ei tepsinyt. Nainen tuli raskaaksi. Seurustelusuhdetta oli kestänyt joitakin kuukausia. Mies, 30 v, jo aiemmin isäihminen, sanoi: "Suunnittelematon lapsi ei voi olla mun "oikea" lapsi, jota kohtaan tuntisin tai voisin oppia tuntemaan isyyttä. Ei myöskään ole oikein, että teet minusta virallisesti isän. Aborttiasiaan en halua ottaa kantaa, koska minulla ei ole siihen valtaakaan. Päätä yksin mitä teet, mutta älä laita minua mihinkään vastuuseen."
Siis jos jotakin ei suunnitellut tapahtuvaksi ja se silti tapahtui, ei ole oikein, että joutuu siitä omalta osaltaan vastuuseen? Jääkö abortti ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi, jotta säästetään lapsi siltä kärsimykseltä, ettei hänellä papereissa ole isää? Voiko mies tuntea mies isyyttä vain ja ainoastaan suunniteltuja ja toivottuja jälkeläisiään kohtaan? Syntyykö isyyden tuntemus tällöin automaattireaktiona, jopa ilman altistumista lapselle?
Siis jos jotakin ei suunnitellut tapahtuvaksi ja se silti tapahtui, ei ole oikein, että joutuu siitä omalta osaltaan vastuuseen? Jääkö abortti ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi, jotta säästetään lapsi siltä kärsimykseltä, ettei hänellä papereissa ole isää? Voiko mies tuntea mies isyyttä vain ja ainoastaan suunniteltuja ja toivottuja jälkeläisiään kohtaan? Syntyykö isyyden tuntemus tällöin automaattireaktiona, jopa ilman altistumista lapselle?
Vastaukset 10
Vanhimmat
niin joo isyys ois tunnustettava. sukulaisenkaan ex poikaystävä ei lasta halunnut mutta ko ihminen piti lapsen ja nykyään kyllä tietää että isukki otti ja läx. mut onneksi isäpuoli heidän elämässä jota lapsi isäkseen kutsuu:)
papereissa isä, se ei ole asia, jonka hän itse voi päättää. Sinä kirjaat sen papereihin. Toki hän voi jättää asian tunnustamatta, kun kutsu käy, mutta papereihin se jää.
jos kutsu käy. Siinä vaiheessa menee dna-testeiksi, jos isä kieltää ja äiti haluaa tietää. Mutta jos äiti ei testejä vaadi, niin ukko pääsee pahasta.
Vasta sen jälkeen katsotaan mihin asti nainen haluaa mennä. Harvapa pistää miehen noin tiukille, mutta mene ja tiedä.
lakipuoli asiasta on toivottavasti selvä kaikille aikuisille ihmisille. Se, mitä tässä haen on enemmänkin se, onko ehkä tavallistakin, että miehen ajatukset kulkevat näitä latuja? Aika sinisilmäistä tai ainakin silmälappuista siinä tapauksessa. Jokaisella ihmisellä on oma moraalinsa, mutta jos tiedostaminen on yleisestikin tätä tasoa (kun minä harrastan seksiä, ei sillä voi olla seurauksia, koska minä olen asian sillä tavalla suunnitellut), niin ihmettelen todella...Onko tavallista myös, ettei missään mielen kaukaisimmassakaan sopukassa ole ajatusta siitä, että seksistä voi olla seurauksena isyys - asia, jota olisi ihan hyvä pohtia etukäteen.
Semmostahan se miesten ajatusmaailmaa tuntuu olevan, itsellänikin "isätön" lapsi, mut vähän eri syystä. Seurustelusuhde oli kestänyt 8kk, mies halusi lapsen (halusin toki itsekin mut hän sitä ehdotti ensin), joten jätimme ehkäsyn pois (tiedän että hölmöä noin aikasin mut kuitenkin). Tulin raskaksi, mies sanoi ettei oo valmis isäks ja lähti menee. Jäin siis yksin siitä hetkestä alkaen kun tein positiivisen raskaustestin. No hyvin olen yksinänkin pärjännyt ja poika on aivan ihana, ikää reipas vuosi.
Mutta siihen alkuperäisen asiaan, miesten ajatusmaailmasta ei ota mitään selkoa, vaikka he suunnittelisivatkin lapsen tekoa niin sittenkin se voi tapahtua liian nopeesti ja täytyy karata.
Lapsen pitäminen on täysin oma asiasi, sitä on turha miettiä että lapsen täytyisi hävetä isättömyyttään, niitä lapsia on monia ja monesti löytyy hyvä isäpuolikin joka on valmis "isäksi".
mutta harva äiti haluaa sellaiseen ryhtyä. On lapsen etu, että hän tietää isänsä nimen ja isän nimi on virkatodistuksessa, vaikka isä ei pitäisi häneen mitään yhteyttä.
Isyyteen ei voi ketään pakottaa, mutta elatusvelvollisuudesta ei voi kieltäytyä, jos on siittänyt lapsen. Lastenvalvoja tulee hankkimaan tiedot sinusta joka tapauksessa, joudut verikokeisiin tai jopa dna-testeihin. (Sinun tunnustuksellasi tai tunnustamattomuudellasi tai sinun tunteillasi lasta tai hänen äitiään kohtaan ei ole asiassa mitään merkitystä.)
Au-lapsi myös aikanaan perii biologisen isänsä. Tämä tiedoksi uskottomille aviomiehille! Vaimo ei taatusti ilahdu miehensä lehtolapsesta, joka tulee siihen tasavertaiseksi perijäksi aviolasten rinnalle.
Minusta on oikein, että isäkin joutuu vastuuseen lapsesta. Äitihän joutuu joka tapauksessa. Abortin tekeminen ei ole naiselle mikään pikkujuttu, puhumattakaan isättömän lapsen synnyttämisestä ja kasvattamisesta. Jos lapsi on sinulle aivan mahdoton asia, niin älä harrasta seksiä. Tämän pitäisi olla itsestään selvä asia kaikille aikuisille ihmisille.
- tuntuu siltä, että liki täydellisen varman ehkäisyn keksimisen myötä ihmisten (ja erityisesti miesten) ajatusmaailma on kehittynyt siihen suuntaan, että on epäreilua ja kohtuutonta, jos heidän kohdallaan se vahinko sattuu - ja vastuu on ihan varmasti ainakin pelkästään jonkun muun!
Ja mitä isyyden tunteisiin tulee, on vaikea uskoa mihinkään automaatioihin. Kaikkeen kiintymiseen, rakastumisesta lähtien, kuuluu osana se, että ollaan yhdessä, altistutaan toiselle.
Vaikka naisella on alkuvaiheessa etulyöntiasema lapseen tutustumisessa, koska lapsi kasvaa hänen sisällään ja mullistaa kaikilla tasoilla äidiksi kehittyvän naisen ruumiin ja mielen, niin lapsesta riittää kyllä vuosikausiksi isällekin yhtä läheistä tutustuttavaa ja isää isäksi kehittävää, jos hän leikkiin rohkenee mukaan lähteä.
Sekä äidiltä ja isältä vaaditaan suostumista tähän prosessiin - kyllä itsensä voi kovettaa ja pitää omasta lapsestaankin etäällä, jos niin päättää tai on niin pahasti omassa kasvussaan vammautunut ja kyvytön kohtaamaan vammaansa ja opettelemaan parempaa vanhemmuutta.
Isyyden SELVITTÄMISEN saattaisi tässä tilanteessa voida jäättää tekemättä, mutta isä on itse ollut niin näkyvänä paikalla kuitenkin pitempään jatkuneen avoimen seurustelun vuoksi, että hänestä on jäänyt muistijälki useampaan kymmeneen ihmiseen. Moni tietää hänet ja ainakin isyyden SELVIÄMINEN lapselle on siksi väistämätöntä. Olisi lasta vammauttavaa, jos julkisille tahoille (päiväkoti yms.) ja sen vuoksi myös lapselle itselle selitettäisiin, että isästä ei ole tietoa.
Miehinen tapa tehdä abortti: olla pitämättä yhteyttä, kieltää ja näin haudata lapsi elävältä.
Mulle kävi aikanaan niin, että olimme nykyisen mieheni kanssa tunteneet/seurustelleet tasan 10 VIIKKOA, kun tulin raskaaksi...
Menemättä sen enempi tarinamme yksityiskohtiin totean vain, että hänen mielensä kirjaimellisesti kääntyi lasketun ajan lähestyessä. Noin kuukausi ennen h-hetkeä olimme jo niin läheisiä, että muutimme yhteen ja nyt toista lasta pukkaa :)
EHKÄ ko. miehenkin pää vielä kääntyy, kun hän näkee vatsan kasvavan... Asioilla on tapana järjestyä.
tähän mennessä oman tarinani mies on pitänyt huolta siitä, ettei ole paikalla näkemässä vatsan kasvamista. Tiedusteluihin hän on viimeksi vastannut niin, että ilmoitti itse kärsivänsä (raskaus)pahoinvoinnista tilanteen johdosta. Pää on ainakin toistaiseksi tiukasti kääntynyt tästä tilanteesta poispäin. Jospa vaikka me katoaisimme maailmankaikkeudesta, kuin oikein tiukasti silmänsä ummistaa kiinni...