YLE2:n Suomi express -ohjelmassa oli läsnä takavuosien valtiovarainministerimme Iiro Viinanen. Keskustelu käännähti pian Stora Enson tilanteeseen. Vaikka Viinanen on pitkään sairastanut parkinsonin tautia, on hänen ajatuksenjuoksunsa ja sanansäilänsä yhä entisen terävä. Ex-ministeri ymmärtää hänkin irtisanottujen hädän, mutta itse asiaan Iirolla oli selvä näkemys: pörssiyhtiötä ei johdeta kansanäänestyksellä. Viinasen terveiset valtiojohdolle olivat, että se katsoisi vast edes tarkkaan, milloin se lähtee osakkaaksi pörssiyhtiöihin. Toinen viesti oli, että katsottaisiin myös, milloin valtionyritys ylipäätään kannattaa listauttaa pörssiin. Fortumin päästäminen sinne oli karkea virhe; kyseessä on pohjoismainen energiayhtiö, jolla olisi ollut kansallinen intressi varmistaa Suomeen järkevän hintainen sähköenergia. Nyt miljardit virtaavat ulkomaille ja johto kieriskelee tolkuttomissa ökyoptioissa ja -osingoissa. Sähkön ja lämmön hinta sääntelee pikemminkin yhtiön osakkeiden arvon kehitys. Mainittakoon, että Fortumin ujutti pörssiin Lipposen I hallitus, kauppa- ja teollisuusministeri oli Antti Kalliomäki (-95-99), hänen kontollaan oli hoitaa valtionyhtiöiden omistajaohjaus. Johdon järjetön optio-ohjelma rustattiin 1999-2002 Kalliomäen ja Mönkäreen (SDP) valvovien silmien alla. Fortum Oyj muodostettiin vuonna 1998 yhdistämällä Imatran Voima Oy ja Neste Oy, joissa molemmissa Suomen valtio oli enemmistöomistajana. Fortum on yhä valtionyhtiö, sillä Suomen valtion omistusosuus on 50,55 % (marraskuussa 2007).
Iiro Viinanen
AAA.
2219
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Iiro Viinanen ja Pirkko Alitalo yrittivät lahjoittaa keskinäisen vakuutusyhtiö Suomen osakkeiden varallisuuden nimelliseen hintaan ruotsalaiselle skandaalivakuutustyhiö Skandialle.
Suomen edustajat estivät kaupan.
Onhan tässä Viinasen ajatuksenjuoksussa ainakin kansallisesti ottaen oma logiikkansa, mutta ko. henkilö lienee unohtanut faktan, että maailma muuttuu.
Tänä päivänä jopa Talouselämän nettisivuilta paljastui totuus, että nykymaailman yritysjohtajien sietää kantaa myös edes jonkinlaista yhteiskunnalista vastuuta.
Siis vastuuta omista strategisista töppäilyistään.
Mitä helvetin bisneksentekoa se sellainen on, että ensin joku paperimaakari omissa ahneissa visioissaan palkkaa tuhatmäärin duunareita tehtaisiinsa, ja hetkellä kun pupu tulee housuun, ensimmäisiä saneerauksen kohteita ovat hyväuskoiset työntekijät, joille on vakuutettu tulevaisuuden ihanuutta vakinaisessa työsuhteessa - oikein valtion omistamassa firmassa?
Kysymys on eettinen, ja nämä tyypit eivät näköjään ymmärrä mitä moinen sana edes merkitsee.
Mutta kuinkahan kauan?
Toisaalta kysymys on myös puhtaasti firman maineesta. Monessa paikassa, jos toimitukset alkavat esim. tukitoimien johdosta tökkiä pahemman kerran, kysytään hyvin herkästi että ketkäs kundit tällaista firmaa oikein johtavat?
Toisaalta Viinanen oli täysin oikeassa että Paavo Lipposen hallitukset olivat näissä ratkaisevissa- ja jopa kansalliseen strategiaan koskevissa yritysratkaisuissaan kaiken pahan alku ja juuri. Minun on vähän vaikeaa ymmärtää mihin oikein tämä ajoittain niin harras Paavo Lippos post-palvonta oikein liittyy. Tuskin ainakaan siihen, että ko. henkilö on aikoinaan ollut demarien puoluejohtaja.
Mennyttä aikaa ovat myöskin Kalliomäki ja Mönkäre, kansakunnalle myöskin onneksi.
Storan juttu tänään tapahtuneine seurannaisreaktioineen ei ole suinkaan pöydältä pois pyyhitty, niin hartaasti kuin sitä sikariportaassa rukoillaankin. Teleoperaattoreiden työntekijöiden tukitoimet tulevat olemaan tikki, joka heittää koko prosessiin uusiin ulottuvuuksiin. Jos näin tapahtuu, Stora Enson jämätkin halvaantuvat muutamassa päivässä.
Tästä lienee seuraa asteittain ainakin jonkinlainen vyörynpoikanen, joka pakottaa kaikki pelurit uudelleen pelipöydälle - ja kortit tullaan jakamaan uudelleen.
That's life. But who cares?