En voi käsittää, miten minulle on hiipinyt ahdistus. Olen ollut lääkityksellä jo yli vuoden. Unettomuus on ollut se päälimmäinen syy. Enkä ole kokenut olevani niin masentunutkaa. Nyt ilman mitään ulkopuolelta tulevaa syytä alkoi ahdistaa.
Se on niin kauheaa, että sitä ottaisi mitä vaan, kunhan pääsisi eroon. Itse koen ahdistuksen painon tunteena rinnassa, ja se vie kaikki voimat. Silloin ei jaksaisi edes puhua. Sitten kun sitä ei ole, on ihmeen kevyt olo. Millä lääkityksellä olette saaneet ahdistuksen lieventymään?
Se on niin kauheaa, että sitä ottaisi mitä vaan, kunhan pääsisi eroon. Itse koen ahdistuksen painon tunteena rinnassa, ja se vie kaikki voimat. Silloin ei jaksaisi edes puhua. Sitten kun sitä ei ole, on ihmeen kevyt olo. Millä lääkityksellä olette saaneet ahdistuksen lieventymään?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Aika samantyyppiseltä oma ahdistukseni tuntuu. Silloin, kun jotain mukavaa, tai mielenkiintoista tapahtuu se häviää. Tällä hetkellä minua ahdistaa nämä ilmat. Ei huvita oikein mikään.
Ihminen ei luonnollisesti kykene elämään mahdollisimman tervettä elämää näinkin pohjoisessa ja pimeässä vaan tarvitsee lääkkeitä pitääkseen mielialaa yllä.
Ahdistus lienee aivan normaali joko masennusta edeltävänä tai sen seuraksena, itse kärsin samasta ja välttelen ulosmenoa ellei ole pakko. Sen kanssa oppii kuitenkin elämään kun viisveisaa muiden ajatuksista hyvällä tapaa. Bentsolääkitys auttaa lyhyellä aikavälillä, hyvä ruokavalio, aktiviteetit pidemmän päälle.
Mulla on masennusta sekä jatkuvaa ahdistusta. Unettomuuttakin on ollut nyt jonkin aikaa.
Tää jatkuva ahdistus on aivan kamalaa. Se tuntuu painon tunteena rinnassa ja koko ajan on levoton, tuskainen olo. Ahdistus vie tosiaan suunnattomasti voimia.
Keskittyminen mihin tahansa asiaan on hankalaa.
Itse sain juuri eilen maanantaina lääkityksen, Cipralexia. Ensimmäinen viikko 5 mg ja sen jälkeen 10 mg. Toivottavasti lääke alkaisi vaikuttamaan mahdollisimman pian...
kuulostaa niin tutulta. Käytkö kuitenkin töissä/koulussa vaikka ahdistaa ja masentaa?
Voikohan ahdistukseen kuulua ylinukkumista,kokoajan väsyttää vietävästi.
olen tälläinen kummallinen, kyllä se on tosi kurjaa kun on masennus ja ahdistaa, minulla on lääkkeet ollut puoli vuotta ja nyt vasta alkaa tuntua se "oikea tunne" vaikka toisinaan vähän lievästi muistuttaa olemasta olostaan , varsinkin kun olen nukkunut huonosti. Olen sitä miettinyt että miksi toiset eivät tule huono oloisiksi ja toiset taas ovat niin herkkiä.Minä haluaisin niin kovasti että saisin elää ilman lääkkeitä ja että voisin hyvin.
vatsaan ja siitä seuraa pelontunne.
Ahdistukseen minulla on Diapam ja Alprox joita pyrin käyttämään mahdollisimman vähän.
Minulla on takan psykoosiin mennyt masennus ja tämän psykoosin jälkeen on ahdistuneisuus yleistynyt
Minusta tuntuu usein, kuin olisi "pala kurkussa". samalla ihan henkeä salpaa, tai tuntuu raskaalta hengittää.
En olis itsestänikään uskonut, että 27-vuoden iässä saan sellaisia ahdistushetkiä, että tekisi mieli tappaa itsensä. Masentunutta mieltä oli ollut jo vuosia, mutta kesäällä 2007 aloin kokea iltaisin voimakasta ahdistuneisuutta.
Oon miettinyt että keksisin nimen sille omalle ahdistukselle. Se alkoi lähes joka ilta alkuillasta. Olin aiemmin pärjännyt ja selvinnyt yksin ja yksinäisyydestäni huolimatta. Mutta viimekesänä ja -syksynä illoista tuli infernaalisia. Oli niin paha olla, että teki mieli itkeä, mutta ei itkukaan tullut. Mullakin oli sellainen palan tunne kurkussa ja päässä puristi. En kuullut ääniä, mutta päässäsi tunsin kehoituksen että tapa ittes, ei tästä mitään tuu. Mulla se ahdistus laukesi siitä, että näin ihmisiä yhdessä ja aloin ajatella vain itseäni, yksin jääneenä ja sairaana. Siitä aina ahdistuin. Soittelin aina ahdistuksissani kriisipuhelimeen ja se ihme kyllä helpotti yleensä. Syksyllä se meni niin pahaksi, että hakeuduin päivystykseen kun pelkäsin tappavani itseni. Sain sitten Efexorin, joka kuin taianomaisesti esti ahdistuksen syvenemistä. Löysin sen avulla jopa kadotetun kykyni itkeä. Jos nyt on paha olla, saan onneksi jopa itketyksi :'). Haluaisin joskus luopua tropeista, mutta pelkään sitä suisidaalisuuteen ajavaa ahdistusta :(. Siitä on tullu viholliseni, enkä vielä tiedä miten se käyttäytyy nykyään.
Sinulla on varmasti todella paha olo. Ymmärrän sinua koska itselläni on on todettu keskivaikea masennus ja ahdistuneisuus. Mutta sinä olet sitkeä ihminen, kaiken ahdistuksen keskellä haluat elää ja et luovuta. Olet vahva, vaikka et aina niin ajattelisi. Vahvuudesta kertoo jo se että hakeuduit hoitoon. Toivottavasti selviät ahdistuneisuudestasi ja valo alkaa paistamaan. Onnea ja voimia :)
ihan kun joku ois pillissä kiinni, tuntuu pahalta, henki ei kulje, kaikki tuijottaa, vaivaannuttaa, tavarat tippuu käsistä, ihmiset kävelee kaupan kassalla päälle...rahat tippuu...niin ja vatsaa vääntää, yöllä herää painajaisesta puuskuttaen.