Olen tainnut kehitellä itselleni aikamoisen pakkomielteen; luulin jo TODELLAKIN päässeeni yli vanhasta ihastuksesta, mutta ei! Muutama kuukausi meni ok, kun sain muuta ajateltavaa...Ja nyt taas se mies tuli mieleen ja kaiho iski :/ Ja siitä (ihastumisesta) tulee tänä vuonna kuluneeksi 11 vuotta!!
Onkohan tämä jo sairasta, kun 15-vuotiaana ihastuu, ei edes näe toista 8 vuoteen, ja nyt liki 26-vuotiaana edelleen muistelen ja toivoisin vielä hänet näkeväni...
Onkohan tämä jo sairasta? (Taitaa olla)
Onkohan tämä jo sairasta, kun 15-vuotiaana ihastuu, ei edes näe toista 8 vuoteen, ja nyt liki 26-vuotiaana edelleen muistelen ja toivoisin vielä hänet näkeväni...
Onkohan tämä jo sairasta? (Taitaa olla)
Vastaukset 7
Vanhimmat
ovathan jotkut ihmiset naimisissa vuosikausia ja rakastavat toisiaan. Sinulla vain ei ole tuota rakasta rinnallasi, ihan ok-juttu tuo on, itsellänikin on aivan samanlaista:)
tässä on vielä semmoinenkin pikku juttu, että en edes tuntenut ko. miestä mitenkään kunnolla.Siis vain ulkonäöltä oikeastaan, mitä nyt satunnaista sanan vaihtoa. (Ja niitä katseita puolin ja toisin, vai kuvittelinko vaan). Ja tuo 8 vuoden "näkemättömyys", eikös nuo seikat tee tästä jo vähän omituisen?
itsellänikin palaa 5 vuoden takaa yksi nuori nainen koulusta mieleen välillä jonka kanssa muutamaan kertaan vaihdoin vain katseen käytävillä.
En ole varma mitä tunsin häntä kohtaan joten ehkä siksi se palaa aina takaisin.
Ja kuitenkin siinä välillä on tapahtunut vaikka mitä muuta, paljon suurempiakin tapahtumia ja tunteita.
Jos sinä olet pakkomielteinen kyseisen herran suhteen, täällä on toinen samanlainen!! puoli elämää on eräs herra vaivannut mielenrauhaani, ja todella keskenkasvuiselta tuntuu 28-vuotiaana vielä miettiä ja kaivata sitä samaa!! Joo..ei tää tervettä ole. Jokainen järkevä yksilö unohtaisi viimeistään siinä vaiheessa kun takana on lähes 10 vuotta viimenäkemästä!! Eli..jos tää on jonku mielestä tervettä, mietityttää miten se koko sana "terve" määritellään!
Hyvä tietää, että en ole ainoa sekopää tämmöisen asian suhteen ;)
Onhan tuo pitkä aika.Vaan on minullakin 41v.Sydän sanoi silloin,tuon mä haluaisin..kaikki vaan ei käy,niin kuin haaveilee.
Ensimmäisessä viestissä esitämäni toive toteutui pari päivää sitten, ihme ja kumma...Tuntui TODELLA oudolta nähdä toinen niin monen vuoden jälkeen. Vaikka nyt minusta tuntuu, ettei siitä niin kauaa ole! Eikä toinen ollut muuttunut yhtään, mikä on hyvä niin :)
Kyllä siinä sähköisku meni koko kropan läpi, hyvä ettei sydän pakahtunut.
Voi sentään, minä en kyllä kestäisi noin montaa vuotta kuin sinä, tuntuu ihan uskomattomalta! Vaikka kyllä sitä ihminen pystyy tuollaiset asiat aika hyvin työntämään jonnekin taka-alalle.
Kyllä mä aion kohta tehdä jotain, meni syteen tai saveen.