Unohdus kasvattaakin,

Olen tässä huomannut, tutkiskellut että miten nämä hommat todella toimii koska se ihminen joka on, mutta jota en saanut, on minulle silti hyvin tärkeä ja tahdon oppia myös tästä kaikesta, tästä harvinaisesta varmuudesta elämässä. välittämisestä.

Oletteko itse huomanneet että kun päätätte että nyt päästätte irti? Nyt olette tehneet päätöksen nimenomaan unohtaa koska tunteiden kantaminen yksin on niin rankkaa, vihdoin toteutatte sen, koette vapaan olon. Nyt se on ohi!
Mutta jonkun ajan kuluttua se tunne palaa ikäänkuin varmempana, yhdessä järjen kanssa.
Ei epätoivoisena haaveissa kuten aiemmin?

Tuleeko teille siis tällaista varmuutta kun "unohdatte" ja itse asiassa rakastuttekin varmemmin?

Minusta tuntuu että se ikäänkuin puhdistaa, ja kaikki se hyvä siitä tunteesta taas palaa, sellaisena kuin sen kuuluu olla.
3639
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

tota täysin.

Äänestä

mulle kävi noin. Nyt tuntuu vaan hyvältä ja järkikin toimii. Hyvä olo. Tosin en päättänyt unohtaa, kaikki vaan alkoi näyttää mahdottomalta ja piti ottaa etäisyyttä tunteisiin. Mutta se tunne tulikin takaisin hymyn kera.

Äänestä

juuri noin.:) Uskomatonta, että joku toinen on samassa tilanteessa. No, mutta ainahan täältä löytyy vertaishenkilö.:)

Minäkin olen miettinyt ns. objektiivisesti, että minkälainen ihminen tämä ihastukseni kohde oikein oli, kun tunteet ovat "tasaantuneet".

Olen hänet tavallaan unohtanut, mutta kuitenkin aina silloin tällöin hän palaa mieleeni. Välillä tuli jotain vihankin tunteita, kun tajusin, että miten se juttu lopulta meni.

Rakkaudesta en uskalla sanoa mitään, mutta ainakin minulla on helpottunut olo, että voin kohdata hänet ryhti suorassa ja katsoa suoraan silmiin ihan kuin ennenkin. Ei ole mitään hävettävää.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


lisää juuria kirjoitti:

Olen tässä huomannut, tutkiskellut että miten nämä hommat todella toimii koska se ihminen joka on, mutta jota en saanut, on minulle silti hyvin tärkeä ja tahdon oppia myös tästä kaikesta, tästä harvinaisesta varmuudesta elämässä. välittämisestä.

Oletteko itse huomanneet että kun päätätte että nyt päästätte irti? Nyt olette tehneet päätöksen nimenomaan unohtaa koska tunteiden kantaminen yksin on niin rankkaa, vihdoin toteutatte sen, koette vapaan olon. Nyt se on ohi!
Mutta jonkun ajan kuluttua se tunne palaa ikäänkuin varmempana, yhdessä järjen kanssa.
Ei epätoivoisena haaveissa kuten aiemmin?

Tuleeko teille siis tällaista varmuutta kun "unohdatte" ja itse asiassa rakastuttekin varmemmin?

Minusta tuntuu että se ikäänkuin puhdistaa, ja kaikki se hyvä siitä tunteesta taas palaa, sellaisena kuin sen kuuluu olla.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu