Miten nopeasti pelko/jännitys ajamista kohtaan vähenee, vai voiko käydä jopa niin että jännittää sitä aina? Tietysti se on ihan yksilöllistä mutta kaipaisin muita jakamaan kokemuksia niin ei tuntuis että on ihan surkee kuski tämän takia.
Sain juuri kortin ja ajatuskin ajamisesta saa kauhean jännityksen päälle. Oon yrittäny ajella paljon, mutta niihin vaikeisiin tilanteisiin en uskalla millään mennä jos on vaan mahdollista valita vaikka helpompi reitti.
1) Parkkeeraaminen ja peruuttaminen. Hävettää parkkeerata, etenkin peruuttamalla kun tuntuu että tukkii liikenteen.
2) Mäkilähdöt. Autokoulussa auto lähti muutaman kerran valumaan alaspäin, joten nyt mua pelottaa mennä erääseen risteykseen jossa joutuu väistämään muita ja pitäis vielä lähteäkin sujuvasti. Enkä ole ihan varma miten se mäkilähtö menikään.
3) Maantielle liittyminen. Autokoulun lopussa ilmaantu ongelmia vaihteiden kanssa, muutaman kerran vaihdoin viitosvaihteen sijaan kolmosvaihteen jne! Pelottaa etten saakkaan viitosvaihdetta päälle. Voiko niin käydä, ja mitä tapahtuu jos laitan vahingossa liian pienen vaiteen?
Sain juuri kortin ja ajatuskin ajamisesta saa kauhean jännityksen päälle. Oon yrittäny ajella paljon, mutta niihin vaikeisiin tilanteisiin en uskalla millään mennä jos on vaan mahdollista valita vaikka helpompi reitti.
1) Parkkeeraaminen ja peruuttaminen. Hävettää parkkeerata, etenkin peruuttamalla kun tuntuu että tukkii liikenteen.
2) Mäkilähdöt. Autokoulussa auto lähti muutaman kerran valumaan alaspäin, joten nyt mua pelottaa mennä erääseen risteykseen jossa joutuu väistämään muita ja pitäis vielä lähteäkin sujuvasti. Enkä ole ihan varma miten se mäkilähtö menikään.
3) Maantielle liittyminen. Autokoulun lopussa ilmaantu ongelmia vaihteiden kanssa, muutaman kerran vaihdoin viitosvaihteen sijaan kolmosvaihteen jne! Pelottaa etten saakkaan viitosvaihdetta päälle. Voiko niin käydä, ja mitä tapahtuu jos laitan vahingossa liian pienen vaiteen?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kuulostaa tutulta! Sain B-kortin lokakuussa ja
tunsin itseni täysin epävarmaksi ja pelotti lähteä liikenteeseen. Minulla pelko vähenee asteittain. Ensin ajattelin, että "hui.. olen liikenteessä ilman open pelastuspolkimia". Toinen vaihe pelon voittamisessa oli se, että olin tottunut, ettei apupolkimia vieressä ollut, mutta pelkääjän paikalla oli joku kokenut/kokeneempi kuski. Neuvoja tuli... tosin joskus kriittisesti, mutta kuitenkin.. Nyt menee seuraava vaihe - yksin ja omin avuin liikenteeseen. Rohkeasti vaan!
Pelko vähenee pikkuhiljaa ja ihan viime aikoina on ollut mukava ajaa.. Itse ja ominavuin!
Minulla unohtui koulun jälkeen mäkilähdöt.. niitä piti vaan käydä harjoittelemassa. Vaihtaminen on hankalaa, peruuttaminen samoin. Aina minua jännittää moottoritielle liittyminen, kaistan vaihdot. Olen kuitenkin sellaisella asenteella liikkeellä, että minulla on lupa harjoitella/opetella.. onhan korttini 1-vaiheen kortti! Ja tätä teen Helsingin liikenteessä viikottain!
No kiva kuulla :)
Tuntuu vaan että on jotenkin kamala painostus ajaa hyvin ja oikein, ja mikä pahinta niin yksin. Perhe ei oo kovin kannustava ainakaan kun kukaan ei halua lähteä ajamaan minnekään mun kanssa, ihan niinkun oppisin ajamaan kun kaikki sanoo koko ajan että oon huono ajamaan. Ja tulee verrattua itteensä vähän liikaa niihin jotka uskaltaa heti lähteä yksin ajamaan.
Pelottaa tietysti sekin kun en oo vielä oikein tietonen mistään muusta kun miten ajetaan. Autokoulussa auto oli aina valmiina ajamista varten. Tankkaaminenkin pelottaa! :D En tiedä onko se oikeesti niin vaikeaa vai kuvittelenko vaan kun en oo ikinä kokeillu.
tankkaaminen on ihan helppoa kun vaan tietää mitä se auto haluaa.sen jälkeen vaan keppi reikään ja painetaan liipasimesta...taitaa olla tossa sun pelossa ongelmana vaan se että kun muut sulle sanoo että olet huono niin itsekkin niin luulet.pitää hakea onnistumisista sitä itsevarmuutta (tosin terveissä määrin) ja eihän autokoulusta valmistukkaan valmiita kuskeja.rohkeesti vaan liikenteeseen.itse ainakin odotan että pääsen itsekseni ajelemaan...
Luepa tai selaa auton käsikirjaa. Sieltä luultavasti löytyisi tankkausohjeita. Minulla on oman auton kässäri lukematta... pitäis kylläkin. Olen käynyt tankilla, jännitti kauheesti, että onnistuuko ja onnistuihan se. Kerran kun käyt... sen jälkeen osaat. Helppoa oli.
Lähde rohkeasti liikkeelle. Ensin vaikka sunnuntaiaamuna kun on hiljainen liikenne ja yksin. Muutama kunnon onnistuminen tekee hyvää.
Olen vieläkin sitä mieltä, että harjoittelu ja kokemus auttaa näihin pulmiin. Niillä minä ainakin ajattelin yrittää. Missä muuten ajat? On ihan eri asia ajaa Helsingissä kuin pienellä paikkakunnalla, jossa lähimmät liikennevalot on 50 km päässä. Mitähän mieltä muut ovat takavuosien 80 km lätkästä. Joku Hesarin yleisönosastossa kaipaili sitä takaisin uusien kuskien autoihin.
Juu, oon kyllä ite pyrkiny lähtemään ajamaan vaikka pelottaiskin. Tiedän ettei se ajotaito ajamatta parane. Hankalaksi asian vaan tekee kyydissä olevat, kun niiden mielestä kaikki pitäis aina tehdä täysin oikein ja nopeasti. Jotkut ei voi ymmärtää ettei alussa kaikkea voi osata, vaikka itse kyllä tiedän. Ja se vähän alentaa itsetuntoa ajamisen suhteen. Mutta kun tänään kävin ajamassa niin huomasin kyllä että paaaaljon itsevarmemminhan se sujui kun mitä muutama päivä sitten! :) Tarvitsis lähinnä kannustavia ihmisiä ajoseuraksi niin tulis vähä positiivisempi kuva ajamisesta..
Ajan ihan pienellä paikkakunnalla, mutta silti pelottaa kun on täällä kumminkin liikennettä ihan mukavasti. Ja pitää kyllä kaupunkiin lähteä ajamaan piakkoin niin ei unohdu miten se liikenne siellä menikään.
:D Selvä.
Se juuri on se ongelma. Oma autokin vois auttaa asiaa, niin ei tarvis pelätä kolaroivansa muiden autoja :) Mutta ehkä sitten joskus.
Samat on meillä kokemukset. Vaikka sen mukaansasaaneen kokeneemman saat viereen, niin siinä tulee väkisinkin se tunne, ettet mitään osaa! Niin se vaan on meillä ainakin. Mulla menee niin, että vaikka siinä tulee sitä palautetta, etten minä mitään osaa... niin ajosta on vaan löydettävä se kipinä ja vinkki, että olenhan minä edistynyt ja nyt meni paremmin. Minä opin ja tulen oppimaan parhaiten kun lähden yksin liikenteeseen ja teen täysin omat ratkaisuni liikenteessä liikenteen mukaisesti. Paras kannustus ajamisessa oli se kun tuttu sanoi "ettei enää palota niin paljon sun kyydissäs kun ekoina kertoina".... joten kyllä se siitä...
Siitä luovuttiin kun muut eivät ymmärtäneet sen merkitystä... ohittelivat ja ilkkuivat...
Ei muakaan oo pahemmin kannustettu ajamiseen..... Joskus kaverini on ollut kyydissäni ja kannustanut.... sei tuntui hyvältä....
Tankkaaminen on ihan iisi juttu.... Muakin se jännitti aluksi, vaikka olin sitä jo vanhempien kanssa harjoitellut. Mutta varsinkin renkaiden ilman tarkistaminen.... Kun samalla laitteella rengas tyhjennetään.... Onnistuin tarkistamaan ilmanpaineen.... en vaan muista pitikö letkun päässä olevaa nappia painaa vai ei:)))
Kysy jotain kaveria neuvomaan ja katsokaa samalla miten tarkistetaan öljyt ja muuta nesteet, missä on pissapoika, miten pesetät auton (oulusta löytyy tosin pesukatu:)))) jne.... Jos asut Oulussa vastaa, noin lähteä vaikka kaveriksesi ihmettelemaan miten autoilun pikkujutut toimii...
En valitettavasti asu Oulussa :)
Niinjoo, en ollut edes ajatellut, että olisi tarpeellista tietää vähän noitakin juttuja :D Siskon kanssa kävin jo kerran tankkaamassa, eikai se sitten niin vaikeaa ole. Kunhan oppii nyt vaan tajuamaan paljonko auto kuluttaa bensaa ja paljon pitää tankata etten jää autoineni keskelle ei mitään.
Joku sosiaalinen pelko minulla on kyllä autolla ajamisessa lähinnä - tankatessakin iski melkein paniikki kun huomas että ihmiset on odottamassa vuoroaan...
Mulle iskee suurempi jännitys päälle automaatilla pankkikortin käytössä kun tankkaamisessa.
harjoittele sivuteillä ensin ihan itseksesi, että saat varmuutta itsesi ja autosi yhteistyöhön. = Opit tuntemaan ajopelisi. Vasta sitten kun tunnet olevasi varmempi, ota hermoilijoita kyytiisi.
Nyt saatto kyl ajatus vähän takuta, pitää jo nukkumaan...
Tuo on totta... yksin ajamalla oppii parhaiten!
Teet omat ratkaisut eikä tarvitse miettiä "apuopen" ohjeita!
Se siinä tankkaamisessa näyttikin olevan hankalin asia :D Tosin pankkikortin tunkeminen jonnekin on aina pelottavaa, kun on kuullut "kauhutarinoita" miten laitteet ns. syö kortteja. Enkä oikein tajunnu sitä valikkoa...
Toivottavasti voin verrata tätä asiaa myöhemmin siihen, että mua pelotti kamalasti mennä ekoja kertoja pankkiautomaatille kun sain oman kortin ;) Ja se onkin tosi helppoa.
ensimmäiset n 2 viikkoa oli sellasia että jännitti ihan hemmetisti lähteä liikenteeseen. varsinkin ne pari ensimmäistä kertaa. välttelin ruuhka-aikoja viimeiseen asti ja halusin (tietysti peitellen) aina jonkun kortillisen mukaan :D se kun tuntui jotenkin turvallisemmalta. siinä parin viikon jälkeen ajaminen alkoi jo luonnistumaan, kilometrejä oli ehkä 1000, lähinnä kaupunkia. kuukauden jälkeen en edes ajatellut että nyt lähden ajamaan. mulla on ollu ajokortti nyt 8 kuukautta.
jos vaihdat neloselta kolmoselle vitosen sijaan, vaikka 70 nopeudesta, niin se ei todellakaan ole maailmanloppu. kierrokset vain nousee tyyliin 3000:sta noin 4500:aan. ei siis haittaa mitään. tuo vaihteiden vaihtokin menee takuulla selkärankaan nopeasti. sellaista ihmistä ei olekkaan joka ei niitä oppisi.
Vähän suurempi nopeus ja vaihteiden vaihto onkin pelottanut ehkä eniten nyt. Mutta, jos ei ole maailmanloppu niin enköhän selviä :)
1000 kilometriä kuulostaa paljolta! En ole itse nyt oikein selvinnyt ajamaan muutamaan päivään, mutta eiköhän sitä ehdi.
kilometrejä on kertynyt lähemmäs 300 000 kilometriä kortin saatuani voipi olla enemmänkin.
Ajoin hetken ammatikseni isoa autoa.
Mua ei jännittänyt ollenkaan johtuu luonteesta.
Ohjeeksi sanon vain että otat asiat rauhallisesti ja keskityt olennaiseen niin ei oo mitään hätää harjoittelulla se jännityskin poistuu itsestään.
TÄRKEIN OHJE älä lähde kiireellä eli jos näyttää että myöhästyt ilmoita siitä äläkä yritä kuroa aikaa kiinni, kiireessä tapahtuu pahoja asioita.
Parempi lähteä "liian ajoissa" kuin ajaa kiireellä.