Minkätakia tälläkin ja muilla palstoilla kaikkien
pitää olla niin epäpyhiä että puhuvat toista ja
tekevät toista.
Esimerkkinä esimerkiksi synnyttävien
hammaskarppejen poikasten syöttäminen petokalojen
tai kilpikonnan ruuaksi.
Näinhän luonnossakin käy, nopeat syövät hitaammat
ja vahvemmat heikommat, näin tehdään myös
akvaariossa ja monet kasvattavat esimerkiksi
platyn, miljoonakalan, mollin ja niinedelleen
poikasia kirjoahvenilleen/kilpikonnilleen ruuaksi.
Monet sitä tekevät mutta kukaan ei tunnusta,
ennemminkin saa lukea, hyi sehän on laissa
kielletty, ilmoitan poliisille. Tähän
syyllistyvät myös ne jotka itsekkin syöttävät
tietentahtoen eläviä kalanpoikasia suuremmille
kaloilleen.
Niin että. HYI SENTÄÄN JA HYVÄÄ RUOKAHALUA.
Tiedän että näin on ja teen sitä itsekkin ja
tunnen monia jotka näin tekevät. Tästä nousee
kauhea polemiikki mutta miksi vääristellä asioita
kuin näin tehdään kumminkin vaikka enneminkin
ollaan sitämieltä julkisilla keskusteluforumeilla
että, ei saa näin tehdä, tsot tsot.
pitää olla niin epäpyhiä että puhuvat toista ja
tekevät toista.
Esimerkkinä esimerkiksi synnyttävien
hammaskarppejen poikasten syöttäminen petokalojen
tai kilpikonnan ruuaksi.
Näinhän luonnossakin käy, nopeat syövät hitaammat
ja vahvemmat heikommat, näin tehdään myös
akvaariossa ja monet kasvattavat esimerkiksi
platyn, miljoonakalan, mollin ja niinedelleen
poikasia kirjoahvenilleen/kilpikonnilleen ruuaksi.
Monet sitä tekevät mutta kukaan ei tunnusta,
ennemminkin saa lukea, hyi sehän on laissa
kielletty, ilmoitan poliisille. Tähän
syyllistyvät myös ne jotka itsekkin syöttävät
tietentahtoen eläviä kalanpoikasia suuremmille
kaloilleen.
Niin että. HYI SENTÄÄN JA HYVÄÄ RUOKAHALUA.
Tiedän että näin on ja teen sitä itsekkin ja
tunnen monia jotka näin tekevät. Tästä nousee
kauhea polemiikki mutta miksi vääristellä asioita
kuin näin tehdään kumminkin vaikka enneminkin
ollaan sitämieltä julkisilla keskusteluforumeilla
että, ei saa näin tehdä, tsot tsot.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lain rikkomista on myöskin ylinopeuden ajaminen,
punaisia päin käveleminen, ylimääräisen alkoholin
tuominen ulkomailta ja jopa pontikan keittäminen.
Se vain on meissä semmoinen ominaisuus että sen
rikan näkee siellä toisen silmässä niin paljon
helpommin.
Mutta ei anneta sen vaivata.
Jokainen ihminen on kuitenkin laulun arvoinen.
esteettisyys=kauneus, ulkonäkö
eettisyys=oikean ja väärän erottelua
eli siis esteettisyysnäkökulma on aika eri asia
kuin mistä tuossa tekstissäsi puhut :D
oliko se vahinko vai silkkaa tietämättömyyttä?
Sitä kutsutaan omaksitunnoksi mikä kertoo mikä on
oikein ja mikä ei. Sitä vaan ei välttämättä löydy
ihan joka ihmiseltä.
Sille ei sitten voi mitään jos omatunto ei soimaa
väärin tehtyään. Kertonee kuitenkin moraalista
jotain jos ajattelee, että kun kukaan ei saa
tietää, että syötän eläviä kaloja niin silloin se
on ihan ok juttu?
... että asiasta keskustellaan. En kyllä usko,
että kovin monet olisivat tekopyhiä niin, että
puhuisivat toista ja tekisivät aivan muuta.
Mikäli kuitenkin tuntee piston sydämessään, niin
on syytä silloin vähän miettiä mitä pitäisi tehdä
toisin. Hyvä vaihtoehto on sellaisesta
harrastuksesta luopuminen, joka vähänkään
arveluttaa. Eihän mikään siihen pakota.
Tosin esim. itse jouduin koulun kautta keräämään
perhosia aikoinaan, vaikka tuntui pahalta tappaa
niitä lähes laumoittain, vaikka harrastus muuten
olikin tosi kiinnostava. Kesti aika monta vuotta,
ennenkuin olin kasvanut niin, etten kaveripiirin
tms. etunäkökohtien vuoksikaan enää viitsinyt
harrastusta jatkaa. (Kyseinen harrastus kun oli
tuolloin peräti muotiseikka, uskokaa tai älkää.)
Ajattelin, että voinhan vaikka "luurankojen"
keräämisen sijaan valokuvata perhosia elävinä.
Onneksi kaloja ei kuivata massoittain
seinätauluihin tms., heh, heh. Perhosia
huomattavasti kehittyneempinä eliöinä on kalojen
hyvinvointiin kuitenkin kiinnitettävä paljon
suurempaa huomiota. Jos vain joskus osuu
kirjastossa tai antikvariaatissa kohdalle, niin
lukekaapa Albert Scweitzerin kirjoituksia elämän
kunnioituksesta. Hän on pohtinut juuri näitä
asioita syvällisemmin kuin ehkä kellään
nykyihmisellä on aikaa ja mahdollisuuksia.
Kun satuin kommentoimaan kalojen syöttämisjuttua
lakiviitteellä, niin tässä omat ajatukseni
asiasta:
Itse en ole koskaan viljellyt enkä aiokaan
viljellä kaloja toisten kalojen ruoaksi. Sen
sijaan jos jotkut kalat sattuvat kutemaan, niin en
pyri mitenkään pelastamaan kutua tai poikasia,
joten ne päätyvät miltei aina muiden kalojen
suihin. Tässä en näe mitään ongelmaa, sillä enhän
edes yritä kudettaa kaloja, ja parin millin
mittaiset poikaset nyt eivät taida tajuta mitään
muuta kuin että jos eteen ilmestyy ruokaa niin se
pitää syödä.
Sinänsä mietityttää, että mahdettiinko tätä lakia
miettiessä muistaa, että kalatkin ovat
selkärankaisia. Kaloja kun perinteisesti pyydetään
aika raaoilla menetelmillä.
Kyllä se aivan varmasti tiedossa oli, tekijät kun
eivät ole mitään untuvikkoja. Hyvä niin.
Nisäkkäiden pyytäminen kalojen tapaan syöteillä
ja saaliin väsyttäminen syötin mukana nielaistua
koukkua aikansa huvikseen kiskoen varmaan
aiheuttaisi ison älläkän. Valitettavasti erään
kaikkein viisaimman nisäkkään eli valaan pyynti
tapahtuu samaan tapaan harppuunoita ampuen.
Enemmistö vastustaa pyyntiä toki jyrkästi, mutta
valaanpyynnin mahtivaltiot, Japani, Norja ja USA,
eivät taloudellisten etujensa vuoksi halunne
tunnustaa vedessä elävää nisäkästä ihan oikeaksi
nisäkkääksi. Ihmettelen myös kovasti, että miten
EU ei kiellä Espanjan härkätaisteluita, jotka
tässä mielessä ovat varmastikin Euroopan
brutaalein huvitus!
Keihääntapaan kalastuksessa käytettävien,
sallittujen atrainten terämallit on kuitenkin
suunniteltu niin, etteivät ne silvo kaloja,
päinvastoin kuin monet vanhat, perinteiset
mallit, jotka ovat olleet kiellettyjä jo monia
kymmeniä vuosia.
Taitaa vain olla niin, ettei koukkua parempaakaan
pyyntitapaa ole keksitty ja kalastuksen
harrastajat eivät kalaa paljon elävänä ja
tuntevana olentona tahdo ajatella, mikä hidastaa
pyyntitapojen kehittymistä jatkossakin.
Korjatakseni niin USA:han nimenomaan miettii
Japanille talouspakotteita valaan pyynnin
takia.....eli USA ei osallistu valaan pyyntiin.
Kaksinaismoraali on kait aika yleistä -
esiintyyhän sitä muuallakin kuin akvaharrastuksen
parissa. Pääsyyksi siihen en kuitenkaan sanoisi
omantunnon puutetta, vaan ko. yhteisön tapaa
tuomita ns. väärintekijät varsin kärkkäästi - ja
usein antamatta "syytetylle" edes puheenvuoroa
perustella tekojaan. Eihän tässä tarvitse kuin
katsoa näitä viimeaikaisia kultis keskusteluja!
Joku asiasta tietämätön erehtyy kysymään mitä
kultis ja malja maksaisivat ja seuraavan parin
päivän aikana hänet lynkataan virtuaalisesti
moneen kertaan! Ja harva meistä edes vaivautuu
selittämään asiallisesti, miksi kyseinen toimita
on väärin. Vähemmästäkin oppii pitämään suunsa
kiinni virheistään.
(Edes meistä "fiksummista" harva näyttää astuvan
väliin lynkkaustilanteissa. Siinä olisi itse
kullekin pohdittavaa, että miksi näin on.)
Uskallan jopa väittää, että monet
kaksinaismoraalisesti toimivat jopa potevat
jonkin sortin tunnontuskia omista toimistaan.
Siis, voi olla etteivät he itse suoranaisesti koe
tekevänsä väärin, mutta he tietävät että
yhteisö/yhteiskunta tuomitsee heidän tekonsa.
Eivätkä siis uskalla tunnustaa "lynkkauksen"
pelosta. Mutta toisaalta, ehkä he toimivat niin
kuin toimivat olosuhteiden pakosta (kts. alla
juttua kalanpoikasista). Ja tietävät tehneensä
väärin, mutta kokevat ettei heillä ollut
vaihtoehtoja... Päästään tilanteeseen "tee
niinkuin minä sanon, äläkä niin kuin minä teen."
TAI ehkä heidän mielestään kyseessä ei ole
eettinen rike, vaikka jostain syystä yhteisön
etiikka tuomitseekin asian. Ollaan aika
ristiriitaisessa tilanteessa.
Millinpoikasten kohtalo puhuttaa aika usein,
koska laji lisääntyy niin helposti ja nopeasti.
Periaatteessahan pitäisi kai toimia niin, että
antaa kalojensa lisääntyä VAIN jos pystyy
hoitamaan ja sijoittamaan kaikki jälkeläiset -
tai pitämään ne itsellään, jos muuta vaihtoehtoa
ei ole. Näinhän tämä yleensä toimiikin esim.
koirien osalta.
Useimmilla kvaarionharrastajilla on
valitettavasti kuitenkin vain yksi akvaario (ja
sekin jo valmiiksi ylikansoitettu). Helposti
lisääntyvien lajien kohdalla - esim. millit,
partis, paletit - eivät syntyneet vauvat usein
tahdo mennä kaupaksi, kaupatkaan eivät huoli
niitä edes ilmaiseksi ja harrastaja itse ei voi
niitä pitää. Mitä jää vaihtoehdoiksi? Poikasten
lopettaminen/mädin tuhoaminen. Mäti yleensä
maistuu ruokana muille kaloille, samoin on puolen
sentin mittaisten poikasten kohdalla. Helppoa.
Miksi hyvin harva tuntuu potevan asiasta
tunnontuskia (vaikka millin poikasten, toisin
kuin mädin, kohdalla kyseessä on jo laitonkin
asia)? Itse sanoisin, että juttuun vaikuttaa
ylhäällä tapahtuneen moraalipohdinnan lisäksi
myös se, että vaikka akvaariokalat käsitetäänkin
lemmikeiksi, ne eivät samalla tavalla kesyynny
kuin esim. koirat. Ne ovat siis tietyssä mielessä
aina kappale villiä luontoa, vaikka olohoneen
nurkassa polskisivatkin. Ja poikasten/mädin
joutuminen petojen suihin on tietyssä mielessä
niin lähellä luonnon tapahtumia, että monet
meistä ei koe sitä vääryydeksi. Luontoäiti vain
hoitaa asian omalla tavallaan. Suurin osa antaa
siis "luonnon" hoitaa tehtävänsä - myös akvaarion
rajallisessa maailmassa - jos se ratkaiseen
heidän ongelmansa.
Vapaina metsissä ja puutarhoissa jolkottelevat
kissat ovat muuten toinen yleinen poikkeus tuosta
poikasten "teettämisen" suunnitelmallisuudesta.
Useinhan toimitaan vieläkin niin, että jos
ulkorakennuksen kolosta löytyy oman tyttökissan
pesä ja pentue, pennut ammutaan tai hukutetaan.
Ja kyseessä on sentään ns. kaloja edistyneempi
eläin.
Villielukoihin ei luonnollisestikaan voida
soveltaa täysin samoja lakeja kuin lemmikkeihin,
joten asiaa pitää pohtia yleisten eläinsuojelu
säännösten lisäksi metsästyslakien pohjalta.
Valitettavasti en tähän hätään ehdi tutustua
tuohon pykäläviidakkoon, joten en osaa vastata
sen pohjalta sen tarkemmin. Sen verran kuitenkin
tiedän, että yleisesti eläinten käsittelyssä
(niin kesyjen kuin villienkin) kielletään
tarpeettoman tuskan tuottaminen.
Kalojen pyytäminen veden alta on luonnollisesti
aika hankalaa. Menetelmät täytyy siis valita
kohteen mukaan. Em. lainkohdan pohjalta
voitaisiin siis väittää, että kalastus
koukkumenetelmällä on hyväksyttävää, koska
koukkujen käyttö on tarpeellista. Lisäksi kalojen
huulet ovat kuulemma varsin tunnoton ruumiinosa.
Lajikohtaisia eroja tietysti on (esim.
pohjakalat).
Eettisesti asiaa tarkastellen ole itse sitä
mieltä, että kalastus nykymenetelmin on sinällään
OK. Vaihtoehdot ovat nimittäin aika vähissä,
mutta toki jos joku keksii toisen menetelmän....
Pohdittava on mielestäni pikemminkin sitä, että
mitä kalastaja tekee kalan nielaistua syötin. Jos
hän pyrkii saamaan kalan kuivalle maalle
mahdollisimman nopeasti ja sen jälkeen lopettaa
sen asianmukaisesti, on toiminta mielestäni
eettisesti OK. Jos hän kuitenkin
ryhtyy "leikkimään" kalan kanssa, kokeilee kuinka
kauan menee ennenkuin kala on täysin väsynyt,
tarpeettomasti pitkittää kalan koukussa tai
pyydyksessä oloaikaa tai ei lopeta kalaa heti kun
se on mahdollista, on kyseessä mielestäni
epäeettinen toiminta. Samalla tavallahan tulee jo
lain mukaankin toimia nisäkkäitä tai lintuja
metsästettäessä. Metsästäjän on huolehdittava,
että saaliseläin ei kärsi tarpeettomasti. Ts. jos
laukaus ei tapa elukkaa heti, on metsästäjän
jäljitettävä se ja mahdollisimman nopeasti
lopetettava eläin.
Mielestäni metsästys ja kalastus ovat toimintoina
ihan hyväksyttäviä, mutta vain jos metsästäjä
osoittaa kunnioitusta saalistaan kohtaa. Pelin
pitää olla reilua. Jos saalis pääsee karkuun, se
voittaa siltä erää ja metsästäjän tulisi ihailla
sen kykyjä. Jos taas se jää kiinni, on
metsästäjän kohdeltava sitä kunnioittavasti eikä
hän saa turhaan pitkittää saaliin kärsimyksiä.
Meillä olisi mielestäni opittavaa ns.
luonnonkansojen suhteesta luontoa kohtaan.
Kunnioitusta on myös ettei koskaan ota enempää
kuin mitä antaa. Tämä vuoksi uhanalaisilla
lajeilla on mielestäni erityinen status ja niiden
metsästystä on ehdottomasti vältettävä kunnestä
kanta taas on kyllin vahva kestääkseen
metsästyksen. Tämän vuoksi tuo mainittu valaiden
metsästys on mielestäni aivan älytöntä ja siksi
tuomittavaa.
Kuka tuon sopivan kannan vahvuuden päättää, onkin
sitten iso väittelykysymys....
Tuo "älä koskaan ota enempää kuin mitä annat" on
muuten hyvä ohjenuora lemmikkienkin parissa.....