Ap. t. 16:30 Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"
Ap. t. 16:31 Niin he sanoivat:
"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi."
Aamen, hallelujaa!!
Kristikunnassa on paljon sellaista harhaoppia jonka mukaan parannus olisi itsensä ja elämänsä parantelua.
Parannuksessa elämäkin muuttuu, paljonkin, se ei kuitenkaan ole varsinainen parannus. Kuka hyvänsä voi muuttaa elämäntapojaan tavalla taikka toisella, mutta elämäntapojen muuttamisella kukaan ei pelastu taivaaseen.
Sen sijaan uskolla Kristukseen pelastuu mafosokin taivaaseen.
Kuten havaitsette, oikealla ja väärällä parannuksella on eroa, kuin yöllä ja päivällä
Ap. t. 16:31 Niin he sanoivat:
"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi."
Aamen, hallelujaa!!
Kristikunnassa on paljon sellaista harhaoppia jonka mukaan parannus olisi itsensä ja elämänsä parantelua.
Parannuksessa elämäkin muuttuu, paljonkin, se ei kuitenkaan ole varsinainen parannus. Kuka hyvänsä voi muuttaa elämäntapojaan tavalla taikka toisella, mutta elämäntapojen muuttamisella kukaan ei pelastu taivaaseen.
Sen sijaan uskolla Kristukseen pelastuu mafosokin taivaaseen.
Kuten havaitsette, oikealla ja väärällä parannuksella on eroa, kuin yöllä ja päivällä
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ap. t. 16:32 Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat.
Ap. t. 16:33 Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä
ja pesi heidän haavansa,
ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta.
Ap. t. 16:34 Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä ...
- oli tullut Jumalaan uskovaksi.
Perkeleen lapset (epäuskoiset) vihaavat Jumalasta syntyneitä.
__________
1. Joh. 4:4 Lapsukaiset, te olette Jumalasta
... ja olette voittaneet heidät; ...
... sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.
1. Joh. 4:5 He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä.
----------
1. Joh. 4:6 Me olemme Jumalasta.
Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä.
Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.
1. Joh. 4:7 Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ...
- ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
1. Joh. 4:8 Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
1. Joh. 4:9 Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus,
että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me ...
*** eläisimme hänen kauttansa. ***
1. Joh. 4:10 Siinä on rakkaus ...
- ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, ...
... vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
1. Joh. 4:11 Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.
1. Joh. 4:12 Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt.
Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä.
1. Joh. 4:13 Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä.
1. Joh. 4:14 Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.
1. Joh. 4:15 Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.
1. Joh. 4:16 Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.
1. Joh. 4:17 Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.
1. Joh. 4:18
- Pelkoa ei rakkaudessa ole,
- vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon,
- sillä pelossa on rangaistusta;
___________
*) ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.
___________
1. Joh. 4:19 Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.
===============
Sananl. 29:25 Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu.
Sananl. 29:26 Hallitsijan suosiota etsivät monet, mutta Herralta tulee miehelle oikeus.
Sananl. 29:27
- Vääryyden mies on vanhurskaille kauhistus,
*) - ja oikean tien kulkija on kauhistus jumalattomalle.
Kyllä 1 juttu olis riittäny!
Hätääntyminen ja katumus, usko syntien anteeksisaamiseen = parannus.
Näin se todella on ilman mitään ehtoja.
---------
Korjaaminen.
"Hän kilvotteli ahkerana parannusten tekijänä".
Monet uskovat, että ahkera "korjaaminen" takaa pelastuksen.
Se ajatus on - tarkemmin ajateltuna - sarvipäästä.
Korjaaminen voi näet perustua kahteen asiaan:
- pelko helvetistä
- pelko siitä, että Jumala hylkää muuten
- pelko siunauksen menettämisestä
tai
- toivo taivaspaikasta
Mutta
- Jumalan edessä ei voi korjata mitään.
Voi vain luottaa Hänen hyvyyteensä.
- Riitaveljen kanssa sopimisen täytyy
tapahtua rakkaudesta, vain siitä.
Se taas on ihmiselle todella vaikeaa;
Se voi tapahtua VAIN uskosta
Tiedän että suurimmalla osalla lestadiolaisia on Raamattu pölyn alla. Siksi ei ole pahitteeksi laittaa muutama rivi OIKEATA Jumalan sanaa ihmisten luettavaksi.
En myöskään halua kirjoitella Raamatulla perustelematonta tekstiä tänne, koska on kysymys iankaikkisesta elämästä.
--------
Usko tai älä, mutta hätääntyminenkin tulee uskosta.
Epäuskoinen on huoleton tuonpuoleisesta elämästään, huoleton kuin hevoseton poika.
Mutta hyvin kiteytit näita asioita kaiken kaikkiaan.
Ajatus on tämä:
"Ahkeruus parannuksen tekijänä täällä ajassa, palkitaan kunnian kruunulla taivaassa." ->
-> Tässä on nyt kuitenkin erotettava "parannus" ja parannus visusti toisistaan.
OIKEA parannus on näet kuolemista pois synnistä, yhdessä Kristuksen kanssa, ja uuden ihmisen ylösnusemistä, ydessä Kristuksen kansa, JOKA AAMU uudelleen ja uudelleen.
Tämä edellä mainittu merkitsee samaa kuin Pyhän Kasteen ARMOLIITOSSA eläminen, -> kilvoittelu USKOSSA.
Laestadiolaiset eivät näitä lue.
Mikäli ymmärrän oikein, täällä on 2-3 häiriköivää
perinnelestadiolaista, jotka eivät tunne Raamattua tai Laestadiusta itseään.
He pyrkivät kaatamaan vihaansa tänne nettiin.
Samalla he sanovat olevansa "oikeita esikoisia", mutta eivät osaa kertoa uskostaan sanaakaan.
Heidän uskonsa sisältönä on ajatus tuomita kaikki muut helvettiin.
Sitten on Vihne ja 1-2 muuta, jotka pystyvät kirjoittamaan asiaakin. Erään kirjoittajan hyvät jutut menevät usein pilalle tyylirikon takia.
Minulla on TOSIAAN ihan oma tyylini. :-)))
___________
Olen kuullut todisteita livenä, että Jumala on SANANSA vaikuttanut vaikuttanut iloa ja rauhaa Jeesuksessa Kristuksessa, -tyylirikosta huolimatta.
Kiitos Jeesuksen hallelujaa!!
Mitä sitten tulee näihin mainitsemiisi perinnelestadiolaisiin, niin uskoisin syynä olevan enemmänkin pelon, kuin vihan. Heitä pelottaa paitsi oma elämänsä, niin myöskin se, että miten noille ystäville (siis meille) käy lopulta.
Eräs veli kertoi nimittäin aivan hiljattain, kunka hän "etisessä elämässään", siis perinnelestadiolaisena, ahdistui tavattomasti niiden seurassa, jotka eivät noudattaneet uskollisesti perinnettä.
Mikään muu ei Jumalan edessä sitten riitäkään.
Kaikki muu puhe pelastuksesta on vihollisen kylvämää valhetta, lustetta.
muuten väsynyt huutamaan tuota aamenyasi. Nytkin unohdit (oletan ) loppulauseesi jälkeen tuon nimimerkillesi vakiona ilmenevän Aameen hallelujaa!
Vai meneekö sulla niin lujaa, että et yksinkertaisesti enää kerkiä kaikkea kirjoitella?
Itse et Jeesusta kiitä, sen sijaan pilkkaat niitä jotka sydämestään kiittävät Jeesusta saamastaan lahjasta. Kiitos Jeesus hallelujaa!
Minusta sinä olet , matti miksi käyttää muita nm.
tässä avauksessa. Niinhän se on, että kun itse tekee kysymyksen ja itse vastaa, saa mieleisensä vastauksen.
Sinulle on tärkeintä saada pilkata Jeesusta hänen opetuslapsissaan. Palkka on tulossa tästäkin pilkkaamisesta, muista se. Vai parannus ja Hengestä uudistumine päästää sinut kadotuksesta.
Sama projektiopilkkaaja sinä olet useissa eri avauksissa esiintynyt rontti!
että yksi perhekunnasta on ns. hihhuli, jolloin kaikki "pelastuvat"?
"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi."
Vaikka vaarisi rakastaisi sinua ja haluaisi pelastaa koko sukunsa, niin mahdatkohan sinä pelastua - raamatun lupauksista huolimatta?
Olin hiljakkoin hautajaisissa, joissa leski halusi, että me kaikki hautajaisvieraat hyvästelisimme yli kuukausi sitten kuollutta ruumista, joka makasi ikuiseen uneen vaipuneena pää tyynyllä ja nenä luumunväriseksi mustuneena. Leski lääppi itkien vainajan kasvoja, silitteli hiuksia ja siveli rinnukuksia. "Ihana, suloinen mieheni" hän niiskutti.
Muistelin uskovaista isääni ja hänen kuolemaansa. Muistan hyvin sen illan. Opiskelutoverini oli luonani kylässä ja keittelin hänelle teetä. Yhtäkkiä, kesken kaiken, kun olen kantamassa teepannua kaataakseni teetä ystäväni kuppiin, näen edessäni isäni. Kuin sieluni silmillä minä hänet näen, en todellisesti. Isä katsoo poispäin ja näyttää onnelliselta, kuin valaistuneelta.
"Minulla on outo olo", sanon opiskelutoverilleni. "Luulen, että isäni on kuollut." Opiskelukaverini mutristaa empaattisen myötätuntoiseti suutaan. Olihan se kamalaa, että minulla oli sellainen olo.
Seuraavana päivänä äiti soitti."Isä lähti eilen", hän sanoi. "Ajattelin, että ennätän myöhemminkin soittaa", hän sanoi. Hyvin hän ennätti, koska isä kävi ikääkuin itse jättämässä minulle hyvästit.
Tapaus on mystinen, koska isäni kuoli toisella puolella Suomea, yli neljän tunnin junamatkan päässä, enkä ollut nähnyt häntä yli kahteen kuukauteen. (Minä jopa olin kuvitellut, ettei hän pidä minusta, "suruttomasta naisesta", kuten hä kerran sanoi).
Vastaavanlaisen enteen olen kokenut äidistäni, jo keväällä koin enteen, kun äiti kuoli sitten syksyllä. Tunsin täysin varmasti sen että koku kuolee, ajattelin että se olen minä koska tunne oli niin selvä, ehdoton ja voimakas. Se oli
kuitenkin äitini. Ja hänen kuolinhetkelläään, minuutilleen, minut valtasi voimakas ikävän ja kaipauksen tunne, ja ajatus että olen nyt puoliorpo. Isä eli sillon. Jonkun ajan kuluttua veljeni soitti, ja kertoi äidin kuolleen kello 8.10, jolloin tuon tunteen tunsin.
Uskossa Kristukseen kuolivat kumpikin, äiti ja isä. Nöyriä olivat aina anteeksi pyytämään lapsiltaan, jos jotakin riitaa tai erimielisyyttä tuli.