Niin, monesti olen törmännyt erinäisissä keskusteluissa siihen miten appivanhemmat tai omat vanhemmat jyräävät ne tavat, tottumukset ja käytännöt mitä siellä kotioloissa sen oman jälkikasvun kanssa noudatetaan. Tai sanotaan näin että ne isovanhemmat eivät näytä pätkääkään kunnioittavat niitä!? (Eräs isovanhempi kun muutenkin huonosti ruokailevalle lapselle aina tyrkyttää herkut ja karkit - vaikka on sanottu että olisi ihan hyvä tarjota ne vasta sitten kun on kunnon ruoka syöty - ja sitten paasaa lapselle joka on itsensä syönyt herkuista huonovointiseksi ja kieltäytyy edes koskemasta ruokaan että miksei tämä syö ja kyllä nyt täytyy syödä...)
Taidan omistaa erittäin kallisarvoisen aarteen joita on äärimmäisen harvassa!
Äitini ei nimittäin koskaan puutu kasvatukseen muutoin kun kommentoimalla silloin jos häneltä kysyy mielipidettä tai neuvoa. Hän ei väkisin tyrkytä lapsille herkkuja, ei ruokaa, ei välipaloja, ei yhtään mitään ennenkuin kysyy että voiko / saako antaa. Ja jos on kyse herkkujen tarjoamisesta hän kysyy sen aina niin ettei lapset varmasti kuule!
Hän osaa kuunnella, hän osaa olla empaattinen ja erittäin "hengessä mukana" on sitten mistä tahansa kyse.
Hän on kiinnostunut lapsenlapsista ja heidän tekemisistään.
Hän ei osta mitään turhaa krääsää eikä roinaa, vaan antaa pienen rahasumman toisinaan ja sanoo että laittakaa talteen ja hankkikaa sitten jotain mitä ihan oikeasti tarvitsette.
Näitä tälläisiä mummoja (tai pappoja) taitaa olla aika harvassa?
Kaikki kiitos ja kunnia äidilleni, uskon ja luulen osaavani olla yhtä hienolla tavalla mummo sitten joskus kun sen aika on!
Taidan omistaa erittäin kallisarvoisen aarteen joita on äärimmäisen harvassa!
Äitini ei nimittäin koskaan puutu kasvatukseen muutoin kun kommentoimalla silloin jos häneltä kysyy mielipidettä tai neuvoa. Hän ei väkisin tyrkytä lapsille herkkuja, ei ruokaa, ei välipaloja, ei yhtään mitään ennenkuin kysyy että voiko / saako antaa. Ja jos on kyse herkkujen tarjoamisesta hän kysyy sen aina niin ettei lapset varmasti kuule!
Hän osaa kuunnella, hän osaa olla empaattinen ja erittäin "hengessä mukana" on sitten mistä tahansa kyse.
Hän on kiinnostunut lapsenlapsista ja heidän tekemisistään.
Hän ei osta mitään turhaa krääsää eikä roinaa, vaan antaa pienen rahasumman toisinaan ja sanoo että laittakaa talteen ja hankkikaa sitten jotain mitä ihan oikeasti tarvitsette.
Näitä tälläisiä mummoja (tai pappoja) taitaa olla aika harvassa?
Kaikki kiitos ja kunnia äidilleni, uskon ja luulen osaavani olla yhtä hienolla tavalla mummo sitten joskus kun sen aika on!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Just mietin itsekin että pitäiskö laittaa tällainenkin aloitus, kun kaikki vaan haukkuu anoppiaan, että millainen se oma äiti sitten on mummuna.
Mutta järkevien mummojen järkevillä tyttärilä ei kai ole ollut tarvetta purkaa itseään täällä?
Kyllä minä tykkään katsoa vierestä kun molemmilla, vauvalla ja mummulla, naama loistaa kun jokeltelevat keskenään...
Meillä ei valitettavasti ole anoppia mummuna, mutta ihan hyvän anoppipuolen olen lapselle saanut toiseksi mummuksi.
Tuollainen on normaalia. Tänne kirjoittelee ihmiset joilla on ihmissuhdeongelmia ja eivät ymmärrä mennä puhumaan asioista ammattihenkilöille, vaikka huomaavat että lapset kärsii.
Lapsia käyttävät kiristys välineenä ja ovat tunneelämältään ailahtelevia ja epävakaita. Sitten kun lähipiiri, äidit anopit siskot yms. läheiset huomaavat että kaikki ei ole kunnossa ja yrittävät tulla avuksi ja puuttua, niin sitten vasta se riitely ja haukkuminen ja melskaaminen alkaakin ja epäluuloisuus vaan kasvaa. Lapsiparat, sanon minä. Ei ihme että huostaanotot lisääntyy koko ajan. Kun normaalia äidin käytöstä pidetään jo harvinaisuutena.
Mulla kanssa ihanat mummot sekä oma äiti että anoppi. Mut niinhän se tuppaa olemaan, että niistä pulmista aina kuulee. Sama taitaa päteä melkein kaikkeen, koko helpon raskauteni odotin että milloin menee vaikeaksi, synnytyksen kuvittelin ihan karseaksi ja tyrmistyin kun ei se sitä ollutkaan, eikä tämä lapsiarkikaan ole vielä päässyt järkyttämään. Monet on vaan sanoneet että ei se hyvin meneminen niin kamalan harvinaista ole, siitä ei vaan niin puhuta :)
Omakohtaisia kokemuksia "hirviöisovanhemmista" olen vannonut, ettei minusta tule samanlaista.
ja nyt minusta on tulossa mummi!!!!
Aion pitää lupaukseni!
Usein vannotaan,etten sitten ikinä sitä,enkä tätä.-Ja kuinka ollakkaan:ihan kuin olisi iän myötä löytävinään itsestään juuri noita piirteitä.
Tytär ainakin väittää niin, kun toisinaan epäilen antavani liikaa "hyviä neuvoja":)))
Ihan silkkaa itsekkyyttä olen valinnut tällaisen tavan olla mummu. Saan tavata pieniä usein, olla heille läheinen ja kasvatusvastuusta ei tartte huolehtia - säännöt ovat vanhemmat pähkäilleet valmiiksi ja niillä mennään.
Kaikilla on mukavaa, yhdessäolo on rentoa ja lapsilla turvallinen olo!