Missäköhän vaiheessa pitäis alkaa huolestumaan siitä, että on edelleen neitsyt? Mun kaikki suhteet on lähinnä omasta päätöksestäni jäänyt vaan tapailuasteelle...
Oon aina ajatellut etten ota paineita seksin harrastamisesta ja odotan oikeanlaista ihmistä elämääni ensin...mutta mitä vanhemmaksi tulee, niin ympäristön paineet alkaa väkisinkin tuntua esim. kavereiden puolelta...ja sitten kun ajattelen sitäkin, että jos löydänkin joskus vielä jonkun kivan pojan, niin mitä hänkin sitten ajattelee siitä että olen yhä neitsyt...?
Pelottaa ajatella, että tässä saattaa mennä vielä vaikka kuinka monta vuotta ennen kuin mitään asialle tapahtuu....tai jos ei tapahdu ikinä!!
Kuinkakohan monta kohtalotoveria mulla tilastollisesti on....varmaan joku 1 %...?
Oon aina ajatellut etten ota paineita seksin harrastamisesta ja odotan oikeanlaista ihmistä elämääni ensin...mutta mitä vanhemmaksi tulee, niin ympäristön paineet alkaa väkisinkin tuntua esim. kavereiden puolelta...ja sitten kun ajattelen sitäkin, että jos löydänkin joskus vielä jonkun kivan pojan, niin mitä hänkin sitten ajattelee siitä että olen yhä neitsyt...?
Pelottaa ajatella, että tässä saattaa mennä vielä vaikka kuinka monta vuotta ennen kuin mitään asialle tapahtuu....tai jos ei tapahdu ikinä!!
Kuinkakohan monta kohtalotoveria mulla tilastollisesti on....varmaan joku 1 %...?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Niin, olen samassa tilanteessa kanssasi. Tosin sillä erolla, että en ole edes kovin "vakavasti" tapaillut ketään. Tämä on pitkälti ollut oma valintani. En ole kokenut olevani vielä valmis vakavaan suhteeseen kun kaikki tulevaisuudensuunnitelmat ovat vielä epävarmoja (opiskelut kesken, työsuunnitelmat auki, jne.). Olen tähän asti ajatellut, että asia kerrallaan, mutta viime aikoina tullut siihen tulokseen, että voisihan sitä ehkä jo alkaa pikkuhiljaa haeskella kumppania itselleen. Ei yksiolo niin pahalta tunnu, mutta kyllä juttukaveri kiva olisi.
Mielestäni olet toiminut ihan oikein kun olet itse päättänyt siitä, miten pitkälle haluat suhteessa mennä. Se on jokaisen oma päätös, jota toisten pitää kunnioittaa. Eivätkä kaverit kuitenkaan kanna vastuuta sinun puolestasi, itse se on jokaisen kannettava. Omista kavereistani vain yksi tietää varmasti, että minulla on poikuus tallella, ehkä muutkin ovat sen arvanneet, mutta puheeksi ei asia ole tullut. En osaa antaa mitään ohjetta, miten selvitä paineista, mutta sen voin sanoa, ettet ole yksin ongelmasi kanssa, meitä on muitakin!
Ja mitä meihin "kivoihin" poikiin tulee, niin en sinuna olisi yhtään huolissani; päinvastoin. Pojalle kuin pojalle on aina myönteinen yllätys, jos hän saa olla tyttöystävänsä ensimmäinen seksikumppani. Eritoten meille kokemattomille pojille se olisi kuin lottovoitto. Miten mukavaa oliskaan olla "samalla viivalla" tyttöystävänsä kanssa tässä uudessa, kiehtovassa ja pelottavassa tilanteessa. Menneisyys ei painaisi, kun molemmat olisivat yhtä kokemattomia. Joten älä ainakaan meidän poikien ajatuksista ole huolissasi, ne ovat vain myönteisiä sinua kohtaan. Kiva, että edelleen on naisia, joilla on periaatteita ja joiden harkintakyky pelaa. Pojan näkökulmasta tytön neitsyys on siis vain myönteinen asia.
Minuakin pelottaa, että pääsenkö vielä moneen vuoteen eroon poikuudestani. Ei kuitenkaan niin paljon pelota, että haluaisin siitä eroon hinnalla millä hyvänsä. Ei. Sitten kun on tyttöystävä, jonka kanssa kokee yhdessäolon hyväksi ja turvalliseksi (ja myös hän kokee samoin), on tullut oikea aika. Ei hetkeäkään ennen eikä jälkeen. Jos näin ei jostain syystä käy, niin sitten ei voi mitään. Ei elämän mielekkyys yksin seksistä riipu, onneksi.
Paljonko meitä päälle parikymmppisiä neitsyitä sitten on? En osaa tarkkaa prosenttilukua sanoa, mutta miehistä ehkä noin 20%, naisista hieman vähemmän (oliskohan siinä 15% paikkeilla). Joten joo, vähemmistöä ollaan, muttei nyt sentään ihan mitätön porukka. Moni puoluehan olis ihan tyytyväinen tällasiin kannatusprosentteihin, joten pitäisköhän meidänkin perustaa oma Neitsytpuolue? (No, ei vaineskaan...) :)
Mut hyviä jatkoja sulle ja toivottavasti tästä viestistä oli edes pikkaisen apua. Yksin et näiden juttujen/kysymysten ja "ongelmien" kanssa kuitenkaan ole, se on varma!
P.S. Ja joku tilasto kuulemma väittää, että 2% ns. normaaleista ihmisistä pysyy neitsyenä koko ikänsä, joten ei me nyt ihan "toivottomia tapauksia" olla!
Ei kai siitä tarvi huolestua ollenkaan, ei mua ainakaan huoleta, neitsyys on säilyttämisen, ei menettämisen arvoinen asia.
Aattele nyt, haluakko olla ihmisten mielistelijä antautumalla naitavaksi, nimittäin jos sä ikään kuin pakosta teet sen, niin sitten se varmasti jälkeenpäin vituttaa.
Neitsyitä ei oo koskaan liikaa, emmä ainakaan haluais mennä valmiiksinaidun kanssa naimisiin...
Mä oon ite täl hetkel 26 ja neitsyt että ette te häviä viel yhtään mitään mut sen voin kyl sanoa etten halua harrastaa yhtään yhen illan juttua...
minäkin ihan samassa tilanteessa..Siis neitsyt vielä.Toisaalta koko tilanne ahdistaa,mutta sit taas kun ei sitä 'oikeaa' ole kohdalle vielä sattunut..Jos koskaan sitten sattuukaan....
huolestua koskaan. Ei oo mihinkään tietosanakirjaan, saati Raamattuun kirjotettu että siihen ja siihen ikään mennessä on kaikkien naisten oltava korkatut.
Luuletko että muut tosiaan haluavat sinun pääsevän eroon neissyydestä? Mä luulen että se painostus lähtee sinun omasta päästäsi. Rentouru toki, ei kaikkien tarvi mennä naimisiin, on siinäkin kurjat puolensa.
Iloitse vaan jos Jumala ois vaikka armahtanu sut naimahimolta, sillä suurin osa ihmisistä kumminkin kituu tuossa ansassa niin kauan että pääsee naimaan, ja sitten seuraa vaan entistä enemmän huolta ja murhetta, kuten lapsia, tauteja, juoruja..
Itse toivoisin toisinaan että multa puuttuis seksuaalisuus, ku en tee sillä mitään, ko en osaa keskustella kerta naisten kaa enkä muutenkaan olla niien kans mitenkään. Kuka tahansa osaa himoita, mutta kuka tahansa, kuten minä, ei ole kiinnostava...
Oletkin saanut jo aika monta hyvää vastausta, mutta ajattelin lisätä vielä vähän perspektiiviä, kun olen ilmeisesti toistaiseksi ilmoittautuneista vanhin. 30 vuotta on takana ja seksielämä vielä kokonaan edessä, siis jos sitä ylipäätään on odotettavissa. Itse olen jo kyllästynyt murehtimaan koko jutusta. Se tapahtuu sitten jos tapahtuu ja jos ei, niin onko sillä oikeastaan mitään väliä? Elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita murehdittavana.
Mä oon 26 vuotias ja edelleen on neitsyt tallella. Arvaa mikä on oudointa? Mä oon 2 kertaa seurustellut ja ainakin omalta puolelta suhteen on olleet vakavia. Mä olisin kyllä ollut valmis luopumaan neitsyydestäni, tai no ehkä en sille ensimmäiselle, koska hän loukkas kun kerroin neitsyydestäni. Toiselle ehkä, mutta eipä sit ehtinyt niin tapahtua.
Se ainakin on varmaa, että en mä sitä häpeä tai mitään sellaista. Mä oon ylpeä, että oon vielä näin vanhana neitsyt. Mä haluun menettää sen sellaiselle joka rakastaa mua ja haluu olla mun kaa tosissaan, ja suhteella on tulevaisuus.
Se vähän pelottaa, että mitä mies ajattelee, kun on 2 suhdetta takana, mutta edelleen neitsyt ja ikääkin jo 26v!?!
Ihme tyyppi se, joka loukkasi sinua, kun neitsyytesi tuli puheeksi. En voi ymmärtää sellaista. Minulle ja varmasti suurimmalle osalle ns. kokeneistakin miehistä naisen neitsyys olisi pelkästään positiivinen juttu.
Ja tosiaan en olisi sinuna huolissani neitsyyden kertomisesta. Toki ymmärrän, että asia jännittää, varsinkin kun toinen kumppanisi satutti sinua siitä johtuen, mutta hän ei todellakaan ollut arvoisesi! Pelkään itsekin sitä, mitä (mahdollinen) tuleva tyttöystävä sanoo tai ainakin ajattelee minusta kun saa kuulla, että poikuus on tallella vielä 25 vuoden rajapyykin lähestyessäkin, mutta sitähän ei voi ennalta tietää. En kyllä halua sellaisen kanssa seurustella, joka ei osaa oikein asiaan suhtautua. Ei seksi ole kaikki kaikessa, ihmisen arvo määräytyy ihan muiden tekijöiden kautta.
Joten tsemppiä vaan, ei kaikki miehet ole mitään idiootteja, kyllä sellaisiakin vielä on, jotka osaavat naisen neitsyyttä arvostaa. Sehän on arvokas lahja, jota ei kannata antaa kenelle tahansa ja josta on todellakin syytä olla ylpeä kuten sanoit. Löydät varmasti vielä miehen, joka tuntee ainutlaatuisen arvosi ja joka myös sinusta on rakastamisen (ja neitsyytesi) arvoinen. :)
Mun mielestä se on vain hieno juttu, että on vielä olemassa sellaisia miehiä ja naisia, jotka jaksaa odottaa ja pitävät kiinni periaatteistaan.
Mä ainakin arvostaisin ennemmin sellaista miestä, joka jaksaa odottaa sitä oikeaa (enkä tarkoita, että pitäis avioliittoa odottaa, koska en itsekään sitä odota, mutta kumminkin suhteen pitää olla vakavalla pohjalla molemmin puolisesti). Ja toisaalta, kun kerran itsekin on vielä neitsyt, niin olis varmaan paljon helpompaa, kun se mieskin olis samalla tasolla. Ei varmaan jännittäiskään niin paljon. Ja sit jos tekee väärin jotain, niin toinen varmaan paremmin jopa ymmärtääkin, että mokat menee kokemattomuuden piikkiin.
En mä halua sellaista miestä, jonka tavoitteena on ollut hommata kokemuksia ja vielä kehuskella niillä.
Se eka, joka loukkas mua kommenteillaan, niin hän meinas olla vähän sellainen joka kehuskeli, mutta todellisuudessa se ei tiennyt mistään mitään. Mä varmaan tiesin seksistä enemmän kuin se, vaikka mun tieto olikin teoria pohjaista! Sillä sentään oli silloin ikää jotain 26v, ja siitä on nyt 3 vuotta.
Kyllähän toi kertominen pelottaa ja jännittää, mutta periaatteenani on kumminkin, että se pitää kertoa ja ajoissa. =o)
"En mä halua sellaista miestä, jonka tavoitteena on ollut hommata kokemuksia ja vielä kehuskella niillä."
Entä miten suhtautuisit mieheen, jonka tavoitteena on kyllä ollut hommata kokemuksia mutta joka on tavoitteissaan täysin epäonnistunut ja liki 30-vuotiaana vielä poikuutensa säilyttänyt?
Kiitos sinulle (26 v neitsyt) kommenteistasi ja mielipiteistäsi! On mukava huomata, että ajattelemme asioista aika lailla samalla tavalla.
Minustakin kannattaa säästää itsensä vakavaan suhteeseen asti. Ja aina olisi tietysti helpompaa jos sekä mies että nainen olisivat "eka kerrallaan" samalla kokemustasolla (täässä tapauksessa siis "nollassa"). Kun kummallakaan ei olisi aiempia seksikokemuksia, tilanne toki olisi ihan uusi, mutta molemmille, mikä tekisi siitä varmaan helpompaa. Osaisi ajatella, että toistakin varmaan jännittää ja koettaisi lievittää sitä, uskaltaisi kysyä, mikä toisesta tuntuu hyvältä eikä niin pelkäisi omia mokiaan. Eka kerta on herkkä tilanne molemmille osapuolille ja itsekin kokemattomana olisi kiva jakaa se ainutkertainen tilanne toisen "samassa veneessä" olevan kanssa.
Ikävä juttu, että jokuset miehet ovat niin kärkkäitä kertomaan "kokemuksistaan". Kaikissa miesvaltaisissa porukoissa (intissä, teollisuuden kesätöissä jne.) sellaista kyllä valitettavasti silloin tällöin kuulee. Aika tyhmää ja lapsellista sellainen. Seksi on sinänsä tietysti äärimmäisen luonnollinen ja hieno asia (olisi aika hiljaista myös täällä suomi24:lla ilman sitä), mutta mielestäni se on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti, myös kokemuksista puhumisen osalta (tämä palsta on tietysti hieman eri juttu, kun esiinnytään nimettöminä, eikä loukata ketään).
Mielestäni periaatteesi kertoa neitsyydestäsi etukäteen on aivan ihailtava. Onnellinen se mies, joka tuon sinulta aikanaan kuulee! Pelko ja jännitys taitaa olla väistämätöntä mitä näihin neitsyys/poikuus-tilanteisiin tulee. Aina on mahdollista, että tulee ymmärretyksi väärin tai kohdelluksi kaltoin näillä tosi herkillä elämänalueilla (ja tämä mahdollisuus tietysti itsessäänkin ruokkii tuota jännitystä/pelkoa).
Parasta on silti olla avoin ja rehellinen. Niin aion itsekin olla. Avoimuus voi kääntyä itseä vastaan, mutta ei se ole oma vika, jos toinen ei osaa asiaan suhtautua. Eikä mitään pysyvää suhdetta voisi valheen tai salailun varaan rakentaa. Onneksi sentään suurin osa naisista ja miehistä on ihan "kunnon väkeä", eli ovat vain imarreltuja, jos saavat kumppaniltaan niin arvokkaan lahjan. Toivotaan, että sellainen "kunnon poika/tyttö" osuu joskus meidänkin näköpiiriimme! :)
Se on mukavaa tietää, että sinunkinlaisia miehiä on olemassa.
On mullakin vielä toivoa löytää sellainen, joka ymmärtää mua ja mun periaatteita. =o)
Olen itse aivan yhtä iloinen, että sellaisia naisia kuin sinä on edelleen. Se tuntuu oikein hyvältä. Nykyaikana kun ne, joilla ei ole juuri mitään periaatteita tuntuvat saavan paljon enemmän huomiota kuin toisin ajattelevat.
Ja ihan varmasti sinulla on toivoa. Periaatteesi ovat niin hienoja, että jokaisen järkevän miehen tulee niitä ymmärtää ja kunnioittaa. Joten älä ole huolissasi, kyllä sinä vielä oman kullan löydät! :)
..elikkä millainen on fyysinen ulkonäkösi?
Pituus/paino?
Aknetta naamassa?
Roikkuvat tissit?
Roikkuvat häpyhuulet?
Jos todella olet pitkä, laiha, timmi ja kauniskasvoinen, tästä voi vielä syntyä mielenkiintoisaa keskustelua.