Kenellä kokemusta (poissaolo)kohtauksesta työhaastattelussa? Itse olen joskus saanut sellaisen työhaastettelun kaltaisessa tilanteessa ja saanut kammon. Mikä avuksi?
kohtaus työhaastattelussa
kartsa
12996
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
sanaa työhaastatteluista, joissa haastattelijoina on ollut k*rp**ntyn**tä naisia, jotka on ollu niin puutteessa, että ne ei voinu harkitaan sellaisen valittemista, joka tajuaa, miten elämästä ottaa ilon irti
etenkin kun ne on kaiken lisäksi niiiiiiin tyhmiä, vaikka niitten tyäyhteisö palkitsee ne, jostain aivan käsittämättömästä syystä, jotkut idioootit, sori, niin se vaan on
Miten tämä liittyy kohtauskokemuksiin? Joo, onhan se haastattelija toisena siinä tilanteesa, mutta...
täysi idiootti ja satut tietämään, että se on periytynyt seuraavaan sukupuolveenkin... niinkin ikävästi voi käydä joissain suurissakin kaupungeissa, joissa olisi varaa valita työntekijöitä...
ja ehei, en arveile yhtikäs mitään...
Noiden kahden muun vastaukset tiputtivat minut kärryiltä! En nähnyt yhteyttä kysymykseesi.
Minulla ei ole poissaolokohtauksia, vaan tajuttomuus-kouristus -kohtauksia. Ainoastaan kerran olen epiä sairastaessani mennyt työhaastatteluun. Matkalla sinne sain voimakkaita auratuntemuksia (onneksi en oksentanut niin kuin tavallisesti). Kiroilin ja sätin itseäni (niin kuin se muka olisi auttanut ;) Sitten aloin hengittää syvään nenän kautta, ikään kuin meditoida. Se ihme kyllä auttoi! Tuossa tapauksessa, olen aika varma, jännittäminen laukaisi aurat.
Sittemmin en ole haastatteluissa käynyt, sillä olin ensin sairauslomalla ja sitten kuntoutustuella. Mikäli haastattelukammosta tulee sinulle jatkuvampi ongelma, voisitko pyytää neurologilta jotain rentouttavaa/rauhoittavaa? Tämä on vain arvailua, sillä en tiedä moisista pilsuista juurikaan.
Onnea matkaan, toivon, että kammoosi löytyy ratkaisu ;)
Tämä ehkä auttoi alkuperäistä kysyjää :) Itse olen vasta nyt "uskaltanut" mennä työhaastatteluihin. Sain itse työpaikka-kammon, kun sain amiksen opintoihin kuuluneessa työharjoittelussa poissaolokohtauksen esimieheni nähden. Tuntui karseelta, kun se eukko lateli mulle, ettei musta ole sille alalle jne.
Koulussa sitten syntyi kammo luokan edessä esiintymiselle, koska pelkäsin sielläkin jännityksen laukaisevan kohtauksia. Päättötyötä esittäessäni sain kaveriltani yhden rauhoittavan ja kummasti rauhoittikin. Joten tuota resepti-ideaa voisin suositella Tellen tavoin :) Itse olen nyt selvinnyt kunnialla haastatteluista (vaikken ole tämän kokoisessa kaupungissa paikkoja saanutkaan). Ilman niitä rauhoittavia kylläkin... Osaan olla rennompi kahdenkeskeisissä keskusteluissa kuin esitelmöinnissä.
Eiköhän se tottumuksen kautta ala onnistumaan. Tosin itselläni ei ole työhaastatteluissa ollut mitään ongelmia kohtauksen kanssa, ongelmia on syntynyt, kun olen sanonut sairastavani epilepsiaa. Sen jälkeen olen joskus haukkunut haastattelin ja pistänyt lekkeriksi.
Pahin tilanne oli oikeudenkäynnissä, kun siellä pitää tyhjentää taskut ja kun itselläni on diapamia ehkäisemään mahdollista kohtausta aina mukana, niin jouduin vartijoiden huoneeseen ja uhkasivat antaa sakot. Nauraessani tilanteelle, että en tule sitten todistajaksi, jos en pääse, niin ei heillä mitään ymmärrystä riittänyt.
Jouduin hakemaan reseptit ja alkuperäisen pakkauksen kotoa ja sitten sain vasta lääkkeet takaisin. Lisäksi erikseen olisin joutunut soittamaan istunnon tuomarille, että saanko istuntoon ottaa lääkkeeni mukaan.
Loppujenlopuksi lääkkeeni takavarikoitiin ja illalla hain ne pois. Yhdeltä sovittu oikeudenkäynti alkoi vasta puoli kuusi ja pääsi pois vasta noin seitsemältä.
Puutunko ensi kerralla tilanteeseen, jossa kaverini yritetään tappaa? No puutun, mutta olen vannottanut, että kaveri ei enää koskaan puutu murtovarkaiden hommiin, jotka ovat selkeästi huumeiden vaikutuksen alaisia.
Onneksi sai edes sakot, mutta maastakarkoitus olisi ollut paikallaan ja vankila. Syytäjä oli nössö!
minun pitäisi mennä myös käräjäoikeuteen todistamaan, olipa hyvä että kerroit tästä kokemuksesta. voin varautua reseptien kera kun otan epilepsia yms lääkkeet mukaani, mahdollisesti myös jonkin ahdistuslääkkeen etten saa kohtausta siellä. itse tilanne jo ahdistaa ja pelottaa hirveästi etukäteen.
riittääkö reseptit siihen että saa pitää lääkkeensä?? entä jos ne on dosetissa?? mistä ihmeestä vartija tunnistaa mikä on mikäkin pilleri? joudunko vankilaan??? apuaaa !!!!!
useat tahot, lääkäreitä myöten pelkäävät että saan kohtauksen siellä. stressiä ei helpota se että jos lääkkeet takavarikoidaan. pitää ehkä syödä pillerit ulkona ennen sisään menemistä ja "kävellä pitkin seiniä" sisälle.
soitin asianajajalle, ei osannut vastata mitään. soitin käräjäoikeuteen, mistä monen mutkan takaa puhelu meni vartijoille.
vartijoiden vastaus oli: Ei mitään kolmiolääkkeitä, mutta jos on reseptit ja paketit niin pari pilleriä (päivän annos) voi ottaa mukaan, voi olla että jää portille nekin, mutta saa hakea siitä tarvittaessa. Ehkä myös saa yhden pillerin ottaa mukaansa. juuri epileptikoiden kohdalla ymmärtävät että kohtauksien estäminen on tärkeää. mutta yleisesti oli missä vain jos jää kiinni lääkkeiden kanssa eikä reseptiä ja pakettia mukana niin saa sakot ja päätyy poliisilaitokselle (kadultakin), se on aina huumausainerikos jos ei pysty todistamaan että lääke on lääkärinmääräämä.
sanoin ymmärrän tiukan kannan, pitääkin huolehtia että on aina reseptit mukana. sanoin myös että epilepsialääkkeetkin on kolmiolääkkeitä, paketit on suuria joten niiden mukana kantaminen vaatii "repun" pelkästään niille, usein ne myös 100kpl purkissa eikä levyinä.
narkomaanit jne kuljettaneet läpi katukauppalääkkeitä paljon ja vieneet mukanaan vankilaan niin siksi tiukka käytäntö tästä.
katsotaan miten käy
Ja sisälle et sitten pääse ja lääkkeet takavarikoidaan ja saat sakon, jos et mene todistamaan... uhkasakko oli itselläni ainakin 300 euroa.
Hyvä, että otit yhteyttä käräjäoikeuteen ja en tiedä, että oletko Helsinkiin menossa. Siellä on todellakin tarkka kontrolli, jota ei maakuntien käräsaleissa ole. Ennenhän ei mitään vartijaakaan ollut ja itse olen olen toiminut oikeudenpalvelijana, johon kuului myös vartijan tehtävät. Silloin ei todella tarkastettu ketään ja ihmiset joutuivat olemaan yhdeksästä lähtien paikalla, koska jutun alkamisaikaa ei ilmoitettu tarkemmin. Nykysisin sentään jaetaan vähintään yhdeksältä alkaviin ja yhdeltä alkaviin, joka helpottaa jo tilannetta. Voin kuvitella, että 13 tuntia odotellessa ilman ruokaa alkoi ihmisten hermot aiheesta kiristyä, sillä joskus istuntopäivät veneivät yli 10. Ei ollut aivan hirvittävä poikkeus, mutta onneksi yleensä loppui jo noin 18.00.
Ratkaisu ongelmaasi voisi siis olla, että otat mukaan todellakin reseptit ja alkuperäispakkaukset. Lisäksi Sinun pitäisi vaivata käräjiä istuvaa tuomaria ja kysyä lupaa lääkkeiden ottamiseen. Istuntopäivänä enää et varmaan saa häntä kiinni, mutta kyllä he yrittävät järjestää, mutta hirvittävä homma. Tuomarinlupa tai hänen valtuuttaman käräjäsihteerin kirjallinen lupa lääkkeisiin auttaisi varmaaan tilanteessa. Tosin, jos ne vartijat eivät osaa lukea... vähän ravintolan portsarin oloisia, niin ei siitä ole portilla apua.
Rikosoikeudenkäyntipäivänä on todellakin oikeasti hyvä, että ihmiset tutkitaan niin tarkkaan, sillä on se porukka sen näköistäkin siellä.
HIENOA ALOITTEELLISUUTTA SINULTA, että soitit ja selvitit tilannetta käräjäoikeudesta.
Jos Sinulla ei ole paljoa lääkkeitä, niin yksi mahdollisuus on ottaa pois ne foliopakkauksesta ja laittaa kangaskassiin, jolloin metallinhälytin ei paljasta. Itselläni olisi lääkkeet mennyt läpi, jos en olisi maininnut itse, että on mukana ja vielä päänsärkylääkkeestäkin se hälytti, mutta sen sain ottaa mukaan saliin alkuperäispakkauksessa, jossa folio päällä.
Sinänsä oikeustapaus päättyi voittoon ja kaverini sai parituhatta euroa korvausta pahoinpitelystä ja sitä juhlittiin sitten ravintolassa syömällä hienoa ruokaa. Tänään pitäisi olla rahat hänen tilillään.
Kerroit, että asianajajasi ei tiennyt... jos ajaa asiaasi, niin pitäs ottaa selvää!!!!!!!!!!!!!!!!
"Kerroit, että asianajajasi ei tiennyt... jos ajaa asiaasi, niin pitäs ottaa selvää!!!!!!!!!!!!!!!!"
Kysehän oli todistajasta, ei todistaja asianajajaa tarvitse.
Itse olen lakimies, eikä kukaan ole ikinä epilepsialääkkeitäni edes kysynyt, vaikka ne viellä läpivalaisussa näkyy ihan hyvin.
Vartijatkin ovat vaan ihmisiä ja tekemisissä ihmiskunnan pahimman pohjasakan kanssa. Lääkekäytännöillä on todella hyvät syynsä ja pitää vaan jaksaa selittää vartijoille mistä on kyse, eikä ottaa nokkiinsa vaikka ei heti uskottaisikaan (koska kaikki selitykset on jo kuultu...)
todistaja ja asianomistaja.
t:¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤