SRK:n hoitokokouksissa huudetaan samallatavalla tuomiota "hoidettavalle" kuin juutalaiset huusivat Jeesukselle. Hoitokokouksissa huudetaan: Sidotaan, sidotaan! ja Jeesuksen "oikeudenkäynnissä" huudettiin: Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!
Hauska yhteensattuma. Vai onko se yhteensattuma?
Hauska yhteensattuma. Vai onko se yhteensattuma?
Vastaukset 15
Vanhimmat
paholaishenki takana molemmissa.
>>>Ja kun Pilatus näki, ettei mikään auttanut, vaan että meteli yhä yltyi, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: "Viaton olen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne." Niin kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle".
Pyhä Henki vaikenee, kuten myös hoitokokouksessa sanottiin.
Siis suorastaan oli jo mennyt muualle.
onneksi sitä kauheaa aikaa uskalletaan jo katsoa realistisin silmin.
ei siunauksen noussut, eli "Pyhä Henki vaikenee". Tämän muistamme jokainen.
Todellisuudessa melkein kaikki olisivat halunneet vanhusta siunata, mutta hoitomiesten esimerkkiä seurattiin...
Oi miten outoa, mutta tuli täysin sama asia mieleen, miten porukka fanaattisesti huusi Jeesukselle "ristiinaulitse". Syytön oli Jeesus.
Mutta niin oli suurin osa hoitokokousuhrejakin ihan syyttömiä. Mutta se joka on syyttömänä sidottu, sitä ei Jumala helvettiin heitä, sillä Jumala on kaikkivaltias ja Hän on hoitomiestenkin (-ja naisten) yläpuolella!
Herra se on herrallakin!
yhteensattuma, mutta todellinen!
Ei voida syyttää yksinomaan SRK:n johtoa eikä vain erästä tiettyä aloittajaa noille toimille. Kyllä tuohon "huutosakkiin" yhtyi ihan kuka tahansa matti- ja maijameikäläinenkin.
Jos noin ei olisi ollut,ei "ristiinnaulitsemisia", holokausteja eikä julmia hoitokokouksia ynnämuita julmuuksia olisi tullut.
Koska yhdestä suusta vannottiin seurakunnan erehtymättömyyden nimiin, kaikki näytti menevän läpi. Jopa matematiikan totuus vääristyi: "yksi plus yksi on kaksi, mutta jos seurakunta sanoo että se on viisi, niin se on silloin viisi". Noin olen luotettavalta, sidotulta ja erotetulta henkilöltä kuullut Oulun seudulta.
Kuitenkin meiltä jokaiselta kysytään viimeisenä päivänä vain omaa ja oikeaa uskoa. Onko minulla sellainen? Se ei auta meistä ketään, jos vain keskitymme ilmiantamaan toisten tekemistä vääryyksistä ja unohdamme oman uskomisemme, sen, olenko itse taivastiellä.
Toivon edelleen, että hoitokokouksista tehtäisiin oikeanlainen tutkimus, totuus kun ei pala tulessakaan.
"Jumalan rauhaa rinnassansa ken kantaa maassa kuoleman, on onnellinen kulkeissansa maan vieraan poikki taivaaseen."
Terveisin sirkka
kaikkihan me mentiin siihen samaan syntiin, oltiin sitä mieltä, että hoidot olivat oikein.
Syytön meistä ei ole kukaan, sen ajan vl-uskovaisista.
Siinäkin olet oikeassa, että asiat pitäisi tutkia.
Minusta meidän kaikkien pitäisi myöntää, että itsekin menimme mukana hoitokokousoppiin, syyttömiä ei ole hoitajat, eikä hoidetutkaan.
Mutta miksi asioista ei puhuta, minä olen valmis myöntämään, että hyväksyin hoitokokousopin ja se oli väärin.
Se matematiikan "lasku" piti olla näin: "kaksi ynnä kaksi...", ei siis yksi plus yksi... Näyttää tuo ikä ja aamukiirekin tekevän tepposia :-/
Yhtä kaikki, kaksi ynnä kaksi on neljä eikä viisi vaikka kuinka totuuden patsaana ja perustuksena pidetty seurakunta muuta väittäisi.
Ps. Olin 70- luvulla itsekin muutamia vuosia kokouksissa vain hiljaisena kuuntelijana ja kauhistelijana, eli "luvusta osallisena". Noista tuntemuksistani ja lisäksi toiselta paikkakunnalta kuulemistani tapauksista sitten kerroin ja pahoittelin omille ystävilleni (nyt siis entisille sellaisille) ja sukulaisillekin. Eipä ihme, että ennenpitkää tuon ajan mallin mukaan minutkin tuomittiin väärähenkiseksi, muka "arvostellut jumalanvaltakuntaa". Tuolloin kokouksiin menemättömyys riitti erottamiseen kotipaikkakuntansa Ry:stä. Uskon, että säästyin todella paljolta, kun en mennyt kokouksiin kuulusteltavaksi. Puhelimessa ja kanssapuheissa tuomioita tuli jo yllinkyllin.
Erotetuksi tulemisen jälkeen alkoi miltei täydellinen eristäminen ja hiljaisuus. Tiesin kuitenkin, että olin tehnyt oikean päätöksen, eli lähtenyt pois eriseuraan menneestä yhdistyksestä.
Kertaakaan ei ole tullut mieleenikään luopua omasta uskostani. Jumala on luvannut viedä lapsensa perille asti.
vain yhden hoitokokouksen. Se oli hyvin rauhallinen ja hiljainen tilaisuus. Ihmiset, joita asia koski, juttelivat verkkaan. Ei kiihkoilua, ei voimakkaita tunteen ilmaisuja. Kysymyksiä, pohdintaa, vastauksia. Asia tuli korjatuksi, oli tullut ihmisten välille inhimillisiä väärinkäsityksiä, ihmiset olivat huojentuneita tilaisuuden jälkeen. Jumalan armo ja rakkaus olivat käsinkosketeltavissa.
En kiellä etteikö jossakin muualla ole voinut tapahtua vääryyksiä. Mutta on siis näitäkin kokemuksia, joissa Jumala on Henkensä kautta ollut läsnä ja auttanut lapsiaan armolla ja anteeksiantamuksella.
Voisitteko, hyvät ihmiset itsekin muistaa, mitä sanoo Jumalan kymmenen käskyn laki? Mitä sanoo 8. käsky?
Ihan ilman mnkäänlaista henkiopin kyseenalaistamista? Älä narraa..
ajat autuaallisesti muualla, joten en tullut juurikaan tietämään tai armeliaasti erotetuksi.
Aiemmin tiesin, tunsin ja muistan "seurakuntamme" nurkkahenkisyyden ja väärän toivottomuuden, joten oli Taatustikin syytä oikoa epäselviä linjoja.
Joten on aivan turha vatvoa senaikaisia asioita sillä syitä hoitoihin oli olemassa.
Vahinko vain etten tullut koskaan erotetuksi sillä silloin olisi tapahtunut täysin puhdas oikeus ja itselleni helpoin ratkaisu. Koska sisäistin tunsin etten ollut mikään oikea VL, joten erkaannuin "kipeästi" ja sovinnolla.
Sanoisin että kyseessä on vaikea ja erittäin monimutkaisesti selitettävissä oleva asia joten täällä on aivan hyödytöntä pitää otsikoita yllä.
Kyseessä ei ole asia joka olisi noin vain hoidettavissa, vaan kyse on paljon enemmästä, henkisistä ja sielullisista asioista.
Eli kanttipala ei mene pyöreään reikään sillä lapsikin sen tajuaa.
"Sanoisin että kyseessä on vaikea ja erittäin monimutkaisesti selitettävissä oleva asia joten täällä on aivan hyödytöntä pitää otsikoita yllä.
Kyseessä ei ole asia joka olisi noin vain hoidettavissa, vaan kyse on paljon enemmästä, henkisistä ja sielullisista asioista."
Olen samaa mieltä siinä suhteessa, että palstalla keskustellaan enemmän seurauksista kuin syistä. Hoitokokouksethan olivat opillisen suunnanmuutoksen seurausta.
"Eli kanttipala ei mene pyöreään reikään sillä lapsikin sen tajuaa."
Tuossa sanonnassasi asia pelkistyy varsin hyvin. Mutta kun ajatellaan vl-opetusta loogisena jatkumona jollekin edeltävälle, ei hoitokokousrumbaakaan olisi syntynyt, ellei vl-opetusta olisi johdon toimesta muutettu.
Varmaan itsekin tiedät, kuka ja ketkä olivat ne ihmiset, jotka reiän muodon muuttivat niin, ettei siitä kovinkaan moni solahtamalla mennyt läpi. Osa pääsi läpi pintanaarmuin, osa sai pahojakin vammoja ja osalle kävi niin, etteivät päässeet ollenkaan läpi.
Mielestäni pitäisikin keskustella enemmän siitä, miksi sitä reiän muotoa piti muutttaa.
sinä elämältä ja uskomiseltasi haet???
Olisi kiva keskustella näin "samanmielisten kanssa", sillä elämäni on hakenut isompia asioita kuin nämä jonninjoutavat oppiasiat.
Omat kysymykseni koskevat kokemuksellisia asioita jotka ovat aivan muita kuin nämä tyhjänpäiväisyyksien vatvomiset.
Omat likisukulaiseni ovat lähes kaikkinensa vl:iä ja rakkaita ystäviäni, mutta koen että kukin saa elää totuutesa mukaisesti sinne asti kuin ahdas tie vaatii. Heikossa, hauraassa ja haavoittuvaisessa uskossa haluan tukea läheisiäni. Tuskin ymmärrät mitä sanoin.
Terveisin 7.
luopua mestaristaan, joka puhui tulevaisuuden (ja menneisyydenkin) ajallisista näkymistä näin:
"Siinä on opetuslapselle kyllä, että hän on niinkuin hänen opettajansa, ja palvelija niinkuin hänen isäntänsä. Jos he ovat itse isännän beelsebubiksi kutsuneet, kuinka paljoa ennemmin he hänen perheensä kutsuvat?" ( Matt 10:25)
Näyttää, että opetulapsella ja opettajalla on ilo "vetää yhtä köyttä."