Onko kokemusta sähköhoidosta pahaan ahdistuneisuuteen, tai hoidosta yleensäkin? Millä perusteella pääsee? Entä hoidon kustannukset?
sähköhoito
marnaz
113455
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
http://www.cchr.org/index/5276/6608/6626/
http://www.breggin.com/electroshock.html
Kiitos. Olisin kuitenkin kiinnostunut kuulemaan henkilökohtaisista kokemuksista.
autuaasti viimeisen kerran,jolloin ymmärrettävästi em. hoitoon piti saada aijemmin lähiomaisten suostumus.Sähköhoito on kova koettelemus koko ihmiselle.Hän makaa petillä kuminen suoja suussaan ja laimennettu sähkö johdatetaan ohimoiden paikkeille joko nukuttamatta tai nukuttaen ensin potilaan.Epäilemättä asia on melko kokemus nukuttamatta.Joku joskus kertonut seuranneensa läheltä,kun potilaan keho pullistuu selvästi hoidon aikana.Ihmisellä on myös itsellään luontainen sähköverkosto kehossaan.Tuleeko siinä sitten mitään yhteentörmäystä,ilmeisen voimakkaamman sähköhoito energian kanssa hoidossa,ja mitkä ovat todelliset riskit kaunisteluitta?Hoitoa annetaan yleensä kai täysin maassa oleville jotka eivät esimerkiksi ole pitkään aikaan tehneet muuta kuin maanneet ja murehtineet sängyssään.Myös asiakkaina sähköhoidolle ovat helpoimmin potilaat jotka riehuvat yli oman kestokykynsä ja ovat samalla vaaraksi muillekkin.Hoidon lopulla voi tulla pieneksi aikaa muistin vajausta,mutta muisti palautuu taas takaisin.Sähköhoito ilmeisesti selkeyttää kuitenkin potilaan aijemmat flegmaattisuudet taikka riehumisen patoutumat.Voi olla myös että potilas haluaa hoidon jälkeen pyrkiä itsekkin tekemään enemmän parantumisensa eteen.
Hei! Sain 12 kappaleen sarjan sähköshokkeja n. 6 vuotta sitten. Syynä oli ilmeisesti vakava masennus. En muista shokkeja edeltävästä ajasta paljoakaan; psykoterapeuttini on kertonut, että saavuin terapiaan, mutta en sanonut kuin pari sanaa 45 min. aikana. Diagnoosini on 2-suuntainen mielialahäiriö/maanis-depressiivinen.
Minut otettiin vuodeosastolle 2 hengen huoneeseen. Lojuin siellä 1,5 kk eli sain shokkeja 2 kpl/vko. Minulle sanottiin, että shokit voivat vaikuttaa muistiin, mutta muisti tulee yleensä pikkuhiljaa takaisin. En tänä päivänä muista juuri mitään edellisen syksyn tapahtumista saati siitä ajasta kun niitä shokkeja sain. En muista edes syöneeni hoitoaikanani, ja minulle sanottiinkin jälkeenpäin, että olen laihtunut, mutta kaipa nyt joku huolehti ravinnonsaannistani.
Shokit annettiin aamulla. Hoitaja tuli herättämään, laitoin takin pyjaman päälle ja pakettiauto vei meidät toiseen rakennukseen. Menimme johonkin kellariin. Tapahtumien yksityiskohdat ovat pyyhkiytyneet lähes täysin muististani. Jotain sairaanhoitajia siellä oli, ja minut laitettiin makaamaan. Potilaskollegani kertoi, että hän sai aina nukutusainetta suoneen sekä naamarin kautta, mutta minä en muista muuta kuin, että sain maskin kasvoilleni ja 2,5 sisäänhengityksen jälkeen vaivuin uneen, mikä tuntui aina vähän epämiellyttävältä.
Minulla ei ole omakohtaista käsitystä, mitä nukutuksen aikana tapahtui. 12:a kerrasta muistan vain yhden heräämisen; silloin suuni oli niin täynnä sylkeä, että hoitaja pyyhki sitä pois sen valuessa suupielestä alaspäin. Kropassani ei ollut mitään merkkejä neulan pistosta, mutta irrottelin yleensä pyöreitä tarroja pois rinnan korkeudelta.
Käsitykseni mukaan nukutus kesti pari minuuttia, minkä aikana päähäni kiinnitettiin jotain johtoja. Tarroista päätellen sydämeni toimintaa tarkkailtiin toimenpiteen aikana. Mistään suukapulasta minulla ei ole tietoakaan, ainakaan suussani ei tuntunut mitään jälkikäteen (että olisin purrut voimakkaasti tms.). Ylipäänsä missään ei tuntunut mitään, eikä koko sähköshokin saaminen tuntunut todellisuudessa kovin dramaattiselta. Shokin jälkeen olin tosin aivan reporankana ja huonetoverini kertoman mukaan lähimuistini menettänyt. Kysyin häneltä myöhemmin, mitä oikein olimme tehneet sen 1,5 kk:n aikana, mitä huoneessa vietimme, ja olimme kuulemma vain makailleet.
Shokkisarjan jälkeen minut siirrettiin päiväosastolle kolmeksi kuukaudeksi eli olin illat ja yöt kotona. Vähitellen elämä alkoi taas palata kroppaani. Itse en olisi kyennyt tajuamaan ollenkaan ennen hoitoa, että olen niin huonossa kunnossa, että sitä tarvitsen, mutta kai minulla on jossakin paperi tallessa, jossa on kirjallinen suostumukseni hoidon aloittamiselle. Luotin kahteen psykiatriin ja heidän arvioonsa. Toinen, oma terapeuttini, sanoi jälkikäteen, että olen selvästi piristynyt hoidon jälkeen. Itse en osannut arvioida ollenkaan/en osaa tänä päivänäkään, vaikuttiko hoito suotuisasti.
Kova kokemus se kuitenkin oli. Pahinta oli totaalinen väsymys shokkien jälkeen, olihan minuun osunut sähkövirta, toiseksi pahinta olivat muistivaikeudet ja muistinmenetykset. Jo mainittu potilaskollegani oli itse vaatinut shokkihoitoa, ja hänellä oli odotus, että hänellä olisi tosi hyvä olo shokin saamisen jälkeen, mutta kun näin ei ollutkaan, hän jätti hoidon kesken. Shokkihoito on rankkaa etenkin fyysisesti, mahdolliset hyödyt ja paraneminen tulevat esiin vasta myöhemmin usean viikon jälkeen.
Ilmeisesti minun tapauksessani hoidosta oli hyötyä, sillä aloin toipua parempaan kuntoon verrattuna siihen, että en ollut sanonut juuri sanaakaan. Sen puolesta ei sähköshokkihoitoa tarvitse pelätä, että se olisi jotakin vallan kauheaa kouristuksineen ja luiden katkeilemiseen, kuten edellä suositelluissa artikkeleissa mainittiin tai että potilas olisi tajuissaan toimenpiteen aikana. Epäilen, että filmiteollisuuden draamatarpeilla on myös osuutensa ihmisten käsityksiin.
Tässäpä tätä juttua tuli. Toivottavasti siitä on jotain hyötyä kysyjälle. Olin hoitoa saadessani 42-vuotias (ja olen nainen).
idea varsinkin ilman lääkitystä ja psykoterapioita, koska usein nämä aiheuttavat ongelmia ympäristössä ja ympäristöstä. mm. jatkuvan sydänrasituksen takia, joka ei aina välttämättä ole tarpeellinen, mm. aikaisempien kokemusten takia. Budjetista ei myöskään löydy ne rasvat joita näiden lääkkeiden jälkeen melko käytetään.
kiinni miten se toimii... Lapsesta tämä kokemuksieni mukaan tekee hirviön...
kiinnostaisi menneisyden takia, joka ei ole mun asia. Joka on täysin asianomaisten omasta käyttäytymishakuisuudesta kiinni. Saako siitä ylipäätään saada hyötyä? Mun mielestä saa ja muut ovatkin hyötyneet... Minä en tässä onnistu.. Kyllä mä olen muutakin yrittänyt.
Nim. Maaninen tyttö, mutta en minä
Sairastan vakavaa, toistuvaa masennusta. Olin nuorena paljon sairaalahoidoissa, ja kaikki mahdolliset lääkkeet testattiin; mikään ei auttanut. Sain kaikista voimakkaita sivuoireita ja satutin itseäni lähes lakkaamatta. Kuoleman toive oli voimakasta. Sitten kerran minulle määrättiin sähköhoitoa, se vei oireeni täysin. Pääsin kotiin ja palasin normaaliin elämään. Pikkuhiljaa lääkkeitä vähennettiin ja lopulta ne jätettiin kokonaan pois. Sairauteni on uusiutuvaa sorttia mutta pillereitä en enää syö. Käyn aina kun masennus iskee, sähköhoitosarjassa, ja saan kulkea sinne kotoa käsin, ei tarvitse olla sairaalassa, mieheni vie minut hoitopäivinä hoitoon ja jo puolilta päivin olemme kotona. Toki tässäkin haittavaikutuksia ilmenee, etenkin nuo muistihäiriöt, mutta ilman tätä hoitomuotoa en olisi selvinnyt elämästä. Nyt minulla on ihana mies ja upeat lapset. Sähköhoidot kuuluvat meidän "normaaliin" elämään n. 2krt/vuodessa ja pärjäämme ihan hyvin!
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10944323
Tuossa kokeneet kertovat sähköhoidosta ja sen tehokkuudesta.
Electric Shock Risk!
"For Patients, Families, Professionals,
Advocates and Researchers
ECT (electroconvulsive therapy) involves the application of two electrodes to the head to pass electricity through the brain with the goal of causing an intense seizure or convulsion. The process always damages the brain, resulting each time in a temporary coma and often a flatlining of the brain waves, which is a sign of impending brain death. After one, two or three ECTs, the trauma causes typical symptoms of severe head trauma or injury including headache, nausea, memory loss, disorientation, confusion, impaired judgment, loss of personality, and emotional instability. These harmful effects worsen and some become permanent as routine treatment progresses."
www.ECTResources.org