Suurin osa täällä olevista viesteistä tuntuu koskettelevan karvanpoistoon liittyviä asioita ja ongelmia - asia, mikä sinänsä on varsin ymmärrettävää. Nyky-yhteiskuntamme suosinee tällä hetkellä varsin vahvasti "siistittyä" versiota naisen häpykarvoituksen kyseessä ollessa.
Itse kuulun kuitenkin siihen ymmärtääkseni varsin pienilukuiseen miesjoukkoon, jonka mielestä luonnollisen karvainen nainen on jotakin aivan jumalaista. Omasta mielestäni niitä karvoja ei kertakaikkiaan voi olla liikaa. Tuuhea, laajalle leviävä intiimikarvoitus on mielestäni hyvin naisellista ja eroottista. Tiedän tämän mielipiteeni "nostavan karvat pystyyn" hyvin monelta lukijalta, mutta toivon teidän kaikkien muistavan, että meillä jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseemme ja mielihaluummekin - tälläkin palstalla. Niitä on aivan turha ryhtyä kritisoimaan, vaikka luulenkin saavani muutaman vastareaktioisen viestin.
Kaipa minun olisi pitänyt syntyä jonnekin eteläeurooppaan, jossa karvaisia naisia on geeniperimästäkin johtuen jo huomattavasti enemmän kuin täällä pohjolassa. Kuinka ihanan näköinen onkaan nainen, jonka pikkuhousujen sivuilta häpykarvoitus rehottaa valtoimenaan kohti alavatsaa ja nivusten yli pitkälle reisille. Sääri- ja käsivarsikarvat kruunavat kokonaisuuden. Olen joskus miettinyt, mikä kumma minua tässä aiheessa oikein viehättää ja olen tullut siihen johtopäätökseen, että kyseessä on jotakin, joka liittyy alkukantaisuuteen ja siihen luonnollisuuteen, jota karvainen - ja siis luonnontilassa oleva - nainen mielestäni edustaa.
Harmi, todella iso harmi, että karvaisia naisia on niin vähän. Ja jos sellaisia olisikin, niin todennäköisesti suurin osa heistä ajelee ja siistii karvoituksensa standardimalliseksi.
Kaipaisin asiallisia kommentteja Sinulta nainen, joka koet itsesi poikkeuksellisen karvaiseksi. Esim. oletko kokenut asian häiritseväksi? Millainen karvoituksesi ylipäänsä on, jos se Sinusta on jotenkin runsaammanpuoleinen?
Terv. "Asiallista vastauksista kiitollinen (vapaa, fiksu, miellyttävän näköinen...) Mieshenkilö, joka on halukas keskustelemaan em. aiheesta myöskin sähköpostitse."
[email protected]
Itse kuulun kuitenkin siihen ymmärtääkseni varsin pienilukuiseen miesjoukkoon, jonka mielestä luonnollisen karvainen nainen on jotakin aivan jumalaista. Omasta mielestäni niitä karvoja ei kertakaikkiaan voi olla liikaa. Tuuhea, laajalle leviävä intiimikarvoitus on mielestäni hyvin naisellista ja eroottista. Tiedän tämän mielipiteeni "nostavan karvat pystyyn" hyvin monelta lukijalta, mutta toivon teidän kaikkien muistavan, että meillä jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseemme ja mielihaluummekin - tälläkin palstalla. Niitä on aivan turha ryhtyä kritisoimaan, vaikka luulenkin saavani muutaman vastareaktioisen viestin.
Kaipa minun olisi pitänyt syntyä jonnekin eteläeurooppaan, jossa karvaisia naisia on geeniperimästäkin johtuen jo huomattavasti enemmän kuin täällä pohjolassa. Kuinka ihanan näköinen onkaan nainen, jonka pikkuhousujen sivuilta häpykarvoitus rehottaa valtoimenaan kohti alavatsaa ja nivusten yli pitkälle reisille. Sääri- ja käsivarsikarvat kruunavat kokonaisuuden. Olen joskus miettinyt, mikä kumma minua tässä aiheessa oikein viehättää ja olen tullut siihen johtopäätökseen, että kyseessä on jotakin, joka liittyy alkukantaisuuteen ja siihen luonnollisuuteen, jota karvainen - ja siis luonnontilassa oleva - nainen mielestäni edustaa.
Harmi, todella iso harmi, että karvaisia naisia on niin vähän. Ja jos sellaisia olisikin, niin todennäköisesti suurin osa heistä ajelee ja siistii karvoituksensa standardimalliseksi.
Kaipaisin asiallisia kommentteja Sinulta nainen, joka koet itsesi poikkeuksellisen karvaiseksi. Esim. oletko kokenut asian häiritseväksi? Millainen karvoituksesi ylipäänsä on, jos se Sinusta on jotenkin runsaammanpuoleinen?
Terv. "Asiallista vastauksista kiitollinen (vapaa, fiksu, miellyttävän näköinen...) Mieshenkilö, joka on halukas keskustelemaan em. aiheesta myöskin sähköpostitse."
[email protected]
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse olen tumma sekä runsaskarvainen ja käytän paljon aikaa, vaivaa ja rahaa karvoista eroonpääsemiseksi. Karvoitukseni on hyvin pitkälti samanlaista kuin mitä kolmannessa kappaleessa kuvasit.
Koen oloni siistimättömäksi ja epähalutuksi, jos jätän karvat ajelematta. Ymmärrän kuitenkin joidenkin ihmisten viehtymyksen luonnolliseen kehoon, enkä tällaisia mieltymyksiä lainkaan paheksu. Minusta on hienoa, jos pitää itsestään juuri sellaisena kuin aidosti on ja vielä hienompaa on, jos löytää sellaisen kumppanin, joka on samaa mieltä.
On lohdullista, että maailmassa on myös niitä miehiä, jotka arvostavat muunkinlaisia kuin kiiltokuvamaisia muovinaisia.
Nykymaailman ulkonäköodotusten tähden itse harmistun ja kiusaannun omasta kehostani vertaillessani sitä karvattomiin kaunottariin, mutta jos löytäisin kumppanin, joka pitäisi luonnollista karvaisuuttani viehättävänä, voisin harkita jättäväni karvoitukseni siistimättä hänen ilokseen.
Miehen karvaisuuden suhteen minulla ei ole mitään suurempia mieltymyksiä. Kohtuullinen karvaisuus lienee seksikkäintä, sopivasti miehekkäät käsi- sekä rintakarvat kielivät testosteronipitoisuudesta. Täysin ajeltu mies on makuuni liian naisellinen ja lapsellinen (tulee mieleen esiteini-ikäiset pojat, joilla ei vielä ole karvoitusta kehittynyt) ja todella kauttaaltaan tumman karvan peitossa olevat miehet taas jotenkin uhkaavankin primitiivisiä.
Luonnostani omaan perinteiset suomalaiset tumman maantien väriset hiukset, mutta mistä mahtavat karvageenit olla perittyjä.
Olen lähes kauttaaltaan joko "untuvan" tai varsinaisten karvojen peitossa. Nolottavimmat untuvat kasvavat olkavarsissa jatkuen karvoituksena käsivarsiin ja karvat reisissä. Onneksi karvoituksen väri näissä kohdissa on lähes ihonvärinen.
Aiemmin ajelin karvat sääristä ja käsivarsista. Nykyään viitsin poistaa enää sääri- ja luonnollisesti kainalokarvat.
Tämä nykyinen karvattomuuden ihannointi myös miehillä inhottaa. Tuntisin oloni epämukavaksi karvattoman miehen seurassa.
Ehkä johtuen omasta karvaisuudestani, pidän miehistä, joilta löytyy karvoitusta enemmän kuin omiksi tarpeiksi;o)...Odotan jo kesää, voiko olla seksikkäämpää kuin ruskettunut mies karvaisine käsivarsineen t-paidassa, hihghwaterit ja sandaalit jalassa niin että myös karvaiset sääret näkyvät... 'huoh'
..untuvakarva silleen haittaa, voipi olla jopa seksikästä. Itse tykkäisin kyllä että kainalot ja pimppi olis ainakin siistitty.
Olen nainen, ja hyvin naisellinen nainen. En ole koskaan ajellut itseäni posliiniksi alapäästä. Muutoin tosin ihoni onkin karvaton ja sileä, kainalot tietenkin ajelen. Haluan olla luonnollinen ja mielestäni se on kaunista. Eipä ole koskaan ollut ongelmaa myöskään miesten himon määrässä. Hyvin on maistunut ja haluttu pehmeä pörröpehko. :)
Karvat on, ja pysyy. Niitä on ihan kiitettävästi. Ei ole ollut ongelmaa löytää miestä, joka ei osaisi kiinnittää huomionsa olennaiseen: ei oo naistakaan karvoihin katsominen ;)
Ja olen siis täysin sitä mieltä, että kukin laittakoon karvansa aivan siihen malliin kuin haluaa. Mulla se on se, että saavat olla.
Olen ihan samaa mieltä. Kukin laittakoon karvansa kuten haluaa. Ja jos ei halua, olkoon sekin oma, sallittu valitansa.
Minusta nykyinen karvattomuuden ihannointi on syntynyt ihan pornofilmiteollisuuden tarpeisiin. Kun kuvataan pelkkää hydrauliikkaa, karvat ovat pahasti näkymän haittana. Tavallisten ihmisten ei tarvitse pitää kuvausalaa vapaana, joten päättäköön jokainen itse.
Aikuisena miehenä hyväksyn naisen sellaisena kuin hän on. Ja tulen toimeen millaisen karvoituksen kanssa tahansa. Kerran parran kanssa elänyt mies ei vähistä karvoista haittaannu, eikä enemmistäkään.
Ainostaan pahasti pistelevän sängen kanssa en halua seksiä. Ja oikeasti, pidän tosi paljon reheväkarvaisesta naistyypistä. Se vaan on jotenkin kiihottavaa kun saa vähän silitellä ja kaivella...