Anoppi ei oikein hyväksy sitä, että olen päättänyt täysimettää lastani puolivuotiaaksi. Monet kerrat hän on vihjaillut, että pitäisi jo alkaa antaa muutakin ruokaa, että tottuu yms. Vauva siis nyt 5kk. Olen yrittänyt jättää nämä kommentit omaan arvoonsa...
...mutta eilen anoppi tuli kylään ja yritti väkisin syöttää lapselleni hilloa! Tilanne meni näin: istuimme kahvipöydässä, minulla vauva sylissä. Olin leiponut pannaria ja pöydässä oli hillopurkki. Anoppi otti hilloa lusikkaan ja kurkotteli sillä vauvaa kohti "annetaanhan sulle vähän hilloa". Ajattelin ensin tietysti, että hän vitsailee ja kunhan vaan leikillään... Lusikka oli kohta jo niin lähellä vauvan suuta, että jouduinm siirtymään kauemmaksi. Yritin sanoa, että "ei me vielä anneta" jne... Anoppi ei uskonut ja nousi pöydän toiselta puolelta ylös ja hyökkäsi lusikan kanssa meitä kohti "pitäähän sen saada maistella". Vetäydyin yhä vain kauemmaksi kunnes lopulta oli pakko kääntää vauva kokonaan sylissä toisinpäin, ettei anoppi saanut hilloa annettua. Vielä senkin jälkeen anoppi vahtasi lusikan kanssa vieressä, että "annetaan nyt". Lopulta uskoi ja meni paikalleen.
Olin jotenkin aivan järkyttynyt ja en ollut uskoa anopin käytöstä todeksi. Vaikka hän on ollut aina kova määräilemään ja puuttumaan toisten asioihin, en olisi uskonut hänen näin pitkälle menevän. En edes osannut suuttua siinä tilanteessa, mutta jälkeenpäin kyllä viha alkoi kiehua sisälläni! Mies vain naureskeli, kun kerroin hänelle asiasta. Käskin miestä puhumaan äidilleen asiasta... jos hän saisi äitinsä ymmärtämään tekonsa vääryyden ja tyhmyyden. Minulle ei tulisi mieleenkään toimia noin kenenkään toisen lapsen kanssa! Enkä voi uskoa, että kukaan normaali ihminen niin tekisi...
...mutta eilen anoppi tuli kylään ja yritti väkisin syöttää lapselleni hilloa! Tilanne meni näin: istuimme kahvipöydässä, minulla vauva sylissä. Olin leiponut pannaria ja pöydässä oli hillopurkki. Anoppi otti hilloa lusikkaan ja kurkotteli sillä vauvaa kohti "annetaanhan sulle vähän hilloa". Ajattelin ensin tietysti, että hän vitsailee ja kunhan vaan leikillään... Lusikka oli kohta jo niin lähellä vauvan suuta, että jouduinm siirtymään kauemmaksi. Yritin sanoa, että "ei me vielä anneta" jne... Anoppi ei uskonut ja nousi pöydän toiselta puolelta ylös ja hyökkäsi lusikan kanssa meitä kohti "pitäähän sen saada maistella". Vetäydyin yhä vain kauemmaksi kunnes lopulta oli pakko kääntää vauva kokonaan sylissä toisinpäin, ettei anoppi saanut hilloa annettua. Vielä senkin jälkeen anoppi vahtasi lusikan kanssa vieressä, että "annetaan nyt". Lopulta uskoi ja meni paikalleen.
Olin jotenkin aivan järkyttynyt ja en ollut uskoa anopin käytöstä todeksi. Vaikka hän on ollut aina kova määräilemään ja puuttumaan toisten asioihin, en olisi uskonut hänen näin pitkälle menevän. En edes osannut suuttua siinä tilanteessa, mutta jälkeenpäin kyllä viha alkoi kiehua sisälläni! Mies vain naureskeli, kun kerroin hänelle asiasta. Käskin miestä puhumaan äidilleen asiasta... jos hän saisi äitinsä ymmärtämään tekonsa vääryyden ja tyhmyyden. Minulle ei tulisi mieleenkään toimia noin kenenkään toisen lapsen kanssa! Enkä voi uskoa, että kukaan normaali ihminen niin tekisi...
Vastaukset 20
Vanhimmat
Minulla on samanlainen anoppi. Sille kans otti koville, etten antanut kummallekaan vauvalleni edes maistiasia silloin kun täysimetin.
Oma anoppini oli tunkemassa kermavaahtoa kakun päältä kaksiVIIKKOISELLE. Voit uskoa, että sieppasi minuakin, ja kunnolla. Sanoikin hänelle mielko tiukkaan sävyyn asiasta.
Nykyisin anoppi kai jo uskoo, että meillä asiat tehdään meidän lailla, eikä meidän lapsilla ole karkkipäivä joka päivä.
Sanot vaan itse suoraan ja rauhasllisesti, kuinka haluat lastasi kohdeltavan, kasvatettavan ja opetettavan.
Nimim. Niitä aikoja odotellessa, kun anoppi alkaa puhua uskostaan lapsillemme :p
mulla koittaa koko ajan omia lasta,repii toisten sylistä pikkusta,jopa(mun vanhemmilta jotka ovat kyllä myös ISOVANHEMPIA!)siis aivan pimee ämmä...kaiken se tietää lastenhoidosta/talousasioista,muut on aivan puupäitä.väkisin tunkee kylään ja joka viikonloppu kinuumassa yökylään(juupa juu)jos hän ei nää lasta viikkoon niin mä tietenki estän häntä näkemästä(hoh hoijaa)pinna palaa siihen eukkoon,ei jaksa mut onneks mä päätän vielä lapsesta isänsä kanssa et se korppu voi kärventyä ylimmässä helvetissä,ei päätä lapsen asioista,luojan kiitos!koita kestää ap...
Meillä ei vastaavaa tilannetta ole ollut mutta voin kyllä kuvitella miltä susta tuntuu!! Pientä vihjailua ja kyselyä tyyliin "millon alat antaa muuta ruokaa, kyllä minä sillon.." Poika on nyt hiukan vajaa 4kk ja kasvaa rintamaidolla.
Se on todella loukkaavaa ja raivostuttavaa, jos salaa yritetään antaa. Ite en hyväksys ollenkaan, loukkaantuisin. Ymmärrän sen, että asioista voi keskustella mutta ei tarvitse oppejansa tyrkyttää!
Yritä saada tilanne hallintaan, sano ystävällisesti mutta jämäkästi asiasta!
Mun anoppi nosti kauheen metelin kun en alkanut antaa kiinteitä 1kk ikäiselle pojalleni. Nyt kun poika on 2,5kk niin hän jaksaa aina muistuttaa että etkös ole jo aloittanut kiinteitä kun minä annoin lapsilleni kiinteitä jo 1kk iässä!!! Siis silloin 30 vuotta sitten. HUOH!!! Että mua jurppii. Sitten hän arvostelee joka asiasta ja antaa aina ymmärtää että me ei osata miehemme kanssa mitään. Kyllä anopit osaa välillä olla tosi rasittavia!
itse imetti vain 2 kk aikoinaan ja joka kerta, kun soitti, jaksoi ihmetellä, että vieläkö sitä maitoa riittää, sit se kans aina jauhoi siitä, että kiinteää pitäis antaa, että äiti saa nukuttua paremmin, johon minä aina sanoin, että se ei ole pääasia, että saan yön nukuttua, vaan se, että lapsi saa sitä ravintoa, mitä tarvitsee, sitäpaitsi mulla ei ollut mitään ongelmia nukkumisen kanssa.
Rupesin sitten sanomaan anopille, että poika on kasvAnut normaalisti, ei tartte olla huolissaan. Imetin pelkästään 7 kk jonka jälkeen aloin antamaan kiinteää, tai siis yritin... Noin vuoden ikäisenä rupes vasta syömään kiinteää kunnolla ja silti lapsi kasvoi käyrien mukaan normaalisti, nyt on pian 1,5v ja syö kuten muutkin, anoppi on vaan kokoajan tnkemassa makeaa suuhun ja kun se syöttää leipää, laittaa voita puol senttiä päälle ja kerran näin, että ripotteli vielä sokeria pinnalle.
kun olen sanonut, että meidän lapsi ei karkkia syö, niin anoppi on antanut salaa, sit jäätelöä pitäis syöttää niin paljon, kun vaan uppoaa...
Eri mieltä ollaan myös siitä, että pitääkö lapsen saada kaikki mitä haluaa vai ei. Anoppi on sitä mieltä, että näin pieni ei vielä ymmärrä, että kun se raivoaa, niin periks pitäis aina antaa...
Koittakaa kestää, meitä on moneksi. Saa nähdä, millainen anoppi minä joskus olen ;))
purkkiruokaa 2 kk vanhalle,ja pyydä tuomaan jos sellaista löytää;))
Ja meillä anoppi väitti että pidän lasta näljäs...ja mun rintamaito ei varmastikkaan riitä lapselle...ja määräs mun antamaan korviketta lapselle joka imetys kerran jälkeen.
Ja kun esikoinen on kysees niin ei itekkään tienny et tekikö oikein vai väärin. No ei lapsi oo kuollu nälkään, mutta korviketta kyllä sit sai.
TSEMPPIÄ SULLE YRITÄ KESTÄÄ!!
tai yrittää tunkea lapsen suuhun... mutta eipä siinä muu auta kun sanoa että EI saa antaa niin luulisi tajuavan
oma anoppini jätin kerran katsomaan tyttöä että käyn vain pikaisesti ulkona katsomassa koiraa niin kun tulin takaisin ( olin pois n. 10min jos niinkään kauaa ) niin siellä se syötti tai oli jo syöttäny pullaa!! ( oisko tyttö ollu vähän reilu 6kk ) sanoin että maito tuotteita ei saa antaa kun vasta noin 1v ikäisenä ja niin aijon tehdäkkin. Niin rupesi vertaamaan siihen miten itse aikoinaan oli syöttäny laidasta laitaa jo ihan pikkuiselle että miksi ei mukamas voisi antaa nykyisinkin samalla tavalla. eipä oo sen jälkeen pullaa yrittänyt syöttää
mut eihän siitä nyt mitään haitttaa ole. Uusia makuja. Minun isä antaa aina kaikkea meidän lapsoselle (9 kk)....esim. silliä...!=) ei minua se haittaa jos vain antaa maistaa!!!
niin,että vanhemmat päättää mitä annetaana milloin annetaan. Ehkä kiinteitä ei nyt kannata aloittaa makealla hillolla...
Ja vauvalla kestää jopa viikon tottua uuteen makuun,että ei siitä ole edes mitään hyötyä jos kerran jotain saa maistaa.
Kyllä nyt hiukan kuitenkin turhasta vauhkoonnutte! Toki ymmärrän et ei ole kiva jos se anoppi tai kuka muukin tahansa tulee ja astuu varpaille! Mut tosiaan ei siitä maistamisesta ole mitään haittaa ja kyllä sen huomaa miten se vauvakin nauttii kun saa lusikanpäästä nuolaista vaikka sitä hilloa.. en tiedä mitä tarkoitit tuolla että viikon kestää tottua uuteen makuun.. joo sanotaan että viikko samaa sosetta että tottuu siihen ja pystyy vähän tarkkailemaan mahdollisia allergioita mut ei se sitä tarkota ettei se vauva herkkua tunnistais jo ekalla kerralla! Ois se hassua et viikon syö ruokaa mut vasta sitten viikon päästä hoksaa miltä se maistuu;)
Voisi olettaa, että pointti onkin siinä, että joku muu tekee päätöksiä sinun lasta koskien. Tässä tapauksessa anoppi, joka on syöttänyt lapsensa 70- luvun oppien mukaan!
Itse en ainakaan hyväksy tuommosta toimintaa! Samalla tavalla voi sitten käyttäytyä joka tilanteessa.. anopin oikeudella
muuttua mieluisaksi vasta viikon maistelun jälkeen. Alkuunsaattaa esim.jotain makua "karsastaa"mutta tottuu ja voi jopa tykätä siitä sen viikon jälkeen.
Ja tosi älykästä tarjota tai antaa 9kk vauvan maistaa jotain silliä...
olen itsekin äiti ja ihmettelen kyllä teidän vauhkoomista jos mummo yrittää antaa maistiaista vauvalle!!ei siinä pitäidsi mitään pahaa olla. päinvastoin!! siis ihan kamalia miniöitä!!!!!
Maistamisen aloittamisesta mielestäni. Sitten kun kotona päästy vauhtiin niin anoppikin luvalla voi liittyä rinkiin. Ei ole oikein toimia "selän" takana, ei kait nämä kamalat miniäätkään anopin kaappeja järjestele ilman lupaa tms.
Mun anoppi taas kastoi noin nelikuisen poikani tuttia aina välillä jaffalasiin.. uskomatonta:(
kun me nykyajan äidit ollaan aika paljon valveutuneempia noissa ruoka-asioissa ja osataan myös imettää pidempään. Aikasemminhan neuvolan ohjeet usein tuhosi imetyksen, kun ohje oli että vain 4h välein ja rinnatkin piti aina pestä ennen ja jälkeen imetyksen. Anopeille voisi antaa luettavaksi liudan uusia tutkimuksia, ehkä silloin ei oltaisi tuputtamassa kaikkea!
välttämättä usko,koska meistä on niiden"hyvien"oppien mukaan kasvanut terveitä ja fiksuja aikuisia.Jotka ei kuitenkaan niiden mielestä tiedä lastenhoidosta mitään...
Minun anoppi on tosi kultainen eikä koskaan sekaannu mihinkään meidän kasvatusjuttuihin tai muuhunkaan elämään. Meiän ongelma on minun mummo! Se on käyttäytynyt äitiäni kohtaan aina ivallisesti ja se touhu on siirtynyt veljeeni ja minuun.. En osaa kuulemma lasta kasvattaa, enkä tarpeeksi varoa ettei satuta itseään, en osaa ruokia valita oikein jnejne. Epäilee kaikkea.
JOKA asiasta se osaa sanoa jotain inhottavaa minulle. En jaksa enää yhtään kuunnella sitä opastusta, joka aina jossain vaiheessa alkaa. Kyse ei ole ainnoastaan vanhuudenhöperyydestä tai vastaavasta, sillä tätä on jatkunut jo iät ja ajat. Minusta olisi kiva jutella ja naureskella yhdessä mummoni kanssa, mutta se on nykyisin ihan mahdotonta, koska välillemme on kasvanut juopa näiden asioiden takia.
Itse se ei ole koskaan huomannut omassa käytöksessään mitään vikaa, syy on aina jossain toisessa. Mene siinä sitten pitämään puoliasi.. Välit menee kohta ihan totaalisesti. Todella ikävää vanhan ihmisen kanssa joutua sotajalalle. Täytyisi vain yrittää olla välittämättä, mutta vaikeaa on sekin kun toisen toiminta tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta.
minun anoppi tunkee meille viikonloppuisin kylään tukevassa KÄNNISSÄ ja sitten yrittää väkisin ottaa 2kk ikäistä vauvaa sylistäni ja tulee vauvan ja minun naaman eteen hönkimään voimakkaasti viinalle ja tupakalle haisten.. kun hän on meillä vauvaa en voi hetkeksikään laittaa esim. sitteriin koska känninen anoppi käy hänet nappaamassa syliinsä. Olen kyllä sanonut hänelle asiasta mut taitaa unohtua samassa.. pari kertaa on kyllä otettu hyvin yhteen, sen jälkeen saattaa olla 1-2viikkoa kokonaan käymättä..