Kesällä olisi tarkoitus koluta muutamaa saarta, mukavaa luonnonsatamaa ja ehkä telttapaikkaakin etsimässä.
Jokamiehenoikeudethan takaavat kai aika paljon oikeuksia, mutta kertaanpa vielä, etten ole ymmärtänyt jotakin väärin:
1. Rantautuminen: ok, jos ei rakennettuun rantaan tai lähelle (olikos se jotain 150 metriä?)
2. Leiriytyminen: ok, jos ei pihapiiriin
3. Tulen teko: ok, jos ei metsäpalovaroitusta
4. Viipyminen... No, en ajatellut olla kuin yön tai kaksi korkeintaan yhdessä paikassa. :)
Armeijan saaret taitavat olla poissuljettuja, onneksi niitä nyt ei ihan hirveästi ole.
Noin kai teoriassa. Entäpä käytännössä? Keula kohti metsäisää/kallioista rantaa ja tavarat maihin vai? Rakentamatonta rantaahan on tämän maan saarissa vähintäänkin riittävästi. :)
Tarkennuksena vielä, että suuntana on meri ja hakusessa varmaan vähän pienemmät saaret...
Jokamiehenoikeudethan takaavat kai aika paljon oikeuksia, mutta kertaanpa vielä, etten ole ymmärtänyt jotakin väärin:
1. Rantautuminen: ok, jos ei rakennettuun rantaan tai lähelle (olikos se jotain 150 metriä?)
2. Leiriytyminen: ok, jos ei pihapiiriin
3. Tulen teko: ok, jos ei metsäpalovaroitusta
4. Viipyminen... No, en ajatellut olla kuin yön tai kaksi korkeintaan yhdessä paikassa. :)
Armeijan saaret taitavat olla poissuljettuja, onneksi niitä nyt ei ihan hirveästi ole.
Noin kai teoriassa. Entäpä käytännössä? Keula kohti metsäisää/kallioista rantaa ja tavarat maihin vai? Rakentamatonta rantaahan on tämän maan saarissa vähintäänkin riittävästi. :)
Tarkennuksena vielä, että suuntana on meri ja hakusessa varmaan vähän pienemmät saaret...
Vastaukset 34
Vanhimmat
Eli uusi vene nyt käytössä. Pari pykälää pienempi kuin vanha, joten yöpyminen tapahtuu sitten rannan puolella... Toisaalta, valikoima kasvoi aika reilusti, kun ei tarvitse ihan niin tarkkaan luodata väylää rantaan... :)
maanomistajan luvan siihen leiriytymiseen, se ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Sen tulen teon jo huomasitkin. Ja jos on lintujen pesimäaika niin kiinnittyminenkin on kiellettyä, luonnonsuojelulain nojalla.
Vallalla tuntuu olevan vaikka mitä käsitystä.
Tällaisen löysin:
> Jokamiehenoikeudet lyhyesti
> Saat:
[...]
> oleskella tilapäisesti alueilla, missä liikkuminenkin on
> sallittua - voit esimerkiksi telttailla suhteellisen vapaasti,
> kunhan pidät huolen riittävästä etäisyydestä asumuksiin;
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=249465&lan=FI
Eikö tuo tarkoita, että leiriytyä saa? Tietenkään mitään pysyvää leiripaikkaa ei pysty tekemään...
tuo "suhteellisen vapaasti". Tuskin kukaan on kiinnostunut jos telttailet ulkoluodolla, mutta kuten tuolla jäljempänä tuleekin esille niin ahvenanmaan alueella ei ole olemassa jokamiehen oikeuksia, joten siellä tosiaan "kytätään" näitä kiinnittyjiä ja aletaan häätämään pois joskus jopa ankkurissa olijoita. Siinä samaisessa ohjeessa on myös mitä ei saa tehdä "tyo häiriö pykälä" on tulkinnanvarainen. Mitä on häiriön tuottaminen, toisille se on jo se että olet olemassa ;)
Tästä (http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=702&lan=fi):
> Sallittua on myös tilapäinen leiriytyminen, kuten viikonlopun tai
> muun lyhyen ajan kestävä telttailu.
>
> Pitkäaikaisesta oleskelusta ja leiriytymisestä on syytä neuvotella
> maanomistajan kanssa, koska vahingon tai haitan aiheutuminen on
> todennäköisempää.
Voisi päätellä, että leiriytyminen on sallittua, kunhan siitä ei jää pysyviä jälkiä luontoon. Mikä taas on pysyvää? Viimeistään viidessä miljardissa vuodessa häviävät kaikki jäljet, kun aurinko possahtaa...
Mutta arvelisin, että viikonlopun kestävä leiriytyminen saaressa, ahvenanmaata lukuunottamatta, on lailllista, mikäli kenenkään samassa saaressa sijaitseva mökki ei leiripaikkaan näy... Noin suurin piirtein. :)
Ja jos joku tulee ajamaan pois, voi aina tehdä polliisille tutkintapyynnön laittomasta uhkauksesta tms. (Huom. ei rikosilmoitusta. Tutkintapyynnön).
Njoo, jotain sitä aina muistaa väärin.
Eli avotulen teko toisen mailla ei ole tietenkään sallittua - ilman pakottavaa tarvetta.
Trangia siis mukaan, ja reilusti kärsivällisyyttä.
Älä hyvä mies tulta tee. Aivan hirveetä kun kauniita kallioita nuotioilla halkaistaan. Tulenteko vaatii aina maanomistajan luvan ja yleensä kesäaikaan saaret ovat niin kuivia, että ....
Noilla periaatteilla pärjäät hyvin pelkästään hesan ja espoonedustalla on satoja saaria missä ei ole mökkejä ja jos saari ei ole puolustusvoimien voit käyttää sytykkeenä sen käsin maalatun PRIVAT (rantaruotsalaisittain kirjoitettu)
No viime kesä ei kyllä ollut tosiaankaan kovin kuiva. Lisäksi on aika vaikea kysyä lupaa maanomistajalta jos on jossain "hornan tuutissa". Mutta tärkeää on, ettet tosiaan tee nuotiota kalliolle, koska halkaisee sen, ja sammutat nuotion aina hyvin runsaalla vedellä, ettei myöhemmin palo leviä.
tarvitse sammuttaa, kun ei kerta saa lupaa kysyttyä.se ei ole maan omistajan vika ettet sinä tiedä mistä voisit kysellä lupaa.näitä tämmöisten tyyppijen jälkiä siivoan minäkin joka kesä.pelkästään 150 euroa viimme kesänä poltto-aine kulut siivoilusta.mutta onneksi ympäristöpiiristä sanoivat, kun pari vuotta pidät kuluista kirjanpitoa, saat saareen maihin nousu kiellon.ja tämä kaikki sinun kaltaisten säännöistä piittaamattoman ihmis lajin ansiosta.joten te kanssa veneiliät tiedätte ketä saatte kiittää kun luonnon satamat pikku hiljaa poistuvat teidän käytöstä
Sanoisin että Hesan länsipuoli on Trangia-aluetta, siellä ei kannata tehdä notskia, ovat niin pirun nuukia... No, pääkaupunkiseudun lähellä tietysti sama juttu, siellä maaomaisuus on arvossaan
Heh - hauska "kateuden huippu" -juttu oli vähän aikaa sitten jossain:
Hieanorouva osti lohen ja pyysi se fileiksi eikä halunnut jäännöstä sopparuodoiksi. Takana odottanut sanoi jotta voisi ottaa ne. Tällöin Rouva närkästyi jolloin jonottaja sanoi että voihan hän maksaa niistä. Tähän Rouva: "Minä olen ne ostanut ja ne menevät roskiin koska niin haluan!"
Tarinan opetus: "Kateus vie ruodotkin kaloista!" Ja analogia: "Jos minä en retkeile ja polttele nuotiota omistamallani maalla - eivät sitä saa tehdä muutkaan!"
Mutta Itä-Suomessa on vähän lepposampaa, sekä meren että järvien rannoilla, vaikka voihan niitä nipottajia löytyä Karjalastakin. Pääsääntöisesti kuitenkin idässä ja pohjoisessa keitetään nuotiolla, lännessä ja etelässä trangialla.
Niin saat siis muutaman vuoden kuluttua sen maihinousu kielletty kyltin, tai siis luvan laittaa sellaisen. Eri juttu on sitten että kyseisellä kyltillä ei ole mitään merkitystä niin kauan kun laki on mitä on.
saa, enkä laita paikalleen, vaan ympäristöpiiri.ja sillä on silloin lain voima, siitä huolimatta vaikka on olemassa jokamiehen oikeudet.niistä kun on monta asiaa suljettu pois.ja sen jälkeen kun ovat kyltin laittaneet ei tarvita kuin muutama valokuva veneestä ja veneiliöistä.eikä enää tarvitse omin kustannuksin siivouksia maksaa, vaan pääsee antamaan laskun viranomaisille, jotka sitten aikanaan velkovat kustannukset niiden aiheuttajalta.tämä kaikki piti itse selvittää, kun ei se näille veneiliöille kelvannut jotta jälkensä siivoaisivat lähtiessään.joten ainakin minun saaressa ensi kesänä aina kun paikalle satun ,otan valokuvat veneiliöistä ja sotkuista.sen verran hatuttaa nämä maailman omistajat, jotka eivät edes ymmärrä omaa parastaan.ei sillä että kaikki sitä sotkemista harrastaisi,mutta kun ei muuten kuriin saa, kärsiköön sitten kaikki.
Niinhän sitä viranomainen luulee, mutta viranomaispäätökset eivät todellakaan mene lain edelle.
ylentää itsensä koti kutoiseksi laki nikkariksi.sorry jos tuottaa pettymyksen sinulle, mutta kun siinä sinun jokamiehen oikeuksissasi on paljon rajoituksia.muun muussa semmoinen , että viranomainen voi rajoittaa oikeuksia.esimerkiksi että jossain on käytetty tätä oikeutta väärin.ja yksi semmoinen syy on tulen teko ilman lupaa.asiassahan ei olisi minunkaan kohdalla mitään ongelmaa, kun nämä itseään "veneiliöksi kutsuvat nuodattaisivat lakia ja vielä poistuessaan veisivät sotkunsa pois.silloin näitä poikkeuksiakaan lakeihin ei tarvittaisi.aloittaja oli fiksu ja kertoi käyttävänsä keitintä ja kunniottavansa sitten tätä mainittua lakia, mutta muutama viesti eteen päin löytyi jo tulien tekijä ja näitä tyypeistä kärsii kaikki veneiliät.
siis mitä olet joutunut siivoamaan sieltä saaresta?
Olipa kerran suosittu luonnonsatama, vieläpä tuolla lähellä pääkaupunkia. Omistajaa, joka asui parin saaren takana, ketutti melkoisesti saaren jatkuva roskaantuminen. Ei tullut kieltotaulua, vaan omistaja teki pitkäaikaisen vuokrasopimuksen pursiseuran kanssa. Saari siistiytyi ja sekä omistaja että vuokralaiset ovat edelleen tyytyväisiä. Paikka on ahkerassa käytössä, mutta ei enää vapaa luonnonsatama. Omaa tai omaksi koettua pesää kun ei liata.
tavarasta.kauniisti ruskealla värjätyt paperit tyrni puskassa lepattaa ja kasa on tietysti jätetty peittämättä.kaljapurkit, säilyketölkit,muovipussit,kaiken näköiset lasin sirpaleet,öljypänikät ja paljon muut.jopa naisten intiimi tuotteita.niitä on kiva sieltä kuskailla omalla veneellä ja omalla kustannuksella.joten kun näen jonkun tulevan, käyn kyllä sanomassa, jos paikalle osun, että muistakaa sitten paskantaa sinne veneenne kannelle.
Tuollaisen paskan jättäminen saareen on tosiaan todella edesvastuutonta. Mutta tarkennuksena kirjoitin vain nuotion teosta ja tähdensin, ettei tehtäisi kalliolle.
jokamiehen velvollisuuksissa lukikaan.olisiko ollut jotain sen suuntaista kuin:tulen teko ilman maan omistajan lupaa on kielletty.ja puuthan sinä tietysti tuot tullessasi ja vie nuotion jätteet mennessäsi?tätä minä tarkoitin minkä takia se maihin nuosu kielto on tullut ajan kohtaiseksi hommata.sen lain nimi on ilmi selvästi väärä, kun 99% ei sitä ymmärrä.ehkä parempi olisi jokamiehen velvollisuudet muiden mailla kulkiessa.josko se sitten sinullekkin selviäsi mitä se laki tarkoittaa,sillä olethan selvästi ilmaissut ettet ymmärrä mitä siellä lukee
Puut tuon mukanani mutta en vie tuhkaa pois.
Sammutan nuotion vaan hyvin ja hautaan tuhkat.
Jos on tulentekopaikka, käytän sinne tuotuja puita.
Luvan kysyminen maan omistajalta on käytännössä mahdotonta. Ymmärrän kyllä että paikkojen vastuuton likaaminen johtaa määryksiin, joihin voidaan sitten vedota ongelmatapauksissa. Jos taas pitää järjen kädessä, ei tule ongelmiakaan eikä tarvitse ruveta hiuksia halkomaan.
kunnolla, joten tämä 1% kärsiköön nahoissaan, sillä en minäkään voi kaikkia vahtia ja käydä kysymässä:oletteko te se 1%.ja se tulen teko on kielletty oikein erikseen mainittuna ja jos se lupa on sinulle liian vaikea asia kysyä, silloin sinä käytä joko mukanasi tuomaa grilliä tai keitintä, mutta et tee maahan nuotiota, etkä hautaile sen jätteitä tai jos hautaat hautaat ne sinne veneesi pilssiin tai vaihto ehtoisesti minä saan käyttää sinun venettä roskien kuljettamiseen.silläkin tavoin voi niitä"oikeuksia venyttää".sehän olisi reilu peli?
Tarkan ja täsmällisen tutkimustiedon perustella 1% maanomistajista niuhottaa ja luulee että 99% kansasta on kelvottomia hulttioita. Onneksi siis elävässä elämässä tälläinen "paskokaa veneenne kannelle" -tyyppi tulee äärimmäisen harvoin vastaan.
Notskin voi tehdä haparista, tieteski, kun se kuitenkin on vesirajassa.
Kun sen paskan lapiolla peittää niin mitä kauheaa siinä nyt on? Luonnontuote, hajoaa sinne maahan viikossa. Tietenkin ymmärrän että jos festivaalillinen ihmisiä miinoittaa tai jos sen nyt näkösälle jättää mutta satunnainen matkailija joka jätöksensä peittää? Samaten nuotion kanssa, kyllä ne kallioiden halkeamiset on aika kaukaa haettuja juttuja. Tulipalo on toinen asia, se lähtee hämmästyttävän helposti liikkeelle jos huono tuuri ja hyvä tuuli sattuu, tältä kannalta ymmärrän huolen.
Se mikä aidosti veetuttaa on kaikkinainen roina ja rompe mitä saarissa vierailijoiden jäljiltä näkee: Sirpaleet, pullot ja törpöt, muovit, pussit, pressut ym. skeida joka ei maadu ja häviä ensimmäisessä vesisateessa niinkuin aluksi käsitellyt jäljet. En voi ymmärtää miksi niitä ei voi viedä mennessään kun on kerran saanut tuotuakin. Ja erityisesti kaljan myyminen lasipulloissa pitää kokonaan kieltää, ne sirpaleet ei sieltä hevin häivy ja ovat paljon työläämpiä kerätä kuin muovipullot ja tölkit.
Ahvenanmaan puolelle mentäessä säännöt muuttuvat. Heillä on vanhoja nautintaoikeuksia ja omat säännöksensä "jokamiehenoikeuksista" (joita ei siellä oikeastaan muilla ole). Varmuuden vuoksi vielä vanhoissa ja tutuissa ankkuripaikoissa pikkutarkat (ja eritoten TARKAT)ahvenanmaalaiset ovat maalailleet kallioille "Ej landstigning" -varoituksia (esim. mahtavassa Sommarön lahdessa). Näistä en itse ole juuri välittänyt, vaan toiminut lähinnä meikäläisten jokamiehenoikeuksien mukaisesti. Järki toki käteen tässäkin asiassa...
Minä liikun paljon saaristossa ja olen kyllä samaa mieltä monen maanomistajan kanssa tuosta rantautumisoikeudesta. Kyllä osa veneilijät saa paljon syyttää nuivatsat suhtautumisesta itseään. Roskat jätetään maastoon, tulia poltetaan, kitukasvuista rantapuustoa otetaan polttopuuksi, kaljapurkit ovat rantakivien väleissä jne. Ei minulla itselläni ole ainakaan mitään tarvetta rantautua saariin. Keitintä voi käyttää veneessä, leiriytyä voi siihen käyttöön osoitetulla alueella (eikä tungosta ole). Kävelyretkille pääsee luontopoluille ja kyläteille. Kiinnittymislaitureita on tuhka tiheään, ja saaristokylät palvelevat mielellään. Retkeilen myös paljon lapissa. Ei sielläkään saa sytytellä nuotioita minne sattuu ja kulkureiteiksi suositellaan merkittyjä polkuja. Myös saariston luonto on herkästi haavoittuvaa kuten tunturiluontokin. Katselen veneestäni mieluimmin niitä saaria kuin menen sinne koluamaan ja häiritsemään luonnon rauhaa tai pilaamaan rantakallioita nuotiolla.
Niin, luontopolkuja meren ääreltä löytyy ihan Helsingistäkin ja polkupyörällä pääsee vähän kauemmas kyläteille. Niitä saaria voi katsella vaikka valokuvista tai videolta...
Hieman hymyilyttää tämä, ettei millään haluta poistua rakennetusta ympäristöstä, mutta se ei hymyilytä yhtään että tämän seurauksena rakennettu ympäristö kaiken maailman viitoituksineen tunkee joka puolelle, eikä tässä maassa ole pian neliökilometriäkään metsää, merta tai järveä joka ei täten olisi haltuun otettu...
Koska ihmismäärät jotka liikkuvat luonnossa ovat tänään ehkä suurempia mitä milloinkaan ennen. Jos jokainen ottaa polttopuunsa saaresta niin se on autio parissa vuodessa. Saaristomeren kansallispuisto on myös kansallispuisto jota koskee samat rajoitukset kuin pohjisenkin kansallispuistoja. Ja kun ihminen ei enää osaa kunnioittaa luontoa vaan surutta raiskaa sitä, niin näihin rajoituksiin on ollut pakko mennä. Puhutaan paljon, että jätehuolto pitää olla joka saaressa ja notkelmassa, MIKSI, kyllä jätteet kulkee pois saaresta aivan samalla vaivalla kun eväät saadaan sinne vietyäkin. Jos käyt katsomassa vaikka noita partiolaiskirjan "luonnonsatamia" niin melko surutta on roskat jätetty muiden vastuulle. Minulla on valokuviakin monen vuoden takaa niistä ns. luonnonsatamista. Osa veneilijöistä varmaan olettaa, että luonnonsatama on sellainen missä saa elää kuin sika pellossa, kun ei ole valvontaa.
Meillä on Suomessa ainutlaatuinen jokamiehenoikeus liikkua ja olla luonnossa.
Jokamiehenoikeus ei oikeuta tekemään avotulta ilman maanomistajan lupaa eikä anna oikeuttaa ottaa mitään luonnosta (edes kuivia oksia ja puita).Myöskään ei oleskelusta saa jäädä näkyviä jälkiä.
Mikäli luonnossa liikkuu nauttien luonnonrauhasta eikä aiheuta muille ihmisille, etenkään maanomistajalle, häiriötä ja vie kaikki jätteensä pois, ei varmasti kellään ole valittamista.
Kuitenkin 40 vuotta veneilleenä täytyy todeta että käyttäytyminen valitettavan usein on muuta. Luontoon jää pitkään pysyvät jäljet puuta on otettu, luontoa raiskattu ja sotkettu. Kalliossa ja kivissä on nuotion jäljet tuleville sukupolville. Ja vieläpä niin että ei ole käytetty yhtä ja samaa tulisijaa vaan niitä on pitkin saarta joka puolella.
Aivan oikeutetusti maanomistaja tällaisessa tapauksessa puuttuu oleskeluun.
Luulisi olevan kaikkien intresseissä vaalia arkaa saaristoluontoa sekä rauhaa siellä.
Jokamiehenoikeus ei anna oikeutta riehua eikä roskata ja tärvellä ympäristöä. Minusta on turhaa kädenvääntöä tämä ainainen kinaaminen laki ja asetukset vastaan jokamiehenoikeus. fiksut ihmiset - sekä maanomistajana että vierailijana - ymmärtävät mikä on soveliasta ja mikä ei.
Yliurbanisoituneet kaupunkilaiset vastaan yliherkät maanomistajat on yhtälö jota ei voi ratkaista.
Jokaiselta vaaditaan tahdikkuutta ja tilannetajua ja vastuuta.
"Yliurbanisoituneet kaupunkilaiset vastaan yliherkät maanomistajat on yhtälö jota ei voi ratkaista."
Vielä pahempi jos (ja kun) se yliherkkä maanomistaja on samalla yliurbanisoitunut kaupunkilainen :-(
Silloin vedetään papuja molempiin sieraimiin ja syvälle !
Kaksi yliurbanisoitunutta kaupunkilaistolloa suojelemassa luontoa ja luonnonrauhaa, metakkahan siitä syntyy - vaikka luulisi juuri noiden kahden tarvitsevan sitä rauhallista ja puhdasta luontoa kipeimmin.
Mikähän aina ohjaa ihmisiä ?
Aika usein unohdetaan, että rannalle kyhätty nuotio tai muu tuli taikka savua tuottava tekele samastetaan merellä hätämerkkeihin. Ei ole montaa kuukautta aikaa (taisi olla syyskuun loppua), kun lähiulapalla pienessä saaressa oli parin viehekalastajan tekemä nuotio. Paikalle löysi tiensä - ihan oikein - sekä vartioston vene että poliisi. Sitä en tiedä, saivatko huomautuksen vai peräti sakot. Joka tapauksessa kyse ei siis ollut avun tarpeen ilmoittamisesta.
Karmivaa luettavaa on nämä retkeilykokemukset. Tuntus, että myy vene ja polta reppu pihanuotiossa. Sitten kattomaan digiä.
Itse kun veneilee vähäväkisessä Perämeren saaristossa homma luonaa jotenki helepommin. Mökkirannat ne on meilläkin ja niihin ei tarvitse mennä. Eihän sitä ajella autollakaan luvatta toisten pihaan, ellei olla sitten vaikka vakuutusmyyjiä. Ja kuka sitä nyt ankkuriin jonkun mökkiläisen töllisteltäväksi menisi??
Saaret kasvaa puuta niin, että ei kerta kaikkiaan kerkiä polttaa tarpeeksi, kasvavat umpeen. Tämä johtuu enimmältään siitä, kun lopettivat laidunnuksen saarissa 70-luvun jälkeen. Toki oma lukunsa ovat ulkosaaret, jotka ovat karumpia. Mutta ei siellä polteta viimisiä karahkoita, sitten pelataan täysin veneen hellalla. Vittuilematta.
Itselläkin on ikävä kyllä kokemuksia Espoo-Porkkala alueen vesistöillä liikumisesta, muutama vuosi sielläkin ajeltiin; kyllä siellä oli tosiaan melekosen vaikiaa. Se harrastaminen.
mikä siellä oli vaikiaa?