tai dokumentti kuolevan ajatuksista.
Meneekö tirkistely jo liian pitkälle?
Kuolevan tosi TV,
90
2571
Vastaukset
En aio katsoa. Olen nähnyt sellaista ihan livenä ja ihan pari viikkoa sitten. Keskustelin tai lähinnä kuuntelin syvällisesti kaksi yötä ja päivää peräkkäin niistä ajatuksista, kun potilastoverini sai tietää yhtäkkiä kuolevansa nopeaan syöpään. Vertasimme elämiämme, että mitä se on ollut.
- Pirre*
tuosta ohjelmasta muuten, onko sille tilaus "meiltä", vai onko se vain tuottajilta lähtöisin?
Onko sinusta oikein ruotia vereslihalle kaikkea..tiedämmehän me kaikki mitä meille tapahtuu viimein.. Pirre* kirjoitti:
tuosta ohjelmasta muuten, onko sille tilaus "meiltä", vai onko se vain tuottajilta lähtöisin?
Onko sinusta oikein ruotia vereslihalle kaikkea..tiedämmehän me kaikki mitä meille tapahtuu viimein..Vain kylmä ja tunteeton ihminen haluaa ja pystyy tuollaista katsomaan ja jopa viihteen nimissä. Normaali empaattinen ihminen tuntee pahaa mieltä, suurta surua ja murhetta kanssaihmisen kipujen ja sairauksien ja kuoleman odotuksen vuoksi.
Minulla ainakin on vieläkin hyvin paha mieli ja syvä suru tuon toisen ihmisen kärsimyksistä. Olen tunteva ihminen ja en todellakaan ehdoin tahdoin halua kokea sellaista, eikä sellainen ole minulle viihdykettä eikä ajanvietettä.
En katso väkivaltafilmejäkään.miljoona kirjoitti:
Vain kylmä ja tunteeton ihminen haluaa ja pystyy tuollaista katsomaan ja jopa viihteen nimissä. Normaali empaattinen ihminen tuntee pahaa mieltä, suurta surua ja murhetta kanssaihmisen kipujen ja sairauksien ja kuoleman odotuksen vuoksi.
Minulla ainakin on vieläkin hyvin paha mieli ja syvä suru tuon toisen ihmisen kärsimyksistä. Olen tunteva ihminen ja en todellakaan ehdoin tahdoin halua kokea sellaista, eikä sellainen ole minulle viihdykettä eikä ajanvietettä.
En katso väkivaltafilmejäkään.minäkin; ohjelman tekoa tunnuttin puolusteltavan jopa sen opetuksillisilla näkökohdilla.
Olen pahoillani ystäväsi menentyksen johdosta, halit sinulle.
P.s. en minäkään voi katsoa väkivaltaa sisältäviä ohjelmia, enkä elokuvia.- Kukaan ei ole
nähnyt yhtään jaksoa, eikä ole edes tehty, mutta kaikilla vahva mielipide. Voi teitä elämän sivulliset!
Kukaan ei ole kirjoitti:
nähnyt yhtään jaksoa, eikä ole edes tehty, mutta kaikilla vahva mielipide. Voi teitä elämän sivulliset!
Jos vastaat minulle ei tarvitse teititellä, saa sinutella. Minä katson televisiostani sitä mitä haluan ja niin tekevät kaikki muutkin ihmiset, jolla sellainen on.
- namisuku
...Nykyaikana tuntuu, ettei MIKÄÄN ole "salaisuus",
Kaikki Tuodaan Eteemme=()
Tässä on Toki Hyvätkin puolensa, mutta....- kuolevainen+
kuoleman monet kasvot ja ihminen
- namisuku
kuolevainen+ kirjoitti:
kuoleman monet kasvot ja ihminen
...huokaus...
- Loistava.polku
Mautonta hyväksikäyttöä.
Mitä mieltä itse olet?
Kysymys herättää monenlaisia tunteita ja ristiriitaisia ajatuksia. Mielestäni kaikki riippuu siitä, millaisessa hengessä ja missä tarkoituksessa dokumentti tehdään. Televisio on sekä uhka että mahdollisuus. Kohta voi kysyä, onko oikeaa elämää television ulkopuolella.
Syntymää on kuvattu ja siittämistä; on myös ehditty nähdä jo monia kuolevia televisiossa. Hämmästyttävän monet kilpailevat tilaisuudesta päästä julkisesti esiintymään. Jos kuolevatkin niin tekisivät, pitänee tyytyä sarkastisesti toteamaan, että onnistuminen on jäänyt viime hetkeen. Toivottavasti se ei kuitenkaan olisi ohjelman idea. Voimme hyvällä syyllä kysyä: Missä kulkevat tosi-tv:n rajat?
Toisaalta jotkut kuolevat valittavat, ettei heillä ole ketään jonka kanssa voisivat keskustella kuolemasta ja siihen liittyvistä ajatuksistaan, peloistaan. Monet omaiset kieltävät kuoleman todellisen läheisyyden ja torjuvat kaiken siihen liittyvän keskustelun. Samoin taitavat tehdä jotkut kuolemassa olevat itsekin ja monia asioita voi läheisten kanssa jäädä sanomatta.
Kuolemasta on tullut vieras asia, joka on siirretty laitoksiin ammatti-ihmisten käsiin. Kuolemaan liittyy monia asioita, joita mielestäni pitäisi nostaa julkiseen keskusteluun. Esimerkiksi: pitäisikö kuolemaa tekeville antaa tilaisuus halutessaan kuolla kotonaan, jos omaisetkin olisivat siihen valmiita? Nykyään siihen on vaikea saada lupaa, vaikka mielestäni jokaisella pitäisi olla halutessaan siihen oikeus.
Jos dokumentti on tehty ihmistä ja kuolemaa kunnioittaen ja on löydetty hyviä haastateltavia, ohjelman tekemistä voisi ehkä pitää perusteltuna.
Jos satun näkemään ohjelman, voin sen jälkeen vastata hyvään kysymykseesi.- helisevä
Ohjelma kertoo lähiaikana tulevasta kuolemasta-jos kuolemassa oleva haluaa näin asiaansa käsitellä niin ok.Hyvä kun aioista puhutaan oikeilla nimillä.Tuskin kukaan oottaa mitään traumaattista juttua.Kuolema on yleensä kaunis .Aijon katsoa ja varmaan kyyneleet silmissä.Eletään nyt niin että voidaan hyvillämielin kuolla.
tuollaisia ohjelmia televisioon, minulle tulee mieleen hädänalaisen ihmisen hyväksikäyttö.
Ja minusta asiat pitää läheisten kanssa selvittää ennen kuin aivan viime tipassa, - mitä se siinä vaiheessa enää hyödyttää ketään.
Eikö ihminen saa kuolla kotiinsa, en ole kuullutkaan moisesta..mikseihän..?Pirrejuupas kirjoitti:
tuollaisia ohjelmia televisioon, minulle tulee mieleen hädänalaisen ihmisen hyväksikäyttö.
Ja minusta asiat pitää läheisten kanssa selvittää ennen kuin aivan viime tipassa, - mitä se siinä vaiheessa enää hyödyttää ketään.
Eikö ihminen saa kuolla kotiinsa, en ole kuullutkaan moisesta..mikseihän..?Minäkin ajattelen että se on hyväksi käyttöä. Koska, potilas on siinä vaiheessa jo niin lääkitty ja oman persoonallisuutensa kadottanut, ettei ole enää jäävi kertomaan oikeaa tahtoansa. Kovissa kipulääkityksissä huumattuna ihminen voi ajatella, että hieno juttu kun pääsen telkkariin, mutta ehkä se, oma itsensä arvokas persoona, olisi ollut kuitenkin eri mieltä.
Samoin ajattelen omaistenkin tuskaa, jos he todella ymmärtävät millainen tämä läheinen ihminen oikeasti on, ja millaisen vääristyneen kuvan televisio saa aikaan kun haastatellaan huumattua ihmisraukkaa.
Eipä potilas tarvitse kuin leikkausta edeltävän esilääkityksen, niin puheet alkaa olla outoja ja kaikkivoipaisuuden tunne on harhaanjohtava.
Itse ainakin toivon, ettei minua omaiset näkisi saati koko suomen kansa siinä tilassa, silloin kun en ole enää omana itsenäni, omalla järjelläni, aidoilla tunteillani ja omalla persoonallani varustettuna.Pirrejuupas kirjoitti:
tuollaisia ohjelmia televisioon, minulle tulee mieleen hädänalaisen ihmisen hyväksikäyttö.
Ja minusta asiat pitää läheisten kanssa selvittää ennen kuin aivan viime tipassa, - mitä se siinä vaiheessa enää hyödyttää ketään.
Eikö ihminen saa kuolla kotiinsa, en ole kuullutkaan moisesta..mikseihän..?joutuivat sairaalapotilaat ja omaiset ainakin joitain vuosia sitten pitkään neuvottelemaan. Kun potilas halusi päästä kotiinsa ja olisi halunnut kuollakin siellä, luvan saaminen lääkäreiltä ei niin vaan onnistunut.
Asia oli omassa tuttavapiirissäni muutama vuosi sitten ajankohtainen. Omaisten ja kuolevan mielestä ei ollut mitään perusteluja kiellolle, mutta siellä keskusteltiin hoitovastuista yms. Olipa joku heittänyt ilmaan ajatuksen poliisienkin paikallekutsumisen tarpeellisuudesta, jos ihminen kuolee kotona. Ilmiö lienee osoitus ko. toiveen tai ainakin sen toteutuksen harvinaisuudesta.
Tuosta hädänalaisuudesta ja hyväksi käyttämisestä olen eri mieltä, (vaikka usein ajatuksemme kulkevat samansuuntaisesti). On toisenlaisiakin vaihtoehtoja. Jotkut tietävät jo pitkän aikaa aikaisemmin kuolevansa, eikä ihan kaikilla mitään kamalaa hätääkään ole.
Luulen, että esim. yksi hyvä kollegani olisi varmaan ihan mielellään osallistunut tuollaiseen keskusteluun. Hän meni hyväkuntoisena leikkaukseen ja palasi sieltä melko hyväkuntoisena avannepussin kanssa tietäen kuolevansa viimeistään puolen vuoden päästä. Hän halusi käydä töissä mahdollisimman pitkään, ja teki töitä vielä vajaa kuukautta ennen kuolemaansa. Me kävimme useimmiten kahdestaan lounaalla päivittäin, kun muilla oli sattui hämmästyttävän usein olemaan muita kiireitä juuri sillä hetkellä. Hän sai halutessaan puhua minulle myös kuolemaansa liittyvistä asioista ja ehti monesti purkaa mieltään, kun vaimonsa heittäytyi melkein hysteeriseksi asian tullessa esille tai miehensä vähänkään valittaessa.
Kollega totesi, että rasittavinta kuolemassa on se, että pitää yrittää näytellä koko ajan reippasta ja hyväkuntoista erityisesti kotona. Hän sanoi, että olisi edes välillä halunnut olla se jota kuunneellaan ja joka saisi myös joskus olla heikko.
Koska perheessä oli vallalla perinteinen rooliajattelu, rouva oli todella naisellinen eikä suoriutunut mistään käytännön asioista omatoimisesti. Miehellä oli hirmuinen huoli siitä, miten vaimo tulee toimeen, kun lapset olivat jo muuttaneet kotoa.
En kiellä, etteivät useimmat joutuisi odottamaan kuolemaansa varmaan kovan kipulääkityksen vuoksi huumattuina, muuten puoliksi tajuttomina tai sekavina. En edes tänä tosi-tv-ohjelmien aikana voisi kuvitella, että kukaan sellaista ohjelmaa suostuisi tekemään katsomisesta puhumattakaan. Sitä voisi tosiaan perustellusti kutsua sosiaalipornoksi ja tirkistelyksi, eikä sellaiselle mielestäni voisi löytyä mitään perustelua.optimisti-orvokki kirjoitti:
joutuivat sairaalapotilaat ja omaiset ainakin joitain vuosia sitten pitkään neuvottelemaan. Kun potilas halusi päästä kotiinsa ja olisi halunnut kuollakin siellä, luvan saaminen lääkäreiltä ei niin vaan onnistunut.
Asia oli omassa tuttavapiirissäni muutama vuosi sitten ajankohtainen. Omaisten ja kuolevan mielestä ei ollut mitään perusteluja kiellolle, mutta siellä keskusteltiin hoitovastuista yms. Olipa joku heittänyt ilmaan ajatuksen poliisienkin paikallekutsumisen tarpeellisuudesta, jos ihminen kuolee kotona. Ilmiö lienee osoitus ko. toiveen tai ainakin sen toteutuksen harvinaisuudesta.
Tuosta hädänalaisuudesta ja hyväksi käyttämisestä olen eri mieltä, (vaikka usein ajatuksemme kulkevat samansuuntaisesti). On toisenlaisiakin vaihtoehtoja. Jotkut tietävät jo pitkän aikaa aikaisemmin kuolevansa, eikä ihan kaikilla mitään kamalaa hätääkään ole.
Luulen, että esim. yksi hyvä kollegani olisi varmaan ihan mielellään osallistunut tuollaiseen keskusteluun. Hän meni hyväkuntoisena leikkaukseen ja palasi sieltä melko hyväkuntoisena avannepussin kanssa tietäen kuolevansa viimeistään puolen vuoden päästä. Hän halusi käydä töissä mahdollisimman pitkään, ja teki töitä vielä vajaa kuukautta ennen kuolemaansa. Me kävimme useimmiten kahdestaan lounaalla päivittäin, kun muilla oli sattui hämmästyttävän usein olemaan muita kiireitä juuri sillä hetkellä. Hän sai halutessaan puhua minulle myös kuolemaansa liittyvistä asioista ja ehti monesti purkaa mieltään, kun vaimonsa heittäytyi melkein hysteeriseksi asian tullessa esille tai miehensä vähänkään valittaessa.
Kollega totesi, että rasittavinta kuolemassa on se, että pitää yrittää näytellä koko ajan reippasta ja hyväkuntoista erityisesti kotona. Hän sanoi, että olisi edes välillä halunnut olla se jota kuunneellaan ja joka saisi myös joskus olla heikko.
Koska perheessä oli vallalla perinteinen rooliajattelu, rouva oli todella naisellinen eikä suoriutunut mistään käytännön asioista omatoimisesti. Miehellä oli hirmuinen huoli siitä, miten vaimo tulee toimeen, kun lapset olivat jo muuttaneet kotoa.
En kiellä, etteivät useimmat joutuisi odottamaan kuolemaansa varmaan kovan kipulääkityksen vuoksi huumattuina, muuten puoliksi tajuttomina tai sekavina. En edes tänä tosi-tv-ohjelmien aikana voisi kuvitella, että kukaan sellaista ohjelmaa suostuisi tekemään katsomisesta puhumattakaan. Sitä voisi tosiaan perustellusti kutsua sosiaalipornoksi ja tirkistelyksi, eikä sellaiselle mielestäni voisi löytyä mitään perustelua.sanomisillani oikeastaan mitää tunnettavaa hätää - potilaan tuntemaa, vaan ehkä parempi ilmaus oisi kai ollut kuolevan potilaan hyväksikäyttö..?
Ajattelen kun ihminen on lääkityksen huumaama, sillä sitähän esim. syöpään kuoleva loppuvaiheessa on, hänet on liian helppo saada puhumaan; en kiellä etteikö puhuminen olisi potilaalle terapeuttinen tapahtuma, ihan varmaan se sitä on, niinkuin huomasitkin kollegasi sairastuttua.
Ja onhan siinä tilanteessa oleva ihminen muutenkin herkkä tai helposti johdateltavakin, luulisin..ehkä tahdoton, ihmiselle tulee kai hälläväliä -tunne mikään ei enää liikuta pahemmin, millään ei ole pahemmin väliä.
Minusta ohjelman tekijät ovat kuin korppeja saaliin jaolla, anteeksi vain näin ruma ilmaus, mutta niin minä tämän asian tunnen.Pirrejuupas kirjoitti:
sanomisillani oikeastaan mitää tunnettavaa hätää - potilaan tuntemaa, vaan ehkä parempi ilmaus oisi kai ollut kuolevan potilaan hyväksikäyttö..?
Ajattelen kun ihminen on lääkityksen huumaama, sillä sitähän esim. syöpään kuoleva loppuvaiheessa on, hänet on liian helppo saada puhumaan; en kiellä etteikö puhuminen olisi potilaalle terapeuttinen tapahtuma, ihan varmaan se sitä on, niinkuin huomasitkin kollegasi sairastuttua.
Ja onhan siinä tilanteessa oleva ihminen muutenkin herkkä tai helposti johdateltavakin, luulisin..ehkä tahdoton, ihmiselle tulee kai hälläväliä -tunne mikään ei enää liikuta pahemmin, millään ei ole pahemmin väliä.
Minusta ohjelman tekijät ovat kuin korppeja saaliin jaolla, anteeksi vain näin ruma ilmaus, mutta niin minä tämän asian tunnen.Jo pelkkä yksi pieni diapam saa aikaiseksi suusta "hölyn pölyä". Oudolta tuntuu, että sellaista horisemisia joku jaksaa kuunnella ja vielä keskittyä kuuntelemaan ja analysoimaan mitähän se lääkitty horiseen.
miljoona kirjoitti:
Jo pelkkä yksi pieni diapam saa aikaiseksi suusta "hölyn pölyä". Oudolta tuntuu, että sellaista horisemisia joku jaksaa kuunnella ja vielä keskittyä kuuntelemaan ja analysoimaan mitähän se lääkitty horiseen.
ole moraalia, eikä isänmaata; rahastahan ohjelman teossa vain on kysymys, uskoisin.
- Puidenhalaaja
Pirrejuupas kirjoitti:
sanomisillani oikeastaan mitää tunnettavaa hätää - potilaan tuntemaa, vaan ehkä parempi ilmaus oisi kai ollut kuolevan potilaan hyväksikäyttö..?
Ajattelen kun ihminen on lääkityksen huumaama, sillä sitähän esim. syöpään kuoleva loppuvaiheessa on, hänet on liian helppo saada puhumaan; en kiellä etteikö puhuminen olisi potilaalle terapeuttinen tapahtuma, ihan varmaan se sitä on, niinkuin huomasitkin kollegasi sairastuttua.
Ja onhan siinä tilanteessa oleva ihminen muutenkin herkkä tai helposti johdateltavakin, luulisin..ehkä tahdoton, ihmiselle tulee kai hälläväliä -tunne mikään ei enää liikuta pahemmin, millään ei ole pahemmin väliä.
Minusta ohjelman tekijät ovat kuin korppeja saaliin jaolla, anteeksi vain näin ruma ilmaus, mutta niin minä tämän asian tunnen.En oikein voi ymmärtää, että kukaan ihminen vapaaehtoisesti haluaa katsella vaikkapa syöpään kuolevaa ihmistä, joka loppuvaiheessa on "kuin mytty peiton alla", niinkuin eräs omainen asian ilmaisi. Eipä siellä kuolevan luona enää loppuvaiheessa kukaan ilokseen käy, ja kävijöiden määrä vähenee matkan varrella. Mutta enhän voi ymmärtää sitäkään, että joku jaksaa lukea noita seiskoja sun muita. Joten ehkä tämmöinen kuolemisohjelma katsojia saa. Kun voi kauhistella ilman että joutuu millään tavalla kohtaamaan kuolevaa ihmistä. Korpit saalistavat ja tirkistelijät tirkistelevät.
- Aarre
Kiitos Jungner.
- Kaikki kuolevat
Tuossa ylempänä pidettiin kuolevien viimeisten sanojen kuulemista viihteenä! Ei vastaa minun käsitystäni viihteestä. Pitääkö kaiken tv:stä tulevan olla viihdettä, domumenttienkin?
Nykyihminen ei useinkaan kohtaa kuolemaa ennen omaa lähtöään, kuolettaminen on ulkoistettu ammattilaisten hoidettavaksi. Ennen vanhukset kuolivat kotona, ja useimmat näkivät kuoleman läheltä jo lapsuudessaan. Tämä dokumentti antaa meille oikeaa tietoa siitä, miten kuoleva itse suhtautuu kuolemiseen.
Vastaus kysymykseesi, ketä dokumentti palvelee: kuolemasta (ja elämästä) vieraantuneita nykyihmisiä. Kaikki kuolevat kirjoitti:
Tuossa ylempänä pidettiin kuolevien viimeisten sanojen kuulemista viihteenä! Ei vastaa minun käsitystäni viihteestä. Pitääkö kaiken tv:stä tulevan olla viihdettä, domumenttienkin?
Nykyihminen ei useinkaan kohtaa kuolemaa ennen omaa lähtöään, kuolettaminen on ulkoistettu ammattilaisten hoidettavaksi. Ennen vanhukset kuolivat kotona, ja useimmat näkivät kuoleman läheltä jo lapsuudessaan. Tämä dokumentti antaa meille oikeaa tietoa siitä, miten kuoleva itse suhtautuu kuolemiseen.
Vastaus kysymykseesi, ketä dokumentti palvelee: kuolemasta (ja elämästä) vieraantuneita nykyihmisiä.Saahan nykyäänkin olla kuolevan omaisensa kanssa aivan loppuun saakka läsnä, viimeiseen hengenvetoon saakka; kuka sen muka on kieltänyt?
- sinä itse kun olet noin
Kaikki kuolevat kirjoitti:
Tuossa ylempänä pidettiin kuolevien viimeisten sanojen kuulemista viihteenä! Ei vastaa minun käsitystäni viihteestä. Pitääkö kaiken tv:stä tulevan olla viihdettä, domumenttienkin?
Nykyihminen ei useinkaan kohtaa kuolemaa ennen omaa lähtöään, kuolettaminen on ulkoistettu ammattilaisten hoidettavaksi. Ennen vanhukset kuolivat kotona, ja useimmat näkivät kuoleman läheltä jo lapsuudessaan. Tämä dokumentti antaa meille oikeaa tietoa siitä, miten kuoleva itse suhtautuu kuolemiseen.
Vastaus kysymykseesi, ketä dokumentti palvelee: kuolemasta (ja elämästä) vieraantuneita nykyihmisiä.varma asiasta. kaikki 50-60 jos pidetään tästä lokeroinnista kiinni tietävät mitä on kuolema ja mitä syntyminen. ALIARVIOIMISTA. hei toisetkin ajattelee!!
Kaikki kuolevat kirjoitti:
Tuossa ylempänä pidettiin kuolevien viimeisten sanojen kuulemista viihteenä! Ei vastaa minun käsitystäni viihteestä. Pitääkö kaiken tv:stä tulevan olla viihdettä, domumenttienkin?
Nykyihminen ei useinkaan kohtaa kuolemaa ennen omaa lähtöään, kuolettaminen on ulkoistettu ammattilaisten hoidettavaksi. Ennen vanhukset kuolivat kotona, ja useimmat näkivät kuoleman läheltä jo lapsuudessaan. Tämä dokumentti antaa meille oikeaa tietoa siitä, miten kuoleva itse suhtautuu kuolemiseen.
Vastaus kysymykseesi, ketä dokumentti palvelee: kuolemasta (ja elämästä) vieraantuneita nykyihmisiä."Tämä dokumentti antaa meille oikeaa tietoa siitä, miten kuoleva itse suhtautuu kuolemiseen. "
Mitähän m e sillä tiedolla teemme? :(- Kaikki kuolevat
Pirrejuupas kirjoitti:
Saahan nykyäänkin olla kuolevan omaisensa kanssa aivan loppuun saakka läsnä, viimeiseen hengenvetoon saakka; kuka sen muka on kieltänyt?
"Ennen vanhukset kuolivat kotona, ja useimmat näkivät kuoleman läheltä jo lapsuudessaan."
Ei lapsia päästetä nykyään kuolemaa katselemaan, ja läheltä kokemaan, vaan heitä suojellaan ikäviltä kokemuksilta. Suhtautuminen kuolemiseen oli ennen luontevampi, vai oletko eri mieltä? Dokumentti voi auttaa nykyihmistä ymmärtämään kuolemista. Kaikki kuolevat kirjoitti:
"Ennen vanhukset kuolivat kotona, ja useimmat näkivät kuoleman läheltä jo lapsuudessaan."
Ei lapsia päästetä nykyään kuolemaa katselemaan, ja läheltä kokemaan, vaan heitä suojellaan ikäviltä kokemuksilta. Suhtautuminen kuolemiseen oli ennen luontevampi, vai oletko eri mieltä? Dokumentti voi auttaa nykyihmistä ymmärtämään kuolemista.että itse kuolemaa ymmärtää kukaan tai koskaan, mutta johan me tämän ikäiset ihmiset ainakin tiedämme että sellainen saattaapi vielä olla edessä - joskus.
En tiedä oliko suhtautuminen kuolemaan minkälaista, vaikka totta on, että ennen kuoltiin kotona, - kuolema kuului elämään niinkuin syntymäkin.
Ajatteletko että ihmiset pitää pysäyttää ajattelemaan elämän rajallisuutta vaikka telkkari dokumenttien avulla.., ja mitä sitten jos se saakin ajattelemaan, mitä hyvää siitä seuraisi, - lähimmäisenrakkauttako vai?- Kaikki kuolevat
Pirrejuupas kirjoitti:
"Tämä dokumentti antaa meille oikeaa tietoa siitä, miten kuoleva itse suhtautuu kuolemiseen. "
Mitähän m e sillä tiedolla teemme? :(Jospa oppisimme itsekin suhtautumaan kuolemaamme luontevammin?
- Kaikki kuolevat
sinä itse kun olet noin kirjoitti:
varma asiasta. kaikki 50-60 jos pidetään tästä lokeroinnista kiinni tietävät mitä on kuolema ja mitä syntyminen. ALIARVIOIMISTA. hei toisetkin ajattelee!!
Et kai väitä, että suhtaudumme kuolemaan yhtä luontevasti kuin edellinen sukupolvi, joka näki kuoleman lapsena kotonaan?
Mitä ihmeen aliarviomista tässäkin on? En minä sulkenut itseäni ulkopuolelle. Kaikki kuolevat kirjoitti:
Jospa oppisimme itsekin suhtautumaan kuolemaamme luontevammin?
se joitakin auttaa, jotenkin...
Itse koen etten tarvitse tuollaista "opetusta".- Kaikki kuolevat
Pirrejuupas kirjoitti:
että itse kuolemaa ymmärtää kukaan tai koskaan, mutta johan me tämän ikäiset ihmiset ainakin tiedämme että sellainen saattaapi vielä olla edessä - joskus.
En tiedä oliko suhtautuminen kuolemaan minkälaista, vaikka totta on, että ennen kuoltiin kotona, - kuolema kuului elämään niinkuin syntymäkin.
Ajatteletko että ihmiset pitää pysäyttää ajattelemaan elämän rajallisuutta vaikka telkkari dokumenttien avulla.., ja mitä sitten jos se saakin ajattelemaan, mitä hyvää siitä seuraisi, - lähimmäisenrakkauttako vai?että jospa me itse oppisimme luontevammin ja helpommin suhtautumaan omaan kuolemaamme, kun näemme, miten kuolevat sen omalla kohdallaan ottavat. Kai me elämämme päättymiseen jo uskomme, kun olemme nähneet, että vanhuus saavuttaa meidät itsemmekin, vaikka emme siihen nuorina uskoneetkaan.
Kuulemma kuolevat kertovat myös siitä, mitä he tekisivät, jos saisivat lisää aikaa. Siitä voi oppia myös elämistä, ei vain kuolemista. - pirun itsekkäältä
Pirrejuupas kirjoitti:
"Tämä dokumentti antaa meille oikeaa tietoa siitä, miten kuoleva itse suhtautuu kuolemiseen. "
Mitähän m e sillä tiedolla teemme? :(Mitä me sillä tiedolla teemme? Ehkä emme tee sillä vieraan ihmisen ajatuksella yhtään mitään. Mutta jos emme pysty edes sitä kuuntelemaan, niin pystymmekö kuuntelemaan mitä lähimmäisemme ajattelee kuoleman lähestyessä? Itse toivon ohjelman opettavan juuri keskustelemaan kuolemaan liittyvistä peloista ja ahdistuksesta. Kun itse joskus kuolen leukemiaani tai johonkin muuhun, toivon todella, että läheiseni jakavat pelot kanssani. Kuuntelevat ja tukevat, enkä joudu siinä tilanteessa itse heidän tuekseen. Itse en lähtisi ohjelmaan, mutta arvostan ihmistä joka siihen pystyy. Ja aion varmasti katsoa ohjelman.
- RosaLiiin
ja sitten todeta onko se makaaberiä, olenko kylmä ja tunteeton sosiaalipornon tirkistelijä. Anteeksi vaan mutta annoitte niin herkulliset sanat suuhuni.
Luulisi olevan vaikeaa kommentoida ennen kuin koko ohjelmaa on aloitettu Suomessa edes tekemään. Lopputuloskin on nähtävissä joskus kahden vuoden kuluttua.
Luotan suomalaisiin tekijöihin ja heidän asiallisuuteensa ja ihmistä kunnioittavaan tapaansa tehdä hyviä ohjelmia näin herkästä ja liikuttavasta aiheesta.
En jaksa uskoa,että kuolemasta tehtävää tosi tv voi rinnastaa johonkin bb ohjelmaan. Tässä ohjelmassa täytyy olla todella aidot ja kokevat ihmiset, ei siinä elämäntilanteessa enää paljoa esitetä tai olla joku muu kuin aidosti ollaan.
Olen ollut läsnä ihmiselämän molemmissa ääripäissä, syntymässä ja kuolemassa. Eikä näissä kokemuksissa ole ollut mitään kielteistä, kylmää tai tunteetonta. Päin vastoin ne ovat elämän suuria hetkiä niin asianosaiselle kuin tapahtumassa mukana olevallekin.
Nykyisin kuolema on siirretty niin ammattilaisten hoitoon. Esimerkkinä, elät kaukana läheisestäsi, tapasit edellisen kerran jouluna, juttelitte niitä näitä. Sitten saat puhelinsoiton, että omaisesi on kuollut. Kävelet virastoon ja hautaustoimistoon, huokaiset helpottuneena, että kylläpä hoitui helposti tämäkin asia. Seuraavan kerran olet yhdessä läheisesi kanssa vasta kappelissa. Ehkä näinkin. Mutta ei näitä asioita voi tietenkään yleistää.
Onko se pelkoa, että suhtaudumme heti kättelyssä näin kielteisesti kuolemasta tehtävään ohjelmaan, vai mitä. En osaa sanoa.
On inhimillinen etuoikeus ihmiselle olla läsnä ihmisen kuolemassa, kuulla hänen viimeiset sanansa ja elämänsä tilityksen jonka hän haluaa jakaa ennen poismenoaan. Siinä tilanteessa sinulla on sanoja tai olet vain läsnä yhteisillä elämänne kokemuksilla.
Tälläistä tv ohjelmaa katsoessa olet läsnä ulkopuolisena silti mukana kaikkine tunteinesi ja omine kokemuksenesi. Ei se mielestäni ole tirkistelyä jos asianosainen haluaa itse kertoa elämästään ja kuolemansa kohtaamisesta. Hän on tavallaan antanut luvan myös minulle olla tapahtumassa mukana ihmisenä. Itkeä ja surra. Ei ole mitään mieltä kieltää ja estää liikutustaan.
Mutta katsotaan ensin ja sitten…lisää, tänään kaikki ajatukset ohjelmasta ovat vain omaa mielikuvitusta.on hyvin vapauttavaa, sekä lähtijälle itselle, kuin läheisille.
Oman isän ja äidin lähdön hetket molemmat olivat sitä.
Isä kuoli nukkuessaan pois seitsemän laitoshoitovuoden jälkeen, mutta ei ilman omaisten jokapäiväistä kanssakäymistä sinä ko.laitosvuosien aikana. Hänellä oli kasvoillaan rauhallinen ilme ja kaikki tiesivät, että ei lähtö tullut yhtään liian aikaisin tai liian myöhään.
Äiti asui kotona 'tervenä' viimeistä kolmea kuukautta lukuunottamatta.
Sairaalasta soitettiin, kun huomasivat, että vain muutma tunti on jäljellä.
Yhtä veljeä lukuunottamatta, myös ne miniät, jotka pääsivät olimme sen viimeisen aamupäivän hänen kuolinvuoteen ympärillä.
Hänen hengitykseen tuli aina pidempiä katkoksia ja viimein, se ei vain alkanut uudestaan.
Hän menehtyi ns. nopeaan vatsalaukun syöpään, joka levisi keuhkoihin ja se vaihe kun keuhkot alkoivat vuotaa nestettä suuhun/nieluun, kesti sen aamupäivän.
Vaikka äkkiseltään tuntuu epämiellyttävältä, puhdistaa suu ja nielu selaisesta eritteestä, mikä ei poistunut pientä imupukea pitkin, niin se oli siinä hetkessä aivan sivuseikka.
En katso koskaan sairaalasarjoja tai muuta, missä näytetään ihmisen leikkausta ym., niin silti kuolevan, se nielunseudun puhdistaminen ei tuntunut yhtään epämiellyttävälle, se oli ainoastaan äidin hoitamista hetkellä, kun se oli hänelle tarpeen.
On toisenlaisia, "epäoikeudenmukaisia" ja ennenaikaikaisia 'kuolemista', sellaisestakin on kokemus myös omassa lähisuvussa.
Mm. Kuusivuotias tyttö, menehtyi aivokasvaimeen, ja sitä vastaan taistelu kesti noin puolet hänen elinajastaan.pelkästään ohjelmasta, vaan hienotunteisuudesta kuolemaa/ ja kuolevaa kohtaan.
Jokainen joka on rakkaan läheisensä hitaan kuoleman elänyt todeksi, tietää mitä kuoleminen ennenaikojaan on, - tietysti lopuksi kuolema on tervetullut ja toivottukin vieras..
Mie en ymmärrä miksi ihmiset ei valvo läheistensä kuolinvuoteen ääressä...onhan se kiva itkeä ruudun takan - ja sen jälkeen tirauttaa kodikkaasti kahvit päälle..- RosaLiiin
emw34 kirjoitti:
on hyvin vapauttavaa, sekä lähtijälle itselle, kuin läheisille.
Oman isän ja äidin lähdön hetket molemmat olivat sitä.
Isä kuoli nukkuessaan pois seitsemän laitoshoitovuoden jälkeen, mutta ei ilman omaisten jokapäiväistä kanssakäymistä sinä ko.laitosvuosien aikana. Hänellä oli kasvoillaan rauhallinen ilme ja kaikki tiesivät, että ei lähtö tullut yhtään liian aikaisin tai liian myöhään.
Äiti asui kotona 'tervenä' viimeistä kolmea kuukautta lukuunottamatta.
Sairaalasta soitettiin, kun huomasivat, että vain muutma tunti on jäljellä.
Yhtä veljeä lukuunottamatta, myös ne miniät, jotka pääsivät olimme sen viimeisen aamupäivän hänen kuolinvuoteen ympärillä.
Hänen hengitykseen tuli aina pidempiä katkoksia ja viimein, se ei vain alkanut uudestaan.
Hän menehtyi ns. nopeaan vatsalaukun syöpään, joka levisi keuhkoihin ja se vaihe kun keuhkot alkoivat vuotaa nestettä suuhun/nieluun, kesti sen aamupäivän.
Vaikka äkkiseltään tuntuu epämiellyttävältä, puhdistaa suu ja nielu selaisesta eritteestä, mikä ei poistunut pientä imupukea pitkin, niin se oli siinä hetkessä aivan sivuseikka.
En katso koskaan sairaalasarjoja tai muuta, missä näytetään ihmisen leikkausta ym., niin silti kuolevan, se nielunseudun puhdistaminen ei tuntunut yhtään epämiellyttävälle, se oli ainoastaan äidin hoitamista hetkellä, kun se oli hänelle tarpeen.
On toisenlaisia, "epäoikeudenmukaisia" ja ennenaikaikaisia 'kuolemista', sellaisestakin on kokemus myös omassa lähisuvussa.
Mm. Kuusivuotias tyttö, menehtyi aivokasvaimeen, ja sitä vastaan taistelu kesti noin puolet hänen elinajastaan.Lämpimästi kerroit omista menetyksistäsi.
Kuolema on vapauttavaa poislähtijälle ja usein jälkeenjäävillekin.
Elämän on rajallinen mysteeri, jonka loppu paljastuu yhdellä silmänräpäyksellä tai sitten pikku hiljaa hiipumalla melkeinpä olemattomuuteen.
Kolmesti olen oman perheeni piirissä ollut paikalla kun kuolema on hakenut pois omaansa, eikä niissä tilanteissa todellakaan ole ollut mitään pelättävää tai vastenmielistä.
Sairaus tai vanhuus saattavat riuduttaa olemusta mutta silti se ihminen on omana itsenään läsnä viimeiseen asti.
Yksin kuolevan rinnalla ollessani olen aistinut kaiken surun, ikävän ja muitten tunteitten lisäksi myös hetken ainutkertaisuuden. Sillä silloin tunsin, että tämä hetki on nyt tässä ja vain tässä.
Yhdessä muitten läheisteni kanssa kun olen ollut saattamassa omaistamme on se ollut yhdistävä ja lämmin tapahtuma. Siinä on sillä hetkellä voinut aidosti jakaa surun ja murheen. Jälkeenpäin asiasta yhdessä keskusteltaessa osoittautui, ettei kenelläkään ollut mitään ikävää kokemusta ja siitä puhuminen vain lähensi meitä toisiimme.
Yhden asian olen kyllä huomannut toisaalta lähipiiristäni. Kun saatat omaistasi, ja kun sanot jotain, niin anna sen ehdottomasti tulla suoraan sydämestäsi. On parempi olla hiljaa kuin sanoa toisen sanoja tai muitten viisaita ajatuksia. Sillä siinä voi olla suuri mahdollisuus syyllisyyteen, ihminen on niin kummallinen.
Moni kantaa syyllisyyttä, jonka on saanut eri tilanteissa kohdatessaan kuoleman tai kuolevan. Pirrejuupas kirjoitti:
pelkästään ohjelmasta, vaan hienotunteisuudesta kuolemaa/ ja kuolevaa kohtaan.
Jokainen joka on rakkaan läheisensä hitaan kuoleman elänyt todeksi, tietää mitä kuoleminen ennenaikojaan on, - tietysti lopuksi kuolema on tervetullut ja toivottukin vieras..
Mie en ymmärrä miksi ihmiset ei valvo läheistensä kuolinvuoteen ääressä...onhan se kiva itkeä ruudun takan - ja sen jälkeen tirauttaa kodikkaasti kahvit päälle..'valvoja'lisää, olisi tämän ohjelman jälkeen siinä kuolevan vierellä.
Siinä on yksi sen ohjelman mahdollisuuksista.
Ja jos jotain pitäis sanoa ns, hienovarasisuudesta kuolevaa tai avun tarpeessa olevaa kohtaan, tässä joulunalusviikon:"ja kaikilla hyvä tahto" tapaus.
"Vanha mies makaa raitiovaunupysäkillä Helsingin rautatieaseman edessä.
Hänen päänsä on ajoradalla. Kertoja, joka saapui paikalle menee katsomaan ja yrittää saada, ilmeisesti sammunut mies on niin raskas, ettei hän saa sitä juurikkaan siirrettyä.
Vieressä seisoo keski-ikäinen nainen. kysyn voisiko hän tulla hetkeksi apuun, että saisimme miehen joko istumaan tai edes pää pois ajoradalta. Nainen puistelee päätään
Nuorempi tanakka mies seisoo naisen takana. Huikkaan, josko hän voisi hetkeksi apuun."No en todellakaan", tulee vastaus".
Nuori alle kolmekymppinen nainen saa senverran korjattua miehen asentoa, että pää on pois ajoradalta, ja kun tämä asia tapahtui, oli joulun aaton aatto!
Siinä on sitä arkirealismia,"hienotunteisuutta", joka sivuutetaan kääntämällä katse muualle tai ollaan tylysti antamatta apua, vaikka pyydetään ja nähdään, että sitä tarvitaan.- RosaLiiin
Pirrejuupas kirjoitti:
pelkästään ohjelmasta, vaan hienotunteisuudesta kuolemaa/ ja kuolevaa kohtaan.
Jokainen joka on rakkaan läheisensä hitaan kuoleman elänyt todeksi, tietää mitä kuoleminen ennenaikojaan on, - tietysti lopuksi kuolema on tervetullut ja toivottukin vieras..
Mie en ymmärrä miksi ihmiset ei valvo läheistensä kuolinvuoteen ääressä...onhan se kiva itkeä ruudun takan - ja sen jälkeen tirauttaa kodikkaasti kahvit päälle..ymmärrä, koska kuolema on osa tätä elämää.
Mitä lähempää, rankemmin ja mitä useammin kuolema kulkee vierellä
niin ehkä sen paremmin siitä jotain ymmärtää.
Hienotunteisuus, jos mikä on tarpeen kun kuolemasta ohjelmaa tehdään.
Hyvä, että siitäkin tehdään muunkinlaista kuin mitä
nykyisin tulee kaiket illat erilaisissa poliisi ja rikossarjoissa.
Mä itken silloin kun itkettää ja näytän tunteeni.
Koen, että itkuni on yhtä aitoa...itken sitten missä vain.
Kyllä mie ymmärsin mitä tarkoitit ja ihan oikein kyselet sen perään,
Kiitos hyvästä aloituksesta.
pitäisi olla kuolla "omalla tavallaan".
Jos tahtoo kuolla vaiti ja hiljaisuudessa - hyvä niin, jos tahtoo kertoa ajatuksistaan ennen kuolemaansa - ihan yhtä hyvä tapa on sekin.
Tässä on nyt alettu paisuttelemaan asiaa mielestäni ihan turhaan!
Eihän ketään pakoteta ohjelmaan/katsomaan ohjelmaa...
Ihmisen uteliaisuus taitaa nyt olla se suurin kammotus!
Kaikkein hulluinta on, että jokin kriisipuhelinkin on perusteilla herkille katsojille - VOI TZIISUS!!!joukossa sattuisi olemaan, vaikka lapsi jonka esim. äiti on kuolemassa vakavaan sairauteen, tai joku sisaruksista, - jos kriisipuhelin on heitä varten..tiedä häntä.
Olemme niin erilaisilla vahvuuksilla varustettuja..Pirrejuupas kirjoitti:
joukossa sattuisi olemaan, vaikka lapsi jonka esim. äiti on kuolemassa vakavaan sairauteen, tai joku sisaruksista, - jos kriisipuhelin on heitä varten..tiedä häntä.
Olemme niin erilaisilla vahvuuksilla varustettuja..ole 'hyvin' sekä vastaanottavaisia, että mukautuvaisia, minkä tahansa aian suhteen.
Miksi?
Koska lapsuuteen kuuluu joka päivä uuden oppiminen ja niihin sopeutuminen, toisin kuin meillä urautuneilla asenteellisilla aikuisilla??
Me edustamme yhtä kaikkein hankalinta ikäryhmää, eikä vähiten sen vuoksi, että lapset ovat juuri lähteneet tai lähtemässä omaa itsenäistä eläämää rakentamaan.
Vanhemmat ikäluokat ovat jo päässeet yli ja antaneet myös itselleen luvan vanheta ja nuoremmilla on vielä kädet täynnä haasteita murrosikäisten tai pienempien lasten kanssa.
Ps.Eikös se ajankohta, kun lapset jättävät kodin, ole myös se hetki, kun laitetaan pesä jakoon?
Kaiken järjen mukaan silloin olisi mitä parhain hetki keskittyä siihen mahdollisuuteen, joka seuraa enenmästä yhteisestä ajasta, kun ei tarvitse elää niin paljoa lapsien eteen!Pirrejuupas kirjoitti:
joukossa sattuisi olemaan, vaikka lapsi jonka esim. äiti on kuolemassa vakavaan sairauteen, tai joku sisaruksista, - jos kriisipuhelin on heitä varten..tiedä häntä.
Olemme niin erilaisilla vahvuuksilla varustettuja..Joku jo aiemmin kirjoitti, että nykyihminen on vieraantunut kuolemasta ja osin elämästäkin...
Ihmettelen tässä sitä, että ennen kuolema oli luonnollinen asia - lapsetkin näkivät ruumiita, joita säilytettiin kotitilalla ennen hautausta...
Nykyään ollaan jatkuvasti tuputtamassa kaikenmaailman kriisiapua!!!!!
Onnettomuustilanteessa apu on paikallaan, mutta kohta isätkin saavat synnytyskriisiapua ... :(((
YLE on täydellisesti jälkijunassa, kun se vasta alkaa julkaista kuolevien ihmisten puheita. Me essolaiset olemme aina tienneet kuolevamme, joten kaikki meidän tähänastiset kommenttimme ovat olleet kuolevien ihmisten puheita.
Jos YLE aikoisi todella tehdä täysin uuden ja ennennäkemättömän ohjelmaformaatin, niin sen pitäisi ottaa ohjelmistoonsa kuolemattomien ihmisten tosi-TV. Tällaisiakin ihmisiä on TV:ssä joskus haastateltu, mutta kaikki he ovat kumminkin kuolleet tavalla tai toisella.- henrii
parin keskarin jälkeen kyllä elo tuntuu ikuiselta.
Eräät ovat jopa luulleet että luoja on unohtanut essolaiset maanpääle. - henrii
henrii kirjoitti:
parin keskarin jälkeen kyllä elo tuntuu ikuiselta.
Eräät ovat jopa luulleet että luoja on unohtanut essolaiset maanpääle.tirkistely Tv-ohjelma. Näin tippattomana voisi seurata lähes kuolleilta näyttäviä "jäseniä" salin puolelta
- televisiossa kertomassa
ajatuksiaan kuolemasta. hän oli vakavasti sairas ja kuolema oli ennustettu tulevaksi lääkärien kautta määrätyllä aikaviiveellä. näin myös tapahtui. ihana persoonallinen ihminen. rankkaa vaan oli katsella. aivan kuin ei olisi ymmärtänyt mitä toinen puhuu. vaikka kuinka tarkisti että nimi oli oikea ja henkilö sama , oli se niin raju kokemus suurin piirtein samanikäisenä ihmisenä. tästä ohjelmasta en nyt puhu. joku ihminen voi puhua kuolemastaan mutta eettisyys astuu kuvaan silloin kun sillä aletaan tehdä bisnestä. silloin olisi maailam mallillaan. ellei ihminen ole ihminen toiselle me emme voi elää. olemme siinä tilanteessa että elimet voi ostaa ja ostaja ei edes tiedä kenen elimestä on kysymys. onko edes kiinnostunutkaan koska oma työ on hankkia elimiä. kyseeleekö varakas kuoleva kenen elin on siirretty?? TÄSSÄ ON KUOLEMAN PAIKKA.
- mikhaildenisov
muitakin,näin eilen yhden(oikeestaan kaks) ohjelman kuolevasta,hällä oli syöpä ja vain kk eloaikaa,no,kohdaltani voin sanoa ettei mulle oo taattu ku ½ tuntia kerrallaan,sen se kestää
vaikka taju onkin heti pois! - jineka
Jollakinhan niitä katsojia on saatava, vaikka sitten tällä. Kuolemassa sinänsä ei ole mitään kummallista, sehän on meillä kaikilla edessä. Nyt lehtien lööpit tienaa rahaa ja paisuttelee asiaa. Kuolmakin on luonnollinen asia ja osa elämää. Ei siitä tarvitse kenenkään järkyttyä. Jos tv näyttää eikä voi katsoa, voi kääntää kanavaa.
Olen lähihoitaja ja nähnyt jos jotakin. Kuollut ihminen on aina hyvin rauhallinen ja kaunis. - utelias265
Olen minä kiinnostunut kuolevien ajatuksista, mutta en oikeastaan usko ohjelman onnistuvan.
Oman äitini kuolemista edeltävä ajatus oli, että minä olen vetänyt elämän päälle viivan.
Niin hullua kun asia onkin - ja totta - hän vastusti euron käyttöönottoa ja kiukuissaan otti ja kuoli kuukautta ennen. 93-vuotiaana. Hän oli huumorimummo. On hauska muistella hänen sanontojaan poikani kanssa.
:D- elämästä kyllänsä ..
... saanut, niinkuin raamatussa sanotaan.
- VeliEetu
Jos kuolevat ovat vapaaehtosesti mukana niin sehän on opettavaista nykyihmiselle. Ahaa elämyksenä iskee tietoisuus että kaikki me kuolemme, tämä asia on ehkä hämärtynyt joiltakin.
ilmeisesti johtunee siitä tosiasiasta, että yhä useampi vanhus makaa paskavaipoissaan käänneltävänä - ei kuunneltavana, eikä saa eutanasiaa vaikka olisi järjissään ollessaan sellaisen pyynnön esittänytkin.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä siinä, että kuolevan ihmisen vapaaehtoisesti jättämä suullinen "perintö" on arvokas asia!
Toisen lukema testamentti ei yllä samaan.- puskis
Minea44 kirjoitti:
ilmeisesti johtunee siitä tosiasiasta, että yhä useampi vanhus makaa paskavaipoissaan käänneltävänä - ei kuunneltavana, eikä saa eutanasiaa vaikka olisi järjissään ollessaan sellaisen pyynnön esittänytkin.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä siinä, että kuolevan ihmisen vapaaehtoisesti jättämä suullinen "perintö" on arvokas asia!
Toisen lukema testamentti ei yllä samaan.Kyllä kuoleman pelko ja hengissä pysymisen reaktiot on kaikissa elollisissa olennoissa jo perimässä.
- VeliEetu
Minea44 kirjoitti:
ilmeisesti johtunee siitä tosiasiasta, että yhä useampi vanhus makaa paskavaipoissaan käänneltävänä - ei kuunneltavana, eikä saa eutanasiaa vaikka olisi järjissään ollessaan sellaisen pyynnön esittänytkin.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä siinä, että kuolevan ihmisen vapaaehtoisesti jättämä suullinen "perintö" on arvokas asia!
Toisen lukema testamentti ei yllä samaan.Eutanasian salliminen nousee varmasti lähiaikoina vahvasti esille, muuten me suuret ikäluokat täytetään kaikki sairaspaikat ja koko terveydenhuolto tukehtuu totaalisesti. Minä ainakin haluan mieluummin kuolla kuin olla hoitajien kääntelemä kasvi sairaalassa ja kannatan lämpimästi eutanasiaa.
puskis kirjoitti:
Kyllä kuoleman pelko ja hengissä pysymisen reaktiot on kaikissa elollisissa olennoissa jo perimässä.
Varmasti selviytymisvietti on evoluution tännekin ulottama ominaisuus...
Nyt on kuitenkin kyse kuolemansairaista henkilöistä, jotka tietävät kohtalonsa - eivätkä voi/halua enää juosta karkuun...
Sinä ET tiedä siitä asiasta ilmeisesti yhtään mitään - eläinioppikaan ei tainnut olla vahvin lajisi???- väärässä!
puskis kirjoitti:
Kyllä kuoleman pelko ja hengissä pysymisen reaktiot on kaikissa elollisissa olennoissa jo perimässä.
Kuolema on pelottavin länsimasessa kulttuurissa. Tutustupa joskus muihin kulttuureihin. Esim.Inkojen.
puskis kirjoitti:
Kyllä kuoleman pelko ja hengissä pysymisen reaktiot on kaikissa elollisissa olennoissa jo perimässä.
kyllä kuoleman "pelko" on ollut lajimme elossa säilymisen edellytys, samoin eläimillä; olen kuullut kun varmaan kuolemaan ajettava jänis pelkää, se huutaa.
Minea44 kirjoitti:
ilmeisesti johtunee siitä tosiasiasta, että yhä useampi vanhus makaa paskavaipoissaan käänneltävänä - ei kuunneltavana, eikä saa eutanasiaa vaikka olisi järjissään ollessaan sellaisen pyynnön esittänytkin.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä siinä, että kuolevan ihmisen vapaaehtoisesti jättämä suullinen "perintö" on arvokas asia!
Toisen lukema testamentti ei yllä samaan.kuullut hoitavalta taholta semmoistakin, että on omaisia jotka vaatimalla vaativat aina uudelleen oman vanhuksensa tehohoitoa, eikö se jos mikä ole kuolemanpelkoa, - vai mitä se on?
Pirrejuupas kirjoitti:
kuullut hoitavalta taholta semmoistakin, että on omaisia jotka vaatimalla vaativat aina uudelleen oman vanhuksensa tehohoitoa, eikö se jos mikä ole kuolemanpelkoa, - vai mitä se on?
pelkää - ei vanhus.
Tarkoitin siis kuolevan omaa oikeutta puhua/suhtautua rauhallisesti tulevaan poistumiseensa.
Omaiset ovat itsekkäitä...jne.
Herää kysymys miten tajuttoman ja kuolemansairaan potilaan puolesta voi omainen päättää tehohoidosta, kun paranemista ei voi tapahtua!
Tässä mennään metsään niin eettisesti kuin taloudellisestikin.
- namisuku
...tahtoo vierelleen toisen kuolevaisen=D
- HTZA
useimmat meistä olemme muuttaneet kauas pois kotikonnuilta.
Käymme siellä vain kesälomilla, jos siellä on rantasauna, pari päivää poiketaan Joulunaikaan, viedään kinkku ja kahvipaketti.
Jopa, ennen läheiset, tulevat hautajaisiin vain lohduttamaan omaa, pahoivoivaa, omatuntoaan.
Minusta on ihan hyvä että tällainen ohjelma saa, nirppanokat, miniät ja vävypojat, näkemään todellisuuden.
Toivonkin että kuolevat katsovat kameraan ja sitä kautta, joidenkin lapsiensa tai sukulaistensa, silmiin, ja saa heidät paskomaan housuihinsa.- HTZA
että he myös näyttävät kuinka omainen pitää rakkaansa kädestä kiinni kun hän huutaa tuskasta keuhkonsa pihalle. Kaikkia hermoja ei katkaista jos rahaa ei ole tarpeeksi.
- salettin saletti
kuoleva ihminen ei ole aina vanhaihminen. kuoleman kanssa ei ole leikkimistä, kuolemaa ei tarvitse kutsua, saapuu varmasti kuin kuolema, kuolema ei odota olishan näitä. pelko??mitähän pahaa sinunkin sukulaiset on sun ajatusmaailmalle tehneet? luulen että et sinäkään pystypäin kuolemaa odota.
että immeinen tuossa tilassa ei enää halua kostaa, eikä vaadi hyvitystä menneestä, - hänet on riisuttu jo semmoisesta.
- HTZA
salettin saletti kirjoitti:
kuoleva ihminen ei ole aina vanhaihminen. kuoleman kanssa ei ole leikkimistä, kuolemaa ei tarvitse kutsua, saapuu varmasti kuin kuolema, kuolema ei odota olishan näitä. pelko??mitähän pahaa sinunkin sukulaiset on sun ajatusmaailmalle tehneet? luulen että et sinäkään pystypäin kuolemaa odota.
Kun minun vuoroni tulee, siten että tiedän sen, hypin seinille, ainakin jos kuntoni sen kestää.
Minun sukulaisteni ei tarvitse huolehtia, olen jo ajat sitten antanut heille "synninpäästön".
Olen sanonut että riittää, kunhan revitte vaatteenne ja kaadatte tuhkaa päällenne, kastelette tuhkan kyyneleillä ja teette siitä mukavan, puolen litran teekupin. Haette lähikaupasta maustamatonta, vihreää teetä, naapurista kossua, sekoitatte fifty-sixty ja juotte kunniakseni.
- Anskuliini
että ohjelma tehdään elämää tai tässä tapauksessa kuolemaa kunnioittaen, eikä ole mikään viihdeohjelma.
Aion katsoa ohjelman, jos oppisin siitä jotain. Voin olla joskus tilanteessa että tiedän elämäni päättymisen noin vuoden toleranssilla, silloin haluaisin tehdä lähimmäisteni olon lähelläni mahdollisimman helpoksi.- HTZA
se on aina raaka tapahtuma.
Sitä ei voi tehdä lähesille "mukavaksi".
Monet kuolevat luulevat että lässytys auttaa asiaa, mutta ei auta.
Kuoleville tulee vain sellainen tunne että tein parhaani. PAH! HTZA kirjoitti:
se on aina raaka tapahtuma.
Sitä ei voi tehdä lähesille "mukavaksi".
Monet kuolevat luulevat että lässytys auttaa asiaa, mutta ei auta.
Kuoleville tulee vain sellainen tunne että tein parhaani. PAH!Miten kuolemaan tulee suhtautua.
Ei kuolema läheskään aina ole raaka, se voi olla hyvin vapauttava ja rauhaisa hetki.
Oman isän ja äidin lähdöt olivat kaukana raa'asta.
Eikä kumpikaan tullut liian myöhään tai liian aikaisin.
Molemmista lähdöistä jäi hyvät muistot, kuin myös heidän eletyistä elämästään.- äänekäs moukkakin vielä
HTZA kirjoitti:
se on aina raaka tapahtuma.
Sitä ei voi tehdä lähesille "mukavaksi".
Monet kuolevat luulevat että lässytys auttaa asiaa, mutta ei auta.
Kuoleville tulee vain sellainen tunne että tein parhaani. PAH!tuossakin olet täysin väärässä. mitä raakaa on vanhan ihmisen kuolemassa. minulle kertoi . haluan jo pois, minun on pakko lähteä, kun pyysin että älä jätä meitä.
HTZA kirjoitti:
se on aina raaka tapahtuma.
Sitä ei voi tehdä lähesille "mukavaksi".
Monet kuolevat luulevat että lässytys auttaa asiaa, mutta ei auta.
Kuoleville tulee vain sellainen tunne että tein parhaani. PAH!nöyrrymme, se on vahva vastustaja.
Vanhalle väsyneelle uskoisin kuoleman olevan ystävä, omaiselle se ei välttämättä sitä ole.- pientä rajaa
äänekäs moukkakin vielä kirjoitti:
tuossakin olet täysin väärässä. mitä raakaa on vanhan ihmisen kuolemassa. minulle kertoi . haluan jo pois, minun on pakko lähteä, kun pyysin että älä jätä meitä.
sanottu ihmiselle jonka äiti on juuri kuollut
- Anskuliini
HTZA kirjoitti:
se on aina raaka tapahtuma.
Sitä ei voi tehdä lähesille "mukavaksi".
Monet kuolevat luulevat että lässytys auttaa asiaa, mutta ei auta.
Kuoleville tulee vain sellainen tunne että tein parhaani. PAH!oikein, mutta perheessämme on ollut surua lähivuosina, kaksi parhaassa iässä ollutta veljeä kuoli muutaman kuukauden sairastettuaan, äiti taas joutui pitkään kärsimään.
Osa läheisistämme ei pystynyt kohtaamaan heitä ja nyt he eivät pääse surustaan eroon. - HTZA
Anskuliini kirjoitti:
oikein, mutta perheessämme on ollut surua lähivuosina, kaksi parhaassa iässä ollutta veljeä kuoli muutaman kuukauden sairastettuaan, äiti taas joutui pitkään kärsimään.
Osa läheisistämme ei pystynyt kohtaamaan heitä ja nyt he eivät pääse surustaan eroon.siunaan äitini. Ja siitä vähän aikaa eteenpäin levittelen tuhkaa vähän. Ja sitten lasken loput ja uurnan lepoon.
Hauskempiakin hommia olen tehnyt. - Pirre*
HTZA kirjoitti:
siunaan äitini. Ja siitä vähän aikaa eteenpäin levittelen tuhkaa vähän. Ja sitten lasken loput ja uurnan lepoon.
Hauskempiakin hommia olen tehnyt.HTZA !
- HTZA
Pirrejuupas kirjoitti:
nöyrrymme, se on vahva vastustaja.
Vanhalle väsyneelle uskoisin kuoleman olevan ystävä, omaiselle se ei välttämättä sitä ole.että koko ajan mukana olevalle se on, kuitenkin, helpottava ja kaunis kokemus.
Kaukaa soittelevalle se varmaan on yhtä tuskaa. - HTZA
HTZA kirjoitti:
se on aina raaka tapahtuma.
Sitä ei voi tehdä lähesille "mukavaksi".
Monet kuolevat luulevat että lässytys auttaa asiaa, mutta ei auta.
Kuoleville tulee vain sellainen tunne että tein parhaani. PAH!olin mukana, sen minkä työ antoi periksi, ja näin sen hitaan hiipumisen.
Keskustelut käytiin ja mitään ei jäänyt puhumatta. Hän tuntui helpottuneelta että kaikki vaivat, vihdoinkin loppuvat ja minä rauhoituin, kun ymmärsin sen. - HTZA
Pirre* kirjoitti:
HTZA !
neito! Mutta kiitos.
- rinta rasku
HTZA kirjoitti:
että koko ajan mukana olevalle se on, kuitenkin, helpottava ja kaunis kokemus.
Kaukaa soittelevalle se varmaan on yhtä tuskaa.tiedän kokemuksesta miltä se tuntuu
- Pirre*juupas
HTZA kirjoitti:
neito! Mutta kiitos.
neito?! :( Vanaha ämmän kunttura täällä vaan, päivää :)
- HTZA
äänekäs moukkakin vielä kirjoitti:
tuossakin olet täysin väärässä. mitä raakaa on vanhan ihmisen kuolemassa. minulle kertoi . haluan jo pois, minun on pakko lähteä, kun pyysin että älä jätä meitä.
puutteita on, minullakin.
Koetetaan yhdessä kestää, jooko? - HTZA
Pirre*juupas kirjoitti:
neito?! :( Vanaha ämmän kunttura täällä vaan, päivää :)
vanhat ämmänläyskät, joita minäkin joudun, iästäni johtuen, kuljettelemaan, saavat aina silmiinsä sellaisen neitsyt-katseen.
Sillä minut hurmaa aina, helposti. - HTZA
emw34 kirjoitti:
Miten kuolemaan tulee suhtautua.
Ei kuolema läheskään aina ole raaka, se voi olla hyvin vapauttava ja rauhaisa hetki.
Oman isän ja äidin lähdöt olivat kaukana raa'asta.
Eikä kumpikaan tullut liian myöhään tai liian aikaisin.
Molemmista lähdöistä jäi hyvät muistot, kuin myös heidän eletyistä elämästään.mennä ja meni minullakin.
Vaan ei, valitettavasti, kaikilla. - Anskuliini
HTZA kirjoitti:
olin mukana, sen minkä työ antoi periksi, ja näin sen hitaan hiipumisen.
Keskustelut käytiin ja mitään ei jäänyt puhumatta. Hän tuntui helpottuneelta että kaikki vaivat, vihdoinkin loppuvat ja minä rauhoituin, kun ymmärsin sen.ajoin melkein joka viikonloppu 200 km kolmen vuoden ajan, ei yksin sairaiden läheisten, vaan myös yksin jääneen iäkkään isäni vuoksi.
Yhdessä isän kanssa toivoimme äidille lähtökutsua ja sitten kun se tuli, äitimme kasvoille levisi kaunis hymy, ajattelimme että äitiä oli kaikki rakkaat pojat vastassa.
Jos en olisi ollut läsnä ja lähellä minulla ei olisi tätä rauhaa.
Lämpimät halaukset Sinulle HTZA. - Anskuliini
HTZA kirjoitti:
siunaan äitini. Ja siitä vähän aikaa eteenpäin levittelen tuhkaa vähän. Ja sitten lasken loput ja uurnan lepoon.
Hauskempiakin hommia olen tehnyt.palveluksia joita meidän on rakkaimmillemme viimeiseksi tehtävä.
Pikkuveljeni arkun äärellä ei käynyt ainoakaan murtumatta.
Kun suuri puu kaatuu, metsään jää pitkäksi aikaa iso aukko. - HTZA
Anskuliini kirjoitti:
ajoin melkein joka viikonloppu 200 km kolmen vuoden ajan, ei yksin sairaiden läheisten, vaan myös yksin jääneen iäkkään isäni vuoksi.
Yhdessä isän kanssa toivoimme äidille lähtökutsua ja sitten kun se tuli, äitimme kasvoille levisi kaunis hymy, ajattelimme että äitiä oli kaikki rakkaat pojat vastassa.
Jos en olisi ollut läsnä ja lähellä minulla ei olisi tätä rauhaa.
Lämpimät halaukset Sinulle HTZA.80-luvun vaihteessa oli minulla kiva tyttöystävä, Ansku.
Nimimerkkisi sai aikaan pienen mutta lämpimän värähdyksen.
Niin myös kirjoituksesi.
Kiitos.
- CannedHeat
televsiossa enemmän kuin riittävästi. Joka ilta joku
kuolee televisiossa "näyttävästi" jossain ohjelmassa. Kukaan ei "hätkähdä" vähääkään....
Jos nyt kuvataan kuolevien ajatuksia, niin se tuntuu
hätkähdyttävän kovasti.
Vai onko kyse vain pelosta, koska ei näytelty kuolema on "siivottu" täysin pois ihmisten silmistä?- sinunkaan elämästä
Tulee varmasti ja harkiten sinun noutajasi. sellainen on kuolema , ei kysele. televisiossa näytetään oikeasti tapettuja silvottuja ihmisiä. Oikeasti tuotiin ruumiita Suomeen tsunamin uhreina.
- närkästynyt
sinunkaan elämästä kirjoitti:
Tulee varmasti ja harkiten sinun noutajasi. sellainen on kuolema , ei kysele. televisiossa näytetään oikeasti tapettuja silvottuja ihmisiä. Oikeasti tuotiin ruumiita Suomeen tsunamin uhreina.
sinä oikein olet. Maailman luihuin hyypiökö?
- CannedHeat
sinunkaan elämästä kirjoitti:
Tulee varmasti ja harkiten sinun noutajasi. sellainen on kuolema , ei kysele. televisiossa näytetään oikeasti tapettuja silvottuja ihmisiä. Oikeasti tuotiin ruumiita Suomeen tsunamin uhreina.
lohdutit minua. Minulla onkin ollut kauhea uskomus, että elän ikuisesti. Kiitos sinun minun ei tuota painajaista tarvitse enää mielessäni kuljettaa.
Kiitos Humpasta taas kerran.
- telkkarista
pari ohjelmaa kuolevista. Ohjelmat oli tehty hyvin kauniiksi. Painuivat mieleeni.
Oman mieheni kuolinkamppailua syövän keralla oli
kyllä niin sydäntäsärkevän tuskallista seurata.
Sitä en olisi pystynyt antamaan kuvattavaksi.
Se oli niin, niin julmaa.. - namisuku
...Jos Kaikki Tehdään Kunnioituksella ELÄMÄÄ kohtaan ja Filmillä Olevia=D
Tänä ViikonLoppuna Olen Hautajaisissa, jotka olen itse Suunnitellut, Alusta Loppuun:)(
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1192552
Juniorivalmennus Jokereissa..
Mitä hittoa siellä seurassa oikein tapahtuu?? Tämän kauden U14 ikäluokkaan on mahdutettu kaksi päävalmentajaa. Tälle kau561941Ammuskelua taas
Keskipohjanmaa tietää kertoa että Yläpubin hujakoilla ammuskeltu lauantain vastaisena yönä.221632- 1291508
- 681283
Introverttinä osastolla
Yhdellä lääkäritapaamisella hoitaja valitti lääkärille etten tee mitään muuta kuin makaan ja ulkoilen. Kävin kuitenkin s3521217Seksikkäin asu mikä päällä olet nähnyt kaivattusi ?
Seksikkäin asu mikä yllä olet nähnyt kaivattusi ?711167- 891045
- 88929
- 127900