kuin menet muuta väittämään. Mutta sinun tavoitteenasi lienee ihannoida Asperger-henkilöitä faktoista piittaamatta. Aspergerin syndrooma ON synnynnäinen ominaisuus, mutta Asperger-OIREISTO voi syntyä aiemmin neurobiologisesti terveelle henkilölle aikuisiällä aivovamman seurauksena (aivovamma joka on johtunut joko iskuista jne. tai hapenpuutteesta). Kysy vaikka joltakulta neurologilta, ihan keneltä tahansa. En viitsi enää ryhtyä kanssasi vääntämään tästä. En myöskään sanonut että "haliminen ja pusuttelu" yksin merkitsisivät empaattisuutta. Mutta puolustuskyvyttömän eläimen kiusaaminen osoittaa jo yksin että empaattisuus on hakusessa. Monet assien vanhemmat, joiden kanssa olen keskustellut, ovat kertoneet assiensa kiusaavan etenkin hermostuessaan (jostakin mitättömästä asiasta kuten siitä että töllöttimestä tulee "väärää ohjelmaa") eläimiä, etenkin pienempinä. Ja kuullut olen sekä nähnyt tapauksia joissa assi turmelee toisen omaisuutta tai käy kiinni ihgmiseen joka on hipaissut häntä jonotustilanteessa. Ei edusta empaattisuutta minusta moinen. Mutta edelleen: jos haluat piirtää assien päälle jonkinlaisen sädekehän, niin eihän kukaan estä sinua niin tekemästä. Mutta myös minulla ja muilla voimakkaasti autistiset oireet omaavien assien vanhemmilla on oikeus ilmaista että jossain vaiheessa voi loppua usko, toivo ja rakkauskin. Meillä enää muutama vuosi ja sitten lapsi siirtyy jonkinlaiseen tukiasuntoon. omillaan ei tule pärjäämään ikinä. Ja sinä päivänä kun sopiva tukiasunto löytyy ja hän on 18-vuotias, meillä huokaistaan helpotuksesta. Itse lapsi on ilmoittanut asuvansa kotona lopun ikäänsä, koska täällä saa "kaikkea kivaa" niin kuin ruokaa (joka yleensä haukutaan) ja vaatteita (jotka eivät kelpaa, joissa on hiertävät saumat ja karheat kankaat ja vaikka mitä vikaa AINA), sekä palvelua. Näin on itse todennut. Tämä on palvelutalo assimme mielestä, muiden mielestä perheyritys jonka hoitamiseen ja ilmapiirin mukavana ja välittömänä pitämiseen osallistuvat kaikki, ja mielellään. Yhdesä tekeminen se vasta kivaa onkin. Vaan assipa ei osallistu, ei piittaa muiden tekemisistä, ei halua tehdä itse mitään ja on mahdoton motivoitava tekemään jotakin, mikä yleensä on ihmisten mielestä reilua, oikeudenmukaista ja hauskaa. Assi haluaa vain näpertää oman erityisharrastuksensa kimpussa, yrittää vaatia muitakin keskittymään vain siihen ja raivoaa kun muilla on muutakin, aivan välttämätöntäkin tekemistä, ja koska muut haluavat touhuta yhdessä jotakin muuta kuin aina vain hänen erityisharrastukseensa liittyviä asioita.
Mutta tämä tästä. Sinun kantasi tuli jo selville, joten enää en tänne palaa. Mukavaa että sain purkautua ja oikein hyvää vuotta 2008 joka iikalle. Voimia etenkin niille joita uupumus vaivaa perheessä elävän vahvasti oireilevan hyvätasoisen autistin vuoksi.

Lue lisää

ja mistähän tuo vähäempaattisuus onkaan opittu?
Äiti kertoo netissä miten vihaa ja inhoaa lastaan koska tämä on erilainen, hehkuttaa muita ja mollaa tätä yhtä jne.
Taitaa tuo "as" tapaus olla perheessänne ainoa tunteva ja lähinnä normaali otus.
Anteeksi vain kärkäs vastaukseni, mutta pistää pikkasen kiukun puolelle se, miten puhut omasta lapsestasi, etkä edes tajua sitä vaan kaikki on kurja on lapsen syytä.
Itsepähän sen olet synnyttänyt ja kasvattanut, älä valita vaan anna lapsi jollekin joka tajuaa tämän IHMISARVON ja osaa kohdella sen mukaan.

kettu.nen kirjoitti:

ja mistähän tuo vähäempaattisuus onkaan opittu?
Äiti kertoo netissä miten vihaa ja inhoaa lastaan koska tämä on erilainen, hehkuttaa muita ja mollaa tätä yhtä jne.
Taitaa tuo "as" tapaus olla perheessänne ainoa tunteva ja lähinnä normaali otus.
Anteeksi vain kärkäs vastaukseni, mutta pistää pikkasen kiukun puolelle se, miten puhut omasta lapsestasi, etkä edes tajua sitä vaan kaikki on kurja on lapsen syytä.
Itsepähän sen olet synnyttänyt ja kasvattanut, älä valita vaan anna lapsi jollekin joka tajuaa tämän IHMISARVON ja osaa kohdella sen mukaan.

Lue lisää

Terveet lapsemme ovat empaattisia, läheisyyttä rakastavia, muita arvostavia ja kunnioittavia. Heillä on paljon kavereita jotka meilläkin mielellään käyvät leikkimässä. Assi tosin "inhoaa" ääniä joita leikeistä syntyy ja käy sen aina kovaan ääneen kailottamassa, joskus rikkoo tahallaan sisarusten leikit. Assi ei suostu mihinkään mikä helpottaisi hänen ääniyliherkkyyttään, on hommattu mm. äänieristetty ovi, hankittu erilaisia tulppia ja kuulokkeita joilla kuunnella lempimusaa, mutta kun ei.
Historiasta: assimme todellakin on assi, sai keskussairaalassamme siihe asti diagnosoiduista korkeimmat pistemäärät, mitä diagnoosikriteereihin tulee. Jo 3-vuotiaana olivat oireet täysillä päällä, vaikeimpana kiinnostus vain yhteen aiheeseen, josta luennoi kaikille ja kaikkialla ja raivostui suunnattomasti kun yleisö esim. julkisilla paikoilla ei ollut halukasta kuulemaan. Kerran uhkasi pienenä veitsellä toista lasta, joka ei halunnut kuunnella hänen erikoisluentoaan erikoisesta mielenkiinnon kohteestaan. Motoriset ongelmat näkyivät varhain, samoin on piirteitä Gilles de la Touretten oireyhtymästä. Motorisiin ongelmiin kuuluu mm. etteivät silmien ja käsien yhteistyö pelaa, lapsi ei osaa mennä kyykkyyn ja ylös-liikettä, solmia kengännauhojaan, käyttää haarukkaa ja veistä. Ikinä ei hänelle olla näistä negatiivista palautetta annettu, yritetty kovasti aikamme tsempata ja korostaa hyviä puolia hänessä, mutta ei mitään vaikutusta. Liikuntaharrastuksia (joissa EI ole saanut epäonnistumisenkokemuksia, valittu sen mukaan) on kokeiltu, samoin muita harrasteita ja kavereita on yritetty kutsua hänelle kylään jne., mutta ei: mikään ei innosta paitsi yksin näpertely oman erikoisharrastuksen parissa, jota yritetään väkisin tyrkyttää muille aina itkuun asti (ne harvat kaverit ovat tuon tyrkyttämisen takia lähteneet meiltä monesti itkien, eikä heitä sen jälkeen ole näkynyt. Lapsi vain että "no se nyyt oli niin tyhmä ja hullu ettei tajunnut tehdä mun kanssa tätä. Sen omat leikit ja jutut oli paskoja" tms.).
Diagnooseina siis AD/HD, Asperger, piirteitä Tourettesta sekä motoriset ongelmat. On kokeiltu kaikkea, terapioita, pienenä raivareihin vain holdingia ja syliä (ei koskaan fyysistä kurittamista meillä), on kokeiltu lääkkeitä - niin kuin lääkärikin sanoi - "kun muu ei auta" (Ritalin, Concerta, nyt Risperdal, kohta molemmat). Syyllistä vappaasti sinä ja jatka - edelleen - assien ihannoimista ja esitä heidät maailman rakastettavimpina ihmeihmisinä (jotkut heistä OVAT rakastettavia, oireilut ovat niin yksilökohtaisia). Mutta meidän assimme tavoin oireileva assi tekee muiden perheenjäsenten elämästä helvettiä. Näin aina siihen asti kunnes ymmärtää lopettaa "väkisin auttamisen" kun lapsi on jo aikuisiän kynnyksillä, ja panostaa rakkaudella siihen perheeseen joka ON perhettä ja jäljellä.
Ymmärrän toki tuohtumuksesi, osui "pilkka omaan nilkkaan". Tämä oli viimeinen viesti jonka tänne kirjoitan. Nuo viralliset diagnoosit piti vielä näkyville saada.

-ap- (suloinen vauva sylkyssään - vauva joka ONNEKSI on assiudesta vapaa, ainakin näillä näkymin. Assi oli jo vauvana aivan erityinen käytökseltään, erilainen kuin esim. ne kaikki terveet vauvaikäiset ipanat joita työkseni olen päiväkodin Seimi-osastolla hoitanut ja ystäväpiirissä myös, ystävien pikku aarteita hoivaillut. Yhdesä ystäväperheessä Asperger-dysfaatikko, hänenkin vanhempansa ovat ko. lapsen kanssa totaalisen puhki).

kerran.... kirjoitti:

Terveet lapsemme ovat empaattisia, läheisyyttä rakastavia, muita arvostavia ja kunnioittavia. Heillä on paljon kavereita jotka meilläkin mielellään käyvät leikkimässä. Assi tosin "inhoaa" ääniä joita leikeistä syntyy ja käy sen aina kovaan ääneen kailottamassa, joskus rikkoo tahallaan sisarusten leikit. Assi ei suostu mihinkään mikä helpottaisi hänen ääniyliherkkyyttään, on hommattu mm. äänieristetty ovi, hankittu erilaisia tulppia ja kuulokkeita joilla kuunnella lempimusaa, mutta kun ei.
Historiasta: assimme todellakin on assi, sai keskussairaalassamme siihe asti diagnosoiduista korkeimmat pistemäärät, mitä diagnoosikriteereihin tulee. Jo 3-vuotiaana olivat oireet täysillä päällä, vaikeimpana kiinnostus vain yhteen aiheeseen, josta luennoi kaikille ja kaikkialla ja raivostui suunnattomasti kun yleisö esim. julkisilla paikoilla ei ollut halukasta kuulemaan. Kerran uhkasi pienenä veitsellä toista lasta, joka ei halunnut kuunnella hänen erikoisluentoaan erikoisesta mielenkiinnon kohteestaan. Motoriset ongelmat näkyivät varhain, samoin on piirteitä Gilles de la Touretten oireyhtymästä. Motorisiin ongelmiin kuuluu mm. etteivät silmien ja käsien yhteistyö pelaa, lapsi ei osaa mennä kyykkyyn ja ylös-liikettä, solmia kengännauhojaan, käyttää haarukkaa ja veistä. Ikinä ei hänelle olla näistä negatiivista palautetta annettu, yritetty kovasti aikamme tsempata ja korostaa hyviä puolia hänessä, mutta ei mitään vaikutusta. Liikuntaharrastuksia (joissa EI ole saanut epäonnistumisenkokemuksia, valittu sen mukaan) on kokeiltu, samoin muita harrasteita ja kavereita on yritetty kutsua hänelle kylään jne., mutta ei: mikään ei innosta paitsi yksin näpertely oman erikoisharrastuksen parissa, jota yritetään väkisin tyrkyttää muille aina itkuun asti (ne harvat kaverit ovat tuon tyrkyttämisen takia lähteneet meiltä monesti itkien, eikä heitä sen jälkeen ole näkynyt. Lapsi vain että "no se nyyt oli niin tyhmä ja hullu ettei tajunnut tehdä mun kanssa tätä. Sen omat leikit ja jutut oli paskoja" tms.).
Diagnooseina siis AD/HD, Asperger, piirteitä Tourettesta sekä motoriset ongelmat. On kokeiltu kaikkea, terapioita, pienenä raivareihin vain holdingia ja syliä (ei koskaan fyysistä kurittamista meillä), on kokeiltu lääkkeitä - niin kuin lääkärikin sanoi - "kun muu ei auta" (Ritalin, Concerta, nyt Risperdal, kohta molemmat). Syyllistä vappaasti sinä ja jatka - edelleen - assien ihannoimista ja esitä heidät maailman rakastettavimpina ihmeihmisinä (jotkut heistä OVAT rakastettavia, oireilut ovat niin yksilökohtaisia). Mutta meidän assimme tavoin oireileva assi tekee muiden perheenjäsenten elämästä helvettiä. Näin aina siihen asti kunnes ymmärtää lopettaa "väkisin auttamisen" kun lapsi on jo aikuisiän kynnyksillä, ja panostaa rakkaudella siihen perheeseen joka ON perhettä ja jäljellä.
Ymmärrän toki tuohtumuksesi, osui "pilkka omaan nilkkaan". Tämä oli viimeinen viesti jonka tänne kirjoitan. Nuo viralliset diagnoosit piti vielä näkyville saada.

-ap- (suloinen vauva sylkyssään - vauva joka ONNEKSI on assiudesta vapaa, ainakin näillä näkymin. Assi oli jo vauvana aivan erityinen käytökseltään, erilainen kuin esim. ne kaikki terveet vauvaikäiset ipanat joita työkseni olen päiväkodin Seimi-osastolla hoitanut ja ystäväpiirissä myös, ystävien pikku aarteita hoivaillut. Yhdesä ystäväperheessä Asperger-dysfaatikko, hänenkin vanhempansa ovat ko. lapsen kanssa totaalisen puhki).

Lue lisää

en ole tuohtunut vaan nyt varma, että olet provo etkä assia koskaan nähnytkään.
Koska muuten et puhuisi terveistä ja sairaista tässä yhteydessä. Kas kun - edelleenkään, asperger EI ole sairaus...

-ap- kirjoitti:

Kun lukee juttujasi, voi sanoa vain että, niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Jos tuolla asenteella olet lastasi kasvattanut, en ihmettele.
Nyt on jo myöhäistä jos lapsi on jo teini.
Olet pienen iän väheksynyt, syrjinyt, haukkunut...lastasi, kyllä hän kaiken tämän tajuaa.
Lapsen kasvatuksessa, varsinkin ongelmalapsen kasvatuksessa tärkeintä kaikesta on rakkaus ja rajat.

Peiliin. kirjoitti:

Kun lukee juttujasi, voi sanoa vain että, niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Jos tuolla asenteella olet lastasi kasvattanut, en ihmettele.
Nyt on jo myöhäistä jos lapsi on jo teini.
Olet pienen iän väheksynyt, syrjinyt, haukkunut...lastasi, kyllä hän kaiken tämän tajuaa.
Lapsen kasvatuksessa, varsinkin ongelmalapsen kasvatuksessa tärkeintä kaikesta on rakkaus ja rajat.

Lue lisää

Lasta rakastin vauvasta asti ehdoitta ja täydestä sydämestäni, aivan samoin kuin muita naperoitani, kaiken tarmoni hänen auttamiseensa laitoin vuosia, kunnes VUOSIEN SAATOSSA väsyin. Ja luovutin. Syystä/syistä jotka selviävät muista vastauksistani. Nyt keskityn jäljellä olevaan rakkaaseen perheeseeni, joka on minulle tärkeintä maailmassa. Niihin perheenjäseniin jotka haluavat itse yhdessä perheenä toimia ja elää, yhteen hiileen puhaltaa ja rakastaa toinen toistaan.

-ap- kirjoitti:

Lasta rakastin vauvasta asti ehdoitta ja täydestä sydämestäni, aivan samoin kuin muita naperoitani, kaiken tarmoni hänen auttamiseensa laitoin vuosia, kunnes VUOSIEN SAATOSSA väsyin. Ja luovutin. Syystä/syistä jotka selviävät muista vastauksistani. Nyt keskityn jäljellä olevaan rakkaaseen perheeseeni, joka on minulle tärkeintä maailmassa. Niihin perheenjäseniin jotka haluavat itse yhdessä perheenä toimia ja elää, yhteen hiileen puhaltaa ja rakastaa toinen toistaan.

Lue lisää

Hylkäät lapsesi kun tulee ongelmia?
Onneksi minun vanhemmat eivät tehneet niin, enkä tee minäkään.
Minkälainen lapsi olit itse?
Ja miksi olet kateellinen lapsellesi, jos hän osoittaa eniten rakkauttaa pienoismalleilleen, ole onnellinen että on jotain mitä hän rakastaa, osta lisää pienoismalleja, anna lapsen toteuttaa itseään. Hanki hänelle vaikka maailman suurin pienoismallikokoelma.
Olet itsekäs, narsistinen paskiainen.

Ihmeessä? kirjoitti:

Hylkäät lapsesi kun tulee ongelmia?
Onneksi minun vanhemmat eivät tehneet niin, enkä tee minäkään.
Minkälainen lapsi olit itse?
Ja miksi olet kateellinen lapsellesi, jos hän osoittaa eniten rakkauttaa pienoismalleilleen, ole onnellinen että on jotain mitä hän rakastaa, osta lisää pienoismalleja, anna lapsen toteuttaa itseään. Hanki hänelle vaikka maailman suurin pienoismallikokoelma.
Olet itsekäs, narsistinen paskiainen.

Lue lisää

-ap- kirjoitti:

lapsen olla rauhassa! Assi kaipaa omaa rauhaa, ei tykkää sukujuhlista koska kaikki tulee puhumaan ja tuijottelemaan. Hän ei nauti siitä kuten nt:t.

antakaa hänen vaan olla ja hän on luultavasti sinua älykkäämpi, mieti sitä, joten hänellä on hyvät mahdollisuudet menestyä ja rikastua ja häipyä kotoa nopeasti kunhan saa etsiä omat vahvuutensa.

""Lapsi raukka, saa vanhemmiltaan asperger geenit""

Otappa asioista selvää. Ei se perinnöllisyys aspergerissa aina ole syy, monessa tapauksessa ei tosiaan!Lueppa jotain, vaikka Clive Wearingin mielenkiintoisesta tapauksesta, missä lahjakas muusikko ja vaikka mitä sai aivovamman seurauksena paitsi assimaisia oireita, elikkäs raivareita, rutiinien muutokset olivat nyt kauhistus, moni as-diagnoosikriteeri tuli täyteen puheessakin joka muuttui, eli Wearing on vammautumisen jälkeen ollut liikkeellä ihmeellisin kommenttein - kommentoi ja kyselee jatkuvasti yhtäkkiä, epäsopivissa yhteyksissä tyyliin "eikö kuningatar Viktoria ollutkin hieno?! Hän opetti ihmiset käyttämään vettä!". Wearing, josta löytyy googlettamallakin tietoa vaikka miten, sai aivovammautumisen jälkeen assimaisen muistin kanssa, jossa mikään ei automatisoidu vaan kaikki pitää opetella ulkoa uudestaan ja uudestaan.
Näitä tapauksia on päivänvaloonkin tuotu paljon, ja sitten joku vielä menee täälläkin väittämään ihan väärin, että assius on vaan perinnöllinen, pelkästään sitä elikkäs synnynnäistä. No kun ei todella ole. Kuka vaan normityyppi voi saada assioireet jos saa vaikka otsalohkovamman tai muun aivovamman.

antakaa sen kirjoitti:

lapsen olla rauhassa! Assi kaipaa omaa rauhaa, ei tykkää sukujuhlista koska kaikki tulee puhumaan ja tuijottelemaan. Hän ei nauti siitä kuten nt:t.

antakaa hänen vaan olla ja hän on luultavasti sinua älykkäämpi, mieti sitä, joten hänellä on hyvät mahdollisuudet menestyä ja rikastua ja häipyä kotoa nopeasti kunhan saa etsiä omat vahvuutensa.

Lue lisää

Mitäs kun se assi pitää saada eskariin ja kouluun ja syömään ja niin edelleen sieltä 'rauhastaan'?!!!! pitääkö koulusta ja omasta kodista sitten poistaa muut ihmiset että yksin olemisesta tykjkäävä assi saa siellä koulussa sitten rauhassa tehdä mitä tekeekin sitten?! Haloo??! Pitääkös koko muun perheen jättää joulujenvietot ja juhannusyöt kokkoineen ja häät, hautajaiset ja kaikki väliin assin takia jota vaan ei huvita, ja jota ei voi jättää yksin kotiin koska on aiheuttanut jo tulipaloja hajamielisyydellään, jättää vessan vetämättä, hanat vuotamaan, hellan päälle ja muuta. Ei assilla ole oikeutta elää ykasin niin kun lystää. Muukin perhe on olemassa!

kettu.nen kirjoitti:

ja mistähän tuo vähäempaattisuus onkaan opittu?
Äiti kertoo netissä miten vihaa ja inhoaa lastaan koska tämä on erilainen, hehkuttaa muita ja mollaa tätä yhtä jne.
Taitaa tuo "as" tapaus olla perheessänne ainoa tunteva ja lähinnä normaali otus.
Anteeksi vain kärkäs vastaukseni, mutta pistää pikkasen kiukun puolelle se, miten puhut omasta lapsestasi, etkä edes tajua sitä vaan kaikki on kurja on lapsen syytä.
Itsepähän sen olet synnyttänyt ja kasvattanut, älä valita vaan anna lapsi jollekin joka tajuaa tämän IHMISARVON ja osaa kohdella sen mukaan.

Lue lisää

ÄLKÄÄ MENKÖÖ TÄHÄN HYVÄT ASSIT. TÄMÄ ON SELKEÄ PROVO!! AJATELKAA NYT!!!

-ap- kirjoitti:

Ei pysty kirjoittamaan, kuin ihka aito rajatilainen. Keksit omia teorioitasi ja se tuo seksuaalista tyydytystä antavaa kaikkivoipaisuuden tunnetta. Voit puhua juttusi psykologille, sillä täällä palstalla ihmiset saattavat ymmärtää houruilusi väärin.

kettu.nen kirjoitti:

on synnynnäinen, se on siis ennen syntymää jo olemassa oleva, se ei tule jälkeenpäin.
Kyseessä on silloin joku muu aivovamma.
Eli lapsellesi EI ole voinut tulla mistään aspergeria synnytyksen yhteydessä tai sen jälkeen, ei hapenpuutteesta eikä muustakaan, se joko on tai ei ole, kuten vasenkätisyys tai sinisilmäisyys. Asperger EI ole sairaus eikä vamma, se on synnynnäinen KEHITYSHÄIRIÖ ja OMINAISUUS.
Epä-empaattisuus ja sadismi ei ole aspergeria, vaan psykopaattinen ominaisuus, psykopatiaan verrattuna aspergerin ero on juuri siinä, että as henkilö KYKENEE empatiaan ja hänellä on omatunto. Empatia ei tarkoita automaattisesti "pusutteluja ja halaamisia".
Lapsellasi ei ole aspergeria kuvaustesi ja oireiden synnyn perusteella.
Asperger ja asperger suuntaiset oireet voivat olla myös täysin kaksi aivan eri asiaa. Joka ikisessä ihmisissä on jotakin asperger suunaisia oireita kun tarpeeksi kaivellaan.
Aspergeriksi sen sijaan synnytään, ei tulla.

Ei muuta.

Lue lisää

ADHD, rajatila ja psykopatia ovat tavallisia seurauksia etuajassa syntymisestä ja komplikaatioista, jos niihin lisätään päälle helvetilliset kasvuolosuhteet.
Asperger on seuraus sadismia estävästä neurologisesta tilasta helvetillisistä kasvuolosuhteista.

-ap- kirjoitti:

Etsi vaikka haulla "psykiatristen tai neurobiologisten oireiden syntyminen aivovamman seurauksena". Perehdy aiheeseen ennen kuin menet muuta väittämään. Mutta sinun tavoitteenasi lienee ihannoida Asperger-henkilöitä faktoista piittaamatta. Aspergerin syndrooma ON synnynnäinen ominaisuus, mutta Asperger-OIREISTO voi syntyä aiemmin neurobiologisesti terveelle henkilölle aikuisiällä aivovamman seurauksena (aivovamma joka on johtunut joko iskuista jne. tai hapenpuutteesta). Kysy vaikka joltakulta neurologilta, ihan keneltä tahansa. En viitsi enää ryhtyä kanssasi vääntämään tästä. En myöskään sanonut että "haliminen ja pusuttelu" yksin merkitsisivät empaattisuutta. Mutta puolustuskyvyttömän eläimen kiusaaminen osoittaa jo yksin että empaattisuus on hakusessa. Monet assien vanhemmat, joiden kanssa olen keskustellut, ovat kertoneet assiensa kiusaavan etenkin hermostuessaan (jostakin mitättömästä asiasta kuten siitä että töllöttimestä tulee "väärää ohjelmaa") eläimiä, etenkin pienempinä. Ja kuullut olen sekä nähnyt tapauksia joissa assi turmelee toisen omaisuutta tai käy kiinni ihgmiseen joka on hipaissut häntä jonotustilanteessa. Ei edusta empaattisuutta minusta moinen. Mutta edelleen: jos haluat piirtää assien päälle jonkinlaisen sädekehän, niin eihän kukaan estä sinua niin tekemästä. Mutta myös minulla ja muilla voimakkaasti autistiset oireet omaavien assien vanhemmilla on oikeus ilmaista että jossain vaiheessa voi loppua usko, toivo ja rakkauskin. Meillä enää muutama vuosi ja sitten lapsi siirtyy jonkinlaiseen tukiasuntoon. omillaan ei tule pärjäämään ikinä. Ja sinä päivänä kun sopiva tukiasunto löytyy ja hän on 18-vuotias, meillä huokaistaan helpotuksesta. Itse lapsi on ilmoittanut asuvansa kotona lopun ikäänsä, koska täällä saa "kaikkea kivaa" niin kuin ruokaa (joka yleensä haukutaan) ja vaatteita (jotka eivät kelpaa, joissa on hiertävät saumat ja karheat kankaat ja vaikka mitä vikaa AINA), sekä palvelua. Näin on itse todennut. Tämä on palvelutalo assimme mielestä, muiden mielestä perheyritys jonka hoitamiseen ja ilmapiirin mukavana ja välittömänä pitämiseen osallistuvat kaikki, ja mielellään. Yhdesä tekeminen se vasta kivaa onkin. Vaan assipa ei osallistu, ei piittaa muiden tekemisistä, ei halua tehdä itse mitään ja on mahdoton motivoitava tekemään jotakin, mikä yleensä on ihmisten mielestä reilua, oikeudenmukaista ja hauskaa. Assi haluaa vain näpertää oman erityisharrastuksensa kimpussa, yrittää vaatia muitakin keskittymään vain siihen ja raivoaa kun muilla on muutakin, aivan välttämätöntäkin tekemistä, ja koska muut haluavat touhuta yhdessä jotakin muuta kuin aina vain hänen erityisharrastukseensa liittyviä asioita.
Mutta tämä tästä. Sinun kantasi tuli jo selville, joten enää en tänne palaa. Mukavaa että sain purkautua ja oikein hyvää vuotta 2008 joka iikalle. Voimia etenkin niille joita uupumus vaivaa perheessä elävän vahvasti oireilevan hyvätasoisen autistin vuoksi.

Lue lisää

"Perehdy aiheeseen ennen kuin menet muuta väittämään. Mutta sinun tavoitteenasi lienee ihannoida Asperger-henkilöitä faktoista piittaamatta. Aspergerin syndrooma ON synnynnäinen ominaisuus, mutta Asperger-OIREISTO voi syntyä aiemmin neurobiologisesti terveelle henkilölle aikuisiällä aivovamman seurauksena (aivovamma joka on johtunut joko iskuista jne. tai hapenpuutteesta)."

Projektiivinen identifikaatio. Aloittaja vetää toisen mukaan sadistiseen jumalfantasiaansa ja hankkii seksuaalisen tyydytyksen näillä tempuillaan.

antakaa sen kirjoitti:

lapsen olla rauhassa! Assi kaipaa omaa rauhaa, ei tykkää sukujuhlista koska kaikki tulee puhumaan ja tuijottelemaan. Hän ei nauti siitä kuten nt:t.

antakaa hänen vaan olla ja hän on luultavasti sinua älykkäämpi, mieti sitä, joten hänellä on hyvät mahdollisuudet menestyä ja rikastua ja häipyä kotoa nopeasti kunhan saa etsiä omat vahvuutensa.

Lue lisää

Oikeassa olet

ritalin kirjoitti:

Ei pysty kirjoittamaan, kuin ihka aito rajatilainen. Keksit omia teorioitasi ja se tuo seksuaalista tyydytystä antavaa kaikkivoipaisuuden tunnetta. Voit puhua juttusi psykologille, sillä täällä palstalla ihmiset saattavat ymmärtää houruilusi väärin.

Lue lisää

Viestiesi 'seksuaalisen tyydytyksen' kommentit kertovat sinusta ihan tarpeeksi. Oletpa inhottava ihminen, etkö omaa minkäänlaista kykyä empatiaan tai yleensä ymmärtämään, että toisen tilanne voi olla ihan toisenlainen kuin sinun.

Toisenlainen kirjoitti:

Viestiesi 'seksuaalisen tyydytyksen' kommentit kertovat sinusta ihan tarpeeksi. Oletpa inhottava ihminen, etkö omaa minkäänlaista kykyä empatiaan tai yleensä ymmärtämään, että toisen tilanne voi olla ihan toisenlainen kuin sinun.

Lue lisää

"Oletpa inhottava ihminen, etkö omaa minkäänlaista kykyä empatiaan tai yleensä ymmärtämään, että toisen tilanne voi olla ihan toisenlainen kuin sinun."

Kyllä minä ymmärsin, mutta sinä et ymmärrä. Jätät asettumatta sekä aloittajan, aloittajan lapsen, että täällä olevien keskustelijoiden asemaan.
Kirjoitukseni oli samalla myös varoitus keskustelijoille. Rajatilainen rakentelee päästään pitkiä tarinoita vetääkseen muut mukaan fantasiaansa. Tällöin siirtyy tunteiden muodossa rajatilaisesta persoonan osa toiseen ihmiseen ja toinen tulee kontrolloitavaksi. Aiheuttaa rajatilaiselle mielihyvän tunnetta.

Nyt joku voisi kuvitella, että provoilen, tai vain ilkeyttäni näin sanon, mutta se ei ole niin. Olen lukenut miljoona sivua rajatilaisten kirjoittamaa tekstiä ja sama tyyli löytyy täältäkin. Ei pääse susi karvoistaan eroon.

Se ei auta tätä äitiä yhtään, että täällä jotkut tukevat hänen mielenterveysongelmiaan. Lähden kyllä täysin häntä tukemaan hänen ongelmissaan, mutta en lähde tukemaan silloin, jos hän hakee sosiaalista oikeutusta häiriökäytökselle.

Toisenlainen kirjoitti:

Viestiesi 'seksuaalisen tyydytyksen' kommentit kertovat sinusta ihan tarpeeksi. Oletpa inhottava ihminen, etkö omaa minkäänlaista kykyä empatiaan tai yleensä ymmärtämään, että toisen tilanne voi olla ihan toisenlainen kuin sinun.

Lue lisää

En uskalla avata minulle tullutta vastausta, koska epäilen sen olevan täyttä sanoilla sivaltamista. Nimettömänä se on niin helppoa, ja minä en ainakaan ole teflonista. Voisihan tässä ryhtyä haukkumaan puolin ja toisin, vaan edelleen olen sitä mieltä, että 'ritalin' viestien sanonta on 'inhottava'.

ritalin kirjoitti:

"Oletpa inhottava ihminen, etkö omaa minkäänlaista kykyä empatiaan tai yleensä ymmärtämään, että toisen tilanne voi olla ihan toisenlainen kuin sinun."

Kyllä minä ymmärsin, mutta sinä et ymmärrä. Jätät asettumatta sekä aloittajan, aloittajan lapsen, että täällä olevien keskustelijoiden asemaan.
Kirjoitukseni oli samalla myös varoitus keskustelijoille. Rajatilainen rakentelee päästään pitkiä tarinoita vetääkseen muut mukaan fantasiaansa. Tällöin siirtyy tunteiden muodossa rajatilaisesta persoonan osa toiseen ihmiseen ja toinen tulee kontrolloitavaksi. Aiheuttaa rajatilaiselle mielihyvän tunnetta.

Nyt joku voisi kuvitella, että provoilen, tai vain ilkeyttäni näin sanon, mutta se ei ole niin. Olen lukenut miljoona sivua rajatilaisten kirjoittamaa tekstiä ja sama tyyli löytyy täältäkin. Ei pääse susi karvoistaan eroon.

Se ei auta tätä äitiä yhtään, että täällä jotkut tukevat hänen mielenterveysongelmiaan. Lähden kyllä täysin häntä tukemaan hänen ongelmissaan, mutta en lähde tukemaan silloin, jos hän hakee sosiaalista oikeutusta häiriökäytökselle.

Lue lisää

Jätänpä sen omaan arvoonsa :)
Eilen kävimme lasten kanssa pankkiasioilla. Assi sai raivarit ja viskeli lasten leikkipaikan legot ympäri pankkisalia koska "ei tykännyt odottaa ihan turhaan jonkin tyhmän asian takia" (oma kommenttinsa). Piti odottaa alle 10 minuuttia.

ritalin kirjoitti:

"Perehdy aiheeseen ennen kuin menet muuta väittämään. Mutta sinun tavoitteenasi lienee ihannoida Asperger-henkilöitä faktoista piittaamatta. Aspergerin syndrooma ON synnynnäinen ominaisuus, mutta Asperger-OIREISTO voi syntyä aiemmin neurobiologisesti terveelle henkilölle aikuisiällä aivovamman seurauksena (aivovamma joka on johtunut joko iskuista jne. tai hapenpuutteesta)."

Projektiivinen identifikaatio. Aloittaja vetää toisen mukaan sadistiseen jumalfantasiaansa ja hankkii seksuaalisen tyydytyksen näillä tempuillaan.

Lue lisää

kettu.nen kirjoitti:

en ole tuohtunut vaan nyt varma, että olet provo etkä assia koskaan nähnytkään.
Koska muuten et puhuisi terveistä ja sairaista tässä yhteydessä. Kas kun - edelleenkään, asperger EI ole sairaus...

Lue lisää

Mitä sitä väittelemään onko asberger sairaus vai ei?

Kysynkin, miksi kukaan hakisi/ saisi tukea Kelalta asperger-oireiselle hlölle, jos tämä onkin vain tunnetila?
Toistaiseksi en ole kuullut Kelan jakelevan rahojaan huvikseen erilaisten tunnetilojen tukemiseen. Vai onko joku toinen?
Meille todellisen asperger-lapsen vanhemmille Kelan myötämä tuki on nimitetty vuoden 2008 alkaen vammaistueksi. Miksiköhän?

Vai tätäko kettu.nen ajaa takaa? Sana sairaus liitetään usein mitä epämääräisempiin yhteyksiin. Näin ollen, kuten mielipideasioista, onko asperger sairaus vai synnynnäinen neurologinen, niin joku muu se kuitenkin on kuin ns. normaali tai terve eikä tauti-nimikettäkään yleisesti yhdistetä kuin joihinkin ns. tarttuviin lajeihin.
Jos ei käytetä sanaa sairaus, niin olisitteko ystävällisiä ja kertoisitte muita vastineita?

Pienelle lapselle ei kannata käyttää sanaa sairaus, koska seuraava kysymys kuuluu "kuolenko siihen". Toisaalta kouluikäiselle saattaa tulla kiusaus käyttää tekosyynä viitsimättömyyteensä "olen tällainen erilainen", joten luonteen viittamiseen ei monesti kannata ryhtyä.
Nämä molemmat koettu omissa kuvioissa. Onneksi saimme käsiteltyä asian pikaisesti, koska toistaiseksi on tietoa tullut kotiinkin. Tiukkana saa olla niin lapsen, koulun ja muidenkin tahojen kanssa, jotta kaikki sujuisi.

Itselläni nyt 11v poika. Tunnistan monia eri jutuissa esiintyneitä. Meillä kuitenkin näyttää olevan helpommasta päästä.
Raivarit meilläkin tullut tunnetuksi, myös uhittelut kättä pitemmällä, mutta niistä selvittiin sylihoidolla, puhumisella muun toiminnan ohella ajankanssa. Poika tunsi "vain" tilansa uhatuksi uusioperheessä. Nyt tilanne rauhoittunut.

Mielestäni omaa lastani on auttanut Eye Q. On rauhoittunut, malttanut paremmin koulussa, ja vetelee kokeista 8-9, kun ennen mentiin välttävillä. En sano lapseni tulleen viisaammaksi, mutta jaksaa paremmin jos ei muuta niin sitten keskittyä. Alkuun pääseminen on edelleen vaikeaa. Kun siitä päsemme yli, minun kenraalimaisuuden avittamana, niin loppu sujuu helposti.

Tärkeintä meillä ainakin on se, että lapsella on selkeät rajat, joita tietty koettelee vähän väliä, selkeä päivärytmi, ei yht´äkkisiä poikkeuksia, jolloin hermostuu. Ja ennenkaikkea on syötävä säännöllisesti. Jos jää myöhempään tai pois kokonaan joku ruokailu, niin sen todella kuulee/tuntee nahoissaan kuvainnollisesti. VATSA TÄYNNÄ, PAREMPI MIELI.
Näin meillä.

Sinulle, joka odotat lapsesi 18 vuotiaaksi tulemista, sanoisin, että otan osaa. Tiedän tunteen, jokainen ihan normaalinkin lapsen VÄSYNYT äiti joskus huokailee tuskastuneena odottavansa vain ja ainoastaan aikaa, jolloin lapset lentäneet pesästä. Teillä on ollut rankkaa. Ja on.
Omalla lapsellani oli aikansa, jolloin oli yliherkkä kosketukselle. Siihen kai liittyy edelleen vaatteiden epämukavuus/mukavuus, kaiken pitää olaa just eikä melkein. Villaa ei kestä lainkaan, esim.
Halata saa, vaan ei aina. Lähestyminen tulee tapahtua vain jos se sattuu sopimaan lapselleni (kuten kaikilla muillakin). Se on irtautumista. Joskus kun odotan milloin saa taas halata, niin lapsi kysynyt, ettenkö enää välitä hänestä, kun en hali. Jonka jälkeen olenkin vain levittänyt käteni ja kysynyt saako halia, joskus ei tule, joskus tulee. Kun on "etäisyysaika" niin sohvalle saattaa tulla vaivihkaa melkein kainaloon istumaan. Mutta ei sen enempää.


Ääniyliherkkyys on edelleen. Mm joudumme syömään eriaikaan (ei kestä maiskutus-ääntä), mutta pidän tärkeänä, että hänen seurassaan ruokapöydässä on aina joku vanhemmista. Ns. ruokailu ja keskustelu kuuluvat yhteen, ei ruokailu ja lauleskelu esim. Käytöstapaopettelua.

Omat mielenkiinnon kohteet tuttuja. Kyllästymiseen asti (vanhempien puolelta). Toistaiseksi löytynyt samanlajin harrastajia. Ja tosissaan tähtää ammatin saamiseen siitä alasta. Kannustamme kyllä, ja sen varjolla saamme hänet kiinnostumaan myös erilaisista velvoitteista (tyyliin, jos jätät samalla lailla tekemättä asiat töissäsi, on työpaikkasi entinen/ et voi vedota myöhemmin elämässäsi siihen, että olet saanut kyseisestä aihepiirikokeesta kiitettävän, mutta et sitä kuitenkaan pysty käytännössä hyödyntämään).
Kun olen se kurja, ikävä äiti, joka vaatii tekemään ensin työt (läksyt, kotityöt) ja sitten vasta huvit, niin siinäkin vetoan kouluttavani häntä omaan elämäänsä. Olenhan jo omat kouluni käynyt ja oppini hakenut.

Olen hyväksi havainnut lapseni kohalla, että kun joku asia ei mene "jakeluun" niin laulamalla ja riimittelemällä asia yhdessä tai hassusti ilmeilemällä ja saamalla lapsen nauramaan "se uppoaa muistiin".

Pyrin siihen, että ei montaa päivää viikossa ole, ettemmekö jostain nauraisimme. On vaikeaa murjottaa, olla vihainen, kiukutella jne. jos naurattaa. Toisinaan onnistun, toisinaan en. Mieheni ei ole pelleilevää sorttia.

Tässä vain meidän perheestä vinkkiä joillekin, jotka painivat eriasteisissa ongelmissa. Jos olisi jotain apua jollekin.

Aspergeria kun on eri tasoisia. Meillä muilla on ilmeisesti helpompia kuin tällä hyvin väsyneellä äidillä, jonka huomiota vieneet myös ne ns. helpot lapset, jotka myös ansaitsevat äitinsä hellyyden ja jakamattomat huomionhetkensä.

Mielestäni on turha alkaa syyttelemään ketään vanhempia pelkän kirjoituksen perusteella. Jokainen perhe pyrkinee parhaaseen mahdolliseen, ja pinna palaa kaikilla vanhemmilla - joskus. Onneksi on palsta, jolla purkaa tunteensa!

Muistakaa erikoislasten vanhemmat, että teidänkin lapsenne tulee kokemaan murrosiän tuskat ja ilot kaikkine tunnemyrskyineen! Väsyneellä äidillä on yksi tällainen "pyörremyrsky" parhaimmillaan kestettävänään aspergerista huolimatta.
Me, jotka vasta lähenemme sitä aikaa, voimme vain huokaista - ja nauttia tästä hetkestä.

eräs aspergerin äiti kirjoitti:

Mitä sitä väittelemään onko asberger sairaus vai ei?

Kysynkin, miksi kukaan hakisi/ saisi tukea Kelalta asperger-oireiselle hlölle, jos tämä onkin vain tunnetila?
Toistaiseksi en ole kuullut Kelan jakelevan rahojaan huvikseen erilaisten tunnetilojen tukemiseen. Vai onko joku toinen?
Meille todellisen asperger-lapsen vanhemmille Kelan myötämä tuki on nimitetty vuoden 2008 alkaen vammaistueksi. Miksiköhän?

Vai tätäko kettu.nen ajaa takaa? Sana sairaus liitetään usein mitä epämääräisempiin yhteyksiin. Näin ollen, kuten mielipideasioista, onko asperger sairaus vai synnynnäinen neurologinen, niin joku muu se kuitenkin on kuin ns. normaali tai terve eikä tauti-nimikettäkään yleisesti yhdistetä kuin joihinkin ns. tarttuviin lajeihin.
Jos ei käytetä sanaa sairaus, niin olisitteko ystävällisiä ja kertoisitte muita vastineita?

Pienelle lapselle ei kannata käyttää sanaa sairaus, koska seuraava kysymys kuuluu "kuolenko siihen". Toisaalta kouluikäiselle saattaa tulla kiusaus käyttää tekosyynä viitsimättömyyteensä "olen tällainen erilainen", joten luonteen viittamiseen ei monesti kannata ryhtyä.
Nämä molemmat koettu omissa kuvioissa. Onneksi saimme käsiteltyä asian pikaisesti, koska toistaiseksi on tietoa tullut kotiinkin. Tiukkana saa olla niin lapsen, koulun ja muidenkin tahojen kanssa, jotta kaikki sujuisi.

Itselläni nyt 11v poika. Tunnistan monia eri jutuissa esiintyneitä. Meillä kuitenkin näyttää olevan helpommasta päästä.
Raivarit meilläkin tullut tunnetuksi, myös uhittelut kättä pitemmällä, mutta niistä selvittiin sylihoidolla, puhumisella muun toiminnan ohella ajankanssa. Poika tunsi "vain" tilansa uhatuksi uusioperheessä. Nyt tilanne rauhoittunut.

Mielestäni omaa lastani on auttanut Eye Q. On rauhoittunut, malttanut paremmin koulussa, ja vetelee kokeista 8-9, kun ennen mentiin välttävillä. En sano lapseni tulleen viisaammaksi, mutta jaksaa paremmin jos ei muuta niin sitten keskittyä. Alkuun pääseminen on edelleen vaikeaa. Kun siitä päsemme yli, minun kenraalimaisuuden avittamana, niin loppu sujuu helposti.

Tärkeintä meillä ainakin on se, että lapsella on selkeät rajat, joita tietty koettelee vähän väliä, selkeä päivärytmi, ei yht´äkkisiä poikkeuksia, jolloin hermostuu. Ja ennenkaikkea on syötävä säännöllisesti. Jos jää myöhempään tai pois kokonaan joku ruokailu, niin sen todella kuulee/tuntee nahoissaan kuvainnollisesti. VATSA TÄYNNÄ, PAREMPI MIELI.
Näin meillä.

Sinulle, joka odotat lapsesi 18 vuotiaaksi tulemista, sanoisin, että otan osaa. Tiedän tunteen, jokainen ihan normaalinkin lapsen VÄSYNYT äiti joskus huokailee tuskastuneena odottavansa vain ja ainoastaan aikaa, jolloin lapset lentäneet pesästä. Teillä on ollut rankkaa. Ja on.
Omalla lapsellani oli aikansa, jolloin oli yliherkkä kosketukselle. Siihen kai liittyy edelleen vaatteiden epämukavuus/mukavuus, kaiken pitää olaa just eikä melkein. Villaa ei kestä lainkaan, esim.
Halata saa, vaan ei aina. Lähestyminen tulee tapahtua vain jos se sattuu sopimaan lapselleni (kuten kaikilla muillakin). Se on irtautumista. Joskus kun odotan milloin saa taas halata, niin lapsi kysynyt, ettenkö enää välitä hänestä, kun en hali. Jonka jälkeen olenkin vain levittänyt käteni ja kysynyt saako halia, joskus ei tule, joskus tulee. Kun on "etäisyysaika" niin sohvalle saattaa tulla vaivihkaa melkein kainaloon istumaan. Mutta ei sen enempää.


Ääniyliherkkyys on edelleen. Mm joudumme syömään eriaikaan (ei kestä maiskutus-ääntä), mutta pidän tärkeänä, että hänen seurassaan ruokapöydässä on aina joku vanhemmista. Ns. ruokailu ja keskustelu kuuluvat yhteen, ei ruokailu ja lauleskelu esim. Käytöstapaopettelua.

Omat mielenkiinnon kohteet tuttuja. Kyllästymiseen asti (vanhempien puolelta). Toistaiseksi löytynyt samanlajin harrastajia. Ja tosissaan tähtää ammatin saamiseen siitä alasta. Kannustamme kyllä, ja sen varjolla saamme hänet kiinnostumaan myös erilaisista velvoitteista (tyyliin, jos jätät samalla lailla tekemättä asiat töissäsi, on työpaikkasi entinen/ et voi vedota myöhemmin elämässäsi siihen, että olet saanut kyseisestä aihepiirikokeesta kiitettävän, mutta et sitä kuitenkaan pysty käytännössä hyödyntämään).
Kun olen se kurja, ikävä äiti, joka vaatii tekemään ensin työt (läksyt, kotityöt) ja sitten vasta huvit, niin siinäkin vetoan kouluttavani häntä omaan elämäänsä. Olenhan jo omat kouluni käynyt ja oppini hakenut.

Olen hyväksi havainnut lapseni kohalla, että kun joku asia ei mene "jakeluun" niin laulamalla ja riimittelemällä asia yhdessä tai hassusti ilmeilemällä ja saamalla lapsen nauramaan "se uppoaa muistiin".

Pyrin siihen, että ei montaa päivää viikossa ole, ettemmekö jostain nauraisimme. On vaikeaa murjottaa, olla vihainen, kiukutella jne. jos naurattaa. Toisinaan onnistun, toisinaan en. Mieheni ei ole pelleilevää sorttia.

Tässä vain meidän perheestä vinkkiä joillekin, jotka painivat eriasteisissa ongelmissa. Jos olisi jotain apua jollekin.

Aspergeria kun on eri tasoisia. Meillä muilla on ilmeisesti helpompia kuin tällä hyvin väsyneellä äidillä, jonka huomiota vieneet myös ne ns. helpot lapset, jotka myös ansaitsevat äitinsä hellyyden ja jakamattomat huomionhetkensä.

Mielestäni on turha alkaa syyttelemään ketään vanhempia pelkän kirjoituksen perusteella. Jokainen perhe pyrkinee parhaaseen mahdolliseen, ja pinna palaa kaikilla vanhemmilla - joskus. Onneksi on palsta, jolla purkaa tunteensa!

Muistakaa erikoislasten vanhemmat, että teidänkin lapsenne tulee kokemaan murrosiän tuskat ja ilot kaikkine tunnemyrskyineen! Väsyneellä äidillä on yksi tällainen "pyörremyrsky" parhaimmillaan kestettävänään aspergerista huolimatta.
Me, jotka vasta lähenemme sitä aikaa, voimme vain huokaista - ja nauttia tästä hetkestä.

Lue lisää

sairaus. Se on synnynnäinen neurologinen kehityshäiriö, ei sairaus.
Toki kelalta on oikeus saada sellaisen vamman aiheuttamiin kuluihin avustusta jotka haittaavat normaalia elämää. Minäkin saan. Aspergeriin. Mutta siltikään asperger ei ole sairaus, siitä ei voi parantua, siihen ei kuole, se on kehityshäiriö.
Ymmärrätkö nyt?
Luulisi että asperger lastasi hoitava neuropsykologi olisi valaissut asiasta edes tämän verran?

-ap- kirjoitti:

Etsi vaikka haulla "psykiatristen tai neurobiologisten oireiden syntyminen aivovamman seurauksena". Perehdy aiheeseen ennen kuin menet muuta väittämään. Mutta sinun tavoitteenasi lienee ihannoida Asperger-henkilöitä faktoista piittaamatta. Aspergerin syndrooma ON synnynnäinen ominaisuus, mutta Asperger-OIREISTO voi syntyä aiemmin neurobiologisesti terveelle henkilölle aikuisiällä aivovamman seurauksena (aivovamma joka on johtunut joko iskuista jne. tai hapenpuutteesta). Kysy vaikka joltakulta neurologilta, ihan keneltä tahansa. En viitsi enää ryhtyä kanssasi vääntämään tästä. En myöskään sanonut että "haliminen ja pusuttelu" yksin merkitsisivät empaattisuutta. Mutta puolustuskyvyttömän eläimen kiusaaminen osoittaa jo yksin että empaattisuus on hakusessa. Monet assien vanhemmat, joiden kanssa olen keskustellut, ovat kertoneet assiensa kiusaavan etenkin hermostuessaan (jostakin mitättömästä asiasta kuten siitä että töllöttimestä tulee "väärää ohjelmaa") eläimiä, etenkin pienempinä. Ja kuullut olen sekä nähnyt tapauksia joissa assi turmelee toisen omaisuutta tai käy kiinni ihgmiseen joka on hipaissut häntä jonotustilanteessa. Ei edusta empaattisuutta minusta moinen. Mutta edelleen: jos haluat piirtää assien päälle jonkinlaisen sädekehän, niin eihän kukaan estä sinua niin tekemästä. Mutta myös minulla ja muilla voimakkaasti autistiset oireet omaavien assien vanhemmilla on oikeus ilmaista että jossain vaiheessa voi loppua usko, toivo ja rakkauskin. Meillä enää muutama vuosi ja sitten lapsi siirtyy jonkinlaiseen tukiasuntoon. omillaan ei tule pärjäämään ikinä. Ja sinä päivänä kun sopiva tukiasunto löytyy ja hän on 18-vuotias, meillä huokaistaan helpotuksesta. Itse lapsi on ilmoittanut asuvansa kotona lopun ikäänsä, koska täällä saa "kaikkea kivaa" niin kuin ruokaa (joka yleensä haukutaan) ja vaatteita (jotka eivät kelpaa, joissa on hiertävät saumat ja karheat kankaat ja vaikka mitä vikaa AINA), sekä palvelua. Näin on itse todennut. Tämä on palvelutalo assimme mielestä, muiden mielestä perheyritys jonka hoitamiseen ja ilmapiirin mukavana ja välittömänä pitämiseen osallistuvat kaikki, ja mielellään. Yhdesä tekeminen se vasta kivaa onkin. Vaan assipa ei osallistu, ei piittaa muiden tekemisistä, ei halua tehdä itse mitään ja on mahdoton motivoitava tekemään jotakin, mikä yleensä on ihmisten mielestä reilua, oikeudenmukaista ja hauskaa. Assi haluaa vain näpertää oman erityisharrastuksensa kimpussa, yrittää vaatia muitakin keskittymään vain siihen ja raivoaa kun muilla on muutakin, aivan välttämätöntäkin tekemistä, ja koska muut haluavat touhuta yhdessä jotakin muuta kuin aina vain hänen erityisharrastukseensa liittyviä asioita.
Mutta tämä tästä. Sinun kantasi tuli jo selville, joten enää en tänne palaa. Mukavaa että sain purkautua ja oikein hyvää vuotta 2008 joka iikalle. Voimia etenkin niille joita uupumus vaivaa perheessä elävän vahvasti oireilevan hyvätasoisen autistin vuoksi.

Lue lisää

Tajuan sun tilanteen täysin. Eläminen voi olla yhtä helvettiä..........!!!! Yritä jaksaa, muuta en voi sanoa. Joku päivä helpottaa....

onkin... kirjoitti:

Lapsi onkin rakastavassa (?) tukipaikassa osan viikosta. Ei pidä ihmisistä siellä (ei ole ensimmäinen paikka jota kokeiltu), vaikka osaavat ottaa Aspergerin oireyhtymän huomioon, ovat siihen perehtyneet todella hyvin ja innokkaasti ottaneet vastaan kaiken toimittamani materiaalin. Nyt lapsi hyökkäsi omahoitajansa päälle syystä että tämä pyysi tekemään erään pikkujutun, josta oli aiemmin sovittu. Lapsi kävi tosissaan päälle, rikkoi hoitajan korut, puri ja raapi jne. On kokeiltu myös tukiperhettä, mutta lapsi todettu "liian vaikeaksi". Lapsi oli rakastettu aina siihen asti kunnes oli päivänselvää ettei hän itse kykene rakastamaan tai välittämään kenestäkään normaalilla lämpöisellä tavalla. Uuvuin, luovutin, annoin periksi - sairastako? Lapsi tosiaankin arvottaa ihmisiä sen mukaan millainen auto tällä tai hänen vanhemmillaan on, tai millaiset silmäripset (!) tai nenä tällä on jne.
Muut lapsemme vastaavat välittämiseen, rakkauteen ja läheisyyteen normaalisti.
Jos olen mielestäsi sairas, niin olen. Tiedän muitakin assien vanhempia jotka tuntevat näin.
Nyt on lapsi menossa taas uuteen tukipaikkaan (tarvitsee ryhmässäoloa sos.taitoja harjoittaakseen). Eiköhän joudu sieltäkin pois muutamien esim. hampaidenpesupyynnöstä syttyvän hirmuraivarin jälkeen. Kyllä lapsella on elämänsä varrella ollut kuule lukuisia välittäviä ja totisesti asiaan paneutuneita ihmisiä auttajina ja tukijoina, ja mekin häntä jaksoimme rakastaa määrättyyn pisteeseen asti. Nyt olemme luovuttaneet, niin kuin monet tukihenkilöt ja terapeutitkin. Mikään kun ei tehoa niin ei tehoa. Iloa on lapsen elämään yritetty tuottaa vaikka kuinka, mutta kun ei kiinnostu mistään tekemisestä jne. Positiivinen palaute, kiitokset jne. eivät hetkauta suuntaan eivätkä toiseen.

Lue lisää

Miettisit vähän. Lapsellasi aivot toimii eri tavalla kuin sinulla. Koita nähdä se että on erilaisempiakin ihmisiä kuin sinä

-ap- kirjoitti:

Kyllä sinä tekstistäsi päätellen olet tullutkin ihan sukuusi, sosiaalinen, lämmin,toisten kanssa viihtyvä hersyväinen. Etenkin lasta kohtaan.

Luitko muut vastaukseni? Mikään ei ole palkitsevampaa kuin nähdä hymy lapsen kasvoilla ja antaa hänelle kiitosta, positiivista palautetta. Mutta tämä meidän yksi lapsemme ei piittaa positiivisesta palautteesta ollenkaan (todettu myös lukuisten terapeuttien taholta). Hän ihnoaa halauksia ja hellyydenosoituksia myös fyysisesti (kosketusyliherkkyys) sekä sanallisesti ("kiitokset on tyhmiä", on kommentti kerta toisensa jälkeen, vastaukseksi tulee irvistys tms.).Onkin yritetty että poikamme voisi olla "paremmassa" paikassa (selviää muista vastauksistani); kahdesta tukiperheestä poika palautettu jo ihan pienenä kun oli repinyt mm. perheen äidin vaatteet saksilla riekaleiksi koska "ei ollut saanut sitä yhtä autoa kaupasta" jne. Näissä tukiperheissäkään ei ole opittu rakastamaan poikaa, ja sos. toimisto on nyt todennut että poika on liian vaikea, eikä hänelle tästä syystä etenkään enää kun on jo teini, tukiperhettä etsitä. Opettajat eivät ole suurista lupauksistaan huolimatta lopulta voineet enää mitään vaan antaneet lapselle lähtöpassit (miksi luvata lapselle että saa olla opettajan luokilla loppuun asti, jos ei kerran saa? Olen pyytänyt jokaista opettajaa olemaan tekemättä katteettomia lupauksia - turhaan. Jokainen ope on ajatellut että kyllä HÄN pystyy lempeällä kädellä, välittämisellä ja tarvittavilla rajoilla saamaan lapsen "oikealle uralle", vaan eipä ole yksikään pystynyt. Lapsi saanut potkut koulusta neljästi jo). Nyt sain itse taisteltua että lapsi on tukiryhmässä, jossa asiantuntemusta neurobiologisesti vammaisista, jotta oppii ryhmässä olemista ja tarv. taitoja. On siis kotona vain osan viikosta. On nyt toisessa tukipaikassa koska ensimmäisestä sai lähdöt (uhkasi siellä mm. veitsellä toista lasta mitättömästä syystä).
Syyllistäkää vain, minä olen helpottunut että lapsi on jo näin vanha. Erityisen kiitollinen olen kahdesta terveestä lapsestani.
Ja olen myös tavannut asseja ja adhd-ihmisiä, joiden kanssa on haastavaa, mutta myös palkitsevaa. Jotka myös vastaavat tunteisiin ja ovat vuorovaikutuksessa, huumorintajuisiakin tavalla joka ei loukkaa ketään. Meidän lapsen "huumoria" on huutaa esim. jollekulle sivulliselle:"Olet läski!", ja nauraa päälle suureen ääneen. Toiset lapsemme eivät ikinä käyttäytyisi näin.
Minulla ja muiden tosi vahvasti oireilevien hyvätasoisten autistien vanhemmilla ON lupa väsyä kaikkensa yritettyään. Tämän olen sisäistänyt ja saanut suurenmoista tukea muilta samassa tilanteessa olevilta ja samoin tuntevien taholta. Lämmin kiitos heille.
Huostaanotto olisi olut paras ratkaisu kauan sitten jo. Mutta meidän "hyvän" perheemme kohdalla eivät mitkään huostaanottokriteerit täyty (kysyin asiaa itse). Meillä muut lapset aurinkoisia, sosiaalisia, harrastavia, hyvin koulussa menestyviä. Meillä ei mitään alko- eikä huumeongelmia ja kotikin on iso tila. Mielenterveydellisiäkään ongelmia ei ole ja työtä sekä koulutusta on. Eikä lapsellemme, nyt ajateltuna, varmasti olisikaan löytynyt pysyvää paikkaa, viitaten noihin "rakastaviin" tukiperheisiin, kokemuksiin niistä. Pelkkää puhetta.

-ap- kirjoitti:

Luitko muut vastaukseni? Mikään ei ole palkitsevampaa kuin nähdä hymy lapsen kasvoilla ja antaa hänelle kiitosta, positiivista palautetta. Mutta tämä meidän yksi lapsemme ei piittaa positiivisesta palautteesta ollenkaan (todettu myös lukuisten terapeuttien taholta). Hän ihnoaa halauksia ja hellyydenosoituksia myös fyysisesti (kosketusyliherkkyys) sekä sanallisesti ("kiitokset on tyhmiä", on kommentti kerta toisensa jälkeen, vastaukseksi tulee irvistys tms.).Onkin yritetty että poikamme voisi olla "paremmassa" paikassa (selviää muista vastauksistani); kahdesta tukiperheestä poika palautettu jo ihan pienenä kun oli repinyt mm. perheen äidin vaatteet saksilla riekaleiksi koska "ei ollut saanut sitä yhtä autoa kaupasta" jne. Näissä tukiperheissäkään ei ole opittu rakastamaan poikaa, ja sos. toimisto on nyt todennut että poika on liian vaikea, eikä hänelle tästä syystä etenkään enää kun on jo teini, tukiperhettä etsitä. Opettajat eivät ole suurista lupauksistaan huolimatta lopulta voineet enää mitään vaan antaneet lapselle lähtöpassit (miksi luvata lapselle että saa olla opettajan luokilla loppuun asti, jos ei kerran saa? Olen pyytänyt jokaista opettajaa olemaan tekemättä katteettomia lupauksia - turhaan. Jokainen ope on ajatellut että kyllä HÄN pystyy lempeällä kädellä, välittämisellä ja tarvittavilla rajoilla saamaan lapsen "oikealle uralle", vaan eipä ole yksikään pystynyt. Lapsi saanut potkut koulusta neljästi jo). Nyt sain itse taisteltua että lapsi on tukiryhmässä, jossa asiantuntemusta neurobiologisesti vammaisista, jotta oppii ryhmässä olemista ja tarv. taitoja. On siis kotona vain osan viikosta. On nyt toisessa tukipaikassa koska ensimmäisestä sai lähdöt (uhkasi siellä mm. veitsellä toista lasta mitättömästä syystä).
Syyllistäkää vain, minä olen helpottunut että lapsi on jo näin vanha. Erityisen kiitollinen olen kahdesta terveestä lapsestani.
Ja olen myös tavannut asseja ja adhd-ihmisiä, joiden kanssa on haastavaa, mutta myös palkitsevaa. Jotka myös vastaavat tunteisiin ja ovat vuorovaikutuksessa, huumorintajuisiakin tavalla joka ei loukkaa ketään. Meidän lapsen "huumoria" on huutaa esim. jollekulle sivulliselle:"Olet läski!", ja nauraa päälle suureen ääneen. Toiset lapsemme eivät ikinä käyttäytyisi näin.
Minulla ja muiden tosi vahvasti oireilevien hyvätasoisten autistien vanhemmilla ON lupa väsyä kaikkensa yritettyään. Tämän olen sisäistänyt ja saanut suurenmoista tukea muilta samassa tilanteessa olevilta ja samoin tuntevien taholta. Lämmin kiitos heille.
Huostaanotto olisi olut paras ratkaisu kauan sitten jo. Mutta meidän "hyvän" perheemme kohdalla eivät mitkään huostaanottokriteerit täyty (kysyin asiaa itse). Meillä muut lapset aurinkoisia, sosiaalisia, harrastavia, hyvin koulussa menestyviä. Meillä ei mitään alko- eikä huumeongelmia ja kotikin on iso tila. Mielenterveydellisiäkään ongelmia ei ole ja työtä sekä koulutusta on. Eikä lapsellemme, nyt ajateltuna, varmasti olisikaan löytynyt pysyvää paikkaa, viitaten noihin "rakastaviin" tukiperheisiin, kokemuksiin niistä. Pelkkää puhetta.

Lue lisää

On sinulle niin tärkeää että hän osoittaa sinulle huomiota ja hymyjä.
Kun juttujasi lukee, en luule että minäkään olisin pahemmin sinuun reagoinnut.
Kumpi on tärkeämpää, lapsi olisi tyytyväinen, vaikka vaan pienoismalliensa kanssa, tai että osoittaa sinulle kiitosta ja kunnioitusta rakkaudenosoituksillesi ja tekemisillesi.
Ajatteletko koskaan muita kuin itseäsi?
Anna lapsesi elää omaa elämää.

Ihmeessä???? kirjoitti:

On sinulle niin tärkeää että hän osoittaa sinulle huomiota ja hymyjä.
Kun juttujasi lukee, en luule että minäkään olisin pahemmin sinuun reagoinnut.
Kumpi on tärkeämpää, lapsi olisi tyytyväinen, vaikka vaan pienoismalliensa kanssa, tai että osoittaa sinulle kiitosta ja kunnioitusta rakkaudenosoituksillesi ja tekemisillesi.
Ajatteletko koskaan muita kuin itseäsi?
Anna lapsesi elää omaa elämää.

Lue lisää

juttujensa perusteella tuo ap kirjoittaja ei ole ihan terve tapaus, luultavasti provo joka ei ole lasta nähnytkään ( toivottavasti), sen verran paksua juttua. Niin vaan uhosi, että hyvästi,tänne en enää kirjoittele ja silti vastailee aina vaan... :D
Eli suotta kuluttaa aikaa ja energiaa hänen kanssaan inttämiseen.

Autismi palstalla on hyvää ja asiallisempaa kirjoittelua tästä aiheesta.

kettu.nen kirjoitti:

juttujensa perusteella tuo ap kirjoittaja ei ole ihan terve tapaus, luultavasti provo joka ei ole lasta nähnytkään ( toivottavasti), sen verran paksua juttua. Niin vaan uhosi, että hyvästi,tänne en enää kirjoittele ja silti vastailee aina vaan... :D
Eli suotta kuluttaa aikaa ja energiaa hänen kanssaan inttämiseen.

Autismi palstalla on hyvää ja asiallisempaa kirjoittelua tästä aiheesta.

Lue lisää

sinun lailla kettu.nen kun luin ketjun...antaa ap:n olla, sillä hän joko provo tai sitten itse "sairas" - todellakin. Tarkastelee ja käsittelee asioita ja "ongelmia" ikäänkuin putkinäköisesti...ei näe mitään vikaa itsessään...toisaalta voisi päätellä, että jos ap:lla on kuvatunlainen lapsi, ei tarvitse kaukaa hakea geenejä, mistä "huonot piirteet" ovat peräisin. Ei ap ymmärrä, koska hänellä on "pakkomielle" olla oikeassa...ei ymmärrä vaikka vääntäisi rautalangasta...

Ihmeessä???? kirjoitti:

On sinulle niin tärkeää että hän osoittaa sinulle huomiota ja hymyjä.
Kun juttujasi lukee, en luule että minäkään olisin pahemmin sinuun reagoinnut.
Kumpi on tärkeämpää, lapsi olisi tyytyväinen, vaikka vaan pienoismalliensa kanssa, tai että osoittaa sinulle kiitosta ja kunnioitusta rakkaudenosoituksillesi ja tekemisillesi.
Ajatteletko koskaan muita kuin itseäsi?
Anna lapsesi elää omaa elämää.

Lue lisää

Assi ei pärjää kuule maailmasssa sillä että antaa hänen tehdä vain erityiskiinnostuksenkohteensa mukaisia juttuja. Täytyy syödä, peseytyä, pukeutua, käydä koulua, tehdä pakollisia juttuja. Monelle assille nääkin on IHAN YLIPÄÄSEMÄTTÖMÄN VAIKEITA asioita, mutta tehtävä. En minäkään hymyjä enää odota enkä mitään kivaa yhdessä. Toivon vain että joskus tulisi edes perusjutut toimimaan! Assi meillä nyt 16-v ja käyttäytyy TOSI vihamielisesti jos joutuu muuta tekemään kun omaa juttuaan.
En ole ap. Minullakin myös terveitä fiksuja mukavia lapsia joitten kanssa tavanomaset riidat, isotkin. Mutta ne ei ole mitään verrattuna assin älyttlmiin purkauksiin! Ei sellasia tarvitsekaan loputtomiin kestää!!!

minäkin koin kirjoitti:

sinun lailla kettu.nen kun luin ketjun...antaa ap:n olla, sillä hän joko provo tai sitten itse "sairas" - todellakin. Tarkastelee ja käsittelee asioita ja "ongelmia" ikäänkuin putkinäköisesti...ei näe mitään vikaa itsessään...toisaalta voisi päätellä, että jos ap:lla on kuvatunlainen lapsi, ei tarvitse kaukaa hakea geenejä, mistä "huonot piirteet" ovat peräisin. Ei ap ymmärrä, koska hänellä on "pakkomielle" olla oikeassa...ei ymmärrä vaikka vääntäisi rautalangasta...

Lue lisää

Taidatte itse olla tilanteessa mutta ette vaan uskalla sitä ääneen sanoa. Minä RAKASTAN terveitä lapsiani, enkä väitä olevani täydellinen, riitoja terveitten mukuloiden kanssa on, normaalia arkea. Mutta meilläkin on TOSI vaikea assi. En häntä enää jaksa auttaa ja rakastaa. Olkoon. Samat tunteet minulla siis kuin aloittajalla. Ihan prikulleen! Kirjoitin alemmas otsikolla 'Maailmassa ei pärjää'.

oikeassa! kirjoitti:

Taidatte itse olla tilanteessa mutta ette vaan uskalla sitä ääneen sanoa. Minä RAKASTAN terveitä lapsiani, enkä väitä olevani täydellinen, riitoja terveitten mukuloiden kanssa on, normaalia arkea. Mutta meilläkin on TOSI vaikea assi. En häntä enää jaksa auttaa ja rakastaa. Olkoon. Samat tunteet minulla siis kuin aloittajalla. Ihan prikulleen! Kirjoitin alemmas otsikolla 'Maailmassa ei pärjää'.

Lue lisää

tarvitsevat apua ja tukea ja terapiaa, silloin kun erityislapsi on perheessä. Se on selvää.
Tuntuu hirveältä lukea äidin ajatuksia, että inhoaa lastaan. Silloin kun voimat uupuvat, tulee yhteiskunta vastaan ja lapsi sijoitetaan muualle. Esim olen kuullut tapauksesta, että lapsi ei pärjännyt koti-oloissa, mutta kun sijoitettiin perhekotiin hänen käytösongelmansa vähenivät huomattavasti. Kyseessä on/oli adhd nuori ja hän menestynyt sittemmin hyvin elämässä.
Tukea pitää osata hakea ja pyytää ja koko perhe tarvitsee erilaisia tukitoimia.

pärjää kirjoitti:

Assi ei pärjää kuule maailmasssa sillä että antaa hänen tehdä vain erityiskiinnostuksenkohteensa mukaisia juttuja. Täytyy syödä, peseytyä, pukeutua, käydä koulua, tehdä pakollisia juttuja. Monelle assille nääkin on IHAN YLIPÄÄSEMÄTTÖMÄN VAIKEITA asioita, mutta tehtävä. En minäkään hymyjä enää odota enkä mitään kivaa yhdessä. Toivon vain että joskus tulisi edes perusjutut toimimaan! Assi meillä nyt 16-v ja käyttäytyy TOSI vihamielisesti jos joutuu muuta tekemään kun omaa juttuaan.
En ole ap. Minullakin myös terveitä fiksuja mukavia lapsia joitten kanssa tavanomaset riidat, isotkin. Mutta ne ei ole mitään verrattuna assin älyttlmiin purkauksiin! Ei sellasia tarvitsekaan loputtomiin kestää!!!

Lue lisää

Niin kyllä tarvii.
Ihminen on mitä on, ei se ongelma poistu moittimalla ja haukkumalla, se on jotain joka on olemassa ja jonka kanssa pitää vaan oppia elämään.

pärjää kirjoitti:

Assi ei pärjää kuule maailmasssa sillä että antaa hänen tehdä vain erityiskiinnostuksenkohteensa mukaisia juttuja. Täytyy syödä, peseytyä, pukeutua, käydä koulua, tehdä pakollisia juttuja. Monelle assille nääkin on IHAN YLIPÄÄSEMÄTTÖMÄN VAIKEITA asioita, mutta tehtävä. En minäkään hymyjä enää odota enkä mitään kivaa yhdessä. Toivon vain että joskus tulisi edes perusjutut toimimaan! Assi meillä nyt 16-v ja käyttäytyy TOSI vihamielisesti jos joutuu muuta tekemään kun omaa juttuaan.
En ole ap. Minullakin myös terveitä fiksuja mukavia lapsia joitten kanssa tavanomaset riidat, isotkin. Mutta ne ei ole mitään verrattuna assin älyttlmiin purkauksiin! Ei sellasia tarvitsekaan loputtomiin kestää!!!

Lue lisää

Enää jaksa yrittää saada teini-ikäistä väkisin suihkuun. Siihen menee monta tuntia ja saan vastaanottaa monta raivokohtausta, koska "vesi tuntuu pahalta". Samoin on minun syyni jos ulkona sataa vettä. Vielä n. 8-vuotiaana luuli assimme että minä voi "pysäyttää sateen". Jos yksikin pisara osui hänen kasvoihinsa, tuli raivari. Ja se oli minun syyni koska en "lopettanut sadetta".
Nykyään teininä: olkoon assi niin likainen kuin on. Maatkoon tukka rasvaisena. Raivoaa kyllä siitäkin kun me muut käymme suihkussa ja saunassa, koska se tuntuu assin mielestä hullulta - luulee että inhoamme vettä mekin, että se on normaalia, mutta että käymme silti suihkussa ja saunassa. Nämä ovat vaikeita selitettäviä nämä, mistä raivarit tulevat, syyt ovat usein niin ihmeellisiä etten niitä edes löydä, vaikka kuinka miettisin assin taas revettyä raivoon jostakin.

osapuolet kirjoitti:

tarvitsevat apua ja tukea ja terapiaa, silloin kun erityislapsi on perheessä. Se on selvää.
Tuntuu hirveältä lukea äidin ajatuksia, että inhoaa lastaan. Silloin kun voimat uupuvat, tulee yhteiskunta vastaan ja lapsi sijoitetaan muualle. Esim olen kuullut tapauksesta, että lapsi ei pärjännyt koti-oloissa, mutta kun sijoitettiin perhekotiin hänen käytösongelmansa vähenivät huomattavasti. Kyseessä on/oli adhd nuori ja hän menestynyt sittemmin hyvin elämässä.
Tukea pitää osata hakea ja pyytää ja koko perhe tarvitsee erilaisia tukitoimia.

Lue lisää

.. jos luettaisiin vastauksia laajemminkin: meillä siis apua haettu, yritetty saada. Terapioita kokeiltu jne. Tukiperheistä lapsi saanut "potkut" vaikka perheet ovat ottaneet lapsen vastaan rakkaudella ja varmoina siitä että juuri he pystyisivät auttamaan lasta ja rakastamaan hänet terveeksi. Lapsen "kuoren alta" kun ei vain löydy sitä "normaalia" lasta. Hän on mikä on ja tukiperheet ovat väsyneet yhtä lailla. Nyt sos.toimi ei tukiperhettä enää edes yritä tarjita, ovat todenneet lapsen "liian vaikeaksi". Lapsi on laitoshoidossa osan aikaa nyt (mm. Kuusaalla sekä toisaalla). Näissäkin paikoissa hyvin vaikeaa. Kouluista potkuja tullut, taas olisivat edessä. Päätettiin kuitenkin että yritetään vielä kevätlukukauden loppuun. Sitten etsitään taas uutta koulua, luokkamuotoa. On toivoa että alueelle perustettaisiin aivan uusi luokka nimenomaan asseille ja autisteille yleensä erääseen kouluun. Jos ei onnistu, siirtyy lapsi ehkä kotiopetukseen (toivottavasti ei!).

asperger ei ole pelkästään mikään periytyvä juttu.Se todellakin voi tulla äidin odotusaikana sairastraman viruksen taki tai myös vauvan synnytyksestä johtuvan hapenpuutten vuoksi.Asperger johtuu AIVOVAMMASTA

Hannukka-76 kirjoitti:

asperger ei ole pelkästään mikään periytyvä juttu.Se todellakin voi tulla äidin odotusaikana sairastraman viruksen taki tai myös vauvan synnytyksestä johtuvan hapenpuutten vuoksi.Asperger johtuu AIVOVAMMASTA

Lue lisää

olen ollut muutamilla luennoilla ja seuraannut Asbergeriin liittyvää tietoa vuosia, koska sitä on meillä suvussa ja kyllä se on uskottava, että As kuin monet neurologiset oireyhtymät ovat perimän tulosta. Osalle on löytynyt geenikin ja vielä joskus löytyy As-geenikin. Se sitten, että onko ap:n tapaus mikä( monien tekijöiden summa, joista yksi as)on eri juttu ja usein Assiin liittyy monia neurologisia oireyhtymiä tai päinvastoin,haasteita silloin enemmän. Itse tunnen hyvin erilaisia asseja, mutta en ap:n kuvaamaa. Tuossa hyvä asiantunteva linkki:

http://www.laakariliitto.fi/cgi/lp2004pressi.pl?1065,newsitem,LP2004_KE

puppua syötä... kirjoitti:

olen ollut muutamilla luennoilla ja seuraannut Asbergeriin liittyvää tietoa vuosia, koska sitä on meillä suvussa ja kyllä se on uskottava, että As kuin monet neurologiset oireyhtymät ovat perimän tulosta. Osalle on löytynyt geenikin ja vielä joskus löytyy As-geenikin. Se sitten, että onko ap:n tapaus mikä( monien tekijöiden summa, joista yksi as)on eri juttu ja usein Assiin liittyy monia neurologisia oireyhtymiä tai päinvastoin,haasteita silloin enemmän. Itse tunnen hyvin erilaisia asseja, mutta en ap:n kuvaamaa. Tuossa hyvä asiantunteva linkki:

http://www.laakariliitto.fi/cgi/lp2004pressi.pl?1065,newsitem,LP2004_KE

Lue lisää

Kävin lukemassa sen antamas linkin jossa oli oikeaa asiaa.Luin myös tästä

http://www.dipoli.tkk.fi/ok/p/erilaisetoppijat/oppimisvaikeudet/Asperger.htm


Siel oli jotain myös et epäiltäs äidin raskaudenaikaisen virustartunnan olevan yksi syy.

Niin tai näin tapahtuu kehityshäiriö usein miten ensimmäisten raskauskuukausien aikana eli eka kolmanneksella.
Enhän minä olekkaan mikään asiantuntija ja kunhan nyt vain tohon aiemmin vastailin.Vahinko jos on joku provotyyppi.Olispa kiva kuulla joltain muulta ihan oikean assin vanhemmalta kuin heidän arki yms.sujuu.Sinne kyl ihan oikeesti mahtuu myös niitä tilannekomikoita joita kyl oikeat vanhemmatkin osaavat huumorilla ajatella.Ei erityislapsen kanssa eläminen ole mitään oikeasti jatkuvaa ahdistusta vaan jokainen päivä on rikkaus,ainakin minulle...;)

puppua syötä... kirjoitti:

olen ollut muutamilla luennoilla ja seuraannut Asbergeriin liittyvää tietoa vuosia, koska sitä on meillä suvussa ja kyllä se on uskottava, että As kuin monet neurologiset oireyhtymät ovat perimän tulosta. Osalle on löytynyt geenikin ja vielä joskus löytyy As-geenikin. Se sitten, että onko ap:n tapaus mikä( monien tekijöiden summa, joista yksi as)on eri juttu ja usein Assiin liittyy monia neurologisia oireyhtymiä tai päinvastoin,haasteita silloin enemmän. Itse tunnen hyvin erilaisia asseja, mutta en ap:n kuvaamaa. Tuossa hyvä asiantunteva linkki:

http://www.laakariliitto.fi/cgi/lp2004pressi.pl?1065,newsitem,LP2004_KE

Lue lisää

Meillekkin on lääkärit sanoneet että oireet voi tulla perinnöllisyydestä, MUTTA MYÖS myöhemmän päävamman seurauksena. Voi tulla assioireet myös monen jo sanoman hapenpuutteen seurauksena tai assimaiset oireet on tulleet sellaisilla, jotka on vajonneet veden alle, hukkuneet ja sydän on lakannut toimimasta, mutta jotka on sitten saatukin elvytettyä. Periytyy mutta tulee muutenkin! Se on totuus! Kirjotin omaa kokemusta tuonne ylemmäksi.

ei pärjää... kirjoitti:

Meillekkin on lääkärit sanoneet että oireet voi tulla perinnöllisyydestä, MUTTA MYÖS myöhemmän päävamman seurauksena. Voi tulla assioireet myös monen jo sanoman hapenpuutteen seurauksena tai assimaiset oireet on tulleet sellaisilla, jotka on vajonneet veden alle, hukkuneet ja sydän on lakannut toimimasta, mutta jotka on sitten saatukin elvytettyä. Periytyy mutta tulee muutenkin! Se on totuus! Kirjotin omaa kokemusta tuonne ylemmäksi.

Lue lisää

lakkaa jo. Kirjoituksestasi huutaa läpi, että olet täsmälleen sama kirjoittaja kuin tuon älyvapaan aloituksen tekijä.
Nolottaako niin paljon, että on ihan pakko vastailla itselleen mukamas vähän niin kuin samoilla linjoilla? Noloa....Katsos meitä asseja ei voi tälläisillä jutuilla hämätä, olemmehan monessa asiassa yleensä huomattavasti älykkäämpiä kuin te ns normaalit...

...................... kirjoitti:

lakkaa jo. Kirjoituksestasi huutaa läpi, että olet täsmälleen sama kirjoittaja kuin tuon älyvapaan aloituksen tekijä.
Nolottaako niin paljon, että on ihan pakko vastailla itselleen mukamas vähän niin kuin samoilla linjoilla? Noloa....Katsos meitä asseja ei voi tälläisillä jutuilla hämätä, olemmehan monessa asiassa yleensä huomattavasti älykkäämpiä kuin te ns normaalit...

Lue lisää

Itselläni on adhd ja parhaiten muistuu mieleen nuoruudesta narsistisen äitini jankkaamiset miten maailma on kova paikka ja kilpailu on kovaa eikä pärjää.....
Samaa sain kuulla opettajilta, miten minusta ei koskaan tule mitään, narkomaania veikattiin ja gangsteria, ojan pohja oli kuulema tuleva tutuksi.
Kovin kannustavaa oli.
Onneksi olin juuri sellainen jolle ei huomio ja läheisyys ollut niin tärkeää kuin omat jutut, ja siksi en menettänyt itsetuntoani ja toivoani.
Nykyään itselläni on adhd poika, ja yritän kyllä olla totaalisen erilainen.
Tosin sillon ei edes adhd:stä puhuttu kun olin nuori.
Hyvinpä olen pärjännyt, ihana vaimo, ja lapset, työ ja elämä.
Kyllä kaikki pärjää, kuka mitenkin.
Kaikille ei ole tärkeintä ura, rantamökki, rivitaloasunto, hieno auto....
Älkää yrittäkö laittaa lastanne muottiin jonka yhteiskunta on tehnyt.
Usein mm adhd lapset ovat aikuisina pärjääviä ja älykkäitä, kunhan löytävät sen oman paikkansa.
Kaikille on käyttöä.

Mieltä. kirjoitti:

Itselläni on adhd ja parhaiten muistuu mieleen nuoruudesta narsistisen äitini jankkaamiset miten maailma on kova paikka ja kilpailu on kovaa eikä pärjää.....
Samaa sain kuulla opettajilta, miten minusta ei koskaan tule mitään, narkomaania veikattiin ja gangsteria, ojan pohja oli kuulema tuleva tutuksi.
Kovin kannustavaa oli.
Onneksi olin juuri sellainen jolle ei huomio ja läheisyys ollut niin tärkeää kuin omat jutut, ja siksi en menettänyt itsetuntoani ja toivoani.
Nykyään itselläni on adhd poika, ja yritän kyllä olla totaalisen erilainen.
Tosin sillon ei edes adhd:stä puhuttu kun olin nuori.
Hyvinpä olen pärjännyt, ihana vaimo, ja lapset, työ ja elämä.
Kyllä kaikki pärjää, kuka mitenkin.
Kaikille ei ole tärkeintä ura, rantamökki, rivitaloasunto, hieno auto....
Älkää yrittäkö laittaa lastanne muottiin jonka yhteiskunta on tehnyt.
Usein mm adhd lapset ovat aikuisina pärjääviä ja älykkäitä, kunhan löytävät sen oman paikkansa.
Kaikille on käyttöä.

Lue lisää

Ei ole mielisairautta (narsaismia eikä muutakaan) jos nauttii "normaalien" ihmisten kanssa seurustelusta, rennosta yhdessäolosta, muttei syystä tai toisesta, ja vuosien kokemusten perusteella, jaksa enää hyvätasoisten autistien tai erittäin vilkkaiden adhd-ihmisten "seuraa". Kaikki eivät tykkää kaikista eikä niin pidä ollakaan. Se on normaalia jos mikä.

Mieltä. kirjoitti:

Itselläni on adhd ja parhaiten muistuu mieleen nuoruudesta narsistisen äitini jankkaamiset miten maailma on kova paikka ja kilpailu on kovaa eikä pärjää.....
Samaa sain kuulla opettajilta, miten minusta ei koskaan tule mitään, narkomaania veikattiin ja gangsteria, ojan pohja oli kuulema tuleva tutuksi.
Kovin kannustavaa oli.
Onneksi olin juuri sellainen jolle ei huomio ja läheisyys ollut niin tärkeää kuin omat jutut, ja siksi en menettänyt itsetuntoani ja toivoani.
Nykyään itselläni on adhd poika, ja yritän kyllä olla totaalisen erilainen.
Tosin sillon ei edes adhd:stä puhuttu kun olin nuori.
Hyvinpä olen pärjännyt, ihana vaimo, ja lapset, työ ja elämä.
Kyllä kaikki pärjää, kuka mitenkin.
Kaikille ei ole tärkeintä ura, rantamökki, rivitaloasunto, hieno auto....
Älkää yrittäkö laittaa lastanne muottiin jonka yhteiskunta on tehnyt.
Usein mm adhd lapset ovat aikuisina pärjääviä ja älykkäitä, kunhan löytävät sen oman paikkansa.
Kaikille on käyttöä.

Lue lisää

>>>> mm adhd lapset ovat aikuisina pärjääviä ja älykkäitä, kunhan löytävät sen oman paikkansa.
Kaikille on käyttöä. >>>>>

Riippuu oireilun tasosta täysin (onko vaaraksi itselleen ja muille). Ei todellakaan voi yleistää noin kuin sinä tuossa yleistät. Mene tukiasuntoloihin ja tutustu oireiden vaikeuskirjoon. Kaikille "ei ole käyttöä". Ikävä kyllä näin on.

päästät kirjoitti:

>>>> mm adhd lapset ovat aikuisina pärjääviä ja älykkäitä, kunhan löytävät sen oman paikkansa.
Kaikille on käyttöä. >>>>>

Riippuu oireilun tasosta täysin (onko vaaraksi itselleen ja muille). Ei todellakaan voi yleistää noin kuin sinä tuossa yleistät. Mene tukiasuntoloihin ja tutustu oireiden vaikeuskirjoon. Kaikille "ei ole käyttöä". Ikävä kyllä näin on.

Lue lisää

Ihmisiä, ja heitä on kohdeltava niin.
Mutta jos kohdellaan niinkuin aloittaja, niin ei kai heistä koskaan kunnon ihmisiä kasva, heitä varten pitää olla tukiasuntolat, jos itsetunto taotaan lyttyyn lapsesta asti, ei siitä voi hyvää seurata.

Ovat silti kirjoitti:

Ihmisiä, ja heitä on kohdeltava niin.
Mutta jos kohdellaan niinkuin aloittaja, niin ei kai heistä koskaan kunnon ihmisiä kasva, heitä varten pitää olla tukiasuntolat, jos itsetunto taotaan lyttyyn lapsesta asti, ei siitä voi hyvää seurata.

Lue lisää

Älä sellaisesta sytä mihin en ole syyllistynt: katso muita vastauksiani. Lapsi on saanut rakkautta ja välittämistä vuosien ajan. Yhtä rakkaana syntyi kuin muutkin lapsemme. Uupumus iski vasta myöhemmällä iällä. Ja nytkään en ikinä lapsen itsetuntoa ruttaa tahallisesti, yritän parhaani peittääkseni väsymiseni häneen. Muut lapsemme kyllä ovat avoimemmin häntä vastaan. Viimeksi eilen ruokapöydässä, kun assimme kävi sisareensa raivolla kiinni syystä että "kastike meni perunan päälle" assin lautasella, huusi sisar asille että "miksi oot meidän kanssa kun et tykkää meistä!". Enkä ihmettele. Ei ollut sisaren syy että assi oli latonut ruoka-ainekset "väärin" lautaselleen. Hänen lautaserllaan pitää ruoka-ainesten olla erillään toisistaan tai muutoin tulee hepulikohtaus, joka puretaan kuka nyt lähimpänä sattuu olemaan, tai tavaroihin.

Mieltä. kirjoitti:

Itselläni on adhd ja parhaiten muistuu mieleen nuoruudesta narsistisen äitini jankkaamiset miten maailma on kova paikka ja kilpailu on kovaa eikä pärjää.....
Samaa sain kuulla opettajilta, miten minusta ei koskaan tule mitään, narkomaania veikattiin ja gangsteria, ojan pohja oli kuulema tuleva tutuksi.
Kovin kannustavaa oli.
Onneksi olin juuri sellainen jolle ei huomio ja läheisyys ollut niin tärkeää kuin omat jutut, ja siksi en menettänyt itsetuntoani ja toivoani.
Nykyään itselläni on adhd poika, ja yritän kyllä olla totaalisen erilainen.
Tosin sillon ei edes adhd:stä puhuttu kun olin nuori.
Hyvinpä olen pärjännyt, ihana vaimo, ja lapset, työ ja elämä.
Kyllä kaikki pärjää, kuka mitenkin.
Kaikille ei ole tärkeintä ura, rantamökki, rivitaloasunto, hieno auto....
Älkää yrittäkö laittaa lastanne muottiin jonka yhteiskunta on tehnyt.
Usein mm adhd lapset ovat aikuisina pärjääviä ja älykkäitä, kunhan löytävät sen oman paikkansa.
Kaikille on käyttöä.

Lue lisää

muuta erilaisuudet voivat osoittautua ihmisen vahvuudeksi myöhemmin elämässä. Kuulin mielenkiintoisen jutun (ohessa linkki, voi kuunnella netissä tai ladata koneelleen) radiosta, lapsista, jotka ovat erilaisia. Ei välttämättä assijuttu, mutta ADHD mahdollisesti. Usein juuri lapset, jotka tuntuvat vaikeilta, ovat myöhemmin elämässään niitä, jotka saavuttavat paljon.


http://www.abc.net.au/rn/lifematters/stories/2008/2114494.htm


Itse olen lievähkösti assi. Isä oli assi, äiti luonnevikainen narsisti. Ehkä pahensin assiuttani lapsena itse. Muistan vieläkin, miten minulla oli tapana istua uunin vieressä ja paukuttaa takaraivoani uunin kylkeen. Se sai pään sisällä tuntumaan mukavalta, ajattelin. Ja tein sen myös uhmamielessä ja osoittaakseni, että uskalsin. Olin ehkä nelivuotias.

Nyt kyllä olen assiuden kanssa sinut. Olen onnistunut tekemään elämäni olosuhteet sellaisiksi, että siitä on enemmänkin apua kuin haittaa. Äitiin en ole pitänyt yhteyttä pariinkymmeneen vuoteen. Sekin osaltaan on auttanut..

assius ja kirjoitti:

muuta erilaisuudet voivat osoittautua ihmisen vahvuudeksi myöhemmin elämässä. Kuulin mielenkiintoisen jutun (ohessa linkki, voi kuunnella netissä tai ladata koneelleen) radiosta, lapsista, jotka ovat erilaisia. Ei välttämättä assijuttu, mutta ADHD mahdollisesti. Usein juuri lapset, jotka tuntuvat vaikeilta, ovat myöhemmin elämässään niitä, jotka saavuttavat paljon.


http://www.abc.net.au/rn/lifematters/stories/2008/2114494.htm


Itse olen lievähkösti assi. Isä oli assi, äiti luonnevikainen narsisti. Ehkä pahensin assiuttani lapsena itse. Muistan vieläkin, miten minulla oli tapana istua uunin vieressä ja paukuttaa takaraivoani uunin kylkeen. Se sai pään sisällä tuntumaan mukavalta, ajattelin. Ja tein sen myös uhmamielessä ja osoittaakseni, että uskalsin. Olin ehkä nelivuotias.

Nyt kyllä olen assiuden kanssa sinut. Olen onnistunut tekemään elämäni olosuhteet sellaisiksi, että siitä on enemmänkin apua kuin haittaa. Äitiin en ole pitänyt yhteyttä pariinkymmeneen vuoteen. Sekin osaltaan on auttanut..

Lue lisää

Olen onnellinen puolestasi.
Minulla on kyllä nykyään välit äitin kanssa "ihan" ok, sillä hän asuu 5000 km päässä, ja käy kerran vuodessa täällä:)

Itselläni ei ole kokemusta assi-lapsista, mutta adhd:stä kyllä, en silti voi kuvitella että äiti tai isä ei hyväksy lastaan, oli mikä oli.
Tunnen narkomaaneja, tappajia, ja muuta vastaavaa, jotka on vanhemmilleen rakkainta mitä maailmassa on, se on ehkä ainoa asia joka pitää heidät elossa.

Me olemme pieni osa pientä osaa maailmaa, ei meillä ole oikeutta tuomita lähimmäisiä, varsinkaan omia lapsiamme, meidän kuuluu rakastaa heitä.
Me olemme heidät tänne tuoneet, on meidän tehtävä saattaa heidät aikuisiksi parhaalla mahdollisella tavalla.

Minua aivan itkettää ajatella lasta, joka elää kodissa, jossa tietää olevansa ei-toivottu.
En inhoa mitään maailmassa niin paljon, kuin aikuisia jotka kohtelevat huonosti lapsia, viettomia pieniä elollisia.
Voisin säälittä hävittää maan päältä pedofiilit, lastensa pahoinpitelijät (niin henkisesti kuin fyysisesti) ja kaikki ne isät ja äidit jotka aiheuttavat lapsilleen turvattomuutta ja ei toivottua tunnetta.
Miten joku voi olla niin itsekäs ja narsistinen paska että pitää tärkeämpänä omaa hyvää oloa kuin lapsen? Varsinkin kun lapsella on tilanne, johon ei itse ole millään muotoa syyllinen, minä kuolisin ja tappaisin jokaisen lapseni takia, myös sen adhd-lapsen.

Lapsella jonka elämä on muutenkin kaoottista helvettiä, joka ei tiedä onko tulossa vai menossa, joka ei tiedä miksi toimii tavalla, jota muute inhoaa ja halveksuu, joka ei ymmärrä miksi on erilainen, joka koulun jäkeen menee kotiin ja toivoo että edes kotona joku ottaa syliin/huomioon ja rakastaa ehdoitta.
Me "normaalit" valitetaan kuinka elämä on vaikeaa, kuinka luulette sen olevan adhd/assi-lapsilla, jotka tietävät itsekkin että kaikki ei ole kunnossa, mutta kun ei osaa eikä tiedä muutakaan tapaa elää omaa elämäänsä.
Älkää hyvät vahemmat pilatko sitä entisestään, rakastakaa, halatkaa, kertokaa ehdottomasta ja varauksettomasta rakkaudesta.
Olisimpa minä saanut sitä.

Anteeksi, mutta en ymmärrä!?!?
Itselläni on 5 lasta, yksi jo aikuinen. Vanhimmalla ei ole dg:tä, sanottiin vain olevan todella ylivilkas. Seuraavalla on as-epäily, kolmannella ADHD dg, neljännellä ADHD-epäily, nuorimmaisesta... jaa, vilkas on hänkin...
Rakastan lapsiani yli kaiken. Osaavat he ärsyttääkkin, mutta kun annan heidän tehdä sitä mistä nauttivat/ovat hyviä, ai että se palkitsee... Ja mitä sitten jos ei kiitosta saa, sen varmasti saa muullakin tavalla. Meillä ADHD poika huutaa ja rähjää aikansa, ei välttämättä pyydä anteeksi vaan sanoo keittävänsä kahvit minulle. Se on hänen tapansa sanoa,sori...
Ap:lle ja muillekkin... Oletteko koskaan kysyneet lapseltasi että mitä hän rakastaa??? Esim. legot: pyydä häntä tekemään joku teos minkä laitat vaikka kirjahyllyyn (esim. viikoksi) jos piirtää: pyydä tekemään vaikka uusi taulu eteisen seinälle ja osta vaihtokehykset... Ei se tämän kummempaa tarvitse olla. Meillä teot merkkaa enemmän kuin sanat!!!
Ja lapsi osaa lukea vanhempiaan...

rakastan lapsiani kirjoitti:

Anteeksi, mutta en ymmärrä!?!?
Itselläni on 5 lasta, yksi jo aikuinen. Vanhimmalla ei ole dg:tä, sanottiin vain olevan todella ylivilkas. Seuraavalla on as-epäily, kolmannella ADHD dg, neljännellä ADHD-epäily, nuorimmaisesta... jaa, vilkas on hänkin...
Rakastan lapsiani yli kaiken. Osaavat he ärsyttääkkin, mutta kun annan heidän tehdä sitä mistä nauttivat/ovat hyviä, ai että se palkitsee... Ja mitä sitten jos ei kiitosta saa, sen varmasti saa muullakin tavalla. Meillä ADHD poika huutaa ja rähjää aikansa, ei välttämättä pyydä anteeksi vaan sanoo keittävänsä kahvit minulle. Se on hänen tapansa sanoa,sori...
Ap:lle ja muillekkin... Oletteko koskaan kysyneet lapseltasi että mitä hän rakastaa??? Esim. legot: pyydä häntä tekemään joku teos minkä laitat vaikka kirjahyllyyn (esim. viikoksi) jos piirtää: pyydä tekemään vaikka uusi taulu eteisen seinälle ja osta vaihtokehykset... Ei se tämän kummempaa tarvitse olla. Meillä teot merkkaa enemmän kuin sanat!!!
Ja lapsi osaa lukea vanhempiaan...

Lue lisää

>>Osaavat he ärsyttääkkin, mutta kun annan heidän tehdä sitä mistä nauttivat/ovat hyviä, ai että se palkitsee..>>

Meidän muihin rakkaisiin lapsiin tuo pätee, mutta assin kohdalla ei. Hän ei useinkaan siedä että muut katselevat, ovat lähietäisyydellä tai edes kotona, vaikka sitten hiirenhiljaa ja eri puolella kotia kuin hän harrastaessaan huoneessaan. Koko ajan saa pelätä että ryntää huoneestaan aggression vallassa ja käy kiinni kun häntä on "häiritty" esim. niin että joku on aukaissut jääkaapin ja se on narahtanut. Tukiperheestähän (yhdestä niistä) joutui harrastuksensa vuoksi pois, siellä eivät "rakastavat" tukivanhemmat, jotka olivat varmoja että saavat välittämisellään ja taidoillaan meidän assin myönteisemmille poluille, enää kestäneet kun harrastus vyöryi kaiken yli eikä mikään auttanut. Assi repi mm. tukikotiäitinsä, tai "äitinsä" koko vaatekaapin sisällön riekaleiksi koska ei saanut harrastukseensa liittyvää tavaraa "heti paikalla nyt".

On kysytty tuhannesti mitä lapsi haluaa, mistä pitää, mitä rakastaa. Mutta hän ei ymmärrä rakkauden käsitettä. Hän oli tosissaan vastatessaan eräänkin kerran "rakastavansa sitä yhtä vessapaperia missä on kukkia, kun se on niin nättiä". Myöhemmin sanoi "jumaloivansa" kyseistä wc-paperia, ja tosissaan. Hän ei ymmärrä sanojen ja tunteiden merkityksiä useinkaan ja ymmärtää kuvaannoilliset ilmaisut kirjaimellisesti, mistä on aiheutunut monenlaisia tilanteita vuosien saatossa.

hauskaa. Minua ei tosin huvita lainkaan se, että edes provona kukaan äiti puhuu lapsestaan ja siitä miten väärin tätä kohtelee, kuin alottaja.
Lapsi on syytön sairauksiin ja ominaisuuksiinsa. Olisiko sinusta yhtä hauskaa jos joku julistaisi vihaavansa kuuroa lasta, koska tämä ei puhu ja vastaa kuten muut perheen lapset? Tai miten inhottava sokea lapsi on, vastenmielinen hylkiö jonka toivoisi äkkiä häipyvän elämästään, koska tämä ei reagoi ja ilmeile kuten muut perheen lapset?
En vieläkään tajua mitä hauskaa siinä olisi, mutta minähän olenkin vain vajakki asperger.

kettu.nen kirjoitti:

hauskaa. Minua ei tosin huvita lainkaan se, että edes provona kukaan äiti puhuu lapsestaan ja siitä miten väärin tätä kohtelee, kuin alottaja.
Lapsi on syytön sairauksiin ja ominaisuuksiinsa. Olisiko sinusta yhtä hauskaa jos joku julistaisi vihaavansa kuuroa lasta, koska tämä ei puhu ja vastaa kuten muut perheen lapset? Tai miten inhottava sokea lapsi on, vastenmielinen hylkiö jonka toivoisi äkkiä häipyvän elämästään, koska tämä ei reagoi ja ilmeile kuten muut perheen lapset?
En vieläkään tajua mitä hauskaa siinä olisi, mutta minähän olenkin vain vajakki asperger.

Lue lisää

Sinulla on ilmeisiä vaikeuksia sisäistää lukemaasi ja asettautua toisen asemaan; mitä elämä meidän assimme tasoisen autistin kanssa on - siitä sinulla ei voi olla käsitystä kirjoitustesi perusteella. Kunpa ymmärtäisit mitä näihin vuosiin mahtuu, kuinka paljon lopulta tyhjiin valunutta rakkautta, kuinka paljon toivoa, halua auttaa, kipua ja tuskaa. Lopulta uupumusta tämän lapsen kohdalla. On helppo teorisoida ja moralisoida, niin kuin sinä teet. Käytännön elämä on eri asia.
Tänään viimeksi yksi lapsistamme sai tuta taas millaista on kohdata vaikeasti oireilevan assin pyhä raivo, joka syttyi siitä että lautasella kastike kosketti perunaa. Toinen lapsi vain sattui olemaan lähin johon purkaa raivo "epäjärjestyksestä" (ruoan täytyy olla lautasella aina samoin, muuten tulee hepulikohtaus).

-ap- kirjoitti:

Sinulla on ilmeisiä vaikeuksia sisäistää lukemaasi ja asettautua toisen asemaan; mitä elämä meidän assimme tasoisen autistin kanssa on - siitä sinulla ei voi olla käsitystä kirjoitustesi perusteella. Kunpa ymmärtäisit mitä näihin vuosiin mahtuu, kuinka paljon lopulta tyhjiin valunutta rakkautta, kuinka paljon toivoa, halua auttaa, kipua ja tuskaa. Lopulta uupumusta tämän lapsen kohdalla. On helppo teorisoida ja moralisoida, niin kuin sinä teet. Käytännön elämä on eri asia.
Tänään viimeksi yksi lapsistamme sai tuta taas millaista on kohdata vaikeasti oireilevan assin pyhä raivo, joka syttyi siitä että lautasella kastike kosketti perunaa. Toinen lapsi vain sattui olemaan lähin johon purkaa raivo "epäjärjestyksestä" (ruoan täytyy olla lautasella aina samoin, muuten tulee hepulikohtaus).

Lue lisää

minä en vain ymmärrä tuota sinun pyhää vihaasi lastasi kohtaan ja sitä, miksi jatkat tilannetta etkä anna lasta pois jos se on noin helvetillistä.
Jatkuva mollaaminen, sairaaksi haukkuminen ja toisiin vertaaminen ja asioiden vaatiminen joita toinen ei kykene tekemään saa ihan taatusti kenen tahansa kilahtamaan, ihan ilman että olisi asperger.
Väsymisen ja turhautumisen ajoittain ymmärrän, sen kokee taatusti jokainen vanhempi, tuota henkistä väkivaltaa en.

-ap- kirjoitti:

Sinulla on ilmeisiä vaikeuksia sisäistää lukemaasi ja asettautua toisen asemaan; mitä elämä meidän assimme tasoisen autistin kanssa on - siitä sinulla ei voi olla käsitystä kirjoitustesi perusteella. Kunpa ymmärtäisit mitä näihin vuosiin mahtuu, kuinka paljon lopulta tyhjiin valunutta rakkautta, kuinka paljon toivoa, halua auttaa, kipua ja tuskaa. Lopulta uupumusta tämän lapsen kohdalla. On helppo teorisoida ja moralisoida, niin kuin sinä teet. Käytännön elämä on eri asia.
Tänään viimeksi yksi lapsistamme sai tuta taas millaista on kohdata vaikeasti oireilevan assin pyhä raivo, joka syttyi siitä että lautasella kastike kosketti perunaa. Toinen lapsi vain sattui olemaan lähin johon purkaa raivo "epäjärjestyksestä" (ruoan täytyy olla lautasella aina samoin, muuten tulee hepulikohtaus).

Lue lisää

poikasi rakastavaan hoitoonsa muutamaksi viikoksi. Se voisi olla pojalle hyväksi:) (ja kettuselle)

ottamaan kirjoitti:

poikasi rakastavaan hoitoonsa muutamaksi viikoksi. Se voisi olla pojalle hyväksi:) (ja kettuselle)

täällä on jo murrosikäinen ja äärinmäisen vaikea as lapsi. lapsiperheessä eläman asenteet, kuri ja järjestyn on tiukka - siis juuri sitä mitä as kaipaa - rutiineita ja sääntöjä, koska luovat turvan ulkopuolella olevaa kaaosta vastaan.
Itse asperg aikuisena suhtauminen on niin erilaista - olenhan samassa asemassa ja tiedän miten assin kanssa toimitaan oikein. Että tervetuloa vaan!

kettu.nen kirjoitti:

täällä on jo murrosikäinen ja äärinmäisen vaikea as lapsi. lapsiperheessä eläman asenteet, kuri ja järjestyn on tiukka - siis juuri sitä mitä as kaipaa - rutiineita ja sääntöjä, koska luovat turvan ulkopuolella olevaa kaaosta vastaan.
Itse asperg aikuisena suhtauminen on niin erilaista - olenhan samassa asemassa ja tiedän miten assin kanssa toimitaan oikein. Että tervetuloa vaan!

Lue lisää

On jo myöhäistä lapsesi kohdalla.
Olet pilannut ainakin teidän välisen suhteen
Et tule koskaan saamaan takaisin lasta, jonka olisit joskus saanut, jos olisit elänyt korttisi oikein.
Teidän kodissa on mielestäsi kuri, mutta ei sitä ole.
Tunnen tapauksen oikein hyvin.
Yrität pitää kuria, ja hihasi palaa jo 10 min. kohdalla. Näen sieluni silmin sinut huutamassa lapsellesi 10 min. kohdalla kun täysi maitolasi on lattialla:
"SAATANA ETTÄ MULLA MENEE JÄRKI SUN KANSSA, PITÄÄKÖ SUN OLLA TOLLANEN ÄÄLIÖ, ETKÖ SÄ VOI ES HETKEE OLLA KUNNOLLA, NIINKU NORMAALIT LAPSET SAATANA....."
Luonasi lapsi ei tunne olevansa turvassa, eikä tunne olevansa paikassa jonne kuuluu.
Ja kuten olen aikaisemmin sanonut, olet narsistinen paska sika.
Tai ainakin sine päin:)

Sanoin aikaisemmin kirjoitti:

On jo myöhäistä lapsesi kohdalla.
Olet pilannut ainakin teidän välisen suhteen
Et tule koskaan saamaan takaisin lasta, jonka olisit joskus saanut, jos olisit elänyt korttisi oikein.
Teidän kodissa on mielestäsi kuri, mutta ei sitä ole.
Tunnen tapauksen oikein hyvin.
Yrität pitää kuria, ja hihasi palaa jo 10 min. kohdalla. Näen sieluni silmin sinut huutamassa lapsellesi 10 min. kohdalla kun täysi maitolasi on lattialla:
"SAATANA ETTÄ MULLA MENEE JÄRKI SUN KANSSA, PITÄÄKÖ SUN OLLA TOLLANEN ÄÄLIÖ, ETKÖ SÄ VOI ES HETKEE OLLA KUNNOLLA, NIINKU NORMAALIT LAPSET SAATANA....."
Luonasi lapsi ei tunne olevansa turvassa, eikä tunne olevansa paikassa jonne kuuluu.
Ja kuten olen aikaisemmin sanonut, olet narsistinen paska sika.
Tai ainakin sine päin:)

Lue lisää

Meillä ei huuda ja riehu kukaan muu kuin assi, anteeksi vain. Kiroilekaan ei kukaan muu. Maitolasi, kaatunut, ei edes ole mikään hepuloinnin syy, vahinkoja sattuu ihan kaikille.
Mielipiteesi jätän omaan arvoonsa, jotain sinusta itsestäsdi kertoo jo kielenkäyttösi, syyllistämisesi ilman että tiedät mistään mitään, mitä meidän elämäämme tulee, ja tarpeesi toimia muihin nähden tuomarina ja lääkärinä. Olet minullekin antanut jo diagnoosin "itsekäs, narsistinen paska". Tuollainen on juuri sitä kielenkäyttöä jollaista meillä ei käytetä (assia lukuunottamatta).

-ap- kirjoitti:

Meillä ei huuda ja riehu kukaan muu kuin assi, anteeksi vain. Kiroilekaan ei kukaan muu. Maitolasi, kaatunut, ei edes ole mikään hepuloinnin syy, vahinkoja sattuu ihan kaikille.
Mielipiteesi jätän omaan arvoonsa, jotain sinusta itsestäsdi kertoo jo kielenkäyttösi, syyllistämisesi ilman että tiedät mistään mitään, mitä meidän elämäämme tulee, ja tarpeesi toimia muihin nähden tuomarina ja lääkärinä. Olet minullekin antanut jo diagnoosin "itsekäs, narsistinen paska". Tuollainen on juuri sitä kielenkäyttöä jollaista meillä ei käytetä (assia lukuunottamatta).

Lue lisää

...ja mistähän se muka-assi on kielenkäyttönsä sitten oppinut....

................. kirjoitti:

...ja mistähän se muka-assi on kielenkäyttönsä sitten oppinut....

Jos meidän assista puhuit "mukana": diagnoosit korkeimmilla pisteillä siihen asti diagnosoiduista keskussairaalassamme; kaikki diagnoosikriteerit täyttyivät diagnosointia tehtäessä, nimenomaan Aspergerin oireyhtymän ja AD/HD:n, lisäksi todettiin piirteitä Gilles de la Tourettesta ja motoriset ongelmat, aivosähkökäyrissä poikkeamia myös, korproraliaa myös esiintyy). Niin, assimme imi kirosanat häntä vähän aikaa "tukeneessa" tukiperheessä suurimmilta osin (muilta lapsilta kai?), sitä ennen oli vähän aikaa perhepäivähoidossa pienenä (joutui sieltäkin pois) ja sieltä tultuaan kirosi kuin merimies. Korprolaliaa (olikohan oikein kirjoitettu?) epäili keskussairaalan ylilääkäri-neurologi. Kirosanatulvia tulee tunnin tykityksinä raivareitten yhteydessä. Meillä ei todellakaan kukaan muu kiroile. Tai ei ihan, yksi poikkeus on: isi saa kiroilla kun iskee vahingossa vasaralla peukaloon remppoja tehdessään. Tähän on lupa X-)

kettu.nen kirjoitti:

täällä on jo murrosikäinen ja äärinmäisen vaikea as lapsi. lapsiperheessä eläman asenteet, kuri ja järjestyn on tiukka - siis juuri sitä mitä as kaipaa - rutiineita ja sääntöjä, koska luovat turvan ulkopuolella olevaa kaaosta vastaan.
Itse asperg aikuisena suhtauminen on niin erilaista - olenhan samassa asemassa ja tiedän miten assin kanssa toimitaan oikein. Että tervetuloa vaan!

Lue lisää

Jos vain assin saisi motivoitumaan vieraaseen ympäristöön ilman pelkoa että hän tarttuu veitseen jos joku on järjestänyt hänen vaatteitaan, levyjään tms. "väärin", lähettäisin hänet ilomielin sinun "kaikkivoipaan" hoitoosi. Lukemattomat ihmiset ovat ajatelleet osaavansa toimia assien kanssa niin loistavasti, että ovat uskoneet keinojensa pätevän hyvin vaikeisiinkin asseihin, kaikkiin heihin. Kokemus on osoittanut että hyvin moni on joutunut katsomaan peiliin ja myöntää epäonnistuneensa, meidän assimme kanssa moni erittäin motivoitunut, osaava ja pätevä terapeuttikin. Laita ihmeessä postia, voit jakaa tietämystäsi. Osoitteeni on näissä as-asioissa [email protected].

kettu.nen kirjoitti:

hauskaa. Minua ei tosin huvita lainkaan se, että edes provona kukaan äiti puhuu lapsestaan ja siitä miten väärin tätä kohtelee, kuin alottaja.
Lapsi on syytön sairauksiin ja ominaisuuksiinsa. Olisiko sinusta yhtä hauskaa jos joku julistaisi vihaavansa kuuroa lasta, koska tämä ei puhu ja vastaa kuten muut perheen lapset? Tai miten inhottava sokea lapsi on, vastenmielinen hylkiö jonka toivoisi äkkiä häipyvän elämästään, koska tämä ei reagoi ja ilmeile kuten muut perheen lapset?
En vieläkään tajua mitä hauskaa siinä olisi, mutta minähän olenkin vain vajakki asperger.

Lue lisää

Kyllä siinä unet katoaa kun assin kanssa yrittää jotenkin selviytyä vaikka vain tästä päivästä, tulevaisuudesta sitten puhumattakaan.
Olet tosi rohkea nainen ap, kun uskallat pistää pöydälle sen äidille kielletyimän tunteen, inhon ja vihan omaa lastaan kohtaan.
Olen itse kaukana asuva iso-äiti, tyttärellä kolme lasta joista keskimmäinen, ei vielä yhtä vaikea kuin poikasi mutta pahenee päivä päivältä. Että sinä tai tyttäreni ei istu linnassa taposta on minulle todella käsittämättömän suuri ihme. Heillä vieraillessani minun on välillä poistuttava peli paikalta, että en kävisi muksuun kiinni vain sen takia että saisin sen hiljaiseksi. Kuunnella tunnista tuntiin jatkuvaa hirveää huutoa, höystettynä kamalilla ilkeyksillä, juuri äidille, mielipuolista tavaroiden ja joo kaiken rikkomista ja kun lopulta raivari hellittää niin sitten älkaa itsesääli kova-ääninen itkupiikki muutamiksi tunneiksi. Nähdä muun perheen yritykset koko ajan ettei vain mikään käynnistäisi kohtauksia, pienemmän sisaren ja välillä isommankin koko aikainen uhkailu ja usein konkreettinen väkivalta. Tämä lapsi on kanssa vauvasta ollut hyvin poikkeava.
Tämä on vain pieni murto-osa kaikesta. Lapsi myöskin valehtelee, varastaa j.n.e.
En todellakaan tiedä mistä sinä ap, tyttäreni ja te muut assi-äidit ammennatte voimia teidän uskomattoman raskaaseen arkeen, juhliahan on kovin , kovin harvoin koska assit ei siedä mitään muutoksia. Toivon sydämestäni että täällä todella assista tietämättömien ihmisten ilkeydet valuvat sielustasi kuin vesi hanhen selästä ja toivottavasti jaksat jatkaa kirjoittamista ja puhumista muuallakin tästä todella tabu-aiheesta. Uskon että autat monta äitiä kun he huomaavat etteivät ole kielteisten tunteiden kanssa aivan yksin.
Hirmuhalit ja voimia/assin mummi

yökyöpeli kanssa kirjoitti:

Kyllä siinä unet katoaa kun assin kanssa yrittää jotenkin selviytyä vaikka vain tästä päivästä, tulevaisuudesta sitten puhumattakaan.
Olet tosi rohkea nainen ap, kun uskallat pistää pöydälle sen äidille kielletyimän tunteen, inhon ja vihan omaa lastaan kohtaan.
Olen itse kaukana asuva iso-äiti, tyttärellä kolme lasta joista keskimmäinen, ei vielä yhtä vaikea kuin poikasi mutta pahenee päivä päivältä. Että sinä tai tyttäreni ei istu linnassa taposta on minulle todella käsittämättömän suuri ihme. Heillä vieraillessani minun on välillä poistuttava peli paikalta, että en kävisi muksuun kiinni vain sen takia että saisin sen hiljaiseksi. Kuunnella tunnista tuntiin jatkuvaa hirveää huutoa, höystettynä kamalilla ilkeyksillä, juuri äidille, mielipuolista tavaroiden ja joo kaiken rikkomista ja kun lopulta raivari hellittää niin sitten älkaa itsesääli kova-ääninen itkupiikki muutamiksi tunneiksi. Nähdä muun perheen yritykset koko ajan ettei vain mikään käynnistäisi kohtauksia, pienemmän sisaren ja välillä isommankin koko aikainen uhkailu ja usein konkreettinen väkivalta. Tämä lapsi on kanssa vauvasta ollut hyvin poikkeava.
Tämä on vain pieni murto-osa kaikesta. Lapsi myöskin valehtelee, varastaa j.n.e.
En todellakaan tiedä mistä sinä ap, tyttäreni ja te muut assi-äidit ammennatte voimia teidän uskomattoman raskaaseen arkeen, juhliahan on kovin , kovin harvoin koska assit ei siedä mitään muutoksia. Toivon sydämestäni että täällä todella assista tietämättömien ihmisten ilkeydet valuvat sielustasi kuin vesi hanhen selästä ja toivottavasti jaksat jatkaa kirjoittamista ja puhumista muuallakin tästä todella tabu-aiheesta. Uskon että autat monta äitiä kun he huomaavat etteivät ole kielteisten tunteiden kanssa aivan yksin.
Hirmuhalit ja voimia/assin mummi

Lue lisää

Et niinkuin viittis heittää ap:n niskaan lisää löylyä!Sulla ei taida olla minkäänlaista kokemusta adhd -tai as -lapsista.Helppohan se on sanoa vaikka mitä ja olla siellä kuin itse äiti-kuningatar...Ihan turha tulla ylivilkkaiden lasten tai as-lasten ja varsinkin heidän vanhempiensa tuomariksi.Hyi että evottaa!!! Toivottavasti omat lapsesi tuhisevat tyytyväisinä kainalossasi ja imevät tissiä inahtamattakaan.Revi siitä!!

Et ole lukenut muita vastauksiani, enkä jaksa enää toistaa samoja asioita; lasta on yritetty meidän itsemme, siis perheemme toimesta saada muualle, "parempiin" olosuhteisiin (pidemmin muissa vastauksissani).

Lasta rakastettiin ehdoitta ja täydestä sydämestä vauvana, aivan samoin kuin muita rakkaita pikkuihmisiämme rakastimme ja rakastamme. Rakkaus valui tyhjiin vasta vuosien jälkeen ja uupumus iski täydellisenä tämän lapsen kohdalla. Siis: häntä on rakastettu ja yritetty auttaa ja hakea hänelle apua, täyspäiväisestikin omaishoitajana kuljetettu terapioihin, yritetty motivoida johonkin mistä itse innostuisi, mikä olisi tuonut iloa hänen elämäänsä jne. Viimeiseen voimanpisaraan asti jaksettiin, rakastettiin. Sitten voimat uupuivat.

Fyysistä väkivaltaa meillä ei käytetä, en voisi kuvitellakaan satuttavani lasta, en missään tilanteessa. Mustelmia lapsi on kyllä saanut terapiapaikoissa ja kotona kun on täytynyt joidenkin raivokohtausten aikana soveltaa "holdingia" ja on rimpuillut niin kovin.

Eilen viimeksi sai sisar tuntea mitä on assin räjähtävä raivo: ruokapöydässä nousi äkillinen myrsky koska "kastike kosketti perunaa" assin lautasella. Itse oli annoksensa laittanut mutta raivostui silti (hänen lautasellaan täytyy ruoka-ainesten olla erillään ja tietyssä järjestyksessä aina).

todella hyvä! kirjoitti:

Et niinkuin viittis heittää ap:n niskaan lisää löylyä!Sulla ei taida olla minkäänlaista kokemusta adhd -tai as -lapsista.Helppohan se on sanoa vaikka mitä ja olla siellä kuin itse äiti-kuningatar...Ihan turha tulla ylivilkkaiden lasten tai as-lasten ja varsinkin heidän vanhempiensa tuomariksi.Hyi että evottaa!!! Toivottavasti omat lapsesi tuhisevat tyytyväisinä kainalossasi ja imevät tissiä inahtamattakaan.Revi siitä!!

Lue lisää

sinä siitä, että henkinen väkivaltakaan ei ole sallittua. Niillä metodeilla joilla ap tuntuu lastaan "kasvattavan" en yhtään ihmettele heidän ongelmiaan. Mutta ilmeisen narsistinen "kuningatar äiti aurinkoinen " kun on, ei pieneen mieleen tule katsoa peiliin ja etsiä syytä sieltä.

-ap- kirjoitti:

Et ole lukenut muita vastauksiani, enkä jaksa enää toistaa samoja asioita; lasta on yritetty meidän itsemme, siis perheemme toimesta saada muualle, "parempiin" olosuhteisiin (pidemmin muissa vastauksissani).

Lasta rakastettiin ehdoitta ja täydestä sydämestä vauvana, aivan samoin kuin muita rakkaita pikkuihmisiämme rakastimme ja rakastamme. Rakkaus valui tyhjiin vasta vuosien jälkeen ja uupumus iski täydellisenä tämän lapsen kohdalla. Siis: häntä on rakastettu ja yritetty auttaa ja hakea hänelle apua, täyspäiväisestikin omaishoitajana kuljetettu terapioihin, yritetty motivoida johonkin mistä itse innostuisi, mikä olisi tuonut iloa hänen elämäänsä jne. Viimeiseen voimanpisaraan asti jaksettiin, rakastettiin. Sitten voimat uupuivat.

Fyysistä väkivaltaa meillä ei käytetä, en voisi kuvitellakaan satuttavani lasta, en missään tilanteessa. Mustelmia lapsi on kyllä saanut terapiapaikoissa ja kotona kun on täytynyt joidenkin raivokohtausten aikana soveltaa "holdingia" ja on rimpuillut niin kovin.

Eilen viimeksi sai sisar tuntea mitä on assin räjähtävä raivo: ruokapöydässä nousi äkillinen myrsky koska "kastike kosketti perunaa" assin lautasella. Itse oli annoksensa laittanut mutta raivostui silti (hänen lautasellaan täytyy ruoka-ainesten olla erillään ja tietyssä järjestyksessä aina).

Lue lisää

pojallesi, että aiot lempata hänet pihalle hänen täytettyään 18 vuotta? Asseille rutiinien rikkoontuminen on vielä kauheampaa kuin nenteille. Voisi olla hyvä alkaa totutella häntä siihen ajatukseen. Ehkä se saisi häntä muuttamaan käyttäytymistään. Hae esitteitä noista palvelukodeista, tai minne sitten aiottekin hänet pistää. Jätä ne pöydälle, anna pojan itse löytää ne. Sitten keskustelu varmaan lähtee liikkeelle.

Minä en syytä itseäni siitä, etten tunne mitään tarvetta olla yhteydessä narsistiäitiini. Hän oli kuolemaisillaan aivokasvaimen takia, ja se ei tuntunut miltään. Hän on minulle aivan mitään merkitsemätön vieras ihminen. En ottaisi häntä hoitooni, vaikka olisin ainut sukulainen ja terveyskeskuksessa ei olisi tilaa. Ei ole minun ongelmani! Omaa lasta kohtaan ehkä joutuu osoittamaan enemmän rakastavaa huolenpitoa, vastahakoisestikin. Omaa lasta ei oikein voi heitteille jättää.

kertonut kirjoitti:

pojallesi, että aiot lempata hänet pihalle hänen täytettyään 18 vuotta? Asseille rutiinien rikkoontuminen on vielä kauheampaa kuin nenteille. Voisi olla hyvä alkaa totutella häntä siihen ajatukseen. Ehkä se saisi häntä muuttamaan käyttäytymistään. Hae esitteitä noista palvelukodeista, tai minne sitten aiottekin hänet pistää. Jätä ne pöydälle, anna pojan itse löytää ne. Sitten keskustelu varmaan lähtee liikkeelle.

Minä en syytä itseäni siitä, etten tunne mitään tarvetta olla yhteydessä narsistiäitiini. Hän oli kuolemaisillaan aivokasvaimen takia, ja se ei tuntunut miltään. Hän on minulle aivan mitään merkitsemätön vieras ihminen. En ottaisi häntä hoitooni, vaikka olisin ainut sukulainen ja terveyskeskuksessa ei olisi tilaa. Ei ole minun ongelmani! Omaa lasta kohtaan ehkä joutuu osoittamaan enemmän rakastavaa huolenpitoa, vastahakoisestikin. Omaa lasta ei oikein voi heitteille jättää.

Lue lisää

Assiamme on jo totuteltu ajatukseen ettei hän asu kotona (ei asu kotona nytkään kuin osan viikosta). Rutiinien rikkomista yhtäkkisesti ei todellakaan voisi kuvitellakaan. Jos vaikka sovitusta kauppaanlähtöajasta ei pidetä minuutilleen kiinni, tulee jo hirmuinen raivokohtaus. Kannattaa lukea kaikki vastaukset, niistä kytllä selviää kuinka paljon lapsen mahdollisimman pehmeään sopeuttamiseen kotoalähtöön ja kaikkien muidenkin muutosten yhteydessä on panostettu. Yleensä ei apua. Siirtymiset ylemmille luokille, uudet luokkakaverit, eri luokka, pulpetti ja istumapaikka uudessa luokassa, uudet vaatteet, uudet ruoat, uudet petivaatteet, verhot, huonekalut tai niiden järjestys, lähtöajat, muuttuneet television- tai radion suosikkiohjelmien esitysajat...kaikki mikä nyt muuttua voi, etenkin kyläilevät ihmiset ja kylässä käynti..kaikesta raivotaan ja kommentoidaan suureen ääneen, haukutaan vieraat, rikotaan tavaroita (vaikka radio kun sieltä ei tule suosikkiohjelmaa "oikeaan aikaan"). Minulle on turha tulla sanomaan etten ottaisin huomioon vaikeasti oireisen assin rutiinienmuutosfobiaa. Vaan kun ei löydy keinoa, terapeuteiltakaan, ei keneltäkään, jolla assin saisi kokemaan joskus välttämättömät muutokset siedettävimpinä. Kuten senkin että pesun jälkeen täytyy vaihtaa vaatteita toisiin.

todella hyvä! kirjoitti:

Et niinkuin viittis heittää ap:n niskaan lisää löylyä!Sulla ei taida olla minkäänlaista kokemusta adhd -tai as -lapsista.Helppohan se on sanoa vaikka mitä ja olla siellä kuin itse äiti-kuningatar...Ihan turha tulla ylivilkkaiden lasten tai as-lasten ja varsinkin heidän vanhempiensa tuomariksi.Hyi että evottaa!!! Toivottavasti omat lapsesi tuhisevat tyytyväisinä kainalossasi ja imevät tissiä inahtamattakaan.Revi siitä!!

Lue lisää

löytyy 12v.n ajalta,revi itse siitä.
Tuollaisia tuntemuksia ei vielä onneksi lapseen ole kohdistunut ja jos joskus kohdistuu,ymmärrän toivottavasti silloin että lapsen paikka on jossain muualla.Se koira älähtää,johon kalikka kalahtaa,vihaatko sinäkin lastasi?

kettu.nen kirjoitti:

sinä siitä, että henkinen väkivaltakaan ei ole sallittua. Niillä metodeilla joilla ap tuntuu lastaan "kasvattavan" en yhtään ihmettele heidän ongelmiaan. Mutta ilmeisen narsistinen "kuningatar äiti aurinkoinen " kun on, ei pieneen mieleen tule katsoa peiliin ja etsiä syytä sieltä.

Lue lisää

Voihan helvetti sun kanssas!
Sulla ei ole pienintäkään käsitystä siitä mitä ap. käy läpi.
Jos nyt ihan imettäisit niitä täydellisiä kakaroitas ja lypsäisit vielä pakkaseen maitoa talteen että varmaan he saavat immuniteetin ADHD:LLE ja AS:lle.
Sun jutut ovat aivan kohtuuttomia ja ilkeitä!!
Todellakin hävettää sun puolestasi!
Nyt mä valitettavasti sanon sellaista jota en haluaisi sanoa tässä näin......eli....kun olet olevinaan noin fiksu ja näppärä ,ja syyllistät viattomia vanhempia,jotka taistelevat sairaan lapsen kanssa,niin ihan varmaan sä joskus toteat tulevaisuudessa ettei se lasten kasvatus ihan suukoilla ja haleilla hoidu tosta noin vain .Toivon tietenkin,vaikka olet mun mielestä hölömö, että lapsesi ovat esimerkillisiä ja yhdessä leivotte sitten korvapuusteja ja nauratte iloisesti essut päällä niin että tupa raikaa!
Voihan Kristus sentään tuota sun umpimielisyyttä!
Nyt en kyllä sano enempää.....

todella hyvä! kirjoitti:

Voihan helvetti sun kanssas!
Sulla ei ole pienintäkään käsitystä siitä mitä ap. käy läpi.
Jos nyt ihan imettäisit niitä täydellisiä kakaroitas ja lypsäisit vielä pakkaseen maitoa talteen että varmaan he saavat immuniteetin ADHD:LLE ja AS:lle.
Sun jutut ovat aivan kohtuuttomia ja ilkeitä!!
Todellakin hävettää sun puolestasi!
Nyt mä valitettavasti sanon sellaista jota en haluaisi sanoa tässä näin......eli....kun olet olevinaan noin fiksu ja näppärä ,ja syyllistät viattomia vanhempia,jotka taistelevat sairaan lapsen kanssa,niin ihan varmaan sä joskus toteat tulevaisuudessa ettei se lasten kasvatus ihan suukoilla ja haleilla hoidu tosta noin vain .Toivon tietenkin,vaikka olet mun mielestä hölömö, että lapsesi ovat esimerkillisiä ja yhdessä leivotte sitten korvapuusteja ja nauratte iloisesti essut päällä niin että tupa raikaa!
Voihan Kristus sentään tuota sun umpimielisyyttä!
Nyt en kyllä sano enempää.....

Lue lisää

saa siis harjoittaa henkistä väkivaltaa lastaan kohtaa vain, koska tämä on erilainen kun muut perhe-täydellisen kakarat? Sorry, ei mene läpi, ihan taidat nyt ap vastailla itsellesi, noloa...

.................. kirjoitti:

saa siis harjoittaa henkistä väkivaltaa lastaan kohtaa vain, koska tämä on erilainen kun muut perhe-täydellisen kakarat? Sorry, ei mene läpi, ihan taidat nyt ap vastailla itsellesi, noloa...

Lue lisää

Luepa vastaukseni. Henkistä väkivaltaa ei meillä harrasteta, puhumattakaan että fyysistä, kiroilekaan meillä ei kukaan muu kuin assi. Tosin välillä joutuu myös assi sisarusten hyökkäysten, sanallisten sellaisten, kohteeksi. Esimerkiksi tässä päivänä eräänä kun assi raivostui ruokapöydässä silmittömästi koska oli itse lastannut ruoan lautaselleen "väärin", tuumasi sisar assille että "miksi asut meidän kanssa kun et meistä tykkää?". Assi siis kävi sisareensa kiinni koska kastike hänen lautasellaan kosketti perunaa. Eri ruoka-aineet on assin lautasella oltava erillään tai seuraa raivari. Kastikkeita hän on suostunut ylipäätään syömään vasta vähän aikaa. Ei mene yhtä kertaa oikeastaan ettei assi ruokapöydässä jostakin raivoaisi (aterimet eivät ole "järjestyksessä" tms.). Ei mielestäni mikään ihme että joku välistä sanoo vastaan - se joka istuu vieressä joutuu pöydässä uhriksi kun assi käy huutaen kiinni jonkun "vääränmerkkisen" mehun takia tai yllä mainituista syistä tai vastaavista. Se että sisarukset reagoivat ja sanovat toisinaan vastaan, ei mielestäni ole väkivaltaa.

Yritetty on innostaa netin käyttöön ja jannen foorumille ja muualle. Mutta kun assiamme ei pysty motivoimaan kiinnostumaan mistään muusta kuin omasta kiinnostuksen kohteestaan, nettiä suostuu käyttämään vain ja ainoastaan kiinnostuksen kohteeseensa liittyen. Itse olen vertaistapaamisissa käynyt, assi ei. Häntä ei voi väkisin raahata mukaan. Mitkään verukkeet kivasta tekemisestä, uusista kavereista jne. eivät innosta. Kaikki uusi, lukkoonlyöty ohjelma ilman mahdollisuutta toimia oman kiinnostuksen kohteen parissa koko ajan, ja uudet ympäristöt ovat assillemme kauhistus.

-ap- kirjoitti:

Yritetty on innostaa netin käyttöön ja jannen foorumille ja muualle. Mutta kun assiamme ei pysty motivoimaan kiinnostumaan mistään muusta kuin omasta kiinnostuksen kohteestaan, nettiä suostuu käyttämään vain ja ainoastaan kiinnostuksen kohteeseensa liittyen. Itse olen vertaistapaamisissa käynyt, assi ei. Häntä ei voi väkisin raahata mukaan. Mitkään verukkeet kivasta tekemisestä, uusista kavereista jne. eivät innosta. Kaikki uusi, lukkoonlyöty ohjelma ilman mahdollisuutta toimia oman kiinnostuksen kohteen parissa koko ajan, ja uudet ympäristöt ovat assillemme kauhistus.

Lue lisää

Assimme "vihaa" kirjoittamista käsin ja tietsikalla. Haukkuu muut perheenjäsenet "idiooteiksi" ja "saatanan tyhmiksi" kun nämä harrastavat sosiaalista kanssakäymistä myös netin välityksellä. Assia ei kiinnosta yhtään mitä muut ajattelevat asioista eikä hän ymmärrä miksi ihmiset vaihtavat ajatuksia. Hänen sosiaalinen kanssakäymisensä on sitä, että hän luennoi loputtomiin kiinnostuksensa kohteesta ja raivostuu kun yleisö on halutonta kuulemaan. Samoin jos hänet joskus harvoin saa kirjoittamaan jollekulle, hän kirjoittaa vain tästä kiinnostuksensa kohteesta. Ei hänelle tule mieleen kysyä mitä toiselle kuuluu tms.

-ap- kirjoitti:

Assimme "vihaa" kirjoittamista käsin ja tietsikalla. Haukkuu muut perheenjäsenet "idiooteiksi" ja "saatanan tyhmiksi" kun nämä harrastavat sosiaalista kanssakäymistä myös netin välityksellä. Assia ei kiinnosta yhtään mitä muut ajattelevat asioista eikä hän ymmärrä miksi ihmiset vaihtavat ajatuksia. Hänen sosiaalinen kanssakäymisensä on sitä, että hän luennoi loputtomiin kiinnostuksensa kohteesta ja raivostuu kun yleisö on halutonta kuulemaan. Samoin jos hänet joskus harvoin saa kirjoittamaan jollekulle, hän kirjoittaa vain tästä kiinnostuksensa kohteesta. Ei hänelle tule mieleen kysyä mitä toiselle kuuluu tms.

Lue lisää

mennä hoitoon? Sinulla kirjoitustesi perusteella vippaa päässä nyt kyllä pahemman kerran.

.................. kirjoitti:

mennä hoitoon? Sinulla kirjoitustesi perusteella vippaa päässä nyt kyllä pahemman kerran.

Asiallisesta kommentista.

-ap- kirjoitti:

Asiallisesta kommentista.

En lukenut ketjua loppuun asti, mutta alkukin riitti.

Olen sivusta katsonut kahden asperger-lapsen elämää. Ja todellakin; asperger-lapsi EI ole empaattinen!!!!! Asperger-lapsi voi oppia "oikean" tavan reagoida tiettyihin tilanteisiin. Mutta opitun vasteen näkee käytöksestä ja reaktionopeudesta.

Olen todella pahoillani puolestasi, en epäile etteikö sinun voimasi ole lopussa.

Myötätuntohalaus sinulle!

Sivustaseuraaja kirjoitti:

En lukenut ketjua loppuun asti, mutta alkukin riitti.

Olen sivusta katsonut kahden asperger-lapsen elämää. Ja todellakin; asperger-lapsi EI ole empaattinen!!!!! Asperger-lapsi voi oppia "oikean" tavan reagoida tiettyihin tilanteisiin. Mutta opitun vasteen näkee käytöksestä ja reaktionopeudesta.

Olen todella pahoillani puolestasi, en epäile etteikö sinun voimasi ole lopussa.

Myötätuntohalaus sinulle!

Lue lisää

psykopaattisen ja aspergerin ero on siinä, että asperger kykenee empatiaan - saattaa olla jopa liian empaattinen. Asperger on lähinnä kommunikaatioon ja sosiaaliseen toimintaan liittyvä ominaisuus, asperger ei siis välttämättä osaa NÄYTTÄÄ ulospäin sellaisia tunteita joita muut osaavat helpostikin tai aina tulkita oikein muiden tunteiden ilmaisuja - koska juuri tässä kommunikaatio-osastossa aivoissa on se poikkeavuus.
Ilmeettömyys ei siis tarkoita sitä, etteikö tunteita olisi, kyllä ne on, ne ovat vain syvemmällä eivätkä näy ulospäin kuten ihmisillä yleensä. Psykopaatti on taas henkilö, joka ei kykene empatiaan ja näillä kahdella ei ole toistensa kanssa yhtään mitään tekemistä.

Asperger saattaa kiukutella tai olla agressiivinen vaikkapa ollessaan surullinen tai ahdistunut, siinä missä valtaosa ehkä itkisi ja puhuisi mikä mieltä painaa, psykopaatti puolestaan kiukuttelee vain jos hyötyy siitä jotakin joltakin muulta.

Eli huomatkaa jo hyvät ihmiset tämä ero: asperger voi olla käytökseltään hankala, koska ei osaa ilmaista niitä tunteitaan kuten muut, mutta ne tunteet ovat olemassa.
Vaatimalla asperger lasta vastaamaan hymyyn hymyilemällä ja suruun itkemällä on sama kuin pyytäisi syntymästään asti sokeaa piirtämään kopio Mona Lisasta tai kuuroa hyräilemään Finlandia hymni.
Tänä päivänä on niin paljon asiasta tietoa, kirjoissa ja netissä neuropsykologeista puhumattakaan, on asperger liittoa ja ties mitä, että on todella vaikea uskoa miten joku joka väittää että esim. omalla lapsella olevan asperger, ei olisi yksinkertaisintakaan oikeaa tietoa koko asiasta, lieneekö vikaa sitten ymmärryksessä vai missä?
Kannattaa aloittaa asiaan tutustuminen vaikkapa kirjasta " Nörtti, nero vai normaali" jossa nämä perusasiat on väännetty sangen kansantajuisesti rautalangasta - myös tämä psykopaatin ja aspergerin ero.

kettu.nen kirjoitti:

psykopaattisen ja aspergerin ero on siinä, että asperger kykenee empatiaan - saattaa olla jopa liian empaattinen. Asperger on lähinnä kommunikaatioon ja sosiaaliseen toimintaan liittyvä ominaisuus, asperger ei siis välttämättä osaa NÄYTTÄÄ ulospäin sellaisia tunteita joita muut osaavat helpostikin tai aina tulkita oikein muiden tunteiden ilmaisuja - koska juuri tässä kommunikaatio-osastossa aivoissa on se poikkeavuus.
Ilmeettömyys ei siis tarkoita sitä, etteikö tunteita olisi, kyllä ne on, ne ovat vain syvemmällä eivätkä näy ulospäin kuten ihmisillä yleensä. Psykopaatti on taas henkilö, joka ei kykene empatiaan ja näillä kahdella ei ole toistensa kanssa yhtään mitään tekemistä.

Asperger saattaa kiukutella tai olla agressiivinen vaikkapa ollessaan surullinen tai ahdistunut, siinä missä valtaosa ehkä itkisi ja puhuisi mikä mieltä painaa, psykopaatti puolestaan kiukuttelee vain jos hyötyy siitä jotakin joltakin muulta.

Eli huomatkaa jo hyvät ihmiset tämä ero: asperger voi olla käytökseltään hankala, koska ei osaa ilmaista niitä tunteitaan kuten muut, mutta ne tunteet ovat olemassa.
Vaatimalla asperger lasta vastaamaan hymyyn hymyilemällä ja suruun itkemällä on sama kuin pyytäisi syntymästään asti sokeaa piirtämään kopio Mona Lisasta tai kuuroa hyräilemään Finlandia hymni.
Tänä päivänä on niin paljon asiasta tietoa, kirjoissa ja netissä neuropsykologeista puhumattakaan, on asperger liittoa ja ties mitä, että on todella vaikea uskoa miten joku joka väittää että esim. omalla lapsella olevan asperger, ei olisi yksinkertaisintakaan oikeaa tietoa koko asiasta, lieneekö vikaa sitten ymmärryksessä vai missä?
Kannattaa aloittaa asiaan tutustuminen vaikkapa kirjasta " Nörtti, nero vai normaali" jossa nämä perusasiat on väännetty sangen kansantajuisesti rautalangasta - myös tämä psykopaatin ja aspergerin ero.

Lue lisää

Kahdenkesken, kun ei ole häiriötekijöitä, kykenee asperger-henkilö empaattisuuteen, jopa yliempaattisuuteen ja myötäelämiseen. Eivät toki kaikki kykene, mutta suurin osa tutussa ympäristössä, tuttujen rutiinien keskellä. Mutta kun tulee ulkopuolisia ärsykkeitä, jotka erivät nt-ihmistä häiritse, vaikka koulussa tai vastaavissa paikoissa, katoaa asperger-henkilön empaattisuus kyllä kuin taikaiskusta ja hänestä tulee muiden tunteista täysin piittaamaton. Useimmiten se on näin. Sinulla on vähän liian ruusuiset käsitykset asseista, mitä nyt kirjoituksiasi olen lukenut. Ei kaikkien aspergerien kanssa pärjää eivätkä kaikki aspergerit ole samantasoisia. Luulisi sinunkin sen ymmärtävän.

As-pojan äiti kirjoitti:

Kahdenkesken, kun ei ole häiriötekijöitä, kykenee asperger-henkilö empaattisuuteen, jopa yliempaattisuuteen ja myötäelämiseen. Eivät toki kaikki kykene, mutta suurin osa tutussa ympäristössä, tuttujen rutiinien keskellä. Mutta kun tulee ulkopuolisia ärsykkeitä, jotka erivät nt-ihmistä häiritse, vaikka koulussa tai vastaavissa paikoissa, katoaa asperger-henkilön empaattisuus kyllä kuin taikaiskusta ja hänestä tulee muiden tunteista täysin piittaamaton. Useimmiten se on näin. Sinulla on vähän liian ruusuiset käsitykset asseista, mitä nyt kirjoituksiasi olen lukenut. Ei kaikkien aspergerien kanssa pärjää eivätkä kaikki aspergerit ole samantasoisia. Luulisi sinunkin sen ymmärtävän.

Lue lisää

Nörtti, nero vai normaali on meillä luettu puhki, samoin Liisa Laukkarisen Marius-pojasta kertovat kirjat ja monia muita. Mutta ennen kaikkea on eletty as-elämää pojan kanssa, että kokemusta on. Meidän poika itkee ja liikuttuu surullista kirjaa lukiessaan tai elokuvaa katsoessaan, halailee paljon, on myötätuntoinen jne. mutta on täysi psykopaatti määrätyissä tilanteissa, hermonsa menettäessään. Käy kiinni, repii, potkii, puree, rikkoo, kiusaa puolustuskyvyttömiäkin. Vaikka ilman häiriötekijöitä, joita on mahdoton välttää, on mitä ihanin ja empaattisin.

As-pojan äiti kirjoitti:

Kahdenkesken, kun ei ole häiriötekijöitä, kykenee asperger-henkilö empaattisuuteen, jopa yliempaattisuuteen ja myötäelämiseen. Eivät toki kaikki kykene, mutta suurin osa tutussa ympäristössä, tuttujen rutiinien keskellä. Mutta kun tulee ulkopuolisia ärsykkeitä, jotka erivät nt-ihmistä häiritse, vaikka koulussa tai vastaavissa paikoissa, katoaa asperger-henkilön empaattisuus kyllä kuin taikaiskusta ja hänestä tulee muiden tunteista täysin piittaamaton. Useimmiten se on näin. Sinulla on vähän liian ruusuiset käsitykset asseista, mitä nyt kirjoituksiasi olen lukenut. Ei kaikkien aspergerien kanssa pärjää eivätkä kaikki aspergerit ole samantasoisia. Luulisi sinunkin sen ymmärtävän.

Lue lisää

se on sinun mielipiteesi, minulla on omani.
Minä uskon - assi kun olen - vain mitä itse näen ja koen ja mielestäni tarpeeksi hyvin perustellaan ja kyetään todistamaan.
Joten tässä asiassa uskon omia kokemuksiani, omien terapeuttieni ja lääkäreiden ja muiden tuntemieni assien ja heidän läheisten juttuja kuin sinun.
Ei empaattisuus ja tunteet ole mikään, mikä kytkeytyy kokonaan pois päältä tietyssä tilanteessa, ei sokea kytke näköään pois päältä ja taas päälle eri tilanteissa, eikö?
Jotkut näkövammaiset näkevät hieman kirkkaassa valossa, hämärässä ei lainkaan, mutta se pieni näkö on silti siellä olemassa.
Sama assi ja tunteet, myös empaattisuus.

As-pojan äiti kirjoitti:

Nörtti, nero vai normaali on meillä luettu puhki, samoin Liisa Laukkarisen Marius-pojasta kertovat kirjat ja monia muita. Mutta ennen kaikkea on eletty as-elämää pojan kanssa, että kokemusta on. Meidän poika itkee ja liikuttuu surullista kirjaa lukiessaan tai elokuvaa katsoessaan, halailee paljon, on myötätuntoinen jne. mutta on täysi psykopaatti määrätyissä tilanteissa, hermonsa menettäessään. Käy kiinni, repii, potkii, puree, rikkoo, kiusaa puolustuskyvyttömiäkin. Vaikka ilman häiriötekijöitä, joita on mahdoton välttää, on mitä ihanin ja empaattisin.

Lue lisää

enpäs ole koskaan kuullutkaan, että ihminen kykenee muuttumaan psykopaatiksi ja taas päinvastoin...Psykopatia kun on synnynnäinen kehityshäiriö aivoissa...
Ehkä joku uusi evoluution tulos? Vaikkapa...osa aika skitsofreenikko? Osa aika asperger? Tänään olenkin asperger, huomenna psykopaatti kun suutun, saakohan niin diagnoosit molempiin, siten että ne olisi voimassa vaikka vain muutaman kuukauden vuodesta kerrallaan?
Anteeksi, mutta viestisi oli vain niin hassun hassu... :P

kettu.nen kirjoitti:

enpäs ole koskaan kuullutkaan, että ihminen kykenee muuttumaan psykopaatiksi ja taas päinvastoin...Psykopatia kun on synnynnäinen kehityshäiriö aivoissa...
Ehkä joku uusi evoluution tulos? Vaikkapa...osa aika skitsofreenikko? Osa aika asperger? Tänään olenkin asperger, huomenna psykopaatti kun suutun, saakohan niin diagnoosit molempiin, siten että ne olisi voimassa vaikka vain muutaman kuukauden vuodesta kerrallaan?
Anteeksi, mutta viestisi oli vain niin hassun hassu... :P

Lue lisää

Onko sinulla käsitystä siitä että as-henkilön käytös ei ole käytännön elämässä mitään "kirjoista revittyä", jokainen on yksilönsä, omanlaisensa. Se että häiriötekijät ajavat assit sisäiseen kaaokseen ja heiltä katoaa silloin, vaikeissa sosiaalisissa uusissa tilanteissa esimerkiksi,kyky eläytyä muiden asemaan ja heistä tulee näissä vaikeissa tilanteissa - kyllä, psykopaattisesti käyttäytyviä, monista muttei kaikista - on asseilla melko yleistä.
Päätin jo, etten sinun viestejäsi enää noteeraa koska olet assimaiseen tapaan kaavoihin kangistunut ja hassun hassu vastauksinesi, mutta menköön nyt muutama sana sinullekin taas. Etpä ole kirjoittanut yksityiseen e-meiliini, jonka sinulle annoin. Voisit tavata assimme mielihyvin. Katsottaisiin kuinka sinä hänen kanssaan pärjäisit, kun eivät ole terapeutit, tukiperheet eivätkä opettajatkaan pärjänneet. Sinusta voisi olla apua, ainakin "mainostat" itseäsi kaikkivoipana, mitä assiuteen tulee. No, leikki sikseen...Psykopatia, samoin kuin Aspergerin oireyhtymä, ei välttämättä ole sekään "synnynnäinen". Perehdy nyt niihin kirjoihisi; moni normaali-ihminen (jos sellaisia nyt onkaan) on muuttunut psykopaattisesti käyttäytyväksi päävamman seurauksena, mm. luin juuri eräästä metsurista jolle oli käynyt näin. Oli jäänyt henkiin puunkaato-onnettomuudesta, mutta päävamman seurauksena persoonallisuus muuttu täysin. Mies oli loppuikänsä täydellinen psykopaatti. Sinun mielestäsi varmasti tosi "hassua" tämäkin? ;-)

kettu.nen kirjoitti:

se on sinun mielipiteesi, minulla on omani.
Minä uskon - assi kun olen - vain mitä itse näen ja koen ja mielestäni tarpeeksi hyvin perustellaan ja kyetään todistamaan.
Joten tässä asiassa uskon omia kokemuksiani, omien terapeuttieni ja lääkäreiden ja muiden tuntemieni assien ja heidän läheisten juttuja kuin sinun.
Ei empaattisuus ja tunteet ole mikään, mikä kytkeytyy kokonaan pois päältä tietyssä tilanteessa, ei sokea kytke näköään pois päältä ja taas päälle eri tilanteissa, eikö?
Jotkut näkövammaiset näkevät hieman kirkkaassa valossa, hämärässä ei lainkaan, mutta se pieni näkö on silti siellä olemassa.
Sama assi ja tunteet, myös empaattisuus.

Lue lisää

meiläkin. Miten saisi yhteyttä?

-ap- kirjoitti:

Onko sinulla käsitystä siitä että as-henkilön käytös ei ole käytännön elämässä mitään "kirjoista revittyä", jokainen on yksilönsä, omanlaisensa. Se että häiriötekijät ajavat assit sisäiseen kaaokseen ja heiltä katoaa silloin, vaikeissa sosiaalisissa uusissa tilanteissa esimerkiksi,kyky eläytyä muiden asemaan ja heistä tulee näissä vaikeissa tilanteissa - kyllä, psykopaattisesti käyttäytyviä, monista muttei kaikista - on asseilla melko yleistä.
Päätin jo, etten sinun viestejäsi enää noteeraa koska olet assimaiseen tapaan kaavoihin kangistunut ja hassun hassu vastauksinesi, mutta menköön nyt muutama sana sinullekin taas. Etpä ole kirjoittanut yksityiseen e-meiliini, jonka sinulle annoin. Voisit tavata assimme mielihyvin. Katsottaisiin kuinka sinä hänen kanssaan pärjäisit, kun eivät ole terapeutit, tukiperheet eivätkä opettajatkaan pärjänneet. Sinusta voisi olla apua, ainakin "mainostat" itseäsi kaikkivoipana, mitä assiuteen tulee. No, leikki sikseen...Psykopatia, samoin kuin Aspergerin oireyhtymä, ei välttämättä ole sekään "synnynnäinen". Perehdy nyt niihin kirjoihisi; moni normaali-ihminen (jos sellaisia nyt onkaan) on muuttunut psykopaattisesti käyttäytyväksi päävamman seurauksena, mm. luin juuri eräästä metsurista jolle oli käynyt näin. Oli jäänyt henkiin puunkaato-onnettomuudesta, mutta päävamman seurauksena persoonallisuus muuttu täysin. Mies oli loppuikänsä täydellinen psykopaatti. Sinun mielestäsi varmasti tosi "hassua" tämäkin? ;-)

Lue lisää

ei minusta tyhmyydessä ole mitään hassua.

As-pojan äiti kirjoitti:

Nörtti, nero vai normaali on meillä luettu puhki, samoin Liisa Laukkarisen Marius-pojasta kertovat kirjat ja monia muita. Mutta ennen kaikkea on eletty as-elämää pojan kanssa, että kokemusta on. Meidän poika itkee ja liikuttuu surullista kirjaa lukiessaan tai elokuvaa katsoessaan, halailee paljon, on myötätuntoinen jne. mutta on täysi psykopaatti määrätyissä tilanteissa, hermonsa menettäessään. Käy kiinni, repii, potkii, puree, rikkoo, kiusaa puolustuskyvyttömiäkin. Vaikka ilman häiriötekijöitä, joita on mahdoton välttää, on mitä ihanin ja empaattisin.

Lue lisää

http://www.sciam.com/article.cfm?id=what-psychopath-means

what psychopath means kirjoitti:

http://www.sciam.com/article.cfm?id=what-psychopath-means

mutta......... kirjoitti:

as EI ole psykopaatti. Miksi se on niin vaikea ymmärtää?
Ei blondiakaan sanota bruneteksi, miksi siis pitäisi nimitellä as henkilöä psykopaatiksi?
Paitsi jos tietenkin on yhtä ilkeä ja vittumainen äiti kuin tuo ap.

kettu.nen kirjoitti:

psykopaattisen ja aspergerin ero on siinä, että asperger kykenee empatiaan - saattaa olla jopa liian empaattinen. Asperger on lähinnä kommunikaatioon ja sosiaaliseen toimintaan liittyvä ominaisuus, asperger ei siis välttämättä osaa NÄYTTÄÄ ulospäin sellaisia tunteita joita muut osaavat helpostikin tai aina tulkita oikein muiden tunteiden ilmaisuja - koska juuri tässä kommunikaatio-osastossa aivoissa on se poikkeavuus.
Ilmeettömyys ei siis tarkoita sitä, etteikö tunteita olisi, kyllä ne on, ne ovat vain syvemmällä eivätkä näy ulospäin kuten ihmisillä yleensä. Psykopaatti on taas henkilö, joka ei kykene empatiaan ja näillä kahdella ei ole toistensa kanssa yhtään mitään tekemistä.

Asperger saattaa kiukutella tai olla agressiivinen vaikkapa ollessaan surullinen tai ahdistunut, siinä missä valtaosa ehkä itkisi ja puhuisi mikä mieltä painaa, psykopaatti puolestaan kiukuttelee vain jos hyötyy siitä jotakin joltakin muulta.

Eli huomatkaa jo hyvät ihmiset tämä ero: asperger voi olla käytökseltään hankala, koska ei osaa ilmaista niitä tunteitaan kuten muut, mutta ne tunteet ovat olemassa.
Vaatimalla asperger lasta vastaamaan hymyyn hymyilemällä ja suruun itkemällä on sama kuin pyytäisi syntymästään asti sokeaa piirtämään kopio Mona Lisasta tai kuuroa hyräilemään Finlandia hymni.
Tänä päivänä on niin paljon asiasta tietoa, kirjoissa ja netissä neuropsykologeista puhumattakaan, on asperger liittoa ja ties mitä, että on todella vaikea uskoa miten joku joka väittää että esim. omalla lapsella olevan asperger, ei olisi yksinkertaisintakaan oikeaa tietoa koko asiasta, lieneekö vikaa sitten ymmärryksessä vai missä?
Kannattaa aloittaa asiaan tutustuminen vaikkapa kirjasta " Nörtti, nero vai normaali" jossa nämä perusasiat on väännetty sangen kansantajuisesti rautalangasta - myös tämä psykopaatin ja aspergerin ero.

Lue lisää

Assin tunteiden ilmaisussa on se ongelma, että äiti on kieltänyt lasta kokemasta tunteita, mitä äiti ei halua lapsen kokevan. Eli äiti kieltää lapsen aseman. Täten on syntynyt ristiriita, minkä vuoksi assi ei pysty ilmaisemaan tunteitaan. Äiti päättää lapsen tarkoittavan pahaa ja kieltää lapsen todelliset motiivit.
Syy tähän on äidin rajatila. Paitsi tietysti, kun äiti on assi, minkä jo sinulle selitinkin.

Aloittajan kohdalla huomaa hyvin, kuinka hän näkee lapsensa pahana: psykologinen fakta: mitä enemmän henkilö näkee pahuutta toisessa, sitä enemmän hän paha.

Mielivaltainen tapa päättää, mitä lapsi saa tuntea ja mitä ei on hyvin samantapainen käyttäytymismalli, kuin tapa päättää mikä autismia koskevissa teorioissa saa ja ei saa olla totta.
Kun rajatilavanhempien hölinöitä lukee, niin huomaa, että he kehittelevät projektiivisia teorioita, joilla omatunto puhdistetaan syyttämällä lasta "tieteellisesti" ja väittämällä muita vaihtoehtoja vanhemman syyllistämiseksi.

Syyllistämisestä syyllistäminen on rajatilojen patologisimpia ja tavallisimpia manöövereitä ja sen taustalla on tarkoitus projisoida omaa tahtoa syyllistää lasta ja kieltää lapsen tunteet.

mutta......... kirjoitti:

Assin sosiaaliset vaikeudet johtuvat toisen ihmisen persoonan puutteista. piste. Se on tosiasia, etkä sinä voi keksiä häiriintyneitä leikkiteorioitasi rajatilan tukemiseen.

Mitä psykopaattisempi on toinen ihminen, sitä enemmän assilla on sosiaalisia vaikeuksia.

-ap- kirjoitti:

Onko sinulla käsitystä siitä että as-henkilön käytös ei ole käytännön elämässä mitään "kirjoista revittyä", jokainen on yksilönsä, omanlaisensa. Se että häiriötekijät ajavat assit sisäiseen kaaokseen ja heiltä katoaa silloin, vaikeissa sosiaalisissa uusissa tilanteissa esimerkiksi,kyky eläytyä muiden asemaan ja heistä tulee näissä vaikeissa tilanteissa - kyllä, psykopaattisesti käyttäytyviä, monista muttei kaikista - on asseilla melko yleistä.
Päätin jo, etten sinun viestejäsi enää noteeraa koska olet assimaiseen tapaan kaavoihin kangistunut ja hassun hassu vastauksinesi, mutta menköön nyt muutama sana sinullekin taas. Etpä ole kirjoittanut yksityiseen e-meiliini, jonka sinulle annoin. Voisit tavata assimme mielihyvin. Katsottaisiin kuinka sinä hänen kanssaan pärjäisit, kun eivät ole terapeutit, tukiperheet eivätkä opettajatkaan pärjänneet. Sinusta voisi olla apua, ainakin "mainostat" itseäsi kaikkivoipana, mitä assiuteen tulee. No, leikki sikseen...Psykopatia, samoin kuin Aspergerin oireyhtymä, ei välttämättä ole sekään "synnynnäinen". Perehdy nyt niihin kirjoihisi; moni normaali-ihminen (jos sellaisia nyt onkaan) on muuttunut psykopaattisesti käyttäytyväksi päävamman seurauksena, mm. luin juuri eräästä metsurista jolle oli käynyt näin. Oli jäänyt henkiin puunkaato-onnettomuudesta, mutta päävamman seurauksena persoonallisuus muuttu täysin. Mies oli loppuikänsä täydellinen psykopaatti. Sinun mielestäsi varmasti tosi "hassua" tämäkin? ;-)

Lue lisää

Asperger on äärimmäinen vastakohta psykopatialle. Rajatilaiset ad hoc teoriasi voit työntää hanuriisi.

Assi muuttuu psykopaatiksi aina, kun yrität sitä rääkätä! Koita nyt tajuu.


"- kyllä, psykopaattisesti käyttäytyviä, monista muttei kaikista - on asseilla melko yleistä."

Joo joo... ahaa mielenkiintoista. Tuntuu alapäässä turvotusta, kun sanot noin? Koetko itsesi jumalaksi?
Sinun suhteesi hänen tuleekin olla kylmä, sillä terroristien kanssa ei pidä neuvotella.


"Päätin jo, etten sinun viestejäsi enää noteeraa koska..."

Sinun viestejäsi ei, tai mitään sanomisiasi ei pitäisi noteraata, koska olet mielisairas. Yksinkertaista.


"Sinusta voisi olla apua, ainakin "mainostat" itseäsi kaikkivoipana, mitä assiuteen tulee."

Projektio omasta kaikkivoipaisuuden fantasiasta ja teorioiden vääristelemisestä.
Puhut paskaa enemmän, kuin peräpääsi.


"Perehdy nyt niihin kirjoihisi; moni normaali-ihminen..."

Klassista rajatilan fantasiointia. Paskaa lykkää oikein urakalla ja alapää turpoaa sitä mukaa, kun kuvittelee toisen nielevän kaiken paskan.

-ap- kirjoitti:

Assimme "vihaa" kirjoittamista käsin ja tietsikalla. Haukkuu muut perheenjäsenet "idiooteiksi" ja "saatanan tyhmiksi" kun nämä harrastavat sosiaalista kanssakäymistä myös netin välityksellä. Assia ei kiinnosta yhtään mitä muut ajattelevat asioista eikä hän ymmärrä miksi ihmiset vaihtavat ajatuksia. Hänen sosiaalinen kanssakäymisensä on sitä, että hän luennoi loputtomiin kiinnostuksensa kohteesta ja raivostuu kun yleisö on halutonta kuulemaan. Samoin jos hänet joskus harvoin saa kirjoittamaan jollekulle, hän kirjoittaa vain tästä kiinnostuksensa kohteesta. Ei hänelle tule mieleen kysyä mitä toiselle kuuluu tms.

Lue lisää

ole seksiä!

Kaksi ns. tervettä lastamme - ovatko he täydellisiä? Eivät todellakaan, mutta äärettömän rakkaita kaikkine känkkäränkkäpäivineen ja ei-niin miellyttävine piirteineen. Emme me vanhemmatkaan täydellisiä ole, kaukana siitä, mutta sitä en allekirjoita että olisimme niin huonoja kasvattajia että yksi lapsistamme olisi saanut ylivilkkaus- ja asperger-oireet vain meidän huonoutemme tähden. Emmekä tältä assiltakaan täydellisyyttä ole odottaneet emmekä odota, rakastettu hän on ollut ja yhtä hartaasti toivottu vauva kuin muutkin. Mutta hänen kohdallaan oireet ovat niin vahvat että vuosien saatossa rakkaus on häntä kohtaan hiipunut. Uupumus iskenyt. Eikä vain meihin vanhempiin vaan myös terapeutteihin, tukiperheisiin, opettajiin (kaikki lopettaneet yhteistyön ja auttamisen, todenneet ettei heillä ole keinoja auttaa tätä lastamme. Muilla lapsillamme ei neurobiologisia ongelmia ole. Olen myös tavannut vertaisryhmissä asseja ja ylivilkkaushäiriöisiä, joilla on hiomattavasti lievemmät oireet kuin meidän assillamme).

-ap- kirjoitti:

Kaksi ns. tervettä lastamme - ovatko he täydellisiä? Eivät todellakaan, mutta äärettömän rakkaita kaikkine känkkäränkkäpäivineen ja ei-niin miellyttävine piirteineen. Emme me vanhemmatkaan täydellisiä ole, kaukana siitä, mutta sitä en allekirjoita että olisimme niin huonoja kasvattajia että yksi lapsistamme olisi saanut ylivilkkaus- ja asperger-oireet vain meidän huonoutemme tähden. Emmekä tältä assiltakaan täydellisyyttä ole odottaneet emmekä odota, rakastettu hän on ollut ja yhtä hartaasti toivottu vauva kuin muutkin. Mutta hänen kohdallaan oireet ovat niin vahvat että vuosien saatossa rakkaus on häntä kohtaan hiipunut. Uupumus iskenyt. Eikä vain meihin vanhempiin vaan myös terapeutteihin, tukiperheisiin, opettajiin (kaikki lopettaneet yhteistyön ja auttamisen, todenneet ettei heillä ole keinoja auttaa tätä lastamme. Muilla lapsillamme ei neurobiologisia ongelmia ole. Olen myös tavannut vertaisryhmissä asseja ja ylivilkkaushäiriöisiä, joilla on hiomattavasti lievemmät oireet kuin meidän assillamme).

Lue lisää

Kovin ovat kannanotot suppea katseisia. Selväähän on että as-lapset ovat kaikki täysin erillaisia; on lievää ja erittäin vaikeaa ja kaikkea siitä väliltä. Lisäksi on sivudiagnooseja. Eikä mikään tee toisesta vähemmän as:ia. Aseja on yliempaattisia ja yhtälailla täysin empatiakyvyttömiä, tämä faktaa eräältä suomen parhaalta lasten neurologiaan ja neuropsykologiaan perehtyneeltä lääkäriltä. Oireet voivat olla vain juuri havaittavissa ja niiden kanssa voi tulla toimeen ilman että ulkopuoliset huomaa koko asiaa tai sitten ne ovat nii traumatisoivia ettei normaali elämä onnistu.

Ymmärrän täysin ap:n ajatukset mutta toisaalta uskon että taustalla on totaalinen väsyminen tilanteeseen, silloin ei jaksa rakastaa. Oikeaa rakkautta se ei poista vaan työntää sen sivuun ja hautaa väsymyksen alle.Kun vain saisit lapsellesi sopivan paikan asua voisi aika muuttaa tilannetaa mutta selväähän on ettei todella vaikean as:n kanssa aina pärjää vaikka kuinka uskoo ja haluaa.

Itse olen yhden as/dysfasia, yhden as/adhd ja kahden tavis lapsen äiti. Uskallan myös myöntää että vainkepana aikana kun lapset oli pieniä (diagnosoitujen pikien ikäero2v.) oli välillä väsymys niin kovaa että joskus tunsi vihaa lasta kohtaan.Todellisuudessa se varmasti kyllä oli vihaa omaa riittämättömyyttä kohtaan. Se on normaali reaktio tilanteessa jossa ihmisen kestämiskyky on äärirajoilla.

asäiti kirjoitti:

Kovin ovat kannanotot suppea katseisia. Selväähän on että as-lapset ovat kaikki täysin erillaisia; on lievää ja erittäin vaikeaa ja kaikkea siitä väliltä. Lisäksi on sivudiagnooseja. Eikä mikään tee toisesta vähemmän as:ia. Aseja on yliempaattisia ja yhtälailla täysin empatiakyvyttömiä, tämä faktaa eräältä suomen parhaalta lasten neurologiaan ja neuropsykologiaan perehtyneeltä lääkäriltä. Oireet voivat olla vain juuri havaittavissa ja niiden kanssa voi tulla toimeen ilman että ulkopuoliset huomaa koko asiaa tai sitten ne ovat nii traumatisoivia ettei normaali elämä onnistu.

Ymmärrän täysin ap:n ajatukset mutta toisaalta uskon että taustalla on totaalinen väsyminen tilanteeseen, silloin ei jaksa rakastaa. Oikeaa rakkautta se ei poista vaan työntää sen sivuun ja hautaa väsymyksen alle.Kun vain saisit lapsellesi sopivan paikan asua voisi aika muuttaa tilannetaa mutta selväähän on ettei todella vaikean as:n kanssa aina pärjää vaikka kuinka uskoo ja haluaa.

Itse olen yhden as/dysfasia, yhden as/adhd ja kahden tavis lapsen äiti. Uskallan myös myöntää että vainkepana aikana kun lapset oli pieniä (diagnosoitujen pikien ikäero2v.) oli välillä väsymys niin kovaa että joskus tunsi vihaa lasta kohtaan.Todellisuudessa se varmasti kyllä oli vihaa omaa riittämättömyyttä kohtaan. Se on normaali reaktio tilanteessa jossa ihmisen kestämiskyky on äärirajoilla.

Lue lisää

Useassa viestissäni olen maininnut tavanneeni mm. verrokkiryhmissä aikuisia ja nuorempia asseja, jotka kaikki ovat manlaisiaan yksilöitä. Eräät erittäin mukavia ja kommunikointikykyisiä, huumorintajuisia ja empaattisia. Mutta eivät kaikki, kuten ei meidän assimme. Hän todellakin saattaa mm. kiusata viattomia eläimiä esim. syystä että läksyt pitää kirjoittaa käsin ja "lyijykynästä lähtee inhottava ääni" (hänen mielestään. Kuulosuojaimia tai korvatulppia, joita hankittu, ei suostu pitämään. Raivostuu tai kiusaantuu monista muistakin äänistä. Koulussa liikuntatunnilla käy koulutoverien kimppuun liikkasalissa, koska jumppatossuista, kun osuvat liikkasalin lattiaan, lähtee myös "inhottava ääni").

-ap- kirjoitti:

Useassa viestissäni olen maininnut tavanneeni mm. verrokkiryhmissä aikuisia ja nuorempia asseja, jotka kaikki ovat manlaisiaan yksilöitä. Eräät erittäin mukavia ja kommunikointikykyisiä, huumorintajuisia ja empaattisia. Mutta eivät kaikki, kuten ei meidän assimme. Hän todellakin saattaa mm. kiusata viattomia eläimiä esim. syystä että läksyt pitää kirjoittaa käsin ja "lyijykynästä lähtee inhottava ääni" (hänen mielestään. Kuulosuojaimia tai korvatulppia, joita hankittu, ei suostu pitämään. Raivostuu tai kiusaantuu monista muistakin äänistä. Koulussa liikuntatunnilla käy koulutoverien kimppuun liikkasalissa, koska jumppatossuista, kun osuvat liikkasalin lattiaan, lähtee myös "inhottava ääni").

Lue lisää

on hyvä tuomita kun ei itse tarvitse hoitaa häntä. Minä ymmärrän sinua ja tiedän miltä sinusta tuntuu, et sinä voi sille mitään että voimat uupuvat ja pitäähän niitten toistenkin lasten saada osansa sinusta, minusta on kamala että sitä aletaan surkutella lasta heti, hänellä on asiat hyvin saa tehdä mitä tahtoo ja sitten vaan sanotaan että kun sillä on tuo assi niin se sillä. Äiti joka tekee kaikkensa vuodesta toiseen ja on tämän lapsen kanssa ilman taukoja väsyy ja väsyn mukana kadottaa tunteensa. Mutta minulla on ehdotus, kaikki te jotka nyt olette leimanneet tämän äidin sairaaksi, auttakaa häntä, avatkaa kotinne ovet ja ottakaa tämä lapsi hoitoonne edes kuukaudeksi, se olisi kaikista parhain ratkaisu ,silloin hän saisi olla tietävien ja rakastavien ihmisten hoidossa se olisi ihanaa hänelle, ja sitten saisi äitikin levätä että taas jaksaisivähän aikaa. Se on niin kiva lukea kun on niin ymmärtäväisiä ihmisiä vielä olemassa jotka tietävät prikulleen mikä on tämän äidin tilanne. Hali sinulle väsynyt äiti ja ajattelen sinua.

SITÄ! ! ! !!! kirjoitti:

on hyvä tuomita kun ei itse tarvitse hoitaa häntä. Minä ymmärrän sinua ja tiedän miltä sinusta tuntuu, et sinä voi sille mitään että voimat uupuvat ja pitäähän niitten toistenkin lasten saada osansa sinusta, minusta on kamala että sitä aletaan surkutella lasta heti, hänellä on asiat hyvin saa tehdä mitä tahtoo ja sitten vaan sanotaan että kun sillä on tuo assi niin se sillä. Äiti joka tekee kaikkensa vuodesta toiseen ja on tämän lapsen kanssa ilman taukoja väsyy ja väsyn mukana kadottaa tunteensa. Mutta minulla on ehdotus, kaikki te jotka nyt olette leimanneet tämän äidin sairaaksi, auttakaa häntä, avatkaa kotinne ovet ja ottakaa tämä lapsi hoitoonne edes kuukaudeksi, se olisi kaikista parhain ratkaisu ,silloin hän saisi olla tietävien ja rakastavien ihmisten hoidossa se olisi ihanaa hänelle, ja sitten saisi äitikin levätä että taas jaksaisivähän aikaa. Se on niin kiva lukea kun on niin ymmärtäväisiä ihmisiä vielä olemassa jotka tietävät prikulleen mikä on tämän äidin tilanne. Hali sinulle väsynyt äiti ja ajattelen sinua.

Lue lisää

Kiitos. En minä noista narsistiksi ynnä muuksi nimittelevistä henkilöistä välitä :) Eivät tiedä millaista elämä tämäntasoisen assin kanssa on. Ovat vilpittömästi siinä uskossa että vika on minussa siinä, että lapsi oirehtii, että olen mielisairas ja vaikka mitä. Jokaisella on oikeus mioelipiteisiinsä ja jos joku tuntee itsensä niin päteväksi, että voi tällä tyylillä tehdä psykiatrisia diagnooseja jostakusta, niin hienoahan se vain on - itseluottamusta ja varmuutta omasta absoluuttisesta oikeassa olemisesta löytyy. Eipä minulta vain tuossa määrin löydy.

Eilen olimme muksujen kanssa pankissa. Pankkireissun jälkeen oli tarkoitus mennä pizzalle mukavaan tuttuun paikkaan, jossa assikin on joskus viihtynyt. Mutta jo pankissa assi sai äänekäät raivarit: heitteli lasten leikkipaikan legopalikat pitkin pankkisalia ja riehui, koska "piti odottaa ihan turhaan jonkin tyhmän asian takia" (assin oma kommentti). Jäi sitten pizzeriaan menemäti ja toiset lapset (taas) paitsi sovitusta kivasta assin takia.

Kiitos kirjoituksestasi. Samoin tiedän ettei kaikilla ole kykyä sisäistää mitä elämä tämänlaatuisesti oireilevan assin kanssa on.

Ensi askeleesta ei kyllä ole kyse; ihan avoimesti juttelemme myös väsymyksestä, uupumuksesta, vihantunteistakin muutamien assien vanhempien kanssa, joihin olemme tutustuneet. Esim. eilen teki hirveän hyvää jutella samoin tuntevan assin äidin kanssa pankkiepisodin jälkeen(josta kerron edellisissä viesteissäni, en viitsi enää tähän asiasta sen enempiä naputella).

Voimia kaikille vaikeasti oireilevien assien läheisille

-ap- kirjoitti:

Kiitos kirjoituksestasi. Samoin tiedän ettei kaikilla ole kykyä sisäistää mitä elämä tämänlaatuisesti oireilevan assin kanssa on.

Ensi askeleesta ei kyllä ole kyse; ihan avoimesti juttelemme myös väsymyksestä, uupumuksesta, vihantunteistakin muutamien assien vanhempien kanssa, joihin olemme tutustuneet. Esim. eilen teki hirveän hyvää jutella samoin tuntevan assin äidin kanssa pankkiepisodin jälkeen(josta kerron edellisissä viesteissäni, en viitsi enää tähän asiasta sen enempiä naputella).

Voimia kaikille vaikeasti oireilevien assien läheisille

Lue lisää

ihan samanlaista se on meillä muillakin vaikeiden assi lasten äideillä, mutta ei silti tule mieleen haukkua häntä muiden lasten kustannuksella.
Ja luulisi sinun saaneen tarpeeksi tietoa jos oikeasti olisit ass lapsen äiti ko syndroomasta, nyt ainakin kirjoitustesi mukaan sinulla ei ole mitään käsitystä mitä asperger oikeastaan edes on.
Jos sinulla olisi edes oikeaa tietoa, osaisit käsitellä lastasi paremmin ja taatusti jäisi puolet mm raivareista pois.
Asperger henkilöt ovat normaalia huomattavasti empaattisempia vaikkeivat osaa ilmaista sitä ulos päin, joten kylmä ja vähättelevä suhtautumisesi luultavasti saa lapsen oirehtimaan entistä enemmän.

valitat? kirjoitti:

ihan samanlaista se on meillä muillakin vaikeiden assi lasten äideillä, mutta ei silti tule mieleen haukkua häntä muiden lasten kustannuksella.
Ja luulisi sinun saaneen tarpeeksi tietoa jos oikeasti olisit ass lapsen äiti ko syndroomasta, nyt ainakin kirjoitustesi mukaan sinulla ei ole mitään käsitystä mitä asperger oikeastaan edes on.
Jos sinulla olisi edes oikeaa tietoa, osaisit käsitellä lastasi paremmin ja taatusti jäisi puolet mm raivareista pois.
Asperger henkilöt ovat normaalia huomattavasti empaattisempia vaikkeivat osaa ilmaista sitä ulos päin, joten kylmä ja vähättelevä suhtautumisesi luultavasti saa lapsen oirehtimaan entistä enemmän.

Lue lisää

Jätänpä kullekin tilaa purkaa tuntojaan ja tuntea tavallaan. Tiedän ja tunnen monta kaltaistani, joissa as-lapsi, joka on oireillut vaikeasti aina, herättävät samoja tuntemuksia kuin omani minussa. Tiedän empaattisia asseja ja myös heitä joiden empaattisuus katoaa täysin heille vaikeissa tavallisissa sosioaalista kanssakäymistä edellyttävissä tilanteissa. Kaikki ovat yksilöitä, assitkin. Osa hurmaavia, rakastettavia ja erul. tukitoimenpiteistä hyötyviä, osa taas ei. Oikeaa tietoa minulla kyllä on. Kolme vuotta mm. käytiin alueen parhaan as-terapeutin vastaanotolla viikoittain ja toimittiin täysin hänen ohjeittensa mukaan - ei pakosta vaan sydämenhalusta auttaa lasta. Sitten totesi tämäkin terapeutti, jonka nimikirjaimet K.T-H, lapsemme olevan niin voimakkaasti oireileva, että on hänen auttamiskykynsä ulottumattomissa. Kaikki kirjat aiheesta luettu, mitä käsiin saatu, kaikkea mahdollista sovellettu ja kokeiltu, alkaen picto-kuvista, päätyen turhien terapioiden jälkeen lääkehoitoon. Lääkärien epikriiseissä mainitaan meidän vanhempien panostaneen lapsen auttamiseen ja hankkineen sekä jakaneen as-tietoutta esimerkillisesti. Vaan eipä jaksa enää. Jatkuvasti olen kuitenkin as-vanhempiin sekä kahteen as-konsulttiin yhteyksissä (tunnen heidät henk.kohtaisesti). Tietämystä kyllä on, vaikket sitä uskokaan, etkä sitä kuinka hurrrrrjasti on lasta yritetty eri tukimuodoin ja menettelyin auttaa. Vaan kun ei auta niin ei.
Ja tuohan on virsistä vanhin, vanhempien syyttely. Se ei enää tunnu missään, usko pois :)

näkeehän sen jo hänen kirjoitus ajankohdistaan: aina yöllä n 03-05 välillä. Normaalisti ihminen nukkuu siihen aikaan ellei ole yö töissä tai syötä vaikka pientä vauvaa, ja kummassakaan tapauksessa tuskin olisi aikaa ja tarmoa kirjoitella joka ikinen yö...

.................. kirjoitti:

näkeehän sen jo hänen kirjoitus ajankohdistaan: aina yöllä n 03-05 välillä. Normaalisti ihminen nukkuu siihen aikaan ellei ole yö töissä tai syötä vaikka pientä vauvaa, ja kummassakaan tapauksessa tuskin olisi aikaa ja tarmoa kirjoitella joka ikinen yö...

Lue lisää

Tais jäädä kiinni provoilustaan.
Jokainen teistä on kuullut varmaan sanonnan
"Isoveli valvoo". Ja tässä tapauksessa
taitaa näin olla, koskapa minä löydän
hänen provot joka palstalta missä hän provoilee
ja niinpä nyt voidaan puhua, että "Isosisko valvoo"
koska tätähän tämä on, että minä isosiskon roolissa valvon hänen kirjoituksiaan, vaikka olenkin tooosi paljon häntä nuorempi. Niin, muistas se, isosisko valvoo edelleen ;) ja älä yritä väittää ettenkö olis hoksannut kuka olet, mä oon kuules terävä likka ;) viimeks löysin kesällä yhden juttusi, niin että jos koetat provoilla niin sun provoilusi vesitetään heti alkuunsa.
Menehän pikkuinen provojen kirjoittelija
juomaan tuttipullostasi sitä maitoa
ja jätä ihmiset rauhaan!
Tai no, tällä henkilöllä taitaa
tuttipullon virkaa hoitaa kaljapullo ;)

En ole provo. Kaikki kirjoittamani on totta. Olen neljääkymmentä lähestyvä äiti-ihminen, minulla on perhe, rakastava mies, 2 rakastettavaa ipanaa ja yksi vaikeasti oireileva assi. Voimme vaikka olla yhteyksissä jos todisteita kaipaat (ja niiden tarpeessa olet koska menet noin rohkeasti vetämään täysin virheellisiä johtopäätöksiä minusta/tilanteestamme) yhteystietoni: [email protected]

.................. kirjoitti:

näkeehän sen jo hänen kirjoitus ajankohdistaan: aina yöllä n 03-05 välillä. Normaalisti ihminen nukkuu siihen aikaan ellei ole yö töissä tai syötä vaikka pientä vauvaa, ja kummassakaan tapauksessa tuskin olisi aikaa ja tarmoa kirjoitella joka ikinen yö...

Lue lisää

Syyni valvomiseen juuri tällä hetkellä :)

As-henkilö kirjoitti:

Tais jäädä kiinni provoilustaan.
Jokainen teistä on kuullut varmaan sanonnan
"Isoveli valvoo". Ja tässä tapauksessa
taitaa näin olla, koskapa minä löydän
hänen provot joka palstalta missä hän provoilee
ja niinpä nyt voidaan puhua, että "Isosisko valvoo"
koska tätähän tämä on, että minä isosiskon roolissa valvon hänen kirjoituksiaan, vaikka olenkin tooosi paljon häntä nuorempi. Niin, muistas se, isosisko valvoo edelleen ;) ja älä yritä väittää ettenkö olis hoksannut kuka olet, mä oon kuules terävä likka ;) viimeks löysin kesällä yhden juttusi, niin että jos koetat provoilla niin sun provoilusi vesitetään heti alkuunsa.
Menehän pikkuinen provojen kirjoittelija
juomaan tuttipullostasi sitä maitoa
ja jätä ihmiset rauhaan!
Tai no, tällä henkilöllä taitaa
tuttipullon virkaa hoitaa kaljapullo ;)

Lue lisää

Sinullekin: kiitos vastauksesta, jonka asiallisuuden kanssa on tosin vähän niin ja näin.
Kiitos kuitenkin vaivannäöstä.

muille palstoille en juuri kirjoittele (paitsi koti- ja rakentaminen-osioon), en provoile. Yhteystietoni vastauksistani löytyvät. Yksityisemmin voin lähettää tarkempaa "todistetta" ja mieluusti vaihdan aatoksia as-asioista, tapaankin as-perheitä perheeni kanssa.

Sille että kirjoittelen pääosin öisin juuri nyt, on syynsä: työn alla remontti.

-ap- kirjoitti:

En ole provo. Kaikki kirjoittamani on totta. Olen neljääkymmentä lähestyvä äiti-ihminen, minulla on perhe, rakastava mies, 2 rakastettavaa ipanaa ja yksi vaikeasti oireileva assi. Voimme vaikka olla yhteyksissä jos todisteita kaipaat (ja niiden tarpeessa olet koska menet noin rohkeasti vetämään täysin virheellisiä johtopäätöksiä minusta/tilanteestamme) yhteystietoni: [email protected]

Lue lisää

mallasmestari

-ap- kirjoitti:

En ole provo. Kaikki kirjoittamani on totta. Olen neljääkymmentä lähestyvä äiti-ihminen, minulla on perhe, rakastava mies, 2 rakastettavaa ipanaa ja yksi vaikeasti oireileva assi. Voimme vaikka olla yhteyksissä jos todisteita kaipaat (ja niiden tarpeessa olet koska menet noin rohkeasti vetämään täysin virheellisiä johtopäätöksiä minusta/tilanteestamme) yhteystietoni: [email protected]

Lue lisää

s-postia oikeesti olemassa? Tuo "koti" ennnen luukku.com vaikuttaa oudolta??
On olemassa luukku.com...

tuollaista kirjoitti:

s-postia oikeesti olemassa? Tuo "koti" ennnen luukku.com vaikuttaa oudolta??
On olemassa luukku.com...

Luin vain osan ketjusta ja eilinen dr.phil jakso nelosella käsitteli juuri tälläisiä lapsia. Taitaa jakso tulla uusinta viikonloppuna, joten kannattaa katsoa.

Lapin tyttö kirjoitti:

Luin vain osan ketjusta ja eilinen dr.phil jakso nelosella käsitteli juuri tälläisiä lapsia. Taitaa jakso tulla uusinta viikonloppuna, joten kannattaa katsoa.

Tosiasia, ettei Äiti ole täydellinen on tuskallinen.

Äiditkin haluavat asioita; onnistumisen tunteita, lämpöä, hyväksyntää, edes siedettävää arkea.

Joskus tulee piste, jossa on todettava rajan ylittyneen. On vain järkevää jos rajan tunnistaa.

Em. asiat eivät korreloi rakkauden määrään. Ne korreloivat vallitseviin olosuhteisiin, sosiaalisiin verkostoihin, henkisiin voimavaroihin.

Jos sinulle kerrottaisiin avioliitosta yhtä hankalan ihmisen kanssa, tuomitsisitko kertojan väsymisestä tai sisäisestä vihasta?

Miten äitien voidaan olettaa äitiyden kautta pystyvän päättymättömien pettymysten sietämiseen?

Aika ja lepo tuovat tilaa välittämiselle, väkisin ei pysty loputtomasti puristamaan.

Toivoisin jokaisen äidin saavan olosuhteet, joissa rakastaminen on mahdollista ja kaikkia osapuolia hyödyntävää.

Paljon voimia työhösi haastavasti käyttäytyvien parissa!

Terveisin Lolo-pelle

http://lolopelle.suntuubi.com

http://loloneuvola.suntuubi.com


[email protected]