G:hyviä kokemuksia?

Minulla on yksi esiteini kummityttönä, joka on kyllä maailman ihanin pakkaus! Itselläni ei ole vielä lapsia, joten osoitan kaiken höperyyteni kummilastani kohtaan:)Pienestä pitäen tyttö on minua munkkitädiksi kutsunut, kun kummitäti oli hieman hankala sana...nykyään kyllä olen jo useimmiten kummitädiksi muuttunut, riippuu vähän onko kummityttö hassuttelupäällä:) Minusta on ihanaa että hän ei kutsu minua omalla etunimelläni vaan aina kummitädiksi...jotenkin tulee tunne että olen erityinen ihminen hänen elämässään.

Yksi rakkaimmista muistoistani liittyy häneen vuosien taakse...hän tuli vanhempiensa kanssa ylioppilasjuhlilleni (asumme siis hyvin kaukana tosistamme) ja kuulin silloin hänen ensimmäiset sanansa. Hänen vanhempansa olivat koko viikon opettaneet tytölle onnittelulauseen minulle ja kun he tulivat, ojensi tyttö minulle ruusun ja sanoi suloisella äänellä *onneksi olkoon*...kyllä siinä meinasi itku tulla:)

Ja nyt ensi kuussa minusta on tulossa toisen pikkutytön kummitäti ja höperyys vaan lisääntyy:) Minusta yksi ihana asia kummiudessa on se, että lapsen vanhemmat ovat luottaneet niinkin tärkeän tehtävän minulle. Otan sen kunnia-asiana ja yritän luoda myös tähän uuteen kummilapseeni luottavaisen ja turvallisen suhteen.

ei siis kummiudesta, en siis itse ole kummi vaan nyt puhun omasta kummistani/kummeistani. he ovat tukeneet minua kaikissa elämän vaiheissa, jopa enemmän kuin oma äitini. kun isäni kuoli(olin 16v. silloin)olivat kummini koko ajan tukenani(isäni oli siis kummieni veli). kuuntelivat kun halusin puhua, äiti ei kuunnellut, hänelle kyseessä oli vain hänen surunsa, minä tai siskoni emme muka voineet tuntea surua isämme meneteyksestä. kun muutin pois kotoa, ovat kummini joskus tukeneet minua myös rahallisesti(raha ei ole minulle tärkeintä vaan se että he ymmärtävät että nuorella perheellä ei ole suuria rahoja, varsinkaan ku tuli pakkomuutto eteen meistä riippumattomista syistä). koskaan en edes ole pyytänyt rahallista apua, ihan kuin he lukisivat ajatukseni ettei meillä olisi varaa muuttaa. omasta aloitteestaan ovat päättäneet että mepäs nyt maksetaan muuttoauto jne.

kummini myös soittelevat minulle(sitä ei äitini tee)ja kyselevät kuulumisia.

olen todellani onnellinen että minulla on näin ihanat kummit! lahjoja en edes heiltä synttäreinäni tai jouluina, kunhan onnittelevat, kortilla tai soittavat tai tekstarilla.

Minulla on todella ihanat kummit. Olen heillä viettänyt useita kesiä maaseudulla ollessani lapsi. Ja vaikka olenkin jo aikuinen, vieläkin soittelemme kummitätini kanssa ja puhumme toisinaan hyvinkin arkaluontoisista asioista. Muistamme toistemme juhlapäivät ja lähettelemme muutenkin viestejä ja postia toisillemme. Ja aina, kun mahdollista, yritämme nähdä, kun he tulevat kummitätini lapsuuden kotiin käymään. Nyt, kun olen itse saanut ottaa vastaan kummin tärkeän tehtävän, haluaisin olla kummilapselleni yhtä hyvä kummi, kuin omani ovat olleet, mutta se ei ole täysin mahdollista, koska olosuhteet ovat hieman erilaiset. Siltikin soittelemme kummilapseni, 5v, kanssa toisillemme ja vaihdamme kuulumisia. Toisinaan lähetän hänelle kortin, kirjeen tai pienen paketinkin. Vähintään kerran vuodessa yritän päästä häntä katsomaan, vaikka välillämme on n. 300km. On ihana olla kummin etuoikeutetussa asemassa ja tuntea olevansa tärkeä pienelle ihmisen taimelle.