olen tosi masentunut kaikkeen...en jaksa käydä koulua..en vastata puhelimeen..enkä jaksa mennä uloskaan..4 päivää olen ollut sisällä..en ole käynyt ulkona ollenkaan..minua ahdistaa päivittäin todella paljon..tahtoisin vain pois täältä julmasta maailmasta.itsemurha pyörii mielessä päivittäin..itkenytkin olen päivittäin..en näe mitään hyvää missään..olen menettänyt elämänhalun kokonaan!olen surkea ihminen ja häpeän itseäni jatkuvasti..poikaystävä otti itselleen minun rauhottavat koska meinasin syödä kaikki.
meinasin vetää koko purkin..
surusilmä-
3480
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
turvautua ammattiapuun, jos ei mikään muu auta?
Älä anna periksi, sillä olet liian arvokas poistumaan. Poikaystäväsikin välittää, koska pelkää pahinta. Mitä, jos ottaisit hoitoa antaneeseen lääkäriin tai missä olet aiemmin käynyt ja kerrot ongelmasi. Voimia sinulle, kyllä kaikki vielä järjestyy parhainpäin.
1.Kouluväsymys on ilmiö, joka esiintyy monella nuorella. Syitä voi olla rahapula, typerät koulukaverit, typerät opettajat ym. Mikä Sinulla?
2.Sinulla on paljon hyvää elämässäsi:
Olet nuori, hauskannäköinen (kun laitat itsesi kuntoon), Sinulla on poikaystävä, Sinulla on KAIKKI MAHDOLLISUUDET olemassa, jos ei nyt heti, niin heti, kun alat ottaa asioita positiivisesti.
Heitä ne tabletit hiiteen, vähemmästäkin voi huonosti. Juo lasi lämmintä maitoa iltaisin, niin nukut hyvin, kun vatsa ja jalat lämpiävät.Pyydä poikaystävääsi hieromaan selkääsi ja jalkapohjiasi, niin tuntuu hyvältä. Tee itse teille jotain hyvää ruokaa. Menkää kävelylle, että näette ensimmäiset auringonsäteet kevään tullessa.-Ja nimitä itseäsi "SÖPÖSILMÄKSI".
...tässä nyt ekaksi on, että keksisitkö jonkun ihmisen tutun tai etäisemmän, ystävän tai kylänmiehen, sellaiseksi joka tulisi sinut tämmöisestä neljänkin päivän koti-makuuputkesta hakemaan ihan vain ulos kävelemään ja hengittämään. Siinä myös henkisesti maailma avartuisi. Ihan sinun ehdoillasi valitsisitte reitin, jota kuljette. Se kulkeminen alkaisi kuitenkin erittää aivokemiaasi parempaan. Mitä kovempaa jaksat kävellä (juosta?) sitä parempi psyykellesi.
Olen kirjoittanut itselleni muistiin näin: "LIIKUNTA KOHOTTAA MIELTÄ NOPEAMMIN KUIN KUNTOA".
Tiedän tästä itse, kun käy minullekin noin, että jään sisälle makaamaan, vain syödessäni istun! Mikä ihme on se kauhea kynnys tuolla porstuassa, jonka yli ei pääse. Täystyisi olla joku tosi hyvin asian tajuava ihminen, joka ihan pyyteettömästi ja mitään tyrkyttämättä lähtisi vain auttamaan ulos. Minulla menee yksi ja välillä kaksi päivää täysin sisällä; tuo sinun kotimakuuputki on liian pitkä nyt? Ikkunasta minäkin tuolloin katselen, miten hyvää tekisikään tuolla hengittää ja mielellään saada kunnon reipas kävely alkuun. Sen jälkeen lutviutuisi sitten varmaan jokin muukin asia, mikä taas virkistäisi mieltä ja toisi itseluottamusta.
Siis ekana mun vaan tulee mieleen, että vähin "vaatimus" tässä nyt olisi, että lähde jonnekin, ovesta ulos. Siinä on jo voittoa paljonkin, vaikket sitä heti huomaa.
- Jaksamista toivoen: täti sängynreunalta@